12 joulukuuta, 2013

Paniikki

238 päivää oon niin kovasti odottanut tuota meidän pikkuista syntyväksi. Oikeastaan jo hieman kauemmin, sillä 238 päivää sitten tein positiivisen raskaustestin. Sitä ennen kului yksi kierto kovasti vauvaa toivoessa ja haaveillessa. Nyt ollaan jo ihan loppusuoralla, vauva voi syntyä milloin vaan. 


38+1 ♥

Tämän ymmärsin oikeasti vasta toissayönä. Siihen ei tarvittu kuin kaksi vähän kovempaa ja kipeää supistusta. Makasin sängyssä selkää ja alavatsaa särkien ja mielessä pyöri vaan että "Ei kai taas.." Supistuksia tuli vain kaksi, joten ei, ei vielä. Elean synnytys lähti käyntiin just tuommoisilla samanlaisilla supistuksilla, joten pieni toivonkipinä jossain sisällä kyllä heräsi yöllä. Aamulla luovuin kuitenkin taas toivosta, kun ei mitään enää kuulunutkaan.

Enää en kuitenkaan osaa olla enää yhtään niin rauhallinen kuin aikaisemmin. Yritän hokea mielessä kuluneita lauseita kuten "Kyllä kaikki järjestyy" tai "Kyllä me pärjätään", jotenkin mua vaan stressaa kamalasti. Eilisen oonkin viettänyt keittiön pöydän ääressä listoja ja merkintöjä rustaten mun kalenteriin.. 

"..kotiinlähtövaatteet, sairaalakassi, vauvan sänky, vauvan vaatteet, Elean huone, urakkatarjous, joulukortit, kylpyamme, vaipat, tutit, harsot, tumput, vauvan pipo, joulusiivous, joululahjat, laskutus, pese vaunut.."

 Tuossa oli merkintöjä ja listojen otsikoita ihan parilta päivältä vaan, mutta kun ne jatkuu ja jatkuu jouluun asti. Toivottavasti mun viikkopostaukset ja neuvolakäynnit myös, niin jos pidän tiukasti aikataulusta kiinni niin kerkeän kaiken. Eilen siirsin Elean vaatteet tuohon uuteen lipastoon ja viikkasin samalla vauvan vaatteet sinne. Jotain vielä puuttuu, joten ostoksille pitää lähteä, mikä ei kieltämättä kiinnostaisi alkuunkaan enää tämän masun kanssa.

Kotia pitäisi ruveta vaan järjestelemään, mutta tyttö hereillä se on (muka) niin vaikeeta, ja kun Elea nukkuu niin en jaksa. Ehkä tämän valittamisen sijaan mun on oikeesti vaan pakko alkaa hommiin että täällä jotain tapahtuu. Onhan täällä siis kaikki perusjutut ihan kunnossa, ja vauvan kanssakin pärjättäis oikein hyvin. Paljon on vaan juttuja ja vaatimuksia joita oon itse asettanut. Huoh.. Oon vielä tosi huono jakamaan hommia tai ottamaan apua vastaan Eemiltä, koska se ei tiedä miten haluan nämä asiat hoitaa, ja sitten mua vaan ärsyttää kun se tekee "väärin". Eemiä ärsyttää kun kuljen perässä ja siirtelen tavaroita tai korjailen sen jälkiä, kun kaikki ei oo just niin kun haluaisin.. Helpompi tehdä ite niin saan kaikki just ku haluan ja vältytään riidoilta. :D

Eilen joulusiivous jatkui keittiöön, ja puolet kaapeista jo onkin järjestelty ja siivottu. Oon vaan semmonen hamstraaja että tuota tavaraa aina kertyy kun mitään ei voi heittää pois.. Joulukortit sain vihdoin valmiiks ja viikonlopun aikana pitäis niitä käydä jakamassa. Kunhan tuo pikkutyttö tuolta herää niin lähdetään Ylivieskaan Kärkkäiselle jouluostoksille samalla kun Eemillä on siellä jotain työjuttuja. Eiköhän tämä tästä vielä iloks muutu.. :)


Kyllä kannatti nähdä vaivaa! Korteista tuli aivan ihania. :)
Kunhan saisin nuo vaunut vihdoin pestyä niin vois jonkunlaisen lastentarvikepostauksen tehdä..? :)

1 kommentti:

  1. Hei! Haastoin sinut, http://haaveenamasuasukki.blogspot.fi/ :)

    VastaaPoista