31 maaliskuuta, 2014

3/14

Maaliskuu.




 Kuunvaihteessa Elea 1v9kk (30.3) ja Vila 3kk (29.3).♥

•Maaliskuun aikana Vila alkoi ääntelemään enemmän, ja "vastailemaan" puheeseen. Hymyily alkoi jo 8 viikon ikäisenä ja koko ajan niitä satelee enemmän. Neljää päivää ennen 3kk-päivää pikkutyttö nauroi ääneen ensimmäistä kertaa. Katse kohdistuu usein käsiin, ja niitä ihmetellään kovasti. Vila tykkää seurailla Elean leikkejä sylistä tai sitteristä, ja Elean hyppely saikin vauvan ensimmäistä kertaa nauramaan ääneen.



•Elea kehittyy hurjaa vauhtia. Uusia sanoja tulee päivittäin lisää. Niiden laskemisen lopetin jo kuukausia sitten, kun lähestyttiin 200 sanaa. Maaliskuun aikana tuli ensimmäinen 5-sanainen lause: "Ei saa ottaa pompaa (pompulaa) pois." Tällä hetkellä pikkutytön lempipuuhaa on piirtäminen (pöytään, käsiin ja vaatteisiin) ja kirjojen lukeminen. Kaupassakäynti, shoppailu ja kävelylenkit on huippuja, Elea rakastaa rattaissaistumista. Maaliskuun aikana Elea on myös ruvennut pelkäämään kukkia. :D Toivottavasti se loppuu ennen kesää. 



•Maaliskuun aikana äitin kuntosalijäsenyys jatkui tauolta. Käyntejä kuun aikana tais tulla peräti kolme? Säälittävää. Mun tavoitteena olis päästä 3 käyntiä/viikko, niin tuota jäsenyyttä olis rahallisesti kannattavaa jatkaa. Ehkäpä tämä tästä kun pääsis vaan rytmiin. :) 

•Remontti jatkuu. Julkisivu alkaa varmaan pikkuhiljaa olla valmis ja pian pääsis laittamaan pihaa kuntoon. 

•Kevät on tullut ja se saa mut niin iloiseksi! ♥

•Kevätarvonta alkoi. Voit osallistua täällä vielä sunnuntaihin asti! :)

28 maaliskuuta, 2014

Kevätarvonta




Kevään kunniaksi oon päättänyt järjestää mun lukijoille arvonnan. Palkintona on siis 20€:n lahjakortti, ehkä joku jo arvasi minne?

Osallistumisaika päättyy
sunnuntaina 6.4.2014.

Saat yhden (1) arvan jos olet lukijani.
+
Saat toisen (1) arvan, jos mainostat arvontaa blogissasi. 

Osallistu lisäämällä kommentti tähän postaukseen. Laita viestiin monellako arvalla olet mukana, linkki sivulle jossa mainostat arvontaa, sekä sähköpostiosoite tms. minne voin ilmoittaa mahdollisesta voitosta.

!!! MUUTETAAN TÄTÄ VÄHÄN; tajusin että kaikilla ei ehkä oo lapsia, tai Po.ppia paikkakunnalla joten jos tehdään niin, että voittaja saa valita haluaako lahjakortin Po.ppiin vai Lindexiin (koska se sopii myös arvonnan väriteemaan =D)

Anonyyminä ei ikävä kyllä voi osallistua. 
 Tällä haluan välttää sen, että sama ihminen osallistuisi usealla eri nimimerkillä arvontaan.


ONNEA!

27 maaliskuuta, 2014

Ihana, ihana aurinko

Mulla on semmonen tunne että nyt se kevät vihdoin tulee oikeesti! 

Eilen tulin jo hehkuttamaan ihanaa ulkoiluilmaa, mutta mun uusi ääliöpuhelin ei anna lisätä kuvia teksteihin joten se siitä. Tämä ääliöpuhelin ei myöskään jaa nettiä tietokoneeseen joten oon ollut Eemin puhelimen armoilla jota ei hirveesti muualla näy kuin Eemin korvalla. Tuo ihana kapistus on myös näköjään viihdyttänyt teitä tyhjillä postauksillakin.. No, ei enempää siitä. 

Eilen jo heitettiin Elean kanssa välikausikamat niskaan ja lähdettiin niitä testailemaan ulos. Elea tosin joutui käyttää vielä syksyistä vähän piukkaa haalaria, koska meidän uusi, ihana haalari on vasta matkalla. Vaikka oon ite aika helposti paleleva ja kylmästä kärsivä tyyppi, pärjäsin kuitenkin ulkona ohut kesätakki päällä. 

How wonderful life is......<3




Grillikausi on avattu myös, tosin vasta meidän pihalla nuotion äärellä. Pippuri kun se tapaa aina innostaa mua kaikkeen, niin mistäpä muualta sain älyttömän himon grillata kuin täältä. Pipsi houkutteli mut jälleen kerran Kiinalaiseen ravintolaan syömään (ite en olis sinne mennyt todellakaan muuten). Eleakin söi ekaa kertaa siellä lounaan, kun yleensä oon ottanut sille kotoa ruoan mukaan.

Hihiii miten isolta Elea näyttääkään pikkusen Hugon vieressä! :D
 Tänään Pippuri sai mun revittyä vielä perhekerhoonkin, josta väsyneinä molemmat tytöt nukkuu nyt päikkäreitä ja tämä äiti aikoo ottaa ihan rennosti! 

Mulla on teille pieni yllätys tiedossa, joten pysykää kuulolla.
Ihanaa päivää!

24 maaliskuuta, 2014

Äitin pieni tyttö

Vaikka ajatus Eemin ja Elean mökillelähdöstä tuntui musta aika kamalalta aluks, niin luulen että tämä viikonloppu teki meille kaikille ihan hyvää. Mua on harmittanut alusta asti se, ettei mulla riitä aikaa Vilalle niin paljon kun haluaisin antaa. En oo ennen tätä viikonloppua oikeestaan ees tajunnut miten paljon se harmittaakaan ja vaikuttaa kaikkeen.

Vilan syntymän jälkeen odotin kovasti sitä onnenpuuskaa ja sitä äärettömän rakkauden tunnetta jonka koin kun Elea syntyi. Olin jopa hieman pettynyt, kun kaikki ei ollutkaan niin samanlaista kuin silloin. Tottakai oon alusta asti rakastanut tuota pikkutyttöä, mutta samanlaista yhteenkuuluvuudentunnetta ei tullut tällä kertaa, ainakaan niin vahvana. 


Viikonlopun ajan oon saanut antaa kaiken mun huomion Vilalle. Musta oikeesti tuntuu, että sekin on ollut paljon tyytyväisempi nyt kuin kertaakaan aiemmin. Puhuin tästä Pippurille ja Iidalle, ja Pippuri sen sanoi ääneen; "Sen ei itkemällä tarvi hakea huomiota kun se saa sitä sulta koko ajan." Aluks nauroin ja ajattelin kommentin vähän vitsinä, mutta mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän se alkaa kuulostamaan todelta. 


Oon viikonlopun aikana saanut vihdoin sen onnenpuuskan jota odotin kolme kuukautta. Se on ollut mun nenän edessä koko ajan, en vaan oo osannut tarttua siihen. Kun oon voinut ajan kuluttaa vauvalle höpötellen ja sitä ihaillen, sain vihdoin siitä onnesta kiinni. Tuo on se mun oma pieni tyttö. Miten rakastankaan jokaista ilmettä ja elettä, jokaista pientä äännähdystä ja hymyä, jokaista silmänräpäytystä ja liikettä. Rakastan niin paljon, yhtä paljon kuin ihanaa isosiskoa. Mulla on ollut aikaa pitää sylissä, aikaa jutella ja hymyillä, aikaa vaan istua ja katsella, aikaa rakastua. 

Me todella tarvittiin tämä viikonloppu ja nämä hetket yhdessä. Vila on hymyillyt ja jutellut enemmän kuin koskaan, ja kuten jo sanoin, ollut paljon tyytyväisempi. Ite oon niin onnellinen. Huono omatunto vähästä ajasta ja tunteiden puutteesta on kadonnut, ja tilalla on se äärettömän suuri rakkaus. Sain rauhassa tutustua mun pieneen tyttöön.♥

Uskon, että osaan tämän jälkeen olla parempi äiti myös Vilalle. Ainakin aion yrittää parhaani, ja antaa aikaa enemmän tuolle pienemmällekkin. Vaikka vauva ei sitä niin selkeästi vaadi kuin Elea, niin ilmiselvästi sitä kaipaa. Harmittaa kamalasti että "huomasin" sen vasta nyt, vaikka onneksi vielä ei oo myöhäistä..

22 maaliskuuta, 2014

(Melkeen) Yksin kotona 2

Niin ne suunnitelmat muuttuu. Eemi laittoi aamulla viestiä, että Elea vois jäädä mökille sunnuntaihin asti. Kyllähän mä sen tiesin että ne pärjää sen kanssa ja että Eleakin viihtyy, ite oon vaan niin kiinni kasvanut siihen tyttöön etten enää osaa olla ilman sitä. Mulla on jo kamala ikävä, enkä tosiaan oo kertaakaan ollut ilman Eleaa kotona sen syntymän jälkeen.. Muutama yö oltiin erossa noiden mun sairaalareissujen aikana, mutta muuten en koskaan oo laskenut tuota tyttöä mihinkään. Ehkä nyt oli jo aikakin? :D Lohduttaudun sillä, että Elealla siellä on monta pikkusta kaveria ketä se ei nykyään niin usein enää näe, ja se tykkää niistä niin paljon että varmasti viihtyy ja nauttii olostaan. Eemi sanokin että se juoksee isompien perässä siellä aivan innoissaan. Kaippa ite sitten selviän vielä yhden yön ilman tuota pikkutyttöä..?

Kurssin jälkeen kävin kotona syömässä, josta suunnattiin Iidalle kahville. Miten hassua oli istua siellä ihan rauhassa ja höpötellä tyttöjen kanssa.. Ajoissa tultiin jo kotiin että kerkesin kylvettää Vilan, ja nyt tyttö nukkuu jo yöunia. Tänään en aio tehdä enää mitään muuta kuin maata. Olin ostanu itelleni,kasan herkkuja, mutta äsken torkuin jo sohvalla joten taidan suosiolla siirtyä sänkyyn jatkamaan unia. Huomenna yritän nukkua pitkään ja jos sää sallii niin lähdetään Vilan kanssa vielä aamukävelylle ennenku Elea ja Eemi tulee kotiin.

En oo koskaan oikeen aatellu että tarvisin mitenkään "omaa aikaa", mutta pakko sanoa että kyllä tämä on aika mukava tapa rentoutua. Huomenna saan mun rakkaan pikkutytön kotiin ja tällä levolla jaksaa taas pitkälle! ♥

(Melkeen) Yksin kotona

Eemi lähti iltapäivällä sen veljien ja niiden (poika)lapsien kanssa mökille viettämään "miesten viikonloppua". Tämä on valokuvauskurssin viimenen viikonloppu, joten haluan kyllä osallistua siihen. Pojat otti Elean mukaan ja Eemin ihana sisko H oli täällä tänään kurssin ajan (3h) Vilan kanssa. Huomenna päivä on pitempi, joten otan pikkutytön mukaan kun en raaski niin pitkäks aikaa jättää kellekkään "vieraalle". Tämäkin ilta teki jo tiukkaa, ja vielä kun Vila oli täällä itkeskellytkin jonku verran niin kyllä on huono omatunto :(

Heta haki meille grilliltä ruokaa ja istu mun kanssa illan täällä. Hetken vielä istun aivan rauhassa sohvalla Vilan jo nukkuessa ja selaan nettiä. Olo on melkeen kuin rikollisella kun talo on niin tyhjä ja hiljanen.. :D

Blogger on näköjään julkasuhetkellä vähän sekoillut ja poistanut ostan tekstistä.. =D

18 maaliskuuta, 2014

Meidän Me&I

Ihan ensimmäisillä Me&I-kutsuilla oon käynyt jo Elean raskausaikana. Pari bodya ostin meille silloin, lähinnä sen takia etten kehdannut olla ostamattakaan. Muutaman kerran niitä pidin, mutta huomasin äkkiä että ne ei oikeen ollut meidän tyylisiä. (Mitä olin epäillyt jo ostohetkellä.) Pian kuulin Facebookin Sydänpyllyt-ryhmästä, jossa ostetaan ja myydään Me&I-vaatteita. Vanhoista mallistoista löytyi muutama mieleinen juttu jotka oonkin saanut ryhmän kautta käytettynä ostettua. En siis oikeestaan missään vaiheessa oo "hurahtanut" Me&I-tuotteisiin niinkuin moni muu, ja oikeastaan mua enemmänkin ihmetyttää se, minkälaisia summia ihmiset käyttävät kutsuilla. 

Oon kerennyt jo useilla kutsuilla käydä, ja yleensä oon osannut kohteliaasti kieltäytyä tuotteista jotka mua ei vaan kiinnosta. Vaatteet ei (yleensä) oo saanut mussa aikaan mitään "pakko saada-tunnetta", ja suurin osa niistä on mun mielestä vähän kummallisia. Lisäksi mun vähäisen kokemuksen perusteella oon huomannut että laatu näyttäis olevan aika vaihtelevaa. Osa vaatteista on jo ensimmäisien pesujen jälkeen kamalan näköisiä puhumattakaan siitä miltä ne näyttää pidemmän käytön jälkeen. Tuo laatu yhdistettynä korkeaan hintaan saa mut yleensä lähtemään kotiin "tyhjin käsin". 

Tapani mukaan kävin kuitenkin selaamassa tämän kevään malliston nettisivuilla heti sen ilmestyttyä, ja ensimmäistä kertaa koin sen hurahtamisen. Silmiin osui lastenvaatteista välittömästi ihana Paisley-mekko. Yleensä tykkään vähän yksinkertaisemmista väreistä ja kuvioista, mutta joku tuossa mekossa on niin ihanaa! Olisko se sitten nuo keltaisen sävyt, joihin oon yhtäkkiä rakastunut. Tämä oli siis ostos, joka mun oli ihan pakko saada. 

Me&I "Paisley tunic" Elealle. (Kuva: meandi.se)
Kerroinkin aikaisemmin jo että pääsin tänä keväänä jopa kaksille kutsuilla. Pippurin kutsuilla ensimmäisenä merkkasin tilauslappuun tilaavani tuon mekon Elealle. Myyjän esitellessä vaatteita yllätyin itsekkin, miten paljon oli myös naisten vaatteita jotka oli aivan mun tyylisiä. Pakko saada-lista siis kasvoi kasvamistaan, mutta hintojen takia en vaan millään raaski tilata kaikkea. Jotain kuitenkin tilasin mullekkin: 

Me&I "Poncho tunic". (Kuva: meandi.se)

Me&I "Blazer"
Oon rakastunu!
(Kuva: meandi.se)
Pippurin kutsuilla tilatut vaatteet tuli jo jonkun aikaa sitten, mutta oon odottanut että saan tuon blazerinkin mukaan tähän postaukseen. Toisen paketin hain siis tänään, ja oon aivan rakastunut! Tuo blazer on ehkä mun paras ostos koskaan, se on niin ihana! Vähän pelottaa tuon pesunkestävyys, ja lähinnä se että kuinka äkkiä väri alkaa haalenemaan. Lohduttaudun kuitenkin sillä että mulla on muitakin mustia vaatteita jotka kaipais jo värjäystä, ja se ei iso homma oo. Tunika oli ihan mukava, tosin ehkä vähän liian "mekkomainen" mun makuun. Mun mielestä se näyttää vähän hölmöltä legginssien kanssa, (oikeista housuista puhumattakaan), joten nyt sitten odottelen vaan kesää ja mietin sitten että voiko sillä kulkea ilman legginssejä. En kuitenkaan halunnut sitä palauttaa, ja Facebookissa sen saa varmasti myytyä jos ei itsellä tule käyttöön. 

Me&I "crowns body" (Kuva: mendi.se)
Vauvalle tilasin tyttöjen innoittamana tuon kruunubodyn, ja onhan se aivan ihana. Vaikka bodyjen laadusta mulla onkin vähän huono kokemus, niin uskon että tuon kanssa sujuu paremmin koska se on valkoinen. Tosin valkoinen väri antaa taas muita huolenaiheta.. No, Vila oli niiiiin sulonen se päällä että en nyt jaksa tuota väriä murehtia!

Tässä siis meidän ostokset, ja tähän saa kyllä nyt vähäksi aikaa jäädäkkin. :D

 Onko joku muu jo kutsuillut tänäkeväänä? :) 

15 maaliskuuta, 2014

Valokuvauskurssilla


Kerroinkin aikaisemmin että pääsin ihan yllätyksenä valokuvauskurssille. Viimeviikonloppuna oli jo muutama tunti, ja eilen ja tänään ollaan jatkettu. Kurssilla on aika paljon käsitelty maisemakuvausta, mikä ei oo ihan mun juttu. Onneks eilisten "kuvaustuntien" aikana sainkin tuon ihanan Hugon mulle malliksi. 



Harmi vaan, että jo ensiviikolla on viimeiset kurssipäivät. Olisin kaivannut ehkä jotain vähän enemmän "syventävää", mutta tämä on varmasti hyvä alku. Loppupäivän aion viettää mun pikkutyttöjen kanssa. Kyllä oli aamulla haikeeta lähteä kotoa tietäen, että en Vilan ruoka-aikaan kotona. :(

13 maaliskuuta, 2014

Helppo & herkullinen suklaakakku

Aivan täydellinen resepti kiireiselle kotiäidille ja muillekkin suklaan ystäville. Reseptiä on helppo muunnella oman maun mukaan, kakku valmistuu nopeasti ja on älyttömän hyvää!


Kiireessä koristeltu yksilö.. :D

Pohja:
26cm:n vuokaan kuuden munan tumma kakkupohja.

Täyte:
2dl kuohukermaa
1½ levyä Fazerin sinistä suklaata
150g mascarpone-juustoa


Vatkaa kerma, ja lisää sekaan sulatettu suklaa ja mascarpone-juusto. Täyte riittää kahteen väliin. 

Aivan älyttömän hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan! Ite voisin lisätä väliin vielä esim. mansikkasurvosta, mutta mun pikkusiskon toiveesta siellä on tälläkertaa vain tuo suklaatäyte, ja on todella hyvää näinkin! Väliin voi laittaa suklaatäytteen lisäksi ihan mitä vaan oman maun mukaan; marjoja, hedelmiä, lisää suklaata.. Nam!

12 maaliskuuta, 2014

Masukuvia

Ei tosin mun masusta. Aamupäivällä kahviteltiin Pippurin ja Iidan kanssa, ja otettiin muutama masukuva Iidasta ja sen miehestä..







Eihän tässä mitään ammattilaisia olla mutta mun mielestä on aivan ihania kuvia! Harmittaa että ei itestä oo mitään tuollasia "kunnollisia" masukuvia, kun en oikeen kehdannut ketään pyytää ottamaan. :/ En osaa olla yhtään luonnollisesti kameran edessä, ja tiukkaa teki jo ne muutamat kuvat jotka Eemin kanssa puhelimella otettiin meidän pimeessä eteisessä.. Onneks lapsista saan ottaa kuvia senkin edestä.. :)




Saimpas Pippurin (klik!) suloisesta Hugostakin pari kuvaa. Siinä on kyllä yks mielettömän ihana ja ilonen poika! <3 Ootan niin paljon sitä että Vilakin vähän kasvais ja alkais ottamaan enemmän kontaktia.. :)




11 maaliskuuta, 2014

Leivontaa lapsiperheessä

Mun tarkoituksena oli tulla jakamaan teille suklaakakun resepti. Toisin kävi. Kakkupohjan valmiiksisaamiseen meni n. kaksi tuntia, joten taidan jättää täyttämisen suosiolla huomiselle, Eemi kun on nyt pelaamassa jääkiekkoa ja Vila kaipaa unikaveria. Tässä kuitenkin esimakua ihanasta reseptistä!

Pohjana on ihan perus kakkupohja. Ite oon käyttänyt 26cm:n vuokaan 6 munaa, sokeria ja jauhoja samanverran kuin munia ja 2tl leivinjaihetta. Tummaa kaakaojauhetta oon laittanut jauhojen sekaan ihan summassa.

1) Riko munat kulhoon ja kippaa sokeri sekaan. Vatkaa toisella kädellä, syötä toisella kiukuttelevaa taaperoa. Pysäytä vatkaus ja laita itkevälle vauvalle tutti suuhun. Vatkaa. Ota edelleen itkevä vauva syliin, anna taaperolle oma lusikka ja jatka vatkaamista. Nosta kaatunut puurolautanen, lapioi enimmät puurot pöydältä takaisin lautaselle. Vatkaa ja hyssytä vauvaa samalla. 

2) Mittaa jauhot ja kaakaojauhe toiseen kulhoon samalla hyssyttäen vauvaa. Nosta taapero syöttötuolista. Vaihda vauvan vaippa ja laita tutti suussa vaunuihin odottamaan. Vaihda taaperon vaippa, pese puuro naamasta, käsistä ja hiuksista. Laita yöpuku päälle. Lämmitä maito, etsi unikaverit ja vie lapsi sänkyyn. Hyvänyön toivotukset, halit ja pusut. Juokse portaat alas ja laita itkevälle vauvalle tutti suuhun.

3) Siivilöi jauhot teesihdin läpi muna-sokeriseokseen. (Jos löytyy siivilä niin luulen että sillä hoituisi PALJON nopeammin, eli teesihti ei ole välttämätön!) Laita vauvalle tutti. Siivilöi lisää. Laita tutti. Siivilöi vielä. Laita tutti. Toista tätä mantraa n. 20 minuuttia. Voitele ja jauhota vuoka, laita vauvalle tutti. Pohja uuniin 200°C, n. 30min. Sillä aikaa siivoa puurot pöydältä, tuolista, ikkunasta ja lattialta. Täytä tiskikone ja imuroi jauhonjämät lattialta. Välissä keikuta vauvaa ja laita tuttia suuhun.

4) Muista ottaa kakkupohja pois uunista! 

5) Totea olevasi liian väsynyt kakun täyttämiseen. Haaveile siitä että taapero nukkuisi huomenna edes hieman yli seitsemään. Herää todellisuuteen ja lohduttaudu ajatuksella että jos alotat seitsemältä täyttämään kakkua niin kerkeät saada sen valmiiksi ennen aamun muita menoja. 

Tulin siihen tulokseen, että teen kakun valmiiksi mielummin huomenna aamulla kun Eemi on kotona auttamassa lasten kanssa. Resptiä saatte siis oottaa huomiseen.

Nyt otan vauvan kainaloon ja painun nukkumaan. Hyvää yötä! :)

09 maaliskuuta, 2014

Uudet hiukset!

"Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niinkuin pyydetään
ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää.
Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas,
ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa.."


"Sä alat vihdoin viimein käsittää, 
ettet sä tarvi lupaa keneltäkään.
Oot liian kaunis häpeemään, 
etkä voi yhtään mitään menettää.
Joten anna mennä,
joten anna mennä."

Vitsi miten onnellinen oon! :)

08 maaliskuuta, 2014

Kivoja juttuja


Taisin aikaisemmin jo mainita, että perjantaina oli tiedossa pienimuotoiset kahvikestit mun synttäreiden kunniaksi. Halusin leipoa kakun, joten kutsuin muutaman vieraan ihan vaan kahvittelemaan tänne ilman sen kummempia.. Aamusta täällä kävikin mun kavereita, ja päivällä tuli vielä mun siskot, äiti ja sen mies ja mun mummu. Kyllä taas huomasin miten ahdas tämä meidän kämppä onkaan, ja hinku pois täältä kasvaa vaan!


Mun ihana kummipoika Hugokin saatiin vieraaksi. <3

Juhlat oli alunperin sovittu iltapäivälle, mutta keskiviikkona sain niin kivan puhelun että ne oli pakko siirtää. Yritin nimittäin aikaisemmin ilmoittautua valokuvauskurssille, ja "pääsin" varasijalle 27. Toivo oli aikalailla menetetty, kun kurssilla oli paikkojakin vaan 12. Keskiviikkona mulla kuitenkin soi puhelin, ja kurssinpitäjä ilmoitti että mulle olis paikka perjantaina alkavalla kurssilla jos vaan pääsen näin nopealla varoitusajalla! Iltapäivän ja illan vietin sitten siellä. Eemi oli pärjänny hyvin tyttöjen kanssa kotona, mitä jännitin kovasti vaikka olin poissa vaan vähän yli kolme tuntia. Hieman jo jännitän ensviikonloppua, kun lauantaina kurssipäivän pituus onkin kahdeksan tuntia.. Mutta näistä jutuista kirjoitan lisää myöhemmin! :)



Tänään on ollut aivan mahtava ilma, ja ollaankin oltu tyttöjen kanssa kävelyllä ja tuossa pihassa leikkimässä. Oltais viihdytty varmasti kauemminkin mutta Elean piti välissä tulla sisälle nukkumaan, Vila nukkuu edelleen ulkona. Ehkä me vielä päikkäreitten jälkeen mennään jatkamaan leikkejä kun Eemiki on ulkona siivoomassa pihaa. :) Ihanaa viikonloppua!




06 maaliskuuta, 2014

Rakas

Viisi vuotta sitten oli aivan normaali päivä mun elämässä. Puettiin Pippurin kanssa juhlakamat päälle ja lähdettiin meidän vakiokuskin kyytiin juhlimaan mun 15-vuotissyntymäpäivää. Meno oli mitä mahtavin, luulisin.. Radiosta soi varmaan Akon-Right Now tai Guru Josh Project-Infinity, niinku monesti oli tapana. Siinä kun oikein innostuin, niin uskalsin pyytää Eemiä nuorisotalon pihalle tupakille. Oltiin tavattu jo muutamaa kuukautta aiemmin ja jotain säpinää meillä oli ollut siitä asti.

Mun rippijuhlissa :)

Viisi vuotta sitten alkoi mun ja Eemin yhteinen elämä. Empä olis tuona iltana osannut ajatellakkaan että tänään odotan Eemiä töistä kotiin meidän kahden ihanan tytön kanssa, vihkisormus sormessa.. ♥

Nämä vuodet on tuonu mukanaan niin paljon hyvää. Eemi on ollut mulle niin korvaamaton tuki kaiken tämän keskellä. Eemi potki mun tyhmään 15-vuotiaaseen päähän niin paljon järkeä ja sai mut jollain tapaa kiinni elämään. Eemiltä oon saanut kaikkein arvokkaimman lahjan; meidän rakkaat tytöt. En tosiaan tiedä missä olisin nyt ilman Eemiä, mutta voisin kuvitella että en ainakaan mitään järkevää tekemässä. Viiden vuoden aikana Eemi on ärsyttänyt mut räjähdyspisteeseen miljoonia kertoja. Muutaman kerran oon miettinyt että mitä hemmettiä teen vielä täällä.. Vaikeita hetkiä on ollut, mutta miten kiitollinen oon että ollaan edelleen tässä yhdessä, onnellisina. 

Ollaan kasvettu yhdessä ärsyttävistä teineistä (melkein) aikuisiksi, samalla ollaan kasvettu jollain tapaa yhteen. En osaa kuvitella enää elämää ilman Eemiä, eikä mun onneks tarvikkaan. Tuun antamaan ihan kaikkeni, että me ollaan aina tässä yhdessä, ihan aina. 

♥♥♥


20.


Täällä tämä vanhus kirjottelee.. =) Tänään on siis mun syntymäpäivä (5.3), tosin postauksen julkaisu taitaa mennä muutaman minuutin jo seuraavan vuorokauden puolelle.. "Juhlat" meillä on vasta perjantaina, mutta Eemiltä sain lahjan jo heti kun kello pyörähti tämän vuorokauden puolelle. Paketista paljastui mun kauantoivoma Pandora-rannekoru. ♥




Heta (Eemin sisko) kävi tuomassa myös kukkia ja suklaata, ja illasta kävin Pippurin ja Iidan kanssa syömässä ja sieltäkin sain mukaan uuden Kastehelmi-tuikkukipon mun kokelmiin ja leivonravuoan. Onnitteluja oon saanut paljon. Kiitos kaikille muistaneille! Postaus venyi näin myöhäiseksi koska sain vasta nyt revittyä itteni sohvalta ylös kun siihen nukahdin jo vähän kymmenen jälkeen.. Vanhuus ei tuu yksin.. :'(



Hyvää yötä!  :)

04 maaliskuuta, 2014

Miten mä jaksan? 1/2

Yllättävän moni tuttu tai ystävä on mulle ihmetellyt sitä, miten jaksan kahden lapsen kanssa. "Ite en ikinä jaksais..", "Meille ei kyllä toista tuu.." Mun mielestä hassua on se, että nämäkin kommentit on tullut yleensä silloin, kun meillä on "helppo" hetki. Elea leikkii ihan nätisti ja vauva on tissillä tai muuten vaan sylissä. 

Elean vauva-aikana en tuollaisia kommentteja saanut. Yhden kerran muistan, kun Elea oli n. viikon ikänen. Menin äitille käymään, ja se kysyi että oonko väsynyt kun on niin tumman silmänaluset. En kyllä oikeesti kokenut Elean vauva-aikaa mitenkään rankkana, koska se oli kyllä älyttömän "helppo" vauva. Silti välillä oli hetkiä, jolloin olo oli aivan toivoton. 

Mun mielestä yhden lapsen äiti saa aivan vapaasti välillä turhautua. Arki pyörii aikalailla samaa kaavaa, ja varsinkin lapsen kasvaessa se kaava vaan väkisinkin rutinoituu. (Onko tuo ees sana? :D) Vaikka ite itkien kantaisin kahta huutavaa lasta itkua tihrustaen, ei mun seurassa kyllä kenenkään tarvi vähätellä omaa "taakkaansa". Edelleen muistan kirkkaasti ne hetket, kun Elea itki (sillon harvoin kun itki), ja itekkin rupesin itkemään koska en saanut vauvaa tyytyväiseksi. Yksikin lapsi tuo älyttömästi työtä, ja heittää elämän aivan päälaelleen. Silti moni äiti jaksaa. Vaikka tilanne olis mikä, niin kuinka monella on vaihtoehtoja? Enkä nyt tarkoita hetkellistä hoitoapua, vaan sitä, että kuinka moni voi kelata aikaa taaksepäin hetkeen, kun lasta ei vielä ollut? Ei kukaan, enkä usko että moni sitä toivoisikaan. Hyvät hetket kantaa huonojenkin yli, ja pakkohan sitä on jaksaa kun yksinkertaisesti ei ole vaihtoehtoja. 

Kyllähän vauva tuo paljon lisähommaa siihen, mihin on jo yhden lapsen kanssa tottunut. Elean kanssa elämä oli jo aika paljon helpottunut, kun vauva-aika alkoi jäädä taakse. Nyt on kuitenkin kuvioissa taas imetys, hyssyttely, miljoonat vaipanvaihdot ja kaikki muu vauvahässäkkä. Pyykkikori täyttyy älyttömän nopeasti, samoin vaipparoskis. Ja pakko vielä sanoa, että kyllähän Vilan vauva-ajasta nauttiminen on paljon vaikeampaa kuin Elean. Meillä ei hirveesti oo aikaa nukkua päikkäreitä sylikkäin, ei niin paljon aikaa höpötellä ja halailla. Imetyksestä en tykkää niin paljon kuin Elean aikana, koska nyt pitäis samalla tehdä miljoona muuta asiaa. Pakko on joustaa jostain, joten osa aamupäivän kotitöistä on siirtynyt iltapäivälle jolloin Eemi on auttamassa. Se taas tietysti vaatii Eemiltäkin paljon enemmän osallistumista ja jaksamista. Väsymys, riittämättömyydentunne ja kasaantuneet tiskit aiheuttaa riitaa, ja vaatii parisuhteeltakin paljon. En siltikään koe tätä erityisen rankkana.

Huonoja hetkiä löytyy kyllä, mutta samalla tavalla niitä hyviäkin. En tiedä näyttääkö tämä arki sitten niin kamalalta ulospäin, mutta ei se sitä ole. Tämä on vaan ihan pieni hetki mun elämästä, ja niinkuin jo edellisessä postauksessa sanoin, koitan löytää paljon hyvää tästäkin. Kestää hammasta purren ne huonommat hetket, ja odottaa innolla hyviä. Jaksaminen on aika pitkälle kiinni omasta asenteesta. Kyllä jokainen saa omasta elämästään tehtyä paskaa, jos sitä tarpeeksi kauan hokee itelleen. Ite yritän repiä huumoria niistä huonoimmistakin hetkistä joka helpottaa paljon, ja koitan vähän joustaa. Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Huonoista puolista huolimatta tämä on just sitä, mistä mun haaveet on koostunut. Mun elämä on tässä ja nyt, ja aion nauttia siitä niin paljon kun voin! ♥

Joten kiitos kysymästä, ihan hyvin mä jaksan. :)



Otsikosta varmaan voi päätellä että aion vielä kirjoittaa tästä aiheesta. Jos joku haluaa kysyä tai kommentoida asiaa jotenkin,  alle voi jättää kommenttia tai sähköpostiin voi laittaa viestiä. Kirjoittelen niistä myöhemmin sitten lisää! :)

02 maaliskuuta, 2014

Vauva kasvaa

Mun pieni tyttö syntyi kaksi kuukautta sitten. Synnytys tuntuu jo todella kaukaiselta. Melkein voisi luulla, että siitä olis kauemminkin aikaa. (Viikolla olin varma että Vilalla tulee täyteen jo 3kk. =D) Toisaalta taas on haikea olo, kun huomaa että aika vaan lipuu ohitse. 

Musta tuntuu etten saa kiinni mistään. Elämä lipuu ohi, ja ite katselen sitä vierestä paikallani. Tuntuu, että pitäisi tehdä paljon enemmän. Pelkään sitä, että joku päivä vaan herään tähän elämään ja huomaan että tytöt on jo aikuisia. Otan paljon kuvia, koitan saada säilöön mahdollisimman paljon muitakin muistoja, ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä.




Monesti useamman pienen lapsen äidit sanoo, että se vauva-aika meni vähän sumussa ja että siitä ei paljoa muista. Huomaan unohtavani jo ihan arkisia asioita, joten miten voisin muistaa nämä ihanat päivät vielä vuosien päästä? Tahdon muistaa jokaisen hyvän hetken. Jokaisen Elean sanoman hassun jutun tai sanan. Kaikki ne hölmöt jutut mitä tuo tyttö tekee pitkin päivää. Jokaisen iloisen huudahduksen kun tulen kotiin, tai kun jotain mukavaa tapahtuu, jokaisen hymyn. En halua unohtaa sitä tunnetta kun katsoo nukkuvaa vauvaa sylissä. Sitä tunnetta, kun pienet kädet pitää niin tiukasti kiinni mun paidasta tai ihosta. 




Kuten jo sanoin, musta tuntuu että pitäisi tehdä paljon enemmän. Enemmän mitä? Ja miten se auttaisi mua muistamaan nämä arjen ihanat asiat? Ei varmaan mitenkään. Silti olo on välillä kovin riittämätön. Tuntuu siltä, että jokaisesta sekunnista pitäisi nauttia, että mua ei jälkeenpäin harmittaisi se, miten nopeasti "pikkulapsiaika" kului. Koko ajan pitäisi tehdä jotain erilaista. Tuntuu että jos ollaan koko päivä kotona, oon jälleen kerran hukannut päivän mun elämästä. Vaikka meillä olis ollut aivan kivakin päivä. Pitäis oppia rentoutumaan ja tajuamaan se, että näillä mun typerillä ajatuksilla hukkaan sitä aikaa. 



Onhan nämä kotipäivätkin oikeesti tosi mukavia. Täällä Elea on selvästi eniten oma itsensä. Kun ollaan ihan keskenämme täällä, Elea ei ujostele ja höpöttää tosi paljon. Ei tarvi miettiä, että häiritseekö jomman kumman tytön itku jotain muuta. Jokaisen itkun jälkeen halataan. Vauvaa syöttäessä saan nauraa Eemin ja Elean "omalaatuisille" leikeille. Näistäkin pienistä hetkistä elämä koostuu. Ei siihen joka päivä tarvi sen kummempaa tekemistä, mun pitäisi tajuta se jo. 

Ei mulla tätä asiaa oikeestaan ollut, mutta siihen se meni. No, tytöt jatkaa kasvamistaan mun sanoista tai ajatuksista huolimatta. Tästälähtien lupaan nauttia juuri tästä hetkestä. 



Ensiviikolla on Vilan 2kk neuvola jossa nähdään kasvua vähän paremmin, onhan tuo tyttö kasvanut paljon. Äitikin kasvaa,  koska mulla on ensiviikolla synttärit ja oon syönyt aivan älyttömästi laskiaspullia (ja muitaki pullia) viikonlopun aikana. Tänään ajattelin raahautua pitkästä aikaa salille, ainakin kokeilemaan!