30 huhtikuuta, 2014

Kotona


Kotona ollaan, ja vielä elossa vaikka musta ei mitään oo kuulunutkaan. Hirvee hässäkkä koko ajan päällä, jospa tämä tästä pian.. :)



Tuommoinen viikonlopun reissu on kyllä auttamatta aivan liian lyhyt, varsinkin kun ajomatka on noinkin pitkä. Aikaa tehdä jotain jää oikeastaan vain lauantaille kun perjantaina oltiin perillä 16.00 ja sunnuntaina mökin täytyy olla tyhjänä klo. 12.00. Kaikesta huolimatta meillä oli tosi mukava reissu! :) Meidän perheen lisäksi mukana oli Eemin kaks veljeä. 



Pojat kävi lauantaina laskettelemassa kun rinteet oli viimeistä päivää auki, ja tuolla oli niiin lämmin että molempien tyttöjen nukkuessa 4-tuntisia päikkäreitä sai tämäkin äiti heittää vaatteet nurkkaan ja maata terassilla auringossa monta tuntia. Lunta ei tuollakaan siis ollut kuin rinteessä ja kelit oli ihanat! Käytiin kattelemassa paikkoja autolla ja kävellen, grillailtiin ja oltiin vaan ihan rauhassa. Ens kerralla pitää kyllä ehdottomasti tehdä vähän pitempi reissu! :)



26 huhtikuuta, 2014

Lomalla

Mun viimepäivien hiljaisuus on johtunut kamalasta lomallelähtöstressistä. Oon siivoillut, pakkaillut, pyykkäillyt ja kirjoitellut muistilistoja lähtöä varten. Me siis lähdettiin viikonlopuksi Vuokattiin. Eilen päästiin perille kolmen aikaan. Matka sujui tyttöjen kanssa yllättävän hyvin paria matkaitkua lukuunottamatta. Lähtötilanteessakaan ei vastoinkäymisiltä vältytty, mutta vihdoin ollaan täällä!




Eilen kerettiin käydä vaunulenkillä ja vähän katselemassa paikkoja. Iltapalaks tehtiin pannukakkua ja kävin pitkästä aikaa Elean kanssa saunassa. Ihaninta näissä lomareissuissa on ehdottomasti se, että saan nukkua yöt pienen Elean vieressä. ♥ Tämän päivän suunnitelmat on vielä vähän auki mutta eiköhän me jotain keksitä! :)


24 huhtikuuta, 2014

Minun kaikkeni

Kaksi maailman kauneinta,






kaksi maailman herkintä,





kaksi maailman pienintä
ja tärkeintä sydäntä


Minun kaikkeni. <3








22 huhtikuuta, 2014

Äitin pieni enkeli


Pääsiäisen pyhinä meillä oli pikkutytön kanssa aikaa pitää pieni kuvaushetki Elean päikkäriaikaan. Miten ihana tuo pieni tyttö on!<3















Mitäs tykkäätte? :)

21 huhtikuuta, 2014

Pääsiäinen


Me ollaan vietetty pääsiäinen pääasiassa kotona Eemin remontoidessa pihalla.. Näihin päiviin on mahtunut virpomista (meillä Keski-Pohjanmaalla virvottiin vasta nyt lauantaina), syömistä, kyläilyä, ulkoilua ja mitähän muuta.. Tänään pääsen vielä mun ystävän Oriflame-kutsuille Vilan kanssa. :) Oikeen mukava pitempi viikonloppu meillä on ollut kaiken puuhan keskellä.



Elean kanssa käytiin tänäkin vuonna vaan Eemin vanhemmilla ja mun mummulla virpomassa. Kyllä pikkutyttö oli mielissään kun sai vihdoin ja viimein kokeilla äitin meikkejä! Tämä saa vielä pari vuotta riittää kun musta ei ainakaan oo kiertelemään vieraiden ihmisten ovilla =)

Elean (melkeen) itsetekemä maailman sulosin kortti!<3







Meillä ei täällä sen kummempaa. Ulkona on aivan älyttömän lämmin ja ihana ilma, me taidetaan Vilan kanssa mennä sinne istuskelemaan kun Elea nukkuu. :)


17 huhtikuuta, 2014

Apua, ihoa ja vauvan pää näkyvissä!

Tämä on aihe, joka saa mut avautumaan kerta toisensa jälkeen. Kaikki ne vihaiset ja arvostelevat katseet, ärsyttävät mielipiteet.. Ai että kun mulla olis niin paljon sanottavaa. Mikä siinä imetyksessä pelottaa? Ulkopuoliselle voi ehkä tulla vähän vaivaantunut olo, mutta onko muuta syytä miksi mun lapsi ei saa syödä? Läheiset on (toivottavasti) tottunut siihen että mun tissit on esillä. Teini-aikoina ihan muista syistä (nolo minä), nykyään siksi että mun pieni vauva saa sieltä ravintonsa. Jos ite voin elää sen kanssa, saa ulkopuolisetkin luvan voida. 

Onko maailmassa mitään luonnollisempaa kuin imetys? Vaikka rinnat yhdistetään nykypäivänä aika taitavasti seksuaalisuuteen ja pornoon, niin sehän on ihan fakta että alunalkaen niillä on ollut aivan toinen tarkoitus; pienen vauvan ruokinta. 



Jo Elean imetysajoilta oon ollut sitä mieltä, että mun ei tarvitse lukittautua kotiin sen takia että oon pienen lapsen äiti. Mun ei tarvi istua päiviä sohvan nurkassa yksin ja odottaa sitä että lapsen kasvaessa pääsen taas yksin jonnekkin. Vaihtoehtona mulla on kiireiset reissut kaupunkiin, jatkuvasti peläten sitä että vauva herääkin kesken kaiken nälkäisenä. 


Oon päättänyt, että imetän ihan just siellä missä haluan, milloin haluan. Jos joku ihminen kiihoittuu siitä, että mun pieni vauva juo maitoa (jonka saanti on lapselle elintärkeää ensimmäisten kuukausien aikana) mun rinnasta harson takana, niin kyllä ei kaikki oo ihan hyvin tällä henkilöllä. Toki fetissejä on erilaisia ja mikäpä minä oon niitä tuomitsemaan. Jos taas ärtyneisyys mun julki-imetyksestä johtuu jonkinsortin fobiasta, on se syytä hoitaa kuntoon jotenkin muuten kuin käskemällä mun lasta syömään vessassa. Itse oon yhden kerran mun elämän aikana joutunut syömään lounaan wc-pöntön kannen päältä, ja voin sanoa, että se ei niin mieltäylentävä kokemus ollut että mulla olis joku tarve mun lasten antaa kokeilla. Ei vauvana, ei taaperona, ei koskaan. Me ei siis syödä vessassa, vaan siinä tuolilla jonka selkänojalle oon tullessani takkini ripustanut. That's it.

Mun mielestä on aivan älytöntä, että esimerkiksi Facebook on täynnä kuvia joissa rinnat on varsinkin osalla ihmisistä lähes paljaina, ja se on kaikille ihan fine. Pääasia että nännit on sen paitana käytetyn kengännauhan takana piilossa. Sitten se kuva jossa näkyy hieman rintaa vauvan pään takaa poistetaan. Miksi? Miksi näitä kuvia ilmiannetaan? Jos otan itsestäni kuvan tuon kengännauhan kanssa niin se on ok, mutta jos vauvalla on mun nänni suussa (samalla peittäen kaiken oleellisen = nännin) niin sehän on kamala juttu. Ihmiset on niiiin lapsellisia..


Ite aion siis edelleen syöttää mun kolmen kuukauden ikäistä tyttöä ihan siellä missä hyvältä tuntuu. Kahvilassa, ravintolassa, tarvittaessa vaaterekkien välissä. Ymmärrän sen jos joku ei halua tai kehtaa imettää yleisesti, tai valitsee omasta tahdostaan sen  wc-pöntön kannen. Siihen mun ymmärrys ei riitä,  että ulkopuolinen ihminen kuvittelee olevansa oikeutettu tekemään päätöksen vauvan äidin puolesta. Luojalle kiitos mun julki-imetyksen arvostelu on toistaiseksi jäänyt vaan vihaisiin katseisiin, ja toivotaan että jääkin..


Missä teillä syödään? Myöntääkö joku olevansa julki-imetyksen vastustaja? Miksi? Kertokaa mulle nyt joku järkevä syy? 

Nimim. Minä. Kamala, irstas, pervo, itsensäpaljasteluun taipuvainen äiti-ihminen.


16 huhtikuuta, 2014

Täällä määrään minä!

"Rajat on rakkautta."

Missä kulkee äidin rajat? Mistä asioista kannattaa vääntää lapsen kanssa? Kuinka pitkälle voi äidin määräysvallan viedä ilman että se äityy jo lapselliseksi "Koska minä sanon niin" - tyyppiseksi väittelyksi?

Meidän isompi tyttö alkaa olla siinä iässä, että sääntöjen merkitys korostuu päivä päivältä enemmän. Eemin kanssa ei sen kummemmin olla erikseen mitään sovittu, mutta meillä on ollut aikalailla yhteinen ja selkeä linja siinä, miten halutaan lapset kasvattaa. Mulle on ollut alusta asti selvää, että en tahdo olla se äiti joka on jatkuvasti kieltämässä ja puhuttelemassa lasta negatiiviseen sävyyn. En myöskään tahdo olla se äiti jonka lapset räkii ja tönii tuntemattomia ihmisiä kaupassa. Miten selvitä siellä välillä? Mikä on ehdottomasti kiellettyä, mikä sallittua, ja mistä olen valmis "joustamaan"?

Meillä ei lyödä, potkita, purra tai tönitä. Ei kukaan, ei ketään. Kovasti harjoitellaan sitä, että toisten käsistä ei revitä tavaroita. Pöytään tai seinään ei piirretä. Ruoalla ei leikitä, ja pöydässä syödään sitä mitä on tarjolla. Vaatteita tai roskakorin sisältöä ei levitetä lattialle, tavaroita ei laiteta wc-pönttöön. Haluan kasvattaa mun tytöistä viisaita aikuisia. Haluan opettaa käytöstavat ja sen, miten toisia ihmisiä kohdellaan. Haluan kasvattaa aikuisia hyvällä, terveellä itsetunnolla. Haluan antaa rohkeutta olla oma itsensä ja pitää puolensa. Haluan, mutta kiireisinä ja huonompina päivinä mun päämääränä on pitää lapset hengissä.

Jostain siis meilläkin joustetaan; keittiön laatikoita saa penkoa. Oon mun oman arjen helpoittamiseksi siirtänyt puukot ja muut vaaralliset jutut niin korkealle, että Elea ei niitä saa käsiinsä. Kauhat ja paistinlastat vilistää siis milloin missäkin ja illalla ne kerätään tiskikoneen kautta takaisin laatikkoon. Ruoka katetaan pöytään ruoka-aikaan, mutta sen syömisestä en ala riitelemään. Vaihtoehtoja jo valmistetulle aterialle ei ole, mutta jos ruoka-aikaan ei ruoka maistu, niin sitten kokeillaan seuraavalla kerralla uudestaan. (Tästä ei onneks yleensä oo tarvinu riidellä..) En jätä mitään Elean saataville mihin ei saa koskea. Hyvästi siis kynttilät ja koristeet olohuoneen pöydällä, mutta en jaksa enkä halua olla koko ajan kieltämässä, kyläillessä toki asia erikseen. Sohvalla voi hyppiä. Se on toistaiseksi vielä ehjä, ja niin on Eleakin. Pieniä juttuja, jotka helpottaa paljon arkea ja pitää meidät kaikki paremmalla tuulella. 

Koitan ohjata "oikeaan". Oon huomannut että ainakin Vilaan liittyen se yleensä toimii kieltämisen sijaan paremmin. Elea koittaa koskea vauvan silmään, kiellän mutta tyttö innostuu entisestään. Kehotan pussaamaan, halaamaan tai silittämään. Elea pusuttelee ja jatkaa omia hommiaan, kun taas kieltämisen jatkaminen saa Elean hermostumaan ja hosumaan jolloin vahingossa pikkusiskoa sattuu. Tätä oon pitäyt monessa tilanteessa parempana keinona, ja aion soveltaa sitä niin kauan kun se toimii.

Hauska huomata miten paljon omat mielipiteet tulee muuttumaan vielä tyttöjen kasvaessa.. Miten selkeesti onkaan vielä muistissa kaikki ne "Sitten kun Elea on iso niin meillä ei ainakaan..."-lauseet, joista on jo jouduttu joustamaan. Monet asiat ärsyttää, sillä meitä on täällä kaksi kasvattamassa ja päättämässä ja luonnollisesti kaikki ei aina mene just niin miten ite haluaisin.. Välillä raivostuttaa muiden ihmisten arvostelut ja lapsettomien samanmoiset kommentit, mutta ajassa ei tarvi palata kuin kaksi vuotta taaksepäin kun olin vielä itsekkin samanlainen päivittelijä, ja varmaan vieläkin kuvittelen tulevaisuutta ihan erilailla miten se tulee menemään. Toistaiseksi meillä ollaan tyytyväisiä näin, ja toivon että homma pysyy hanskassa jatkossakin muiden mielipiteistä välittämättä.



Mites teillä? 

12 huhtikuuta, 2014

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Eemi täytti keskiviikkona 22. Synttärilahjaks olin etukäteen tilannut Eemille Dolce Gusto-kahvikoneen, mutta se "oikee" synttäriyllätys odotti vielä eilistä..


Meidän seurustelun alettua Eemin ystävät jäi vähän taka-alalle ja vietettiin aikaa oikeestaan vaan kahdestaan. Sitten tuli taloremppa, firman perustaminen joka toi mukanaan älyttömän määrän töitä ja lapset.. Eemin "oma aika" kolmen vuoden sisällä (=aika ilman lapsia tai töitä) on varmasti kahden käden sormilla laskettavissa. Eemin siskon Hetan kanssa päätettiin sitten järjestää yllätysjuhlat täällä meillä. 

Pari viikkoa sitten perustin salaisen fb-ryhmän jonka kautta kutsuin Eemin ystäviä tänne. Oon raahannut kaupasta juhlatarvikkeita salaa ja piilotellut niitä ympäri kämppää.. Eilen laitettiin Hetan kanssa kaikki valmiiks aamupäivällä kun Eemi oli töissä, ja juhlat alkoi kuuden maissa kun ensimmäiset vieraat tuli. Me lähdettiin lasten kanssa Hetalle yötä ja pojat sai jäädä juhlimaan ihan rauhassa. :)



Vitsi miten vaikeeta onkaan ollut olla hiljaa tästä! Tykkään niin järjestää juhlia ja jännitti niin paljo mitä Eemi tykkää.. Ilta oli menny hyvin ja yöllisistä kuvista ja videoista voin päätellä että tais pojilla ihan hauskaaki olla. =D Tultiin aamupäivästä tyttöjen kanssa kotia ja täällä oli vielä ihan siistiäki, Eemi ihana oli yöllä vielä laittanut kaikki paikalleen ennen nukkumaanmenoa.


Eemi oli niin hyvävointinen että taidan vinkua sen pajunoksia keräämään mun kanssa kun Elea herää päikkäreiltä, on niin ihana ilma! Huomenna on talonäyttö eräässä aivan ihanassa talossa. <3 Itkettää jo valmiiks, ja pitääkin mennä kiusaamaan itteensä sinne.. Meidän pitäis saada remontti valmiiks ja talo myytyä ennenku mitään edes haaveillaan.. 

Mites teillä on viikonloppu sujunu? :)