31 joulukuuta, 2013

Saanhan rakastaa sua?

(O)Saanhan?


Paljon erilaisia tunteita on tuo pieni ihminen saanut aikaan. Kuten aikaisemmin jo vähän valaisin, synnytys oli nopea. Se, että vauva on vihdoin täällä, oli vielä eilenkin aika epätodellinen ajatus. 

Vauvan synnyttyä katselin sitä vaan, mutta en osannut ajatella tai sanoa mitään. Vasta olin herännyt, ja nyt ollaan jo sairaalassa vauva kainalossa. Istuttiin Eemin kanssa salissa sängyn reunalla, juotiin kahvia ja puhuttiin ihan arkisista asioista. Mietittiin, että saikohan mummu Elean laitettua päiväunille kun me lähdettiin niin yllättäen. Vauva nukkui kaukalossansa, ja olokin oli melkein kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eemi lähti hakemaan Eleaa, ja muutama muukin vieras kävi. Vaikeaa esitellä vauvaa muille, kun ei sitä tunne itsekkään. Kyllähän sen huomas väkisinkin että musta se tuli ulos, mutta mikään muu ei meitä vielä yhdistä. Leikittiin Elean kanssa leikkihuoneessa, vauva nukkui ovensuussa. Melkein kun oltais taas kolmestaan. Kun Eemi otti vauvan syliin, se sai mulle lähinnä vaan pahan mielen aikaan, Elean puolesta. Isosisko ei välittänyt ollenkaan vaikka isillä oli joku muu sylissä, vaikka yleensä on kaikista lapsista mustasukkainen. Elea meni iloisena silittelemään ja pussailemaan vauvaa ja jatkoi tyytyväisenä leikkejä. Mun olo parani heti. Tuntui, että nyt vasta tuo vauva on osa meidän perhettä. Mun ei tarvi olla pahoillaan, koska Eleakaan ei ole. 

Aika vauvan kanssa kahdestaan pelotti mua. Samat pelot pyöri mielessä, joita mietein tasan 1,5 vuotta sitten kun kävelin Elea-vauvan kanssa näitä käytäviä. Tällä kertaa ne meni kuitenkin nopeammin ohi. Ollaankin saatu tutustua tuon pienen kanssa aivan rauhassa, ja koko ajan on varmempi olo siitä että me pärjätään kyllä.

 Ensimmäinen yö kului oikeastaan vauvaa syöttäen. Nukuttiin vierekkäin, ja varmaan molemmat toivottiin että maito nousisi äkkiä. Vaikka aamulla väsyttikin lähes kokonaan valvotun yön takia, teki se meille molemmille hyvää. Eilen maitoa tulikin ilmeisesti jo riittävästi, kun tyttö nukkui tyytyväisenä koko päivän ruokataukoja lukuunottamatta. 

Pikkuhiljaa eilisen aikana vauva alkoi tuntua omalta, vaikka samalla mulla oli huono omatunto siitä että ajattelin niin. Vaippaa vaihtaessa kuin itsestään sanoin vauvalle että "Äiti äkkiä vaihtaa.."  Ei ollut itku kaukana kun huomasin mitä sanoin. Mun mielessä tuo nimitys oli edelleen vain Eleaa varten. Pikkuhiljaa päivän aikana huomasin, miten ihana tuo pieni on. Aivan yhtä ihana, kuin pikkunen isosisko silloin 1,5 vuotta sitten. Se tuoksuu ja näyttääkin ihan samalta. Ensimmäistä kakkavaippaakin vaihtaessa mieleen tuli vaan mun pieni Elea ja se ääretön rakkaus mikä meidän välille on kasvanut. Näistä ajatuksista mulla oli myös samalla huono omatunto. Huono omatunto siitä, että rakastan tuota pientä ihmistä. Aivan kuin tekisin jotain väärin, kun huomaan ne samat tunteet tätäkin pientä kohtaan.

Eilisen päivän aikana kerkesin kuitenkin miettiä paljon. Mun pelkojenhan pitäisi olla nyt ohi. Pelot siitä, että en rakastaisi vauvaa. Tottakai rakastan tuota pientä ihanaa tyttöä! Kun Elea tuli eilen meitä katsomaan, huomasin, että mikään myöskään meidän välillä ei oo muuttunut. Niin rakas ja ihana se on edelleen. Yhtä ihana kuin 1,5 vuotta sitten tällä samalla osastolla vastasyntyneenä, yhtä ihana kuin meidän pieni pikkusisko. Voi miten paljon rakastankaan mun pieniä tyttöjä.

♥♥♥

30 joulukuuta, 2013

Kiireinen pikkutyttö ♥


Aivan yllättäen päätti eilen meidän pienenpieni pikkusisko syntyä kovalla kiireellä klo 14.17.♥ Vauvan mitat 3475g ja 49cm. Meillä on kaikki oikein hyvin, vaikka tapahtumien nopeasta kulusta johtuen vähän epätodelliselta tämä tuntuu.. :)




Elea pääsi jo eilen pikkusta katsomaan, ja ihan hyvin näytti siskon ottavan vastaan. Koko ajan olis pitäny saada vauva syliin ja pussailtavaksi, en oo varma hoksasko Elea ollenkaan että se on ihan oikea vauva, kun pikkunen oli kapaloissa vielä ja nukkui koko vierailun ajan.

Me ollaan ainakin huomiseen asti vielä sairaalassa. Olisin kyllä niiiiiin valmis lähtemään jo kotiin. Kamala ikävä Eemiä ja Eleaa :( ♥ 

28 joulukuuta, 2013

Neuvola rv 40+2

Eilen jouduin kuitenkin mennä neuvolaan jälleen. Koko raskausajan oon kyllä käynneistä tykännyt kovasti, mutta tällä kertaa se lähinnä masensi vaan.. 

Kaikki oli hyvin niinku aina ennenkin, eikä mitään uutta. :/ Uuden ajan sain maanantaille, ja jos sinne joudun mennä niin sieltä sitten saa lähetteen yliaikaiskontrolliin. Voi että miten toivon että pieni nyt vaan tajuais tulla ite, eikä ainakaan tarvis ruveta käynnistelemään. Eihän tässä paljoa vielä yli olla (eikä vauvaa edes ajatella yliaikaisena vielä aikoihin), mutta tottakai mitä nopeammin nyt suvaitsis tulla niin sen parempi. :)

Kamalan väsymyksen takia en eilen jaksanut tulla kuulumisia.. Neuvolantätillä oli joululomien aiheuttaman ruuhkan takia niin kiire että hb:tä ei väsymyksestä huolimatta mitattu. Tosin eipä se mittaus tätä oloa olis paremmaksi muuttanutkaan, joten ei sillä niin väliä. Sf-mitta ei ollut kasvanut reilussa viikossa (viimekäynti 18.12) yhtään, eli oli sen saman 34cm. Painonmuutos/viikko oli vaan +233g, mikä yllä ihmetytti kaiken tämän syömisen jälkeen. Vauvan sykkeet on koko keskiraskauden vaihdellut 135-145 välillä. Eilen huomasin jo ennenkuin täti mitään sanoi, että tällä kertaa syke oli hiljaisempi. Sen muutaman sekunnin kiireisen kuuntelun jälkeen vaihtelu oli 127-132. Kuulemma "ihan hyvä", mutta heti perään hoitaja kysyi huolestuneen oloisena että "Onhan vauva kuitenkin liikkunut?" Voi tyhmä kun en tajunnut silloin siitä kysyä! Illalla tämä tuli taas mieleen, ja sai mut vähän huolestumaankin.. Google on tietysti tähän kohtaan paras apu..NOT. Nyt täällä on sitten lähes hysteerisenä seurattu vauvan liikkeitä, jotka kuitenkin tuntuu hyvin. Tulispa vaan maanantai (tai vauva) äkkiä, että sais tähänkin vähän selvyyttä.. 

Mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole, vaikka eipä oikeestaan ollut Eleankaan aikana. Sama vihlonta kohdunsuulla on jatkunut, vauva on vaan niin alhaalla että liikeet sattuu siellä. Supistaa ja jomottaa kuten aikasemminkin, ja kävely on hankalaa. Väsymystä lukuunottamatta voin kyllä tosi hyvin, ja senkin kanssa pärjää. Eipä siis olossa ainakaan valittamista ole, vaikka kyllä tuon mahan vaihtaisin enemmän kuin mielelläni jo siihen vauvaan. ♥ Ilmeisesti moni muukin, ainakin kyselyistä päätellen..

 "Joko?, Onko tuntemuksia?, Eikö vauva oo syntynyt? jne.."

Ööööhh. No ei vielä, ilmotan sitten!! Ja mitä fucking tuntemuksia?!?!?! Kyllä luulen että viimeistään kun pää näkyy niin niitä tuntemuksia on muillekkin asti, harmi että mun on pakko kestää ne yksin! Ja ei, vauva ei oo syntynyt. Vai ihan tosissaanko 9 kuukauden raskaanaolon jälkeen kantaisin 10kg:n perunasäkkiä paidan alla vaan huijatakseni?!? Ei mua oikeesti nuo kysymykset hirveesti häiritse, mutta harmikseni en vaan osaa vastata niihin, enkä myöskään näihin "Millon se syntyy?" -mietteisiin. Ikävä kyllä odotan ite yhtä malttamattomana, joten voitte olla varmoja että kun vihdoin sen pienen saan syliin niin ilmoitan kyllä. ♥ (Tietysti Pippurille ja Iidalle täytyy kertoa jo hieman aiemmin.)

Nyt keskityn miettimään oikeen kovasti synnytystä (muun ajatteleminen on oikeestaan mahdotonta), toivotaan että se on mahdollista saada käyntiin ajatuksen voimalla. 

26 joulukuuta, 2013

40+1

41. raskausviikko. ♥

"Jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois,
ei parempaa lahjaa kai toivoa vois.."

Täällä sitä ollaan kasassa edelleen, vaikka kovasti muuta toivottiinkin.. Olo on onneksi ihan hyvä, joten ei tässä nyt mitään kamalaa oo, en vaan millään malttais enää odottaa! 



Joulu vierähti kyläillessä, vaikka vähän muuta oltiin suunniteltu ja ainakin ite olin odottanut. Mukavaa meillä oli kuitenkin, vaikka nyt väsyttää.. Tänään käytiin aamupuuron jälkeen viemässä kynttilä isän haudalle, ja muuten ollaan rauhoituttu vaan kotona. Elea on leikkinyt uusilla leluilla, ollaan laitettu meidän ensimmäinen oma jouluruoka ja leivottu torttuja. Illalla mennään yhdessä vielä saunaan. Ihana rentoutua ja olla ihan vaan kolmestaan, kun Eemi joutuukin sitten huomenna mennä töihin.



Elea on ollut maailman onnellisin uusista leluista. Miten ihanaa on katsoa toisen pienen niin aitoa iloa. Pienestäkin tuo tyttö on niin tyytyväinen! ♥ Elean paketeista löytyi mm. Plaston pinkki mopo, Muumi ja muumikirja, pulkka ja lumilapio, dubloja (Elean lemppareita!), pari uutta "riipusta" rannekoruun, piirtustustaulu, nukke ja palikoita. Nyt saa pistää vähän huonompia leluja pois ja vauvalelut omaan laatikkoon. 




Nyt nostan hetkeksi jalat sohvalle ja makoilen vaan! Huomenna palaan neuvolan jälkeen kertomaan tarkemmin kuulumisia. :)

23 joulukuuta, 2013

Tule joulu kultainen

Ihan pian se on täällä, Joulu.



Juhlista ehdottomasti mun lemppari, tykkään niin laittaa kotia joulutunnelmaan, leipoa ja tehdä joulujuttuja. Tämä onkin ainoita tämmöisiä juhlia mihin saa oikein kunnolla valmistautua, joten siksi se varmaan kärkeen yltääkin. Meillä alkaa kaikki olla pikkuhiljaa valmiina, joten joulu saa tulla. Tänään on saatu luntakin edes vähän, joten ulkona näyttää ainakin hieman jouluisemmalta. Tosin huomisen ja ylihuomisen suunnitelmat on vielä mietinnässä ja vauva puuttuu.. ♥

39+4♥ (eilen)

Molempiin mummoloihin ollaan saatu kutsu jouluruoalle, ja joulupukitkin olis tulossa. Kotona olisi myös kiva olla, sitä varten oon täällä paikkoja laittanut jouluisemmiksi. Ekaa kertaa aiotaan Eemin kanssa myös laittaa jouluruoka täällä kotonakin. Mutta milloin muka? Empä tiedä että miten tämän tekis, sama ongelma joka vuosi. :/ Melkeen toivon että vauva vaan syntyis ja saisin olla joulun sairaalassa, niin ei tarvis tätäkään miettiä..

Viimepäivinä on kyllä ollut hirveesti tekemistä! Pari unohtunutta joulukorttia on tehty ja viety. Ruokakaupoissa on vietetty tunteja, ja kaupan ruokakasseja kannettu kotiin äkkiälaskettuna 8? (Meille aivan järkyttävä määrä!) Viimeiset lahjat on stressattu, ostettu ja paketoitu. Jotain on saatu paketteihin leivottuakin, ja tietysti herkkuja on syöty taas ihan liikaa. Kinkku odottaa jääkaapissa paistoa, ja miiiljoona konvehtirasiaa syöjäänsä, eli mua. Joulukuusi on vihdoin saatu sisälle ja koristeltukin. Meidän ensimmäinen oma kuusi, onhan tämä jo meidän neljäs? joulu yhteisessä kodissa. Sitä tosin en tiedä kauan tuo kuusi on edustuskelpoinen, kun on tuo pieni tuholainen täällä.. Koti on siis valmiina jouluun, ja niin alkaa olla mielikin. Olo on parin kiireisen päivän jälkeen aika uupunut, joten nyt aion ottaa ihan rennosti! :)



Rocky road :p

Cakepopseja & Rockyroadia :)

Nyt ehkä vihdoin voin (yrittää) rentoutua. Mun suunnitelmiin kuuluu ainakin syöminen, syöminen, syöminen.. Ehkä myös sauna ja sohvalla makoilu. Yritän myös unohtaa tämän synnytysstressin ja hyväksyä sen, että vauva tulee kun on valmis. Ei yhtään aiemmin, vaikka kuinka paljon sitä toivon ja mietin. Koitetaan siis ainakin parin päivän ajan miettiä jotain muuta.. :)

Hyvää joulua kaikille! ♥

22 joulukuuta, 2013

Rakas Joulupukki

Facebookista on saanut taas lukea paljon erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka paljon lahjoja on lapselle sopivasti. Mielipiteitä on varmasti niin monta kuin ostajaakin, ja tämä on ehkä taas semmonen aihe mistä on niin turha kenenkään kanssa väitellä. Osa kauhistelee lahjojen määrää, toiset harmittelee kun ei ole varaa ostaa lapsille kuin muutama paketti. "Joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma" - fraasia kuulee joka toisen suusta, niiden samojen ihmisten jotka valittavat toisten ostavan liikaa lahjoja. Sen enempää kantaa ottamatta voin kertoa että ite ainakin oon shoppaillu aivan hyvällä omallatunnolla ja maanantaina aion hieman vielä jatkaa. :)


Eihän Elea joulusta tai lahjoista varmasti vielä paljoa ymmärrä, mutta kyllä tuolla kaapin päällä muutama paketti odottaa. Lelut meillä on tuntunut käyneen jo suurin osa vähän liian tylsiksi noin isolle tytölle, joten niitä oon ostellut. Mun mielestä oikeesti ihan tarpeellisia juttuja, eikä mitään järkyttävää määrää. Oon pari kuukautta seuraillu mistä Elea vois tykätä ja mitkä lelut esim. kylässä kiinnostaa, ja nyt sitten kävin semmosia ostamassa paketteihin. Vaikka lelut ehkä vähän krääsää onkin, niin mun mielestä tämä meni just hyvin näin ja tavallaan sain kaks hommaa hoidettua yhdellä kertaa kun nuo vauvalelut olis pitänyt vaihtaa isojen tyttöjen juttuihin muutenkin. 

Muutenkin rakastan lahjojen paketointia ja antamista! Tyhmää on vaan se, että tykkäisin hirveesti antaa jotain mukavaa ja yllättää, mutta oon tosi huono keksimään mitään lahjaideoita. Maanantaina pitää siis lähteä hoitamaan viimeiset lahjostokset. Pakettiin pitäis jotain löytää vielä ainakin kummipojalle, parille ystävälle, ja Eemille. 

Eemin lahja on joka vuosi samanlainen ongelma. En keksi yhtään mitään alle miljoonan euron arvosta mistä Eemi vois tykätä. Tänä vuonna oon ehkä keksinyt ainakin jotain, joten toivotaan että osuis oikeaan. :) 

Kuten aikasemmin jo kirjoittelin, joulupukki on mulle jo pari pakettia tuonut etukäteen. Johanna Kurkelan levy, ja se onkin soinut lähes joka päivä. Lisäksi olin toivonut tuon Manducan kantorepun lahjaksi, ja senkin sain. Käyttöön sekin on jo päässyt, kun Eemin selässä Elea viihtyy tosi hyvin. Lisäksi mun "toivelistalla" on hajuvesi, jonka toivon Eemiltä joka vuosi. :D Kyllä se yleensä jotain muutakin on tuonut, mutta en kyllä muuta osaa odottaa. Tosin mulla on tuo "äitikoru", jossa on kaksi sydäntä (toinen kuvastaa mua & Eemiä, toinen Eleaa). Ollaan vähän jo sovittu, että nyt kun siihen pitäis taas uusi sydän saada, niin Eemi vähän niinku joululahjana vaihtaa ne kaikki. Pikkusen erilaisiin, niin saan niihen kaiverruttaa sitten lasten nimet kun vauvan ristiäiset on pidetty.

Eihän se joulun idea munkaan mielestä ne lahjat ole, vaikka niitä tykkäänkin antaa. Ite rakastan kaikkia ihania jouluvaloja, joulukortteja, ruokaa,  ja ylipäätänsä sitä tunnelmaa. Odotan innolla jo seuraavia jouluja kun lapset on isompia ja niiden kanssa saa sitten joulua laittaa ja viettää.

Vielä pari päivää aikaa jouluun, kerkeisköhän sitä saada vielä sen rakkaimman lahjan syliin ennen sitä? ♥



20 joulukuuta, 2013

Valmiina vauvan tuloon?

Voikohan siihen olla koskaan täysin valmistautunut?

• Vaatteet on löytäneet tiensä kaupasta kotiin ja pesukoneen kautta laatikoihin. Tosin epäilyttää, että onkohan niitä sittenkin liian vähän? Kotiinlähtövaatteet on valmiina erillisessä pinossa että Eemi ne sitten löytää.

• Tuplarattaat ja vaunukoppa on vielä pesemättä. Pitäis ottaa työn alle kun vaan sais aikaiseksi. Tosin niillä ei nyt niin kiire ole, kun ei vauvan kanssa heti voi hirveesti ulkoilla.

• Kehto on pesty patjasta lähtien, ja uudet pussilakanatkin tilattu, haettu, pesty ja pienennetty. Nyt vaan odotetaan pientä nukkujaa. ♥

• Kaikki "pikkutarvikkeet" (tutit, vaipat, harsot, tuttipullo..) on hankittu. Vielä pitäis tutit ja pullo keittää, mutta en ole senkään kanssa kiirehtinyt. Elealla ei ollut tuttia synnärillä ollenkaan, mutta nyt mietityttää että pitäisköhän kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa yksi mukaan sairaalakassiin?

Tämä materiaalin osuus on varmasti kaikista helpoin. Ei ole kamalaa jos jotain puuttuu kotiintullessa. Mutta entä mieli?



Mun on ainakin todella vaikee ymmärtää, että meille oikeesti tulee vauva ihan lähiviikkoina tai jopa -päivinä. Vaikka tunnen tuon pienen masussa jatkuvasti, ei mieli sitä käsitä ennen kuin se vauva oikeasti on siinä - jos silloinkaan. Elean syntymästä esimmäinen täysin selkeä muisto on se, kun istuttiin salissa sängynreunalla kahvia juoden, ja tuijotettiin hiljaa sitä pientä tyttöä. "Siinäkö se nyt on? Tuoko siellä masussa oli?" Ei sitä meinannut käsittää vielä silloinkaan. Eemi tuntuu sen ymmärtävän vielä heikommin. Ehkä se on vaikeaa, kun ei toista tunne ollenkaan. Tuntuu, että sekin alkaa jo kyllästyä mun jatkuvaan "Kohta meillä on vauva!", "Jännittääkö?", "Sitte kun synnytys käynnistyy..", -höpinöihin.. Käsken sen jatkuvasti tunnustelemaan potkuja masun läpi, ja puheenaiheena on jatkuvasti vauva. Ehkä tällä tavalla sitä koittaa itseään valmistaa tulevaan?




Paljon mielessä pyörii myös tuleva arki. 
Kaksi puettavaa, kaksi kannettavaa, tuplamäärä vaippoja ja roskia, kaksi pestävää, ruokittavaa, kaksi huomioitavaa, 
kaksi rakastettavaa. 

En voi kieltää, ettei mua kaiken tämän odotuksen keskellä myös pelottaisi tuleva. Järjissäni kun oon, niin tajuan kyllä että suurin osa mun ajatuksista on aivan tyhmiä. Tunteiden ottaessa vallan mielessä pyörii paljonkin asioita.

Pärjäänkö kahden kanssa kotona?
Rakastanko varmasti vauvaa yhtä paljon kuin Eleaa?
Tätäkö me haluttiin?
Eihän Elean tarvi kasvaa liian äkkiä isoksi?
Riitänhän äitinä molemmille?
Rakastanhan molempia tasapuolisesti?


Muutama itkukin on muunmuassa näiden mietteiden kanssa päässyt.. Mua pelottaa mun oma suhtautuminen vauvaan, Eleaan sen jälkeen, Elean suhtautuminen vauvaan, ja ihan kaikki vauvan syntymän jälkeen. Miten vauva muuttaa mun ja Elean välistä suhdetta? Viimeiset 1,5 vuotta on mun elämä ja ajatukset pyörinyt vaan tuon pienen ihmisen ympärillä. Oon saanut antaa kaikkeni Elealle, ja rakkautta meidän välillä ei voi edes sanoin kuvailla. En halua, että mikään pilaa sitä. Alusta asti oon kuvaillut mun tunteita äitiydestä niin, että musta tuntuu, että tässä maailmassa ei ole ketään muuta kuin me kaksi. Kukaan ei koskaan voi päästä niin lähelle mua, en koskaan rakasta ketään niin paljon, eikä kukaan koskaan voi ymmärtää sitä, mitä meidän välillä on. Tunnenko samoin myös vauvaa kohtaan, ilman, että se on pois mun ja Elean väliltä? Mulla on todella huono omatunto näistä ajatuksista, vaikka järki sanoo että ne on kaiketi ihan normaaleja. Meidän koko loppuelämä muuttuu vauvan tulon myötä, ja pelko on varmasti aivan normaali tunne. Vaikeaa tästä tekee myös se, että mua hävettää puhua näistä asioista. Tuntuu siltä, että ei kukaan voi ymmärtää kuitenkaan sitä, mitä tarkoitan. Tottakai rakastan vauvaa omalla tavalla jo nyt, ja tiedän, että tämä on just sitä mitä me Eemin kanssa halutaan meidän elämältä. Pelkään, että ihmiset käsittää tämän asian väärin. Tuntuu tyhmältä yrittää puhua tai selittää näitä tunteita kenellekkään, koska en itsekkään niitä kunnolla ymmärrä.. Tulispa se pieni pian tänne, ja veisi nämä tyhmät ajatukset pois mun päästä.. 


Elea n. viikon ikäisenä. ♥

Elean raskausaikana kuulin ja luin paljon siitä, kuinka äidiksituloon ei koskaan voi olla täysin valmis. Yhdeksän kuukauden aikana kerkeää aika paljon, mutta suurin kasvun paikka on vauvan synnyttyä ja loppuelämän aikana. Luulin, että toinen kerta olisi helpompi. Me ollaan koettu se jo kerran, ja tiedetään mitä odottaa. Me ollaan jo äiti ja isä. Höpöhöpö! Ilmeisesti se on samanlainen kasvun paikka nytkin. Tälläkertaa en valmistaudu olemaan "vain" äiti. Mun täytyy kasvaa kahden lapsen äidiksi.

No, eipä tässä enää paljoa aikaa ole jäljellä. Kai me ollaan niin valmiita, kuin mahdollista?

18 joulukuuta, 2013

39+0

40. raskausviikko. <3

Ohhoh.. Oiskohan peräti ensimmäinen kerta kun ei tarvinnut viikkoja varmistaa edellisestä postauksesta tai Vau.fi:n Omat sivut-osiosta? :D 

"Anna kehon käyttää tarvitsemansa aika - olet jo odottanut yhdeksän kuukautta. Yritä valmistautua siihen, että vielä voi kulua viikko tai vaikka kolme. Kerää voimia suurta päivää varten."

Raskausaika on kulunut aivan järkyttävän nopeasti, enkä vieläkään meinaa uskoa noita viikkoja tosiksi, saati sitä että ihan pian meitä on täällä jo neljä! Kaiken järjen mukaan tässä ei enää millään voi kauaa kestää, sillä jos vauva ei itse tajua tulla ulos, niin jossain vaiheessa synnytys käynnistetään. En halua odottaa niin kauaa! Viikko ehkä vielä vois mennä ihan järjissäni, mutta mitä sen jälkeen? Viimeiset yhdeksän kuukautta oon odottanut joulua enemmän kuin koskaan, enkä todellakaan sen kinkun takia! AAaaaaa jos se onkin vaan se sama joulu kuin joka vuosi niin mun pää ei kestä! (Toki ensi vuonna kelpaa taas se normaali joulu.) Huh. Tule vauva tänne. <3

"Oletko jo väsynyt suureen vatsaasi? Usko pois, tulet vielä kaipaamaan vatsaa ja pieniä ihania potkuja."

Vaikka ajatus hullulta tällä hetkellä tuntuukin, niin oon melkeempä varma tuosta asiasta. Nyt kaipaan vaan sitä normaalia kroppaa, tavallisia vaatteita, uusia vaatteita, farkkuja, normaalia oloa, pirteyttä, masua joka ei ole lähes jatkuvasti kipeä, kunnon halausta Eemiltä ilman tuota jumppapalloa välissä, Elean sylittelyä ilman kipua, ja sitä, että vessassa ei tarvitse ravata puolen tunnin välein. Oikeastaan listaa voisi jatkaa loputtomiin. Elean syntymän jälkeen mulla kuitenkin tuli kamala ikävä raskautta lähes heti, ja vauvakuume siihen perään. Toivotaan, että jälkimmäiseltä vältyttäis ainakin, sillä uutta raskautta en taida ihan lähiaikoina jaksaa.

Tänään päästiin myös neuvolaan. Painonmuutos/vko oli taas miinuksella 300 grammaa. Hb 113, paineet hyvät ja näytteet puhtaat. Sf-mitta 32cm, ja vauva oli kuulemma todella alhaalla, mikä myös tuohon mittaan sitten vaikuttaa. Pieni siis raivotarjonnassa, kiinnittynyt ja ihan lähtökuopissa odottelemassa supistuksia.  :) Vauvan sykkeet oli 140 tienoilla. Ensiviikolle sain ajan, ja sitten jo kuun loppuun toisen,  jolla olisi tarkoitus punnita jo vauvaa. Toivottavasti sinne ainakaan ei tarvi enää yksin mennä. :) ♥

Vauvan ja Elean uudet pussilakanat saapui tänään postissa, joten pikkuhiljaa täällä alkais olemaan kaikki. Paitsi se vauva.. 

16 joulukuuta, 2013

100.

Ohoo! Jo 99 kertaa oon aiemmin teille kirjoittanut, näinollen tämä on siis 100. teksti mun näppäimistöltä. Oikeestaan ei ehkä näppäimistöltä, sillä paljon oon kirjotellut myäs tabletilla ja puhelimella. 

100 postauksen aikana blogia on käyty kurkkaamassa 20 254 kertaa, ja 28 ihmistä on jäänyt lukijaksi sivuille. 
Kiva huomata, että teitä kiinnostaa mun höpinät. Blogin kirjoittaminen on mulle itselle myös todella mukava tapa purkaa ajatuksia, ja te annatte mulle intoa kirjoittaa. 
Iso kiitos siis jokaiselle, myös teille jotka ette lukijaksi ole kirjautuneet. ♥

Lähden laittamaan tuota pikkutyttöä päiväunille, ja sen aikaa aion ite laittaa viimeisiä siivousjuttuja valmiiksi vielä. Oonkohan ollut jo liiankin ahkera kun joulupukki toi jo yhden lahjan näin etukäteen. :)


Minä jatkan päivää Johanna Kurkelan soidessa. ♥

15 joulukuuta, 2013

Joulutunnelmaa

Viikonloppu on taas vierähtänyt hurjaa vauhtia joulujuttujen parissa. En tiedä mikä masennuspuuska muhun iski tuolloin viikolla, mutta se onneks meni ohi ja nyt ollaan Eemin kanssa laitettu oikeen tuulemaan. :)

Perjantaina siellä Kärkkäisellä sain hoidettua lähes kaikki viimeiset joululahjaostokset ja viimeiset puuttuvat tarvikkeet vauvallekkin lähti mukaan. Illasta paketoin lahjat joululaulujen soidessa, ja jotenkin se stressi katosi kokonaan. Rakastan lahjojen paketointia! :) Joulusiivous on ihan pientä laittoa vaille valmis, mutta kyllä tässä oli hommaa! Viikonlopun aikana Eemi on myös vihdoin saanut Elean huoneen valmiiksi, ja tänään mun pikkunen tyttö jäi sinne niin reippaasti nukkumaan.. ♥ :(

Kaiken tämän lisäksi ollaan Elean kanssa maalailtu mun äidille ja mummulle tuommoset ihanat "joulukoristeet". Kehystettiin porot ja laitettiin joulupaketteihin mukaan. Voihan niitä pitää esillä ympäri vuodenkin jos haluaa, mutta mun makuun nuo ainakin on vähän liian jouluisia. Tehtiin meillekkin myös yksi kuva, joka nyt joulunajan saa koristaa olohuonetta. Osa joulukorteista on jo jaettu, ja loput pitää jakaa tässä lähipäivinä. Parille naapurillekkin tein vielä eilen kortit ja tiputin postilaatikkoihin. :)




Eilen Elean päikkäriaikaan sain pitkän suostuttelun jälkeen Eemin leipomaan mun kanssa piparkakkutaloa. Olin haaveillut siitä jo pitkään, ja vihdoin se on valmis! Mulla olis kyllä yksin revennyt hermot samantien, ei ollut nimittäin kaukana nytkään. Onneks Eemi oli auttamassa. Se leikkas kaavat ja palat, ite sain vaan paistaa palat ja koristella talon kun ne hommat ainakin onnistui multakin.. :D En oo varmaan koskaan ennen alusta asti itse piparkakkutaloa tehnyt, mutta se oli kyllä just niin työlästä kuin kuvittelinkin! Vähän kyllä huijattiin kun ostettiin taikina valmiina, sen tekoon mulla ei ainakaan toistaiseksi mitään hinkua oo.. Kasasin sen tänään illasta yksin, ja voi olla että jäi kyllä ehkä viimeiseksi kerraksi. Siinä hommassa kyllä palo hermojen lisäksi myös sormet. 



Parin vesisateen täyttämän päivän jälkeen saatiin pakkasta ja vähän lunta tännekkin, mutta taas näyttää siltä että äkkiä ne sulaa pois. Inhottavat kelit.. :/ Kaikesta huolimatta oikein ihanaa viikkoa kaikille! Ehkä tällä viikolla voin itekkin ottaa vähän rennommin. :)




12 joulukuuta, 2013

Paniikki

238 päivää oon niin kovasti odottanut tuota meidän pikkuista syntyväksi. Oikeastaan jo hieman kauemmin, sillä 238 päivää sitten tein positiivisen raskaustestin. Sitä ennen kului yksi kierto kovasti vauvaa toivoessa ja haaveillessa. Nyt ollaan jo ihan loppusuoralla, vauva voi syntyä milloin vaan. 


38+1 ♥

Tämän ymmärsin oikeasti vasta toissayönä. Siihen ei tarvittu kuin kaksi vähän kovempaa ja kipeää supistusta. Makasin sängyssä selkää ja alavatsaa särkien ja mielessä pyöri vaan että "Ei kai taas.." Supistuksia tuli vain kaksi, joten ei, ei vielä. Elean synnytys lähti käyntiin just tuommoisilla samanlaisilla supistuksilla, joten pieni toivonkipinä jossain sisällä kyllä heräsi yöllä. Aamulla luovuin kuitenkin taas toivosta, kun ei mitään enää kuulunutkaan.

Enää en kuitenkaan osaa olla enää yhtään niin rauhallinen kuin aikaisemmin. Yritän hokea mielessä kuluneita lauseita kuten "Kyllä kaikki järjestyy" tai "Kyllä me pärjätään", jotenkin mua vaan stressaa kamalasti. Eilisen oonkin viettänyt keittiön pöydän ääressä listoja ja merkintöjä rustaten mun kalenteriin.. 

"..kotiinlähtövaatteet, sairaalakassi, vauvan sänky, vauvan vaatteet, Elean huone, urakkatarjous, joulukortit, kylpyamme, vaipat, tutit, harsot, tumput, vauvan pipo, joulusiivous, joululahjat, laskutus, pese vaunut.."

 Tuossa oli merkintöjä ja listojen otsikoita ihan parilta päivältä vaan, mutta kun ne jatkuu ja jatkuu jouluun asti. Toivottavasti mun viikkopostaukset ja neuvolakäynnit myös, niin jos pidän tiukasti aikataulusta kiinni niin kerkeän kaiken. Eilen siirsin Elean vaatteet tuohon uuteen lipastoon ja viikkasin samalla vauvan vaatteet sinne. Jotain vielä puuttuu, joten ostoksille pitää lähteä, mikä ei kieltämättä kiinnostaisi alkuunkaan enää tämän masun kanssa.

Kotia pitäisi ruveta vaan järjestelemään, mutta tyttö hereillä se on (muka) niin vaikeeta, ja kun Elea nukkuu niin en jaksa. Ehkä tämän valittamisen sijaan mun on oikeesti vaan pakko alkaa hommiin että täällä jotain tapahtuu. Onhan täällä siis kaikki perusjutut ihan kunnossa, ja vauvan kanssakin pärjättäis oikein hyvin. Paljon on vaan juttuja ja vaatimuksia joita oon itse asettanut. Huoh.. Oon vielä tosi huono jakamaan hommia tai ottamaan apua vastaan Eemiltä, koska se ei tiedä miten haluan nämä asiat hoitaa, ja sitten mua vaan ärsyttää kun se tekee "väärin". Eemiä ärsyttää kun kuljen perässä ja siirtelen tavaroita tai korjailen sen jälkiä, kun kaikki ei oo just niin kun haluaisin.. Helpompi tehdä ite niin saan kaikki just ku haluan ja vältytään riidoilta. :D

Eilen joulusiivous jatkui keittiöön, ja puolet kaapeista jo onkin järjestelty ja siivottu. Oon vaan semmonen hamstraaja että tuota tavaraa aina kertyy kun mitään ei voi heittää pois.. Joulukortit sain vihdoin valmiiks ja viikonlopun aikana pitäis niitä käydä jakamassa. Kunhan tuo pikkutyttö tuolta herää niin lähdetään Ylivieskaan Kärkkäiselle jouluostoksille samalla kun Eemillä on siellä jotain työjuttuja. Eiköhän tämä tästä vielä iloks muutu.. :)


Kyllä kannatti nähdä vaivaa! Korteista tuli aivan ihania. :)
Kunhan saisin nuo vaunut vihdoin pestyä niin vois jonkunlaisen lastentarvikepostauksen tehdä..? :)

11 joulukuuta, 2013

38+0

Eli 39. raskausviikko ja sen kunniaksi neuvola aamulla. :)

Pikkunen kasvaa kovasti, joten sen kunniaksi painonmuutos/vko 525g. Pelätä en enää osaa, koska vaikka painonnousu jatkuisi tätä tahtia, en kyllä enää paljoa ehdi lihoa ennen synnytystä. Hb oli noussut 106-> 115. Johtuukohan niistä parista rautalääkkeestä mitkä oon muistanut ottaa nyt viikon sisällä, vai siitä että harjoittelija jätti sen tikun vajaaksi. Väsyttää ainakin hirveesti koko ajan.. :/ Sf-mitta oli 32cm, eli kasvua oli tullut 0,5cm ja hieman keskikäyrän alapuolella mennään. Näytteet oli puhtaat ja verenpaineet hyvät. :)

Pikkuihminenkin ilmeisesti voi masussa oikein hyvin. Eilisen päivän tosin oli kaveri vähän hiljaisempi,  mutta tänään on potkittu jo kovasti. Liikkeet siis +, syke 140. Raivotarjonnassa siis edelleen, todella alhaalla ja pää taisi olla kiinnittynyt. Hihiii, kohta mun pikkunen on täällä! ♥

*Sikiön käden otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Vartalo on pieni ja pullea.
(Vau.fi)

Terveydenhoitaja olo jo viimeviikolla ollut kuulemma varma, että seuraavan kerran pääsen vauvan kanssa neuvolaan. No, en päässyt, mutta ehkä pian! ♥

Tuun lisäilemään masukuvia ja kertomaan enemmän mun voinnista viimeistään huomenna, nyt väsyttää niin paljon että pakko nukkua päikkärit nyt kun Elea nukkuu. :)

09 joulukuuta, 2013

Pesänrakennusviettiä tainnuttamassa

Voimat on viikonlopun jäljiltä niiin kadoksissa! Lauantaina tehtiin mun ystävän Pippurin (klik!) kanssa semmonen 13-tuntinen reissu Tampereelle Ikeaan.

Lihapullat oli tietysti reissun kohokohta..

Pakko myöntää ette muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt! Suurin osa päivästä kului kylläkin autossa, ettekä voi uskoa miten onnellinen olin kun vihdoin puoli kymmenen aikaan illalla pääsin kotiin. Oisin ollut aivan valmis jo rojahtamaan sänkyyn ja alkaa yöunille, mutta meidän piti odottaa vielä mun äitiä ja sen miestä jotka tuli vähän perästä ja toi mun ostokset pakettiauton perällä. Pikkutyttökin täällä odotteli vielä hereillä,  ja pakko oli suihkussakin käydä ennen nukkumaanmenoa. Edellisyökin meni tosi huonosti.. Vielä kolmen aikaan olin hereillä ja selasin kännykällä nettiä. Mua jännitti tuo reissu niiiiin hirveesti ettei uni meinannut tulla millään! En siis koskaan oo tehnyt mitään tommosta sen jälkeen kun Elea syntyi.. Ollaan oltu erossa vaan silloin kun olin leikkauksen jäljiltä sairaalassa, ja kerran Eemi on ollut tytön kanssa mökillä päivän ilman mua. (Tosin näillä kerroilla Eemi on koko ajan ollu sen äidin seurassa, joten mua ei oo jännittänyt ihan niin paljoo.. :D) Nyt kuitenkin jouduin jättää nuo ihan keskenään tänne! Hyvinhän ne oli täällä pärjänny, mutta tämmönen kontrollifriikki kun oon niin tuo päivä aiheutti mulle kyllä kunnon stressin. :D Yöllä sitten Elea huusi sydämensä kyllyydestä joten sekään ei hirveen levollista ollut.. Jospa sitä tänään malttais mennä ajoissa nukkumaan niin huomenna olis olo toivottavasti jo vähän tasaantunut. 


Taisin aikaisemmin jo kertoa, että yhtäkkiä mulle tuli kamala tarve vaihtaa meidän olohuoneen mustat kalusteet valkoisiin. Tämä siis oli reissun syy.. Eilen illasta Eemi laittoi huonekalut kasaan ja paikoilleen, ja kyllähän täällä tunnelma muuttui äkkiä.. Verhot täytyy ainakin laittaa vaihtoon, ja muutama muukin muutos pyörii vielä mielessä. :D Eemi ei kyllä tykkää, näiden huonekalujen ostostakin saatiin kyllä aika kauan "keskustella" ennenku Eemi huomas ettei tässä oikeestaan oo vaihtoehtoja.. :D Perus Ikea-kamaahan nää nyt on mutta köyhän ei oo varaa valittaa.. :D Oikeesti kyllä tykkään näistä, just sopivan yksinkertasia mun makuun. :)

Ennen..
Jälkeen. :)

Paljon valosampaa täällä on heti. Tunnelma oli aikasemmin aika synkkä, varsinkin kun meillä on vielä tuo yks iso musta tehosteseinä. Kuten sanoin, muutoksia pitää kutenkin vielä vähän tehdä. Haluan ehdottomasti uuden sohvapöydän, joka tosin on vielä hakusessa. Marimekon räsymatto-kankaasta pitää saada verhot, ja taidan vielä vaihtaa tuohon tv-tasoon vetimet, ja lisätä samanlaiset lipastoon niin ei olis niin tylsän näköinen. Saa nähdä miten saan taas aikaiseksi..

Joulusiivous on myös ollut perjantaista lähtien meneillään, ja ollaan saatu hirveesti keskeneräisiä hommia tehtyä! Kodinhoitohuone on vihdoin valmis, nyt sais vaan kaappeja järjestellä ja semmosta pientä. Suihkutilat ja saunat on pesty niin puhtaaksi että siellä ei kyllä ainutkaan bakteeri pesi. Huomenna pitäis jatkaa keittiöön, ja Eemi hioo ja maalaa Elean huoneen valmiiksi. Vauvan kehto on pesty ja kunhan Elea pääsee omaan huoneeseen, saa laittaa pedin pikkuselle valmiiksi. Ehkä sittenkin kerkeen tehdä nämä rästihommat vielä! :)


Pakko vielä hehkuttaa mun uutta kelloa! Voi että miten rakastan sitä!♥




06 joulukuuta, 2013

Pieni, rakas riiviö

"Tulee päivä, äiti, jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta. Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla. Jonain päivä en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä. Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan. Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi. Koittaa aika, jolloin minua ei tarvitse kantaa unisena autosta omaan sänkyyn tai kuljettaa reppuselässä kotiin, koska pienet jalkani eivät jaksaneet perille saakka. Elä siis kanssani hetkessä, äiti. Ota ilo irti jokaisesta päivästä. Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni."

 Tämä teksti tuli netissä vastaan yksi päivä, ja pisti kyllä todella miettimään. Tallensin sen puhelimen muistiin, jotta saan sen sieltä avata ja lukea uudestaan. Monta kertaa oon sen lukenutkin, itku silmässä. En halua että mun pieni tyttö on koskaan niin iso. :( <3 Tuo lyhyt tekstinpätkä on muuttanut paljon mun omaa käyttäytymistä kotona. Se on saanut mut jaksamaan hymyssäsuin ne heikotkin hetket, jolloin tekisi mieli repiä hiukset päästä ja huutaa hoosiannaa niin että talo raikaa. Jotenkin tuo sopii meidän tilanteeseen niin hyvin.




Musta tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on mennyt vaan Elean perässä juostessa. Tyttö on yhtäkkiä keksinyt tehdä kaikkea sitä, mitä ei saa. Itsesuojeluvaisto on ihan nollassa, ja hurjiltakaan tilanteilta ei olla vältytty. Milloin on roskis tyhjennetty lattialle, enkä edes muista kuinka monta lelua oon poiminut vessanpöntöstä, viimekerralla Eemin Xbox-ohjaimen.. :D Kyllähän mä sen tiedostan, että ei tuo pieni niitä juttujansa pahuuttaan tee, kunhan tekee. En tiedä alkaako tämä mun raskausväsymys ja -ärtyisyys jo pikkuhiljaa häipyä, mutta oon huomannut muutosta myös mun omassa käyttäytymisessä. Tosin mahdollisia syitä on myös muita, kuten se, että oon vaan niin turtunut ja tottunut jo näihin Elean temppuihin ettei ne enää hetkauta niin paljon kuin aluksi, alkujärkytyksen/säikähdyksen jälkeen oikeastaan vaan naurattaa.. :D




Viikon aikana Elea on taas kerennyt vaikka ja mitä. Kiipely on uusi lempiharrastus, ja aika vaarallinen sellainen kun ottaa huomioon että tyttö ei millään ymmärrä esim. sitä, että sohvan käsinojalle ei kannata kiivetä, tai ainakaan hyppiä siinä jos haluaa selvitä loukkaamatta. Syöttötuolia pitkin pääsee hyvin pöydälle syömään äitin keksit, ikävä kyllä alastulo ei ole niin helppoa. Yks päivä löysin Elean tuolta keittiön välitilasta istuskelemasta.. Niin oli tavarat ja täydet maitopurkit pitkin lattioita, ja kerta tyttö tuumasi hymyssäsuin että "Ohoo! Pippu!", on mun kai uskottava että se oli vahinko. Kamalan säikähdyksen jälkeen ei voinut muutakuin nauraa, ja käskeä Eleaa istumaan että saan kuvan otettua. Voi pieni touhottaja. :D Kyytiä saa myös puhtaat vaatteet lipaston laatikoista, ja oikeestaan kaikki muukin mihin tuo tuholainen vaan ylettää. Väsyttävää ja hermoja raastavaahan se välillä on, mutta tuo teksti palaa juurikin tuollaisina hetkinä mun mieleen, ja on saanut mut pysymään ainakin hiljaa, jos ei hermostumatta. Eihän tuo pieni vielä ymmärrä, miksi äiti on vihainen. Oonkin yrittänyt nätisti Elealle vaan sanoa että "Ei saa, Elea tippuu, tulee pipi", toistaiseksi tuloksetta. Sen verran tyttö on kuitenkin jo oppinut, että kun aamulla maitoajuodessa kaataa sitä pöydälle tai lattialle, niin muistaa kuitenkin mainita että "kokke". Niin, äiti on sanonut miiiiljooona kertaa että "Ei saa sotkee".

Ihan viimeisiä kertoja ennen imetyksen lopetusta, kun Elea nukahti syliin. ♥ Voi miten kaipaan niitä yhteisiä hetkiä sohvan nurkassa. Pikkunen nukahti syliin ja saatoin vaikka kuinka kauan vaan katsella kun toinen nukkuu. Rakas.♥
Kumpa voisin olla tarpeeks hyvä äiti mun lapsille. Kumpa muistaisin sen, että ne ei aina ole pieniä. Haluan nauttia näistä hetkistä, huonoistakin. Haluan arvostaa jokaista hetkeä yhdessä, ne ei ole itsestäänselvyys vaan maailman suurin lahja.

Eilen illalla tytön kiukutellessa sängyssä mietiskelin näitä juttuja. Vasta eilen sain sen pienen käärön mun syliin, ja jo tänään se oikeesti repii mua hiuksista ja lyö jos ei saa kaikkea haluamaansa? Minne tämä aika kuluu? Elea rauhoittui puolen tunnin jälkeen nukkumaan, kun huomasi että en edelleenkään aio päästää sängystä enää leikkimään. Nojasin istualteen pinnasängyn pinnoihin. Niin se pieni tyttö painoi pään tyynyyn, tukistamisen sijaan silitti mun hiuksia ja sanoi "aaiaai äitii" ja laittoi silmät kiinni.
Olisin voinut istua siinä sängyn vierellä vaikka koko yön. Silittää ja katsella tuota pientä tyttöä, pitää kädestä kiinni. Empä olis koskaan voinut uskoa että näin paljon voi toista ihmistä rakastaa, ehdottomasti. ♥

"Ota ilo irti jokaisesta päivästä. Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni."

04 joulukuuta, 2013

37+0

Eilen päästiin taas tarkastamaan vointi neuvolaan. Neukkutädistä kun täällä oon valittanut, niin täytyy kai kertoa sekin että tänään pitkästä aikaa se oikea täti oli paikalla. :) Käynti kesti hieman tavallista pitempään koska paikalla oli myös opiskelija, joten kaikki testattiin kahteen kertaan. Kuten tavallista, ajan olin varannut aamupäivälle että Eemi voi pitää samalla ruokatauon kun katsoo Eleaa. Kylläpä meille tuli kiire kun Eemi ilmoitti 10.00 että ei pääsekkään tulemaan, ja mulla aika oli klo. 10.30. Kauheeta kyytiä tytölle päivä- ja ulkovaatteet päälle ja kohti mummolaa. Eleaa en mielellään ota neuvolaan mukaan, kun se ei millään jaksa olla paikoillaan ja itku tulee viimeistään siinä vaiheessa kun mun pitäis kiivetä pöydälle kuuntelemaan sydänääniä. Onneks mummu asuu melkein naapurissa ja tytön sai viedä sinne. :)

Meillä oli kaikki oikein hyvin. Hemoglobiini oli enää vaan 106, joten rauta alotetaan nyt. Toivottavasti kerkeää arvot edes vähän nousta ennen synnytystä.. Paineet oli hyvät kuten aina, näytteet puhtaat. Viikkopainonnousu +450g, mistä en kyllä niin hirveesti järkyttynyt viimekertaisen painon laskun jälkeen. Myös mun ruokahalu on palannut, joten on tullut taas paremmin syötyäkin. Koko raskauden aikana painoa on tullut n. 7kg. :) Vauvan sykkeet oli 140, ja raivotarjonnassa edelleen. Sf-mitta 31,5cm. Kahdessa viikossa tullut siis vaan +0,5cm, mutta olihan tässä taas eri mittaaja, ja vauva odottelee syntymäpäiväänsä kuulemma todella alhaalla, mikä myös pienentää tuota mittaa. :) Seuraavan ajan sain ensiviikon keskiviikolle. Käynnit on siis loppuun asti nyt viikon välein. Toivotaan, etten enää montaa käyntiä tarvitse. :)

•••

Tänään alkoikin sitten 38. raskausviikko. ♥

"Sikiön kehityksessä tapahtuu lähinnä vain hienosäätöä. Se jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei pidetä enää ennenaikaisena, jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen." (Vau.fi)

Mun vointikin on oikein hyvä. Kuten jo varmaan aikaisemmin mainitsinkin, kohdunsuulla on vihlontaa tuntunut nyt pari viikkoa. Lisäksi nivusissa tuntuu semmoista kummaa puutumista ja vihlontaa, että osasin kyllä arvata että vauva on laskeutunut. Johtuu varmaan nukkumisesta, mutta tänään on ollu niin kipeet lonkat että! Kävely sattuu, istuminen sattuu, kaikki sattuu.. :/

Pikkuhiljaa pitää ruveta laittamaan kotia valmiiksi vauvaa varten, eilen jo sain pestyä iison kasan pienen pieniä vaatteita. ♥ 

03 joulukuuta, 2013

Mitä kuuluu?

Meille oikein hyvää. :) Kävin aamusta neuvolassa, siitä kertoilen huomenna viikkopostauksessa enemmän.

Joulu tulee oikein kovaa kyytiä, ja tänään saatiin avata jo joulukalenterin kolmas luukku! Elea sai kalenterin vasta eilen, joten tänään avattiin se ensimmäistä kertaa. Suklaata ei missään nimessä voinut laittaa suoraan suuhun, vaan se piti ottaa käteen sulamaan, muutaman kerran näyttää sitä äitille naama virneessä ja todeta että "hyyyiii, kakkaa!". Kymmenen minuutin vakuuttelujen jälkeen ("namnam! laita suuhun, se on hyvää, naaam, syö vaan.") pääsi suuhun se osa joka ei vielä ollut seinässä, käsissä, paidalla tai pyyhittynä sohvaan.. :D Huuuuh!


Mun pienen pieni rakas Elea ja uusi "nieeeno pipo" . ♥
Eilen käytiin aamusta Tiimarissa jossa alkoi loppuunmyynti. Kaikki tuotteet oli/on -50%, ja kyllähän sieltä tavaraa lähtikin mukaan.. Ostelin askartelutarvikkeita, joulukoristeita ja lahjapapereita ja -naruja. Lisäksi keräsin koriin vielä erilaisia tusseja, värityskirjoja, muovailuvahaa, palapelin, tarroja, kortteja ja muuta tuommoista mitä voi mun 6-vuotiaalle pikkusiskolle ja Eemin pienimmille sisaruksille laittaa joulu- ja synttärilahjoiksi. 50€ sain sinne tuhlattua, mutta kyllä lähti  paljon tavaraa mukaankin. :)
Osa ostoksista.. :)

Tänään oon sitten saanut ekat joululahjat paketoituakin, ja voi että ne on ihania! En millään haluais laittaa niitä tuonne pussiin ja kaapin perälle vielä odottamaan.. Paljon olis lahjoja vielä ostamatta, mutta nyt täytyy kyllä odottaa tilipäivää ja toivoa että oon kävelykunnossa vielä silloin tai jää lahjat saamatta. :D
Mun ihana uus joulukoriste! Yleensä vihaan kaikkia tonttujuttuja ja semmosia, mutta kun tuo tuli Tiimarin ovella vastaan, mun oli pakko ostaa se! Ehkä siks kun se ei oo punanen?
Joulukortitkin sain eilen vihdoin valmiiksi. Vielä jäi mummujen ja kummien kuoret auki odottamaan että saan tilattua Elean 1-vuotiskuvia ja laittaa niitä mukaan. :) Sunnuntai-iltana valmistauduin viikkoon leipomalla Mudcaken, joka tietysti piti syödä vaniljajäätelön kanssa. Ihan koko kakkua en jaksanut  mutta puolet ainakin..






02 joulukuuta, 2013

Taaperon vaatteet

Mua on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt Elean vaatteet, niiden osto ja puute. En löydä mistään vaatteita, jotka miellyttää mun silmää ja olis käytännöllisiä tuon tytön päällä. 

Vaatteista oon ollut alusta asti aika tarkka. Muutamat jutut on ollut semmoisia, mitä en missään nimessä ole halunnut Elealle pukea:

• kaikki collegehousut
Vauvana varsinkin Elea oli tosi hoikka ja pieni, joten ne näytti mun mielestä aivan naurettavilta sen rimpulan päällä. 

• farkut, farkkulegginssit yms.
Mun mielestä ne oli aivan älyttömän söpöjä muiden vauvojen päällä. Mutta mun pienen tytön päälle niitä ei laiteta, koska ne on isojen tyttöjen housut. En siis alunnut, että Elea näyttää "isolta".

• Nalle Puh, Muumi, Bamse, yms.
Jotkut vaatteista on ihan nättejä, mutta usein tyhmästi suunniteltuja. Kaupassa ihastelin monesti ihania Bamse-bodyja, mutta mun pää ei ole vielä oppinut ymmärtämään esimerkiksi sitä, miksi bodyyn laitetaan koko etuosan peittävä ihana kuva, josta sitten puolet jää housujen alle ja saa sen näyttämään aivan tyhmältä?

• "löysät vaatteet"
Kuten jo mainitsin, Elea oli vauvana todella laiha. Mua ärsyttää jos bodyn hihat tai lahkeet "lerpattaa". Vaatteiden mitotus sanelee siis myös paljon.

• "monimutkaiset vaatteet"
Tämä osio kattaakin aika paljon. Liian hallitsevat ja isot kuvat, sekavat printit tai värit, liian röyhelöiset vaatteet, tekstit, oikeastaan kaikki vaatteet missä on joku kuva, listaa voisin jatkaa varmaan loputtomiin..


Kaikkien näiden kieltojen keskellä vauva-aikana löysin munkin silmää miellyttäviä vaatteita, ehkä jopa liikaakin. Suosin paljon Polarn o. Pyret:iä (raitaa, raitaa, raitaa♥), toinen hyvä esimerkki mun vaatemausta on Kappahl:in Newbie. Molempien vaatteet on juuri sopivan yksinkertaisia mun makuun, mutta ei kuitenkaan ihan yksivärisiä perusbodyja. Mitotuksesta kun tuolla ylempänä marmatin, niin on pakko mainita, että Po.pin vaatteet on tässäkin suhteessa ollut parhaita meille. Bodyt ovat joustavia, pitkiä, ja napakoita. Eivät roiku ja lerpata mistään, isona plussana tietysti vielä se, että jälleenmyyntiarvo on tosi hyvä. 



Nykyään housuina oon suosinut Elealla (Po.pin) legginssejä, joita löytyy kaapista ehkä n. miljoonat. Tykkään niistä just siksi, että ne ei lerpata mistään, ja kesällä ne olikin aivan mahtavia mekkojen alla. Ongelmana on vaan se, että ainakin mun silmään ne näyttää vähän hölmöltä tavallisen bodyn kanssa, kun legginssit on "kireitä" ja bodyt "lerpattaa". :D Nyt kun kesä ja mekkojen aika on ohi, tuntuu että tytölle ei ole mitään päällepantavaa, vaikka vaatteita onkin paljon



Oon yrittänyt tuloksetta etsiä housuja, jotka olis hyviä noiden perusbodyjen kanssa. Oon jopa katsellut collegehousuja ja farkkuja, mutta mitään sopivaa ei löydy. Oon yrittänyt tuloksetta löytää paitoja/tunikoita joita voisin pitää noiden legginssien kanssa. Kaikissa on oudot ja rumat värit, ruma kuva, tai jotain muuta minkä takia kerta toisensa jälkeen jätän ne hyllyyn. Oon niiiiin kyllästynyt tähän. Minkä takia vaatesuunnittelijat olettaa, että tahdon pukea mun 1v5kk ikäisen tytön samoin kuin puen itteni? Vaatteet on kuin aikuiselle tehtyjä, tai sitten vaan älyttömön rumia.

Vauvalle onkin iso laatikollinen pieniä vaatteita, että oon saanut mun shoppailuvimmaa tyydytettyä. Lisäksi pieniä vaatteita löytää tosi hyvin peruskirppikseltä, toisin kuin Elean kokoisia vaatteita. Viimeaikoina en siis edes kaupungissa oo käynyt kun ei sieltä mitään löydy, ja kirppiksellä on tullut käytyä sitäkin useammin kartuttamassa jouluvauvan vaatevarastoa. Viimeviikolla kuitenkin meni hermot siihen, että pyykkikonetta saa pyörittää jatkuvasti kun Elealle ei ole kuin muutamat kivat tai yhteensopivat vaatteet joita pidetään päällä. No, kerrankin reissu kannatti! Vauva ei tällä kertaa saanut mitään, ja keskityin ainoastaan Elean vaatteisiin! Tyttö saikin muutaman uuden vaatteen jotka taas vähän helpottaa pukeutumista, ja monta ihanaa löytöä jätin vielä kauppaan odottamaan alennusmyyntejä tai toista shoppailureissua.

Fb:n kirppiksiä oon myös käyttänyt varsinkin vauva-aikana tosi tehokkaasti. Mulle ei koskaan oo (vielä) sattunut huonoja kauppoja omalle kohdalle, joten kokemukset on vaan positiivisia. Vaatteita voi selata sohvalta tai sängyn pohjalta, paketit tulee suoraan kotiin ja muutenkin kaupanteko on todella helppoa. En oikeestaan tiedä että missä vaiheessa ja miksi nettikirppisshoppailu vähän jäi, mutta toisaalta se voi olla yksi hyvä syy tähän vaatepuutteeseen. En vaan löydä koskaan mistään kohtuuhintaisia ja nättejä vaatteita, tai sitten oon pihi ja liian kriittinen.. :D Hmm..

 Mistä te ostatte lastenvaatteita?