30 lokakuuta, 2013

32+0


33. raskausviikko. ♥

•Tällä viikolla minun pienempi rakas painaa n. 1800g, ja pituutta löytyy n. 38cm.

Varmaan monille tiedossa ja olen tainnut aikaisemmin mainitakkin, että nuo mitathan on vain jotain keskiarvoja, ja vauva siis voi todellisuudessa painaa jotain ihan muuta kuin tuossa lupailen.. Elean syntymäpaino oli 3390g, ja silloin olin tosiaan paljon isokokoisempi. Painoa näillä viikoilla oli lähes 8kg enemmän kuin nyt, ja sf-mittakin on ollut 2cm isompi. :D  Neuvolantäti tunnusteli vauvaa masun päältä, ja sanoi myös että tuntuu kyllä sirolta ja että on hyvin mahdollista että syntymäpaino jää pienemmäksi kuin Elealla. No, eiköhän muutaman viikon päästä ole jo se synnytystapa-arvio jossa taas vauvaa mittaillaan tarkemmin. :) 

Viime raskauspostauksessa taisin hehkuttaa kuinka hyvin pärjään pienen selkäkivun kanssa enkä siitä niinkään ruvennut valittamaan. No, tilanteet muuttuu ja todella rajusti. Perjantaina istuin tapani mukaan keittiön pöydän ääreen syömään, ja siinä kun sain ruoat lapattua suuhun niin ei enää ylös noustukkaa. Aikani siinä pelleilin ja sain käsillä tukien ja itkien itteni revittyä ylös siitä.. Tytön peppua pesin itkien lavuaarissa, kun tyhmänä tajusin jälkeenpäin että tuossa tilanteessa ehkä suihku olis ollut vaan yksinkertaisin vaihtoehto.  Perjantaina koko päivänä vasen jalka ei kantanut ollenkaan, istuminen oli todella kivuliasta ja makuulteen kylkiasennossa pystyi jotenkin olla. Mikä kamala päivä!  Onneks tämä tapahtui noin ennen viikonloppua, sillä en todellakaan olis pärjännyt Elean kanssa kahdestaan täällä. Lauantaina tilanne oli taas aivan eri; istuminen oli järkyttävää tuskaa ja kipu vihloi reisiä pitkin polviin asti, mutta paikallaan seistessä olo oli ihan siedettävä. Nyt pystyn jo tyttöä nostaa, mutta istuminen ei kyllä tee hyvää ja kävelykin sattuu. Mitähän tästä vielä tulee? Elean raskausaikana selkä vaivas myös, ja tämmönen samanlainen jumi tuli kun tyttö oli 1-2kk:n ikäinen..

Närästys iltaisin on kamalaa! Kahvia oon yrittänyt jättää pois kokonaan, mutta en vaan malta vaikka tiedän että se varmaan helpottais aika paljon. Lähes kaikki ruoka sitä ilmeisesti aiheuttaa, joten ruisleivänkin oon palauttanut vaan suosiolla ruokavalioon. Muuten voin kyllä hyvin. Masu kasvaa, vauva potkii ja rymyää edelleen jatkuvasti, mikä on musta vaan ihanaa. ♥ 

Olokin on pitkästä aikaa tosi pirteä! Elea on taas herännyt monena yönä itkuun, ja oon suosiolla vaan napannut sen viereen rauhoittumaan. Eilen kuitenkin huomasin Elean suussa yhden uuden poskihampaan, ja yhden uuden kulmahampaan ylhäällä. Toinen kulmahammas sieltä oli vielä ainakin tulossa. Eli tässä varmaan syy niihin heräilyihin.  Illalla hampaitapestessä tyttö selvästi arasti kohtaa jonne tuo hammas on tulossa,  joten annoin panadolia yötä vasten vielä. JEEE! Elea simahti klo. 21.30 ja itekkin sain ajoissa unenpäästä kiinni. Yhdessä herättiin puoli 9 aamulla koko yön nukkuneina ja niin pirteinä! :) 

Tänään oonkin sitten saanut siivoiltua ja uskaltauduin Elean kanssa lähtemään vielä käymään puistossakin kun oli niin hyvä ilma. Pieni lenkki tais tehdä vaan hyvää selälle.. :)





Mun on ihan pakko vielä hehkuttaa, että Elealle nappasin eilen kauppareissulta potan kärryihin, ja tänään tyttö on kaks kertaa sitä jo saanut kokeilla ja molemmilla kerroilla sinne vielä pissaskin! Voi miten ylpee äiti oon! :) Olin jotenkin varautunut siihen että sitä istumistakin saa harjoitella ja totutella vaikka kuinka kauan, ja pelkäsin että oon jo ihan myöhässä tän harjoittelun kanssa,  mutta tuo pikkutyttö tiesi heti mistä on kyse.. Voi rakas.♥

28 lokakuuta, 2013

Pesänrakennusvietti?

Se taisi löytää tiensä meillekkin. Voi mikä hinku mulla ois laittaa koko kämppä uuteen uskoon!

Meidän talo ostettiin siis kaksi vuotta sitten, todella hirveessä kunnossa. Tänne on siis tehty niin iso remontti, että eipä paljoa alkuperäistä ole jäljellä. Vuoden verran se on nyt ollut asumiskuntoinen vaikka listoja ja jotain pientä vielä uupuukin. Harmittaa että Elean odotusaikana hormonimyrskyssä oon tehnyt kaikki sisutusratkaisut jotka todella haluaisin nyt muuttaa. Listalla olis muunmuassa keittiön kaapistot, alakerran lattia, kylppärin laatat, wc, ja ainakin kaikki alakerran seinät pitäisi maalata ja kaikki huonekalut vaihtaa.. :D Lompakko ei oo niin innoissaan näistä muutoksista, joten ne varmaan jää tekemättä. Yläkertaan ollaan saatu nyt uusi lattia, ja seinät ja katot pitäisi vielä tehdä niin pääsen laittamaan vihdoin Elean huonetta! ♥ Se vähän piristää,  että siitä ainakin saan nyt tehdä mieluisen.

Mikä siellä sitten on vialla? Joka paikassa nään vaan ne "virheet" ja asiat jotka olis voinut tehdä toisin tai hienommin. Harmittaa että kaikki hyvät ideat löytyy vasta nyt, kun sillon en niinkään tajunnut niitä edes etsiä.. Meillä on sisustuksessa käytetty paljon mustaa (joka paikassa), josta en enää tykkää. Talo on jotenkin kylmä eikä yhtään kodikas, ja joka paikka on aina sekaisin kun remppatavaraa, työkaluja yms. on aina pitkin ja poikin, ja kaapit jonne haluaisin piilottaa kaiken turhan on myös täynnä tätä paskaa. Sen lisäksi pohjaratkaisu on todella tyhmä ja ahdas, mikä taitaa olla ihan yleinen ongelma vanhoissa rintamamiestaloissa. Talo olisi tarkoitus saada pihaa myöten valmiiksi kesään mennessä, ja sitten se joutaa myyntiin. Kahden lapsen kanssa täällä on vielä ahtaampaa, ja kun makuuhuoneet on yläkerrassa on kai sanomattakin selvää että Elean lelut levittäytyy siis pitkin olohuonetta ja keittiötä kun ei tyttö yksin voi niillä leikkiä omassa huoneessaan vielä pitkään aikaan. Toivottavasti vuoden päästä me saatais jo katsoa uutta ja ihanaa kotia meidän perheelle.  ♥ Plussana täytyy kyllä sanoa, että asutaan aivan älyttömän hyvällä alueella, ja naapuritkin on mukavia. Tästä kaupunginosasta kyllä en lähde kuin pakon edessä.

Kaikkia pikkujuttuja oon täällä kuitenkin värkkäillyt ja paaaljon ideoita olis mielessä vielä toteuttamatta. Viimeviikolla oon puuhastellu muunmuassa tämmöistä:


Pipo mun ystävän tytölle. Pitää Eleankin ilmeisesti saada samanlainen kun se siitä niin tykkäs. 


Joulukorttien tekoa ♥
Oon nyt kaks päivää yrittänyt saada tätä postausta loppuun, mutta kun loppujen kuvien lisääminen ei onnistu joten nyt mennään sitten ilman.. Eli tosiaan muutakin on tässä tullut tehtyä mutta jospa kokeilen joku toinen päivä jatkaa tästä ja laittaa kuvia mun 
• ihanista uusista maustepurkeista
•uudesta yläkerran lattiasta ♥
• Elean ihanasta tilkkupeitosta ( joka tosin on vielä kesken )
• kaktuksesta joka sai vihdoin nätimmän ruukun..

Tämän viikon omistan kyllä Elean tilkkupeitolle, jotta saisin vihdoin loput tilkut tehtyä ja pääsisin kasaamaan sitä valmiiksi. :) Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! ♥

26 lokakuuta, 2013

Polarn o. Pyret Circus

TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ!

Tällä mammalla soi herätyskello aamulla klo. 8.45, kun Po.pin uusi sirkusmallisto tuli myyntiin nettikauppaan. Ihan odotuksien mukaan sivut kaatui heti ja vaatteet jäi toistaiseksi saamatta.

Tämä mamma oli myös klo. 9.45 jonottamassa Kokkolan Po.pin ovella, kun liike avattiin klo. 10.00. Ja kyllä kannatti! Peittoa lähdin vaan hakemaan, joten en ottanut Eemin tarjoamia rahoja mukaan kun kuvittelin pärjääväni sillä 120€:lla mikä poltteli lompakossa. In my dreams.. Siinä ikkunan takana jonottaessa kerkesin rakastua moneen muuhunkin tuotteeseen kuin peittoon, ja kyllä meinas itku tulla kun sain ne vielä haalittua käsiinkin kun tajusin että Eemin pankkikortti jäi kotiin. AAAAAAA!!!!!!!!!
Siinä sitten arvottiin että mitä jätän pois, ja yhdestä vauvan bodystä jouduin luopua.

Viisaana mammana päätin kutenkin tarkastaa autossa vielä nettikaupan, ja siinä sivujen takkuillessa sainkin kuin sainkin tilattua tän kyseisen bodyn vielä meille! I'm in heaven! ♥

Vähän tuo peitto jäi harmittamaan, kun äkkiä nappasin käsiini vaan jonkun (kunhan vaan saan sen!), ja hetki sen jälkeen tajusin että niitä on monella eri taustavärillä. Olisin halunnut vauvalle sen "oman värisen". No, peitot meni äkkiä enkä saanut sitä vaihdettua.. Onneks kuitenkin tää mun käsiini osunut yksilö oli taustaväriltä punainen, joten (ainakin mun mielestä) se passaa molemmille. :)

Vauvan vaatteista en tosiaan voi kuvia laittaa vaikka ne niin ihania oliskin, mutta peitto ja Elean uudet vaatteet ♥ Mää oon niin villiintyny!! ♥




Onko täällä muita hullaantuneita? :D

23 lokakuuta, 2013

31+0

32. raskausviikko ♥

Huhhuh! Here we go again.. Viikko taas vierähtänyt ja joka päivä ollaan lähempänä meidän pikkusen syntymää. Paljon on tekemättä, mutta kaikki perusjutut meiltä löytyy ja eiköhän loputkin saada kasaan ennen syntymää.

*Tällä viikolla pikkuinen painaa n. 1750g ja pituutta löytyy n. 27 cm. ♥

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo aika hyvin meidän kuulumiset. Eli kaikki on hyvin. Närästys on tainnut vähän helpottaa, ja tilalle oon saanut alaselkäkipuja. :( Näiden kanssa onneksi selviää,  ei tämä niin kamalaa kipua onneks oo. Muuten eipä siis mitään erikoista. :)


Masu siis näyttää tänään tältä. Aivan yhtä upea kun aina kaikissa mainoksissa/elokuvissa/lehdissä..NOT. Uusia raskausarpia ei toistaseks oo tullut, mutta Elea tuonne on jättänyt jonkin verran kyllä jälkiä. Taidampa siis jatkossakin kuvailla masua ihan suosiolla vaan paita päällä ja heittää bikinit roskiin. Raskausarpien kanssa olisin vielä selvinnyt, mutta tuo leikkausarpi on jo liikaa.. Raskausarvet vaaleni kyllä jo paljon synnytyksen jälkeen, joten niitä en oikeestaan hirveesti osannut harmitella enää, toivottavasti tuo leikkaushaavakin tajuaa vähän piiloutua. :) 



Eilen oli täälläpäin jo aika paljon pakkasta, -7, ja päästiin ulos kokeilemaan Elean uutta talvihaalaria. Lahkeissa on aika paljon ylimääräistä pituutta, sillä (muka) säästeliäänä ihmisenä ostin puvun jo keväällä alennusmyynneistä. Aluksi olin jo aivan hermona ja metsästin uutta pukua, mutta uudelleensovituksessa huomasin että kenkien ja hanskojen kanssa tuo kyllä menee aivan hyvin. Puku on Lassietec:in, josta ei toistaiseksi omaa kokemusta ole, mutta hyvää olen kuullut ja hintakaan ei päätä huimannut joten siksi tähän päädyttiin. Tänään saatiinkin herätä kaatosateeseen ja loskakeleihin, joten haalari pysyy toistaiseksi naulakossa ja me sisätiloissa. Illalla mua odottaa Me&I-vaatekutsut,  ja nähtäväksi jää että lähteekö sieltä mitään mukaan.. :) 

21 lokakuuta, 2013

Neuvola rv 30+5

Tänään pääsikin sitten taas tarkastamaan että meillä on kaikki hyvin. Oma neuvolantäti on sairaslomalla edelleen, ja vaikka kaikki nuo sijaiset onkin ihan mukavia niin on kyllä inhottavaa kun joka kerta on eri työntekijä vastaanottamassa.. Joka kerta saa selittää kaikki samat asiat uudestaan, miten paljon helpompaa olisi vaan käydä sen saman hoitajan luona johon on jo jollain tavalla "tutustunut" ja joka on perillä mun asioista. No, toivottavasti täti paranee pian.. :)

Viikkoja on siis tosiaan 30+5, viikkopainonnousu mun onneks vaan +181g! Ilmeisesti oon tietämättäni jotain tehnyt tässä raskaudessa oikein kun en oo lihonut läheskään niin paljon kuin Elean odotusaikana. :) RR 112/64, eli tosi hyvä, ja Hb oli laskenut 120-> 115. Lisärautaa ei vielä kuulemma tarvitse aloitella, ja eihän tuo paha luku olekkaan. Sf-mitta oli vaan 25cm, eli alakäyrällä ollaan. Ei kuulemma tarvitse huolestua, kun vauva liikkuu tosi hyvin ja syke oli hyvä, 130. Kuitenkin täti käski pitää huolen että ensi kerralla mitataan ja jos silloin näyttää vielä samalta niin kasvukontrolli kutsuu. Proteiinit oli selvästi plussalla, mutta koska oireita raskausmyrkytyksestä ei ole niin on kuulemma ihan ok. Pikkuihminen odotteli siellä jo raivotarjonnassa edelleen. Näytteet saan kiikuttaa taas labraan..

Kaikki siis hyvin, ja seuraava neuvola-aika on 8.11.

Umpparihaavaa oon siis edelleen käynyt hoidattamassa terveyskeskuksessa päivittäin tai joka toinen pöivä. Tänään kuitenkin haava oli jo niin pinnassa enää, että sai jäädä viimeiseksi kerraksi. Jes! :) Lähtötilanteessa  haavat oli siis molemmat n. 2cm syviä, ja nyt oli enää vain vähän pinnasta rikki. Laput pidetään suojana vielä viikon ajan ja niitä saan vaihtaa itse kotona. Ihanaa, tervetuloa normaali elämä! Kyllä muuten on ollut todella rasittavaa sähläämistä, kun Eemin on pitänyt päivittäin tulla kotiin Eleaa kattomaan siks aikaa, ja muutenkin tuo eestaas ravaaminen.. Ilmoittautumistiskilläkin mut tunnettiin jo niin hyvin, että ei tarvinnut kuin ovella näyttäytyä niin mut kirjattiin saapuneeksi.. :D No, nyt se on ohi ja ehkäpä viikonloppuna pääsisin jo saunaan.. :) 

18 lokakuuta, 2013

Syysflunssa

Täällä siis sairastetaan taas. Ite oon onneks saanut pysyä toistaseks ainakin terveenä, mutta Elea ja  Eemi ei. Tosin on tässä hyväkin puoli; melkeen voisin jo puuta koputtaen todeta (ja toivoa), että Elean uniongelmat oli kaikki seurausta tästä flunssasta. 

Toissayö oli edelleen aivan hirveä, ja jo klo. 6.30 herättiinkin eiliseen päivään kolmen tunnin unien jälkeen. Siitäkin huolimatta eilinen päivä meni tosi hyvin, tyttö viiletti pitkin taloa räkä poskella ja hymy huulilla. Niin reippaasti alkoi nukkumaan klo. 21 ja herättiin tänään hyvinnukkuneina 12 tunnin yöunien jälkeen klo. 9.00. Jes! :)

Kotioloissa ollaan siis oltu eilen, kun Elealla oli vähän lämpöäkin. Täällä oon suunnitellut sitten jo joulukortit valmiiksi, ja ehkä tässä pitää viikonlopun aikana ruveta jo askartelemaan. Eilen tein pasteijoita kinkku-tuorejuusto- ja kinkku-aurajuustotäytteillä iltapalaksi. Ollaan leikitty, siivoiltu ja kylvetetty nukkea wc-pöntössä. Oikeestaan meillä on ollut ihan mukavaa, kun ei tuo sairastelu näytä Eleaa hirveesti kiukuttavan. :)




Lunta on satanut tänään paaaljon lisää, joten ehkä me päikkäreiden jälkeen tohditaan lähteä ulkona käymään, kun tyttö on toistaiseksi saanut ihmetellä tuota näkyä vaan ikkunasta.




Viikko on kulunut hurjaa vauhtia ja taas on edessä viikonloppu. Eemikin on ainakin näillänäkymin kotona kans (toivottavasti). Taidampa sen kunniaksi leipoa mustikkapiirakan illalla vielä. 
Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle! ♥


16 lokakuuta, 2013

30+0

31. raskausviikko. ♥

Nyt ollaan sitten virallisesti kolmenkympin paremmalla puolella. Kymmen ei tästä enää välttämättä vaihdukkaan, ja jos vaihtuu, niin ainoastaan kerran. Jes! :)

*Vauvan pituus tällä viikolla n. 36cm ja painoa on n. 1600g.

"Enää kymmenen viikkoa jäljellä. Oletkohan sinä yksi niistä, joihin äkkiä iskee aikapula? Niin paljon pitäisi tehdä ennen kuin vauva syntyy..."

Niin totta! Ja minä todellakin oon just yks niistä joille se aikapula iskee.. Meillä olis vielä niin paljon tehtävää! Eemillä on töissä hirvee kiire, katto pitäis saada äkkiä kiinni, sisällä on remontti kesken.. Elean huone on pakko saada valmiiks ajoissa, että tyttö kerkee tottua sinne hyvin ennen vauvan syntymää. (En halua Elealle liikaa muutoksia niin lyhyeen aikaan.) Paljon ois vielä ostettavaa, ja Eleakin tarvii vaikka mitä. Vaunut, kehto, turvakaukalo ja vaatteet pitäis pestä,  vaatteille pitäis tehdä tilaa jonnekkin, Ikeaan on pakko päästä ja kylpylälomastakin ollaan haaveiltu. Talvirenkaat on Tampereella ja nekin pitäis sieltä saada..

Ja mikä ihanampaa; Joulu on tulossa! Siihen tietysti tulee stressinä päälle lahjat, joulusiivous, joulukoristeet ja kaikki pakollinen jouluhömppä koska oon niin innoissani joulusta. Tänään on jo suunniteltu joulukoristeita, ja niitä pitäis vielä värkätäkkin. Joululeipomiset, -ruoat, -suunnitelmat, ja ehdottomasti itsetehdyt kortit! 


Koko päivä on täällä raikunut joululaulut, ja torttujakin jo leivottiin.. :D Jouluun jäljellä 69 yötä, ja näinollen
laskettuun aikaan on jäljellä 70 yötä. ♥ 
Mun joulutunnelmaa nostaa entisestään se, että tänään satoi taivaalta ensilumi. :)

15 lokakuuta, 2013

Kun uni ei tule..

Mulla ei olis oikeestaan tähän muuta sanottavaa kuin Eleaa lainaten "Huuhhuuuh".

Elea on siis ainakin viikon verran kiukutellut aivan hirveesti nukkumaanmenon kanssa. Päikkäreille nukahtaminen sujuu aivan mahtavan hyvin niinkuin aina ennenkin, mutta siihen se sitten jääkin. Yöunille tyttöä ei meinaa saada millään. Iltarutiinit on pysynyt aivan samana, samoin päikkäriaika ja unen pituus. Jokin nyt kuitenkin mättää ja pahasti. 

Ennen Elea on siis nukahtanut todella helposti ja omaan sänkyyn. Nyt tyttö jää hyvin sinne kuten ennen, annetaan halit ja pusut, pupu kainaloon, Elea vilkuttaa hymyillen perään "heihei" ja jää maitopullon kanssa sänkyyn. Jonkun ajan päästä kuitenkin alkaa kuulua meteli kun pullo lentää lattialle. Sen jälkeen pientä kitinää, joka lopulta voimistuu itkuksi. Ollaan yritetty vaikka mitä; viereennukuttaminen, syli, lattia, alakerta, lisämaito, vaippa, lista on loputon. Mikään ei kelpaa, eikä missään ole hyvä. Itku muuttuu jossain vaiheessa raivon täyttämäksi kiljumiseksi/karjunnaksi. Elea rimpuilee, potkii, huutaa, ja nukahtaa n. klo. 00-01. 

Toissailta sujui jo vähän paremmin, kun Eemin kanssa sovittiin että tyttöä ei nosteta enää sängystä pois. (Kerta se ei mitään muuta.) Sama huuto ja show alkoi taas, jolloin Eemi parempihermoisena lähti yläkertaan. No, viimein Elea nukahti joskus siinä ennen klo. 23.00 omaan sänkyyn,  mutta kamalaa kuultavaa se oli edelleen. 

Tästä päästäänkin eilisiltaan, jota en edes mun pahimmissa painajaisissa osannut kuvitella. (Huomiona siis että Elea on aina ollut maailman kiltein vauva, joka ei itke koskaan.) Tilanne oli myös eri, joten en tiedä että kuinka paljon tässä oli tätä "peruskiukkua" ja kuinka paljon muut tekijät tähän vaikutti. Oltiin siis mökillä, Elea nukahtaa klo 23.30. Kuitenkin klo. 01.30 herää, ja itkeeee, itkeee, karjuu, kiljuu, huutaa, itkeee, kaaaikuuuu, rääkyyy, märiseee, lyö, potkii, huutaaaaaaa. Nään tuosta yöstä luultavasti painajaisia lopun ikäni. Huhhuh. Kamalaa! Elea siis nukku meidän välissä. Tänään iltaakohden on ääni vähän lähtenyt ja nenä vuotaa, joten ilmeisesti ystävämme flunssa on täällä, joka saattoi myös siis vaikuttaa asiaan. Ja se, että eilen Elea söi päivälliseksi hernekeittoa, ja kieltämättä maha vaikutti vähän kipeältä nyt yöllä. No, kaikesta huolimatta se oli todella hirveetä kun ei mitenkään toista voinut auttaa. En tiedä mihin aikaan päästiin nukkumaan, mutta Elea herätti aamulla klo. 10.45, joten kyllä siinä taisi myöhään mennä. (Normaalisti herätään siis 8.00)

Saatiin me mökkeilystä kutenkin jonkun verran nautittua kun Eemi vietti tämän päivän siis "viikonloppua". Eilen illalla lähdettiin Kalajoelle jossa Eemin vanhemmat lapsineen jo oli, ja tänään tässä iltasella tultiin takaisin. Yötä lukuunottamatta meillä oli tosi kivaa, vähän ehkä lyhyt reissu mutta mukavaa vaihtelua arjen keskellä. :)




Huomenna saakin palata arkeen kun Eemillä taas olis töitä enemmän kuin laki sallii, ja luntakin on luvattu joten tämän talven auraushommatkin näyttäis alkavan. Voivoi.. 

EDIT: Kiva että just kerkesin purnata tosta Elean nukahtamisesta, ja tuolla se pieni rakas nyt nukkuu. ♥ :D Annos panadolia ja valkosipulikääreen kanssa sänkyyn, 15min ja tyttö nukahti.. 

13 lokakuuta, 2013

Kulta-aika lapsuuden

"Äidin sydämessä on kultainen arkku
jossa on elämän helmet säilössä.
Äiti arkkua usein avaa, 
ja muistojen helmiä katselee salaa.
Helmistä yksi on kirkkain ja suurin,
se on äidille kaikkein rakkain, kuulin.
Pinnassa säihkyvä timanttien raita,
siinä on lapsosen vauva-aika.
Hymyt, naurut, kuolapusut, iholla samettinen nukka.
Vauvantuoksu, untuvatukka,
jalassa vaaleanpunainen sukka.
Ne kaikki äidin arkussa ovat helminä iäksi tallessa."

Voi kun vielä vuosienkin päästä saisin muistaa kaikki nämä ihanat päivät tuon pienen rakkaan kanssa. Tahdon muistaa jokaisen pienimmänkin hymyn, naurun, ilon ja itkun. Jokainen hetki tuon tytön kanssa on niin rakas ja kultaakin kalliimpi. Monta rakasta muistoa oon saanut jo talteen,  ja niin monenmonta on varmasti vielä edessä. Kumpa voisin säilöä mun sydämessä niistä jokaisen. Näitä ajatuksia oon paljon pyöritellyt päässä, ja miettinyt kuinka saisin mahdollisimman paljon talteen, kaikkea kun varmasti on mahdotonta muistaa. 

Ensimmäisenä mua rupes ärsyttämään Elean vauvakirja. Meillä on ollut täytettävänä Muumilaakson vauvakirja, joka mun mielestä loppuu aivan kesken. Vauva-ajan juttuja sinne on saanut kyllä kirjotella, tosin omia muistiinpanoja ja kohtia oon kirjoitellut sivujen ylä- ja alareunoihin kun läheskään kaikelle ei ole ollut omaa paikkaa. 

Lähdin sitten kiertelemään kirjakauppoja (myös verkkokauppoja) enkä edelleenkään löytänyt mitään mieleistä jonne saisi mahdollisimman paljon kirjoitella. Aloin sitten tekemään ihan uutta vauvakirjaa, mun omin pikku kätösin. Todella epävarma olin ajatuksesta aluksi, sillä en koskaan oo ollut mikään askartelijatyyppi, tai ainakaan hyvä siinä. Onneks löysin just mieleisen kovakantisen "vihon", ja tulostinkin löytyy kotoa joten päätin kokeilla kuitenkin, onneks. Paljon oon ottanut mallia muista vauvakirjoista, ja lisäilly sekaan sitten niitä juttuja, mitä jäi puuttumaan. Kirja on vielä kesken, mutta oon nyt jo älyttömän tyytyväinen! Se on just sellanen mitä halusin, enkä malta odottaa että pääsen jouluvauvastakin tämmöstä tekemään! ♥







Vauvamuistoille oon myös varannut oman laatikon, johon oon alusta asti kerännyt kaikkia pieniä muistoja matkan varrelta. 
Onko teillä jotain säilössä? Mitä? 
Aluksi mietein paljon, että pitääkö Elea tätä kaikkea vähän turhana krääsänä vaan sitten isompana? Ite olin nimittäin aikaisemmin sitä mieltä, että jos äiti olis mulle tuollaisen laatikon jossain vaiheessa antanut säilöttäväksi, niin se ois ollut vaan yks turha laatikko mun varastossa. Vihaan kaiken ylimääräisen keräilyä ja säilömistä. Olishan kiva ne tavarat käydä kerran tai kahdesti läpi, mutta mitä sen jälkeen? 

Nyt isän kuoleman jälkeen mun ajatukset muuttui tästäkin. Ainut asia iskän kämpästä mikä oli mulle oikeesti arvokas, oli juuri laatikko, josta löytyi isäinpäiväkortit, piirrokset ja paljon muita rakkaita muistoja. Ehkä siis munkin lapset osaa ainakin jossain vaiheessa näitä muistoja arvostaa. Ja jos ei kukaan muu, niin ainakin minä oon useasti aukomassa tuota pientä vaaleanpunaista laatikkoa, ja käymässä läpi niitä pieniä mutta niin rakkaita "helmiä" jotka palauttaa aina mieleen ne tärkeät ja rakkaat hetket Elean vauva-ajalta. Paljon tulee vielä säilöttävää, ja hyvällä mielellä aion tuonne muistolaatikkoon myös tavaraa kerätä. Tueksi niille rakkaimmille muistoille, joita ei saa säilöön kuin sydämeen.


"Ne kaikki äidin arkussa ovat helminä iäksi tallessa."

Helmiksi sydämeen säilön jokaisen halin, pusun ja hyvän hetken.

11 lokakuuta, 2013

Yllätys!

Mulle. :)

Kaikkien mielialanvaihteluiden ja raskaushormoniraivon keskellä ehkä oon kuitenkin tehnyt jotain oikein, kun Eemi mua näin ilahduttaa. ♥ 

Jo reilu kuukausi sitten Eemi vinkkas tilanneensa mulle yllätyksen, mutta ei paljoa sen enempää suostunut kertomaan. Vinkkejä sain vaan sen verran, että lahja on oikeesti kallis, mutta Eemi oli saanut sen jonkun firman tilauksen yhteydessä vähän halvemmalla. Ja voi näitä tuskan päiviä! Niin monesti oon kysyny että "Millon se tulee?", ja perjantaina menetin hermoni totaalisesti ja käskin Eemin soittaa kyseiseen puljuun ja kysyä että missä tämä mystinen paketti viipyy. Tuote oli kuulemma loppunut tilaajalta mutta tulee viikon sisällä, ja samalla sain uutena vinkkinä paketin sisällöstä kuulla, että korvauksena saan samalla hinnalla tuotteesta uudemman version. Hmhmm..

Ja VIHDOIN tänään oli se päivä; 
taas kävelin postilaatikolle jo toivosta luopuneena kunnes näin saapumisilmoituksen laatikon pohjalla. JIIIIIIIIIIHHHAHAHHAHAHAHAHAAA!!!! Mulle maailman uteliaimmalle ihmiselle on ollut todellista tuskaa elää tässä epätietoisuudessa, ja vihdoin sain tänään marssia postiin ja hakea mun pikkusen paketin. Oh, happy day! :) Enää ei harmita rikkinäinen tietokone tai mokkula. Mitä oli mun pienessä paketissa? Samsung Galaxy Tab3. Hihhiii on aivan mielissäni illan tässä värkkäilly, ja moni asia hoituu kyllä niin paljon kätevämmin tällä kuin puhelimella. Ihan hyvänä esimerkkinä jo tämä bloggaaminen. 

En ehkä vielä malta ihan vielä erota tästä mun uudesta ystävästä, mutta sänkyyn se ei (tänään) tule, sillä meillä on tänään kaikki paikat jo varattu. Saatiimpa nimittäin Eemin ihana 4-vuotias pikkuveli meille yökylään. :) ♥



Viikonloppua tässä talossa ei niin vietetäkkään, kun Eemillä on nyt töitä. Siitä huolimatta mukavaa viikonloppua kaikille teille! ♥ 

09 lokakuuta, 2013

29+0

30. raskausviikko! ♥

En voi uskoa että näin pitkällä jo mennään.. Viimeinen kolmannes alkoi jo viikko (?) sitten, ja kohta meillä on pieni rakas jo sylissä. Aika kuluu niiiin paljon nopeampaa kuin Eleaa odottaessa, johtuu varmaan just siitä että tytön kanssa on koko ajan jotain puuhaa eikä päiviä niin kerkee miettiä. Voi miten maltan odottaa!

*Tällä viikolla pikkunen painaa n. 1350g, ja pituutta on n. 35 cm. ♥

Käytiin eilen katsomassa tämän mun ystävän pikkupoikaa. ♥ Onko maailmassa mitään suloisempaa? Pieni nukku niin ihanasti, ja Eleakin uskalsi vähän käydä silittämässä päätä. Tyttö on kyllä ollut viimeaikoina aika mustasukkanen muista lapsista jotka tulee mun syliin/viereen tai vaan juttelemaan, ja mua onkin vähän pelottanut että mitä se tuumaa vauvasta sitten.. Elean oma vauva (nukke) saa välillä ainakin semmosta kyytiä, että on siinä varmaan vahtimista. :D Toivottavasti meidän vauva saa pikkutytöltä yhtä hyvän vastaanoton kuin tuo pikku-Mauri. :)

Vauva potkii oikein kovasti (ja jatkuvasti) ja vieläkin jaksan vaan ihmetellä jokaista liikettä. Miten ihanaa että mulla on tuo pikkunen tuolla masussa. ♥ Närästys jatkuu kamalana, ja alkaa lähes joka ilta, sama mitä on tullut päivän aikana syötyä. :/ Tämän kanssa kuitenkin selvitään, kun kerta muilta oireilta on saatu välttyä. :) Maha kutisee leikkaushaavan kohdalta hirveesti.  Hoitajan mukaan johtuu osittain siitä, että haavat alkaa paranemaan, mutta myös nuo sidokset ärsyttää ihoa. Edelleen käyn siis tk:ssa päivittäin vaihtamassa laput ja puhdistamassa haavan. Ehkä tämä kohta jo loppuis? Tosin eilen kurkkasin mahaa sen verran kun näin makuuasennossa, ja syviltä ne haavat näytti vielä.  Hoitaja kuitenkin sanoi että ne on alkanut paranemaan ja hyvältä näyttää. (Ei näytä, otin kuvan.) Masua siis yritän kasvattaa maltillisesti,  että haavat paranisi äkkiä ja vihdoin pääsisin saunaan.

Meillä voidaan siis hyvin, enemmän pääsee tarkastelemaan taas neuvolaan 21.10 jonka jälkeen käynnit jatkuukin sitten kahden viikon välein. :)

07 lokakuuta, 2013

Aurinkoinen viikonloppu

Taas kerran viikonloppu meni hurjaa vauhtia ja tänään sai herätä tylsään maanantaiaamuun ilman Eemiä. :( Ollaankin varmaan tämä viikko Elean kanssa melkeen kahestaan kun Eemin pitää saada katto valmiiks, joten iltatöitäkin tiedossa..

Ilmat on onneks ollut aivat ihania, aurinko on paistanut eikä oikeestaan kylmäkään oo ollut. Ollaan Elean kanssa oltu ulkona ihmettelemässä "kukkia" joita tyttö näkee joka suunnassa (puut, lehdet, puskat jne.), tehty pitsaa ja muutenkin herkuteltu taas ihan liikaa. Lauantaina käytiin myös tyhjentämässä iskän asunto, ja aika haikeella mielellä sai sen jälkeen viikonloppua jatkaa.. :/ Sunnuntai meni kotona laiskotellessa, paitsi että sain yhden ikkunan pestyä. :D Päivystyksessä sain istua viikonlopun aikana vaan 4h jonottamassa sairaanhoitajalle haavanhoitoon..

Huomenna on isin ulosveisuu ja sitten voi jatkaa hautajaisten suunnittelulla. Tekemistä sais olla koko ajan, tuntuu että pää hajoaa jos yhtään pysähtyy miettimään näitä asioita. Onneks on tuo pikkutyttö piristämässä, ja pitämässä liikkeessä. ♥

Kävelyt Elean kans on nyt viikonloppuna tehnyt vähän tiukkaa. Ei tarvi pitkää matkaa mennä, kun rupee supistamaan. Ei kipeesti, mutta todella häiritsevästi. Supistus ei lopu ollenkaan, vaan mitä pitemmälle edetään, sitä kipeemmäksi alavatsa tulee ja vihlonta on kamalaa. Tänään 100m ennen kotia jouduin jo vakavasti harkita konttausta.. :D Pakko vaan on tuon pienen päästä ulos, ja kyllähän tuo ulkoilma muakin piristää,  ja hyvälle mielellä saa viimeistään se, kun näkee miten Elea tykkää ja jaksaa kaikesta pienestä olla niin innoissaan ja ihmeissään. ♥







04 lokakuuta, 2013

28+2

29. raskausviikko alkoi keskiviikkona. ♥

*Pieni painaa n. 1100g ja pituutta löytyy n. 33,5cm. ♥

Minne tää aika katoaa? Ihan vasta Elea istui sitterissä syömässä maissinaksua kun äiti ihmetteli kahta viivaa raskaustestissä. Kyyneleet silmissä lähetettiin isille viesti töihin, ja sen jälkeen halittiin tytön kanssa matolla. Niin kovasti odotettiin että 12 viikkoa tulisi täyteen ja saisin kertoa asiasta koko maailmalle. Silloin myös avasin blogin. Huh! 

Eka masukuva, oisko joskus rv 12-15? Tuntuu uskomattomalta että mulla olis joskus ollut noin pieni maha! :D

Vasta tuskailin rv 15 sitä, miten pitkä aika vielä odottaa, ja tänään avatessani Vau.fi:n Omat sivut-osion siellä lukee näin:

"Hei Siru-Karoliina! Tänään on 4. lokakuuta, ja raskautesi on kestänyt 28 viikkoa ja 2 päivää. Laskettuun aikaasi keskiviikko 25. joulukuuta on jäljellä 11 viikkoa ja 5 päivää."

11 viikkoa?! Huh! 
11 viikonloppua, 11 ärsyttävää maanantaita.. 
Mulle tulee kiiiiire!!!


01 lokakuuta, 2013

Haavaongelmia

Kuten otsikko jo kertoo, ei ongelmilta umpparihaavan kanssa vältytty. Ei sinänsä ihmetytä yhtään, sillä ei tässä kaikki muukaan nyt ihan putkeen oo mennyt. Haavassa on alusta asti ollut molemmissa päissä ruvet, kun se leikkauksen jälkeen eritti vähän.Tikkien poiston jälkeen ylempi pää aukes vähän, mutta meni oikeestaan jo heti uudestaan kiinni. Ihan oikeesti jaksoin muka murehtia arpea, joka mahaan jäisi varmaan aika paksuna  noiden rupien kohdalle. No, pahemmasta ei ollut tietoa..

Lauantaina haava sitten repes sieltä ylhäältä kunnolla auki,  ja tuli aika kipeeks myös. Mietein siinä illan että kaippa se kiinni menee, kunnes tajusin peilistä kunnolla kattoo ja huomasin että haava on myös tosi syvä ja jotain kamaakin näyti siellä sisällä olevan. Sunnuntaina lähdin sitten päivystykseen näytille, vaikka epäilinkin että kotiin ne sieltä käskee. En oikeestaan oo vieläkään varma, että pitäiskö mun tässä kohtaa sanoa että onneks menin. Onni nimittäin oli kyllä siitä touhusta kaukana. Haava oli molemmista päistä tulehtunut, ja lääkäri päätti REPIÄ ne ruvet sitten irti. AAAAIIIIIIIIIII !!! Kipu oli jäätävä, joten lääkäri päätti puuduttaa haavan. (Virhe nro. 2) Lääkäri piikitteli mahaan puudutusainetta ja tässä kohtaa pidin käsiä silmillä kyynelten valuessa ja ainut pihaus mitä suusta tuli ulos oli "Aiiii ssaaaatana". Lääkäriä nauratti, mua ei. Tuloksena mulla on nyt mahassa kaks syvää ja isoa kraatteria mätivänä sidosten alla, kahden viikon nostokielto, antibioottikuuri, hirvee kipu vatsassa, ja päivittäiset terveyskeskuskäynnit ainakin kahden viikon ajalle. Haava siis jätettiin auki, ja nyt sitä pitää käydä puhdistamassa joka päivä tk:ssa kunnes se on kasvanut umpeen. Great! Ja tässä kohtaa ei varmaan kenellekkään (ainakaan mulle) jäänyt epäilystäkään siitä että arvesta tulee varmasti aivan mahtavan upea ja huomaamaton  ilmestys.. No can do.




Jotta tässä nnyt ei liian terveiltä näytetä, päätti Elea-neiti antaa mulle myös ihanan aamuherätyksen. Tyttö nukku meidän välissä, ja aamulla herätessään oli noussut seisomaan sänkyyn, ja kaatui. Mun päälle. Pää edellä. Tuloksena Elea nauraa, ja äitillä on parin tunnin päästä musta silmä. :D Oh my.. :D