30 huhtikuuta, 2013

Remonttia.

Joo eli viikonlopun aika Eemi aloitti remontin tuolla pihapuolella. Mä oon jo nyt aivan innoissaan enkä millään jaksais odottaa että se on valmis! :) Vielä kyllä menee ennen ku pääsee edes uusia paneeleita laittamaan, kun Eemi pistää sinne väliin vielä jotain levyä.. Paneelit kuitenkin tuli eilen jo pihaan, ja niitä pitäis alkaa jo pikkusen maalailemaan. Siinä sentään mustakin on jotain hyötyä jos vaan Elea malttaa olla rattaissa pihalla mun kanssa.

Eilen käytiin kattelemassa tässä lähellä yhtä taloa, joka on niiiin ihanan värinen. Eemi sitten rohkastu ja kävi ovella kysymässä värikoodia, että saadaan oikea maali kaupasta. Tänään käydään sitte maalit hakemassa ja ehkä tämä talo alkaa tästä pikkuhiljaa sitten valmistua!

Talo on tällä hetkellä tosi törkeen näkönen. Edellinen omistaja on vaan vanhan kuluneen maalin päälle maalannut jollain paskalla maalilla uudestaan, ja todellakaan ei näytä siltä että talo ois maalattu 2008! Muutenkin kun paneeli on tommosta vanhaa ja tuntuu että on niin kämäsen näkönen. No, tämän kesän aikana tästä tulee just semmonen ku me halutaan! :)

Kyllä tuntuu että on niin kiire tän remontin kanssa. Hetken aikaa on ollut niin rauhallista kun Eemi ei oo sisälläkään tehnyt mitään (vaikka täälläkin vielä vähän kesken) Onhan se kiva että Eemi jaksaa, mutta on aika tylsää olla Elean kanssa koko ajan kahdestaan. Eleakin on niin pieni, ettei sitä oikeen voi tonne ulos laittaa muuten ku rattaisiin, ja ei se siellä loputtomiin viihdy. Piha on pelkkää mutaa kun Eemi on ajellu kurottajalla siellä, että ei viitti konttailemaankaan tuonne laittaa. Kun talo on valmis, ois tarkoitus vielä laittaa uusi aita pihan ympärille ja tasotella vähän pihaa ja kylvää uus nurmikko. Mutta se varmaan menee aika loppukesälle, että ei tuossa meidän pihalla toistaiseksi tehdä oikeen mitään.

Onhan siinä hommaa!!



Hauskaa Vappua kaikille! Eemi on vapun töissä mutta me aiotaan Elean ja mummun kanssa vappua viettää. :)

27 huhtikuuta, 2013

Huomenta!

Syy mun eiliseen postaamattomuuteen on siis se, että mun 5-vuotias maailman villein pikkusisko on ollut meillä yökylässä. Onhan se kiva että se voi tulla tänne, mutta kyllä sen kanssa on rankkaa! No, nyt se hetkeks rauhottui katsomaan lastenohjelmia niin kerkeen mäkin käydä koneella :D

Eilen ravattiin Elean kans koko päivä terveyskeskuksessa. Soitin sinne päivystykseen, jossa ne käski varaamaan omalle alueelle lääkärille ajan. Meillä oli aika 08.30, jolloin sairaanhoitaja mittas tulehdusarvot ja kuumeen. No, saatiin sitten lääkärille aika klo 11.20, sisään päästiin (YLLÄTYS) 12.15. Lääkäri katto korvat ja kurkun ja ei siellä mitään näkynyt. Sitte pitää ottaa kaikenmaailman näytteitä joka puolelta? No ei kai tää nyt sitte tavallista flunssaa kummempaa jos ei mitään löytyny? Mut pitää vielä kantaa sinne labraan pissanäyte tolta tytöltä? No, kai se on ihan mahdollista saada sinne pussiin kerta ne sitä pyysi?

Muuten viikonloppuna ois tiedossa jumppaa/salia ja kirppistelyä kunhan tuon siskon saan vietyä kotiin. Piha saatiin siivottua, joten se ei jäänytkään viikonloppuhommaks niinku kuvittelin. Eemi tilaili jo remppatavaraa pihalle ja ens viikolla sais alkaa sitte remontin taas. Toivottavasti ois hyviä ilmoja edes niin voitais Elean kans olla myös tuolla pihalla Eemin kanssa. :)

Me lähdetään aamukahvin keittoon ja aamupalalle.

24 huhtikuuta, 2013

♥ You changed my life in a moment


"Sinä elämä annoit minulle tehtävän,
enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on tarttua tähän käteen,
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni.
Vielä pienemmäksi, kuin tuo vastasyntynyt."




Mun on yleensä todella vaikeeta kertoa mun tunteista. Tuntuu että oikeita sanoja ei löydy, vaikka kuinka yrittää pukea ajatuksia sanoiksi. Tuo runo kuitenkin kuvastaa niin hyvin mun tunteita tuota pientä rakasta kohtaan. Just tolta musta tuntu kun kannoin sen pienen tytön sairaalasta kotiin. Mun maailman rakkain tyttö Sitä tunnetta ei voi ikinä ymmärtää, ennen ku sen on kokenu itse.

Elea siis syntyi 30.6.2012. Synnytyksen kestoksi merkattiin n. 8 tuntia, vaikka oikeestaan säännölliset supistukset alko jo edellisenä yönä. Illasta sain kuitenkin nukuttua puoli tuntia ilman yhtään supistusta, joten siitä se sitten laskettiin alkaneeksi. Mentiin synnärille klo 23.55, ja tyttö syntyi 02.35. Olin niiiiin hämilläni kaikesta, että ei sitä oikeen ymmärtänyt itsekkään mitä on tapahtunut. Siinä me istuttiin sängyn laidalla ja kateltiin vauvaa, eipä sitä oikeen sillon vielä sisäistäny että se on nyt se meidän vauva, joka siellä mahassa oli..

Osastolla en viihtynyt kuin 2 päivää. Vieraita kyllä kävi jonkun verran, mutta Eemiä oli kova ikävä. Se oli tekemässä viimesiä remonttijuttuja kotona, ja siivoilemassa että tuon pienen tytön voi sinne kotiin tuoda. Kyllä se meitä kävi katsomassa, mutta ei se paljoa kerennyt siellä olla. Silloin mä todella huomasin miten riippuvainen olin Eemistä. Mua pelotti olla sen vauvan kanssa yksin siellä. Mitä jos se rupeaa itkemään, enkä saa sitä lopettamaan? Osaanko mä hoitaa sitä? Hoitajia ei paljon näkynyt, mikä mua kyllä suuresti ihmetytti. Tuntu ettei niitä kiinnostanut pätkääkään miten me siellä pärjättiin. Imetys lähti heti hyvin käyntiin, ja tyttö oli kunnossa, joten me sitten lähdettiin kotiin, jossa olo ei ollut niin yksinäinen.

Kotona riisuttiin tyttö ja laitettiin se meidän sängylle nukkumaan. Me molemmat itkettiin. Se pieni tyttö on niin ihana, ja meidän ikioma. Voiko mikään maailmassa olla näin ihanaa? En oo koskaan ollut niin onnellinen. Itkin vielä monena päivänä sen jälkeen. Eemi kyseli että onko joku hätänä, mutta ei se voinut ymmärtää. Se ei ois tajunnut miltä musta tuntuu, vaikka olisin yrittänyt kertoakkin. Mutta en mä osannut edes yrittää. Itkin koska se pieni vauva on niin ihana. Itkin koska rakastin sitä niin paljon, ja siks että pelkäsin että sille käy jotain. Itkin, koska pelkäsin että se kasvaa isoksi liian äkkiä. Yks yö Eemi heräs, kun mä istuin sängyn laidalla imettämässä ja itkin koska kohta tyttö ei mahdu enää syliin. Kyllä se mahtuu, edelleen. Synnytyksen jälkeen oli mieli niin herkkänä, että kaikki itketti. Silti kaikki oli niin ihanaa. Sitä onnen tunnetta ei saa vaan sanoiksi, se pitää kokea. On tyttö edelleen yhtä ihana, ja mä yhtä onnellinen, mutta se ei enään tunnu niin samalta kuin siinä hormonimyrskyssä.

No, ei se tyttö vieläkään oo kasvanut liian isoksi. Edelleen se mahtuu syliin, ja edelleen mä rakastan sitä yhtä paljon. Eikä se kasvaminen mua oikeestaan enää niin pelota. Iloitsen siitä, kun Elea oppii koko ajan jotain uutta. Onhan siitä jo paljon enemmän seuraakin, kun se jo vähän ymmärtää ja antaa puheeseen/kosketukseen jne. jotain vastakaikua. 

"Kasva rauhassa pikkuinen.
Olet niin kevyt olkaani vasten
ja silti sydämeni kutistuu kokoon painosi alla.
Miten osaisin oikeaan aikaan avata sylin?
Antaa sinun mennä,
kun nyt vain tahtoisin piilottaa sinut ihoni alle
ja siellä suojella maailmalta.
Kasva pikkuinen, mutta kasva rauhassa ja
anna meille aikaa olla lähekkäin"





Tämä runo on toinen, joka kuvaa hyvin mun tunteita. Samasta syystä otin myös osan sitä blogin nimeksi. Toivottavasti mun pieni rakas malttaa kasvaa rauhassa, ja toivottavasti mä maltan nauttia tästä ajasta kun se tyttö vielä mahtuu syliin, ja suostuu sinne tulemaan. 

Nyt mä oon onnellisempi kuin koskaan.
Rakastan mun perhettäni niin paljon.





Väsyttäää...

Hirveetä miten väsynyt oon ollut nyt pari päivää. Tuntuu että koko ajan on hirvee kiire, vaikka oikeestaan ei kyllä oo. Pitäis osata hetkeks vaan rauhoittua paikoilleen, mutta en oikeen oo semmonen. 

Meillä pitäis kohta vihdoin alkaa talon remontti pihapuolella. Laitetaan talo ulkopuolelta kokonaan uusiks, tehdään terassi ja aita. Ollaan nyt koitettu siivoilla pihaa että kun remontti on valmis sais istuttaa uuden nurmikon. Piha on ollut niin järkyttävässä kunnossa! Lumen alta tota paskaa ei niin näkyny, mutta nyt kun ne on sulanut niin ei viitti edes ikkunasta ulos katsoa! Kaikkia remonttivärkkejä sielä on, mitä ei syksyllä saatu vietyä roskiin. No, osa on jo siivottu ja tänään ois tarkoitus jatkaa :) Elea on viihtyny hyvin rattaissa, se kiinnostuneena kattelee kun siivotaan. Eiköhän se tän viikon aikana siistiks saada :)



Elean kengät ja ne 2 bodya ei oo vieläkään tullut! En ymmärrä että missä ne on! Turvaistuinkin tilattiin autoon, ja maksaessa luki että toimitus 1-3 päivää, mutta ei kuulu sitäkään? Kunhan nyt tulis.. Po.pissa ois kanta-asiakaspäivät :) Mä niiin rakastan niitten vaatteita! Ne on niin ihania ja kestäviä. Pitäis käydä kattoon, nyt kun kesämallistokin on julkaistu. Vaatteet on siellä myös ihanan värikkäitä. Vaikka ei ehkä ainakaan toistaseks hirveesti mua koske, niin pojillekkin löytyy niin kauniin värisiä vaatteita, kun tuntuu että joka paikassa on vaan sitä samaa mustaa/tummanvihreetä/sinistä. Vaikka hieman hintavia ne vaatteet on, ni kyllä kaiken sen rahan arvoisia! Voin vaan lämpimästi suositella kokeilemaan, ei voi olla tykästymättä!

Elea taitaa olla vähän kipeä.. Kolmisen viikkoa sitten oltiin flunssassa. Elealla oli kuumetta, nuhaa, ja ääni lähti kokonaan. Tuntuu että sama tauti jatkuu vieläkin. Tyttö on hirveen itkunen lähes koko ajan, jota ei todellakaan ole koskaan! Myös yskä on jääny aika hirveen kuulosena, ja ääni lähtee muutaman päivän välein. Tai ei se nyt oo lähteny silleen kunnolla, mutta on aina painuksissa, sitten pari päivää näyttää että ois parempaan päin, kunnes taas se herää ääni käheenä. Tänään soitan kyllä päivystykseen ja kysyn että pitäiskö tulla näyttämään, ihan varmuuden vuoksi. 

No, tyttö kutsuu jälleen.. :)

21 huhtikuuta, 2013

Jännittää!!

Ihan justiin saa lähteä tatuoinnin ottoon! Jännittää niiiiiin paljon! Tatuoinninlaitosta sillon 14-vuotiaana en paljoa muista, joten tää on vähä ku ensimmäistä kertaa kokeilis sitä.. Ottaakohan se kipeetä? :D Oon niin innoissani kun saan vihdoin tuon niin ruman kuvan piiloon! :) 

Eilen oli jotenki niin kiire koko päivän etten ehtinyt mitään kirjoitella.. Puhelin kyllä ois aina mukana, mutta jotenki tietokone on tämmösissä niin paljon helpompi käyttää. Eipä me mitään erikoista tehty. Käytiin mummolla, ja Eemin veljellä. 

Mun rakas tyttö on vihdoin oppinut konttaamaan! Konttausasennossa se on "heilunut" jo 6 kuukauden ikäisestä, mutta eteenpäin ei vaan oo mennyt. Yhtäkkiä tyttö sitten hoksas miten se tehdään, ja kovaa meneekin nyt. Heti myös kun ymmärsi tämän, on se ruvennut myös hatarasti nousemaan polvilleen/seisaalleen tukea vasten seisomaan.  Voi mun pieni rakas kun ihan yhtäkkiä pitää kasvaa isoks tytöks.. Elea on siis viikkoa vajaa 10kk, että ehkä se on aikakin jo.. :/ ♥

Tänään käytiin aamusta kokeilemassa Eemin cartingautoa. (Eemi ajoi ja minä ja Elea odotettiin auton luona. Aivan ihana ilma olla ulkona! Nyt se kesä tulee!  ♥ Ilmotin Eemille että nyt pitää laittaa mun pyörä kuntoon ja istuin kiinni niin päästään tytön kanssa pyöräilemään.  :)

Ja jos joku pienen lapsen äiti sattuu lukemaan niin mulla ois kysymys.  Mitä pidätte näillä ilmoilla päällä? Meillä on niiiin käteväksi käytössä havaittu Polarn o pyretin windfleecehaalari,  mutta tuntuu että kun päivällä aurinko porottaa että se on kyllä liian lämmin!  Kesäksi meillä on ohuehko takki, ja jotenki se tuntuis ehkä liian viileältä? 

19 huhtikuuta, 2013

Me taas.

Jospa kertoisin meistä vähän tarkemmin. 

Minä ja Eemi tavattiin joulukuussa 2008. Ihastuin kyllä heti Eemiin, just niin palavasti kun 14-vuotias tyttö vaan voi. Päivä mun 15v synttäreiden jälkeen ruvettiin seurustelemaan. Eemi oli silloin 16 vuotta. Siitä eteenpäin ollaan kuljettu yhdessä lähes aina. Mentiin kihloihin 3.2.2010, muutama kuukausi sen jälkeen kun oltiin muutettu avoliittoon. Läheiset oli aika hämillään, oltiinhan me aika nuoria. Asúttiin pari ekaa kuukautta yhdessä Eemin veljen kanssa, kunnes löydettiin oma asunto. Eemi on siis mennyt suoraan 9-luokan jälkeen töihin, ja mä kävin 9-luokkaa loppuun. Häät meillä tosiaan oli sitten 19.11.2011, kun olin 17-vuotias. Muutama kuukausi mun 18-vuotissyntymäpäivän jälkeen syntyi meidän pieni tyttö.

Moni luuli, että meillä oli siksi niin kiire naimisiin, koska olin raskaana, todellisuudessahan en edes häiden aikaan tiennyt tuosta pienestä tytöstä mitään. Ei meillä sen kummempaa syytä "aikaiseen" avioliittoon ollut kuin että se tuntui oikealta silloin, ja tuntuu edelleen. Lupaa ei ollut vaikea pyytää, joten miks meidän ois pitänyt odottaa? 

Eli nyt oon 19-vuotias, ja Eemi 20-vuotias. Raskaaksitullessa opiskelin ensimmäistä vuotta sosiaali- ja terveysalan opistossa lähihoitajaksi. Joulukuussa 2011 aloin etsiä töitä positiivisen raskaustestin takia. Aloitin siivoustyöt tammikuussa, jonka takia koulu jäi kesken jo silloin. Oikeestaan siis jos meinaan tuolla koulussa opiskeluja jatkaa, mun pitäis melkeenpä aloittaa alusta. Sovittiin silloin opon kanssa että tulen takaisin kouluun syksyllä 2013, mutta luulen kyllä että en aio Eleaa niin pienenä vielä viedä päiväkotiin, joten tuosta pitää vielä opon kanssa keskustella. 

Noniin, siinä oli jotain, ja ehkä täällä kerkee vielä myöhemmin puhua meistä lisää jos siltä tuntuu. Nyt vaan koooovasti kesää kohti! :)

Tässä nyt on tämä mun maailman rakkain tyttö! ♥
Tänään on tiedossa siivoilua, firman paperihommia ja mun mummun syntymäpäivät! :)

18 huhtikuuta, 2013

Sadetta

Koko päivän satanu vettä.. Tykkään kyllä sateesta, mutta ei sitä vettä tarvis koko ajan tulla. Enpä viittinyt Elean kans lähteä aamulla kävelylle,  joten ajeltiin mun mummulle käymään, ja Elea sai sielä nukkua terassilla vaunupäikkärit. Höpöttelin mummun kans ja ompelin Elean pipon jo melkeen valmiiksi. Elea heräs vähän ajoissa, 3-4 tunnin päikkäreitten sijaan nukuttiin vaan n. 1,5h ja sen kyllä on huomannut nyt iltapäivästä. Vähä on väsynyt tyttö!

Ite lähin käymään iltapäivästä vielä jumpassa. Kävin Body Combatissa, jota en vielä ollu kokeillut.  Ihan mukavaa ja hikistä hommaa, mutta ehkä vähän hassua :D Oli kyllä ihana käydä. Yleensä oon käyny salilla 4-6 kertaa viikossa,  mutta tuo oli tälle viikolle ensimmäinen kerta. Sunnuntaina loukkasin selän, ja se on ollu toooosi kipee koko viikon.

Elealle oottelen postista edelleen niitä kenkiä. Missä ne on? En malta oottaa! Ja pari bodyaki ois tulossa.. :)

Tyttö on nyt niin väsynyt että en kerkee enempää päivittelemään ku pitää saada se kyllä nyt nukkumaan!

17 huhtikuuta, 2013

Hammaslääkäri ja tatuointeja

Eilen tosiaan käytiin siellä markkinoilla. Eemi halusi jäädä Elean kans kotiin, joten kävin sitten parin mun kaverin kanssa. Eipä sieltä mitään muuta ku jäätelöä ja kevätrullia tullu ostettua, mutta ihan mukava oli käydä kattomassa. Onneks käytiin eilen, tänään on ollu aika synkkä ilma..

Eemi oli tänään kotona, ihan kivaa vaihtelua kun joku muu hoitaa aamuhommat Elean kans ja ite saa rauhassa  juoda kahvit ja tehdä aamutoimet.. Ompelin Elealle pipon, hieman on vielä kesken mutta toistaseks näyttää ainakin hyvältä! Sitten käytiin lounaalla kiinalaisessa ravintolassa, joka todella on mun suosikki! Rakastan niiiiin paljon sitä ruokaa, ja käynkin sielä melkein joka viikko. :D 

Elea oli tänään mummolla hoidossa reilun tunnin kun kävin hammaslääkärissä. On se edelleen yhtä hirveetä jättää se hoitoon, ainakin jollekki muulle kuin Eemille. Yleensä en tyttöä vie hoitoon, vaan kaikki menot sovitetaan niin että joko minä tai Eemi ollaan sen kanssa. Nyt on pikkuhiljaan oppinut jättään sitä edes Eemille sen verran että ite käy muutaman kerran viikossa n. 1h salilla. Ennen tätä en jättäny sitä edes Eemille, vaan se kulki joka paikassa mun mukana. Moni sanoo että pitäis "irrottaa" enemmän, mutta en oikeen tiedä että miks pitäis.. Mua ei haittaa kantaa tyttöä mukana, se on pienestä asti ollut niiin niin kiltti että ei koskaan oo ollut mitään ongelmaa, tai paikkaa minne sitä ei olis voinut ottaa.. No kuitenkin, hyvin ne oli sielä mummolassa pärjänny, mitä ei todellakaan tarvi epäillä. Elea on maailman kiltein tyttö, ja mummulla on niin hyvä hoito että ei sitä oikeesti tarvis huolehtia.. Mutta minkä mä itselleni voin :D Kai siihen tottuu aikanaan..

Eemi kävi tänään laittamassa tatuoinnin, Elean nimen & syntymäajan. On kyllä niin ihana.  Mulla on itellä sunnuntaina aika, enkä millään malttais odottaa! Oon pistäny yhden tatuoinnin aikasemmin, 14-vuotiaana. Ja todella KADUN sitä! Ihan hyvä että nykyään harva tekee alaikäiselle, sillä mun kohdalla se ainakin oli virhe.. No, sunnuntaina saa tuon ruman kuvan peittoon. Oon haaveillu tästä niin kauan, mutta en oo uskaltanut peittää sitä, koska pitäis kuitenki tehdä päälle jotain isompaa, ja pelkäsin että kohta en tykkää siitäkään. Mutta nyt kun tuo pieni rakas syntyi, on mulla oikeesti maailman tärkein ja ihanin aihe ikuistettavaksi mun iholle. Eli siis vauva-aiheinen tatuointi tulossa! Can't wait! :)

16 huhtikuuta, 2013

Takki ja kankaita..

Hei taas. :)

Tyttö nukkuu päikkäreitä ulkona niin on taas aikaa kirjoitella.. Tai ei oikeestaan ois, mutta siivota kerkee myöhemminkin. Tänään ollaan oltu mun äidillä kyläilemässä aamupäivästä, ja sitten käytiin kaupungissa. Kirppikseltä ostin pari palaa kangasta ja Elealle 2 bodya. Kangaskaupasta lähti mukaan pari metriä trikoota, josta ajattelin ommella Elealle jotain.

En tosiaan oo mikään käsityöihminen, mutta kovasti haluaisin olla! Mulla siis olis intoa tehdä ja suunnitella vaikka mitä, mutta taidot ei ihan riitä sitten kuitenkaan. Harjoittelemalla sitä varmaan oppii, joten otin äidin ompelukoneen tänne meille lainaan, jospa sillä sais edes jotain tehtyä..



Takki Ellokselta, 29,90€
Viimeviikolla tilasin Ellokselta takin ja kengät Elealle. En tosiaan ymmärrä miksi ne pitää lähettää erillisissä paketeissa mutta takki tuli eilen, kengät ilmeisesti perässä. Kokoja oli vain 74cm ja siitä pienempiä, mutta koska takki oli niiiin ihana oli pakko tilata se sitten, vaikka oikeestaan oltais tarvittu 80cm. (Niin mä luulin..) Eilen kun avasin paketin, oli takki kuitenkin tosi suurta mitotusta, ja varmaan ihan sopiva Elealle sitten kesällä! :) Olin jo mielessä valmistautunu sen palauttamaan, mutta ihanaa että saadaan pitää se, on se niin nätti ja just sellanen mitä oon etsinyt! :)

Täytyypä tässä vielä vähän järjestellä paikkoja ja laittaa tiskejä ennenku tuo tyttö tuolta herää. Iltapäivällä mennään käymään kevätmarkkinoilla, jos ei muuta niin ainakin kevätrullat hakemassa! Aurinkokin tuolta jo välillä pilven välistä paistaa, joten ihan kiva lähteäkkin vähän ulos käymään, on pari päivää ollut nyt niin kurja ilma.

Jos tätä blogia nyt joku eksyy lukemaan, niin kiva juttu! :) Vähän hakusessa tää kirjoitus ja muutenki tän käyttö, mutta eiköhän se tästä ala sujumaan. Kommentoida saa, ja kysymyksiin vastaan mielelläni. :)





15 huhtikuuta, 2013

Jotain meistä..

Mentiin naimisiin marraskuussa 2011. Eipä silloin vielä tiedetty tästä pienestä ihanasta tytöstä mitään. Viikon häämatkan jälkeen palattiin kotiin pakkaamaan vuokrakämppää tyhjäksi, ja muuttamaan kohti meidän ikiomaa kotia. Sinne me sitten muutettiin, rumaan ja ränsistyneeseen omakotitaloon jossa ainoastaan makuuhuone yläkerrassa oli asumiskunnossa.

Viikko muuton jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Olihan se aikamoinen yllätys, mutta erittäin iloinen sellainen! <3 Pelko ja stressi talon valmiiksi saamisesta, ilo, onni, kiire. Niistä koostui meidän seuraavat kuukaudet. Remontti saatiin keittiön kaapistoja vaille valmiiks ennenku lähettiin tätä pientä tyttöä hakemaan kotiin.


Elea syntyi kesäkuun lopulla 2012, ja teki musta maailman onnellisimman ihmisen. Ei sitä tunnetta voi sanoilla kuvailla, kun tyhjästä keskeneräisestä kodista lähtee sairaalaan, ja sieltä tullessa saa kantaa pienen tytön kotiin. Koti ei tunnu enään tyhjältä. Äkkiä unohtuu puuttuvat listat ja sälekaihtimet kun se niin pieni ja kallis aarre makaa sängyllä. <3

Tästä pienestä ihmeestä ja meidän elämästä ajattelin tänne kirjoittaa.