30 elokuuta, 2013

Oops, she did it again..

1. 


2.


Joo.. Eli eipä meiän koneella taideta enää nettiäkään käyttää.. :D
Voi voi.. On kyllä kerkeeväinen tyttö, pakko myöntää.
Kai tommosen saa jostai uuen?

29 elokuuta, 2013

23+1

Empä meinaa pysyä viikoissa mukana ollenkaan. Jälleen kerran sain käydä tarkistamassa että onko tuo nyt sitten oikee otsikko, mutta taitaa se olla.

24. raskausviikko siis menossa. Pienet jalat potkii jo tosi kovaa,  niin kovaa että isikin pystyy tuntea ne jo selvästi. ♥ Mulla on istukka siis etuseinässä  joten ehkä sen takia vasta näin myöhään(?). Masu kasvaa ja alkaa olla jo vähän edessäkin. Istuminen on välillä tosi epämukavaa, eikä hyvää asentoa meinaa löytyä millään. Tästä ei ehkä kannattaisi vielä ärsyyntyä, sillä luulempa että tuo maha kerkee vielä puolessa vuodessa kasvaa ja häiritä paljon enemmän.. Harjoitussupistuksia on tullut nyt muutamana päivänä aika usein. Reipas kävely ja Elean nostelu niitä eniten aiheuttaa. Ei ne tosin kipeitä ole, mutta epämukavia. 

*Tällä viikolla pikkunen rakas painaa n. 500g ja on n. 28cm pitkä. ♥

Maanantaina pääseekin sitten taas neuvolaan tarkastamaan että kaikki on hyvin.

Puhelimella ei pitkiä voi päivitellä, mutta näin lyhyesti kaikki siis hyvin meillä. :) Me nautitaan näistä viimeisistä kesäpäivistä Elean kanssa, ja viikonloppuna saadaan siivota pihaa ja viettää venetsialaisia. Enemmän sitten. :)


Mun pieni kesätyttö. ♡

27 elokuuta, 2013

Hiljaiselo päättyy

Päätimpä lopettaa tämän lähes viikon mittaisen hiljaisuuden. Kiireitä on ollut jonkun verran, mutta ehkä suurin syy tähän taukoon on ollut mun ystävän vauvakutsut joita ollaan parin muun tytön kanssa järjestetty. Päässä ei oo pyörinyt mitään muuta, ja koska kutsut oli yllätys, en voinut niistä täälläkään mainita. Helpommaksi koin siis olla vaan hiljaa etten vaan paljasta mitään. 

Kutsut oli kivat, ja niitä oli kyllä mukava laittaa. Pääsimpä vielä mustikkaankin juhlien päätteeks. Uusintakierros täytyy vielä ottaa kun kerkeää, ja samalla vois muutaman puolukankin poimia. Melkeen puolet mustikoista on jo syöty joko piirakassa tai puurossa, joten niitä kyllä pitäis saada enemmän.

Pikkutyttö harjottelee kävelyä hirmu ahkerasti, joten ehkä meillä kohta jo kaks pikkusta jalkaa tepsuttaa eteenpäin.. ♥ Eipä meille sen kummempaa kuulu, joten aika kuvapainotteista tällä kertaa. Herkut on maistunu kuten kuvista näkee, tieten taas puntari rankasee kuunvaihteessa neuvolassa..













Bonuksena vielä todiste kiireisestä viikonlopusta: mun hullu ja väsynyt ystävä joka välttämättä halus naamansa tunkee mun blogiin.........





21 elokuuta, 2013

22+0

"Tänään on keskiviikko 21. elokuuta, ja raskautesi on kestänyt 22 viikkoa. Laskettuun aikaasi 25. joulukuuta on aikaa 18 viikkoa."

Viikot vierii ja 23. raskausviikko alkaa siis tänään! Pikkuihminen potkii päivittäin ja niin kovasti että siellä taitaa kaikki olla hyvin. :) Mua on pari päivää vaivannut selkäkivut, sekä aivan järkyttävä närästys. Eleaa odottaessa närästys oli myös kamalaa, eikä siitä meinaa oikeen eroon päästä millään kun se alkaa. Niimpä oon yrittänyt vähän miettiä mitä syön, jotta huomaisin mikä sitä aiheuttaa että tietäisin sitten vähän vältellä niitä ruokia. Tällä hetkellä mun listalla on vasta ruisleipä ja kurkku. Monilla on vaivat ja oireet paljon pahempia, joten empä viitsi tästä niin hirveesti stressata, ite muuten oon voinut tosi hyvin. Väsymyskin alkaa ilmeisesti jo vähän antaa periksi ja jaksan päivän jopa ilman päikkäreitä. 

Parempaa kuvaa masusta ei nyt oo tarjolla kun Eemi kyllästy hommaan sillä hetkellä kun annoin puhelimen käteen.. Ja kuvakin on siis puhelinlaatua pimeässä, mutta ehkä siitä tuon masun koon näkee.. :)

*Tällä viikolla pieni painaa n. 450g, ja on n. 27cm pitkä. <3

Jo muutaman pienen vaatteet oon saanut ostettua, mutta ostoslista on vielä pitkä. Miten nuo pienet vaatteet voikaan olla niin ihania? Eleallekkin on haaveissa mm. Po.pin uudesta mallistosta ainakin yks ihana paita joka on pakko saada. Vauvalle sieltä löytyikin vaikka mitä. Toivottavasti tuonne nettisivuille ei enää hirveesti tulis noita ihania uutuuksia, sillä mun rahat ei kyllä millään repee joka paikkaan.

Meillä siis kaikki hyvin täällä, ja masun kasvatusta jatketaan. Plussana vielä se, että eilen ja tänään on mun päivät ollut jo paljon parempia! Alkaispa tää kiukku nyt helpottaa.. :) 


20 elokuuta, 2013

Itse ilkimys

Elea? Ei. Minä? Kyllä.

Mun suurimman kannattajan (Eemin) toiveesta kerron meidän paskasta elämästä.  Eli Eemin sanoja lainaten: "Kirjota nyt sinne blogiinki miten ärsyttävä oon."

Okei. Eli Eemi on ärsyttävä. Ei se ennen ollut, joten oon päätelly että tää varmaan johtuu tästä mun raskaudesta. Musta on tullut lähes raivohullu nipottaja kellä ei mikään koskaan oo hyvin. Taidan ehkä muutenkin olla semmonen perusnegatiivinen ihminen, mutta yleensä kuitenkin osaan aika paljon asioita ohittaa huumorilla. No, enpä osaa enää. Musta tuntuu että mielialat heittelee ihan laidasta laitaan, ja tää jos joku on todella ärsyttävää. Ei mua oikeestaan muu ärsytä ku Eemi. Kaikki sen tekemiset ja tekemättä jättämiset. Sanat, lauseen muodot ja äänensävyt. 

Ennen osoitin mun mieltä lähinnä vaan mököttämällä. Nykyään saan kyllä hyvin mun mielipiteen kuuluviin valituksella, itkulla ja vihaisilla viesteillä. Osaisimpa edes olla hiljaa. Suusta pääsee ihan mitä sattuu, ja jo saman tien tajuan että mitä taas tuli sanottua. En halua olla ilkee ja vihanen koko aikaa, mutta mä en voi sille mitään. Hermot meneeeeeeeeeeee.

Onneks Elea on niin kiltti ja ihana, että sille en osaa suuttua, eikä se siihen "syytä" annakkaan. 

Kirjoitan tästä, koska oon niiiiiiin kyllästynyt. Oon ihan neuvoton, ja ilmeisesti tämä on vaan kestettävä. Mä en jaksa olla aina surullinen tai pahalla tuulella. Mä en jaksa näitä loputtomia paskoja päiviä. Haluan olla hyvällä tuulella ja nauraa. Olla iloinen ja nauttia raskaudesta. Tämmönen mä nyt varmaan sitteoon vielä muutaman kuukauden. Äkäpussi, känkkäränkkä, hormonihirviö, vi**upää, ärsyttävä, nalkuttaja, itkupilli, itse ilkimys.

Kiitollinen olen, jos Eemi jaksaa löytää musta edes yhden positiivisen asian jonka voimalla kestää nämä kuukaudet.

Maailman vihasin ämmä-palkinnon annan siis itselleni.


Kerrankin voitin jotain. Toiselle sijalle pääsee mun kuuleman perusteella mun myös raskaanaoleva paras ystävä. (Terveisiä sinne.)

Onnea voittajille, s*****a!!!!!!

Huomenna palaan taas iloisena (toivottavasti).
Ja yritän parantaa tapani.

16 elokuuta, 2013

Päiväuniaika


Elea on kyllä päässyt yllättämään tänään. Tyttö nukkuu jo kolmatta tuntia päikkäreitä! Ja ite en tällä kertaa sortunu nukkumaan, vaan oon käyttänyt ajan hyödyks. Oon saanut siivottua vessan ja kodinhoitohuoneen, ja viikattua jääääärkyttävän pyykkivuoreen vaatekaapin ovien taakse piiloon. Siivosin keittiön, vein roskat ja tein ruokaa. Kaiken lisäks sain syötyä lautasenkin tyhjäks täydessä hiljaisuudessa ja aivan rauhassa, mikä on Elean syntymän jälkeen ollut harvinaista herkkua! Eipä tuu heti mieleen millon viimeks oon saanut syödä ilman itkua tai pientä tyttöä jaloissa huutamassa "namnamnamnamnammm!!". Tämän lisäks oon saanut kerennyt vielä virkata, ja nyt istun terassilla auringossa jälkkärikahvilla! ♥



Vaikka tykkäänkin tytön kanssa olla kotona ja touhuta, mutta valehtelisin jos väittäisin etten nauti välillä näistä hiljaisista hetkistä! Ja Elean tilkkupeittokin nauttii, sillä tilkut on ruvennu lisääntymään!


14 elokuuta, 2013

21+0 ♥

Taas mennään eteenpäin niin kovalla vauhdilla etten huomaakkaan. 22. raskausviikko alkoi tänään. ♥ Tuntuu ihan hölmöltä nyt kun rakenneultra on ohi. Eipä tässä oikeen oo enää mitään "etappeja" ennen synnytystä, joten sitä tässä nyt odotellaan..

* Tällä viikolla pirpanan pituus on n. 26cm ja painoa on kertynyt n. 400g. ♥

Potkuja tuntuu hirveesti ja nykyään jo tosi vahvojakin. Muutaman kerran oon ite tuntenut liikkeet myös vatsan päältä, ja Eemi tunsi pienen potkun toissapäivänä. On se toisaalta harmi ettei mies saa ollenkaan kokea tai tietää miten ihanaa on olla raskaana.  Ehkäpä tämä on alkanut olemaan Eemillekki vähän todellisempaa nyt kun masu on kasvanut ja tosiaan nuo liikkeetkin tuntuu kunnolla. :)

Tämmösissä merkeissä jatkuu siis mun syysillat, toivottavasti!

Eilen aloin opetella virkkaamista, ja ehkä musta sittenkin tulee käsityöihminen! Oon jo ihan Elean vauva-ajoista asti haaveillut, että oppisin tekemään isoäidinneliöitä ja saisin niistä tehtyä peiton tuolle tytölle, tuloksetta. Neliön siis opein joulun aikaan tekemään, mutta siitä yhdestä ei kyllä peittoa saanut millään. :D No, eilen löysin niiiiiiin ihanan "tilkkupeitto"-ohjeen, että oli ihan pakko ajaa kauppaan hakemaan lankoja ja virkkuukoukku. Koko ilta vierähtikin ensin alkeiden opettelussa, ja sain jopa peittoa jo jonkun verran aloitettuakin. Jospa kerrankin jaksaisin tehdä jonkun työn loppuun asti, on tämä sen verran ihana. Ja vielä jos saan haaveilla niin oikeestaan toivon että jaksaisin tehdä ensin tän Elean peiton, ja sitten vielä vauvalle peiton.. Sopii toivoa. Ohjetta voin linkkailla kun ens kerran oon koneella; Elea on jälleen kerran tehnyt sille jotain pahaa ja se ei toimi. :D

Nyt otan koukun käteen ja jatkan hommia, vielä kun tuo tyttö on kauneusunillaan. :)

11 elokuuta, 2013

Lonely sunday

Onneks saan mun Eemin tänään kotiin. <3
Vaikka välillä näissä hormoniraivareissa oon käskeny sen suksia ties minne, on pakko tunnustaa että mulla on jo hirvee ikävä. :(

Meillä on kyllä Elean kans ollut ihan mukava viikonloppu kahdestaankin. Perjantaina tosin Eemi lähti vasta illalla, joten eipä me olla oltu ku eilinen täällä keskenämme. Perjantaina laitoin Elean nukkumaan ja jäin ite sohvalle vielä karkkipussin kanssa tv:n ääreen. Eilen oltiin koko iltapäivä anoppilassa. Siinä oli pihahommat vähän kesken, joten istuskeltiin nurmikolla nautittiin ihanasta auringosta. Pikkunen tyttö päätti myös todella äitin yllättää: Elea rupes ensin varovasti ite nousemaan ilman tukea ylös, (tätä tehnyt aikasemmin vaan pari kertaa sohvalla) ja illasta jo yritti askeleitakin ottaa. Viimein illalla just ennen kotiinlähtöä mun pikkunen tyttö otti varovasti neljä ensimmäistä askelta ihan ite! <3 Ei me sitte maltettukkaan kotiin lähtee, vaan jäätiin vielä oottamaan josko se yrittäis vielä uudestaan.. Muutamia askelia se sai hatarasti otettua vielä, ja tämä onkin hyvä alku. :) Nurmikolla on ilmeisesti sen verran pehmeetä, että siinä tuo pikkunen uskalsi kokeilla taitojaan. Saunassa käytiin pesemässä ruohot ja mullat pois, ja sitten sai pikkutyttö lähteä nukkumaan.



Yö ei sitten todellakaan sujunut niin hyvin.. Elea oli tosi vaikee saada nukkumaan. Hyvin se kuitenkin lopuks sinne rauhottu, ja näytti nukkuvan ihan hyvin. Yöllä kuitenkin kahden aikaan alkoi ihan järkyttävä huuto. Oli pakko laittaa ikkunatkin kiinni ettei naapurit herää. :D Tyttö huusi ja huusi minkä keuhkoistaan pysty, ja mikään ei auttanu. Puhuminen, silittely, syli tai edes katse sai sen raivostumaan vaan entistä enemmän. Tää on todellakin mulle uutta, sillä koskaan ennen, ei siis kertaakaan oo Elea valvottanut yöllä, saati itkeny noin kovaa. Meillä on siis alusta asti ollu aika helppoo tuon tyytyväisen tytön kanssa, joten säikähdin vielä enemmän. Hain sitten jossain vaiheessa maitopullon, ja siihen se sitte rauhottuki uudestaan nukkumaan. Ite kerkesin hädin tuskin nukahtaa kun tää huuto alko uudestaan! Otin Elean viereen ja siinä se raivos lähemmäs tunnin, eikä edelleenkään mikään auttanu. Viimein kun se nukahti, niin välissä se säpsähti ja höpötteli unissaan.. HUUUuuuhhhhhhh ois kyllä Eemi saanu olla täällä, olin kyllä jo vähä peloissani että mikähän toista vaivaa.. :/ Loppuyö nukuttiin hyvin, ja tänään on taas ollu ihan tavallista.

Koitin googlesta ettiä vähän tietoa, että mitähän tuo ois voinu olla. Aika hyvin täsmäs tuohon "yölliseen kauhukohtaukseen", mutta se vissiin tulee yleensä jo vähän aikasemmin (pari tuntia nukahtamisesta), eikä kyllä varmaan kahtaa kertaa saman yön aikana? Tosin voihan se johtua ihan vaan siitä kun Elea tosiaan on oppinut uusia asioita niin hirveesti lyhyen ajan sisällä, ja kaikki hampaatkin on päättänyt kasvaa nyt samaa aikaa. No, toivottavasti ei toistu ainakaan. Nostan kyllä hattua kaikille itkusten vauvojen äiteille/isille, sillä tää oli vuoden aikana meidän ainut kerta ja oon kyllä jo tämän yhen yön jälkeen jo ihan poikki!

09 elokuuta, 2013

Elea-pieni


Kuinka kiitollinen oonkaan siitä että tänäänkin sain nukuttaa tuon pienen tytön mun syliini ja rutistaa niin kovasti. <3



Vielä Elea syliin mahtuu, mutta onhan se kasvanut ihan hirveesti. Painoa on tullut lisää 6500g, pituutta 26cm ja piponkin pitää olla jo 11,6cm isompi kuin syntymäpäivänä sairaalassa reilu vuosi sitten. Pieniä hampaita löytyy suusta jo ainakin kymmenen, hiuksia on joutunut pitää pompulalla jo pitkän aikaa, ja kohta alkaa kenkien osto olla ajankohtaista kun kävelyä niin kovasti harjoitellaan. 

Vuoteen on toki mahtunut paljon kehitystä ja kasvua, mutta tuntuu että suurin muutos on tapahtunut ihan parin kuukauden sisällä. Vielä kolme kuukautta sitten en kutsunut Eleaa nimellä lähes koskaan. "Syötätkö vauvan?", "Vietkö vauvan autoon?", "Laitan vauvan nukkumaan." Kun joku tuttu naureskeli vauva-nimelle, olin vakaasti sitä mieltä että vauvahan tuo on. No, eipä ole enää. 

Yhtäkkiä nimelläkutsuminen alkoi tuntua luonnollisemmalta, ja eihän tuo tyttö todellakaan mikään vauva enää oo! Elea antoi odottaa liikkeellelähtöä niin kauan, että ehkä se oli vielä silloin vähän vauva. (Elea oppi ryömimään ja konttaamaan joskus 7-9kk ikäisenä, ja oikeestaan samoihin aikoihin alkoi vasta itse istumaankin.) Nyt tuo tyttö on ihan hetkessä noussut pystyyn, oppinut kävelemään tukea vasten ja seisomaan ilman tukea. Yks päivä tyttö yllätti kun kiipes ite portaat yläkertaan, ja nousee myös itse sohvalle ja lähes heti oppi sieltä myös lähtemään jalat edellä. Sanoja on myös tullut hirveesti lisää: äiti, nam(ruokaa), kakka, kukka, kukkuu, mummu, pappa, aiiaii(halii), bä!bä! (koira, kissa), tii-kkaa(kiikkaa). Myös Elean oma luonne ja tahto on alkanut tulla enemmän esiin, ja kiukuttelemaankin ollaan opittu. Kaippa se on siis uskottava, että ei tuo pieni enää oikeestaan niin pieni ookkaan.. <3

Ihaninta tässä kasvussa on kuitenkin se, kun tosiaan tuo luonne alkaa enemmän näkyä. Eleasta huomaa selvästi jos se ei jostain tykkää, tai jos joku on mukavaa. Tytön voi pienillä teoilla tai asioilla saada silminnähden onnelliseksi. Äitin sylistä haetaan lohtua ja halia, ja se rakkaus on niin pyyteetöntä. Tuo pieni ihminen on niin viaton vielä, ja tarvitsee aikuista vielä pitkäksi aikaa auttamaan ja opettamaan. Ihanaa tietää, että joku tarvitsee mua. 





Eemi lähtee tänään mökille viikonlopuksi, ja me saadaan Elean kans olla ihan kahestaan täällä. Pikkutyttö saa tulla äitin viereen nukkumaan. <3

08 elokuuta, 2013

Puolivälissä

Eilen pyörähti käyntiin 21. raskausviikko, eli puoliväliin ollaan päästy tosi nopeesti. :) Eilen sain myös pakotettua Eemin ottamaan pari masukuvaa, että olis edes jotain parempaa kuvaa tällä kertaa.

20+0 <3

Rakenneultra sai mut oikeestaan vasta nyt kunnolla tajuamaan, että mun mahassa kasvaa oikeesti pieni vauva. Joulun aikaan meitä asustaakin täällä jo neljä, ja mun pienestä Eleasta tulee isosisko. Tunteet on ollut siitä lähtien aika ristiriitasia. Oltiinhan me mietitty kun toista suunniteltiin, että miten se meidän elämää tulee muuttamaan, mutta ei kai sitä voi tietää ennen vauvan syntymää. 

Puolen vuoden päästä meillä on kaks pientä lasta, jotka tarvitsee syliä ja rakkautta molemmat. Riitänkö minä? Vauvan puolesta en niin osaa ajatella kun ei toista tunne, mutta Eleaa oon miettinyt viimepäivinä paljon. Onko se ihan kamalaa kun joutuu jakaa huomion toisen kanssa? Mä oon tottunu antamaan itsestäni ihan kaiken tuolle pienelle tytölle, ja surettaa jo ajatuskin että en voi niin enää tehdä. Oon jättänyt kaiken muun taka-alalle, jopa itseni, kunhan tuolla pienellä tytöllä on kaikki hyvin. 

Äärettömän onnellinen oon vauvasta tottakai. Varsinkin ultran jälkeen nämä tunteet on noussut niin pintaan. Mietin sitä pientä ihmistä mun sylissä, masussa, sen ihania pieniä vaatteita ja sänkyä. Mutta lähes aina nämä ajatukset saa mut itkemään. Mulle tulee huono omatunto siitä, että haaveilen ja odotan kovasti toista vauvaa syliin, kun mulla on jo Elea täällä. Eihän se Elealta ole pois, että oon onnellinen, ei todellakaan. Ja kun saan tuon pienen tytön syliin, pussaamaan ja halimaan, oon vielä onnellisempi. Onnellisempi kuin koskaan. 

Oon monen kahden tai useamman lapsen äidin suusta kuullut, että sitä rakkautta ei tarvi jakaa, vaan se kasvaa. Se kasvaa niin paljon, että sitä riittää molemmille. Mutta aikaa ei oo kun 24 tuntia vuorokaudessa. Pystynkö antamaan molemmille niin paljon, että se riittää? 

"Tarvitset mua vielä monta vuotta turvaksesi, herkkää kasvamistas vaalimaan. Sä oot vasta taimi, hento pieni taimi, jolle toivon vahva varsi versoaa. Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en."

Voi kunpa voisin olla tarpeeksi hyvä äiti mun molemmille rakkaille.
<3


06 elokuuta, 2013

Rakenneultra

Eilen oli siis vihdoin se päivä! Meillä soi herätyskello 7.20 ja heti 8.00 oli meillä aika rakenneultraan. Jännitys oli aikamoinen ja uni ei todellakaan meinannu illalla tulla ollenkaan!

Vauva oli aika hyvin piilossa ja semmosessa asennossa, että aika kauan saatiin pikkusta katsella että kaikki rakenteet sai tarkastettua kunnolla. Istukka oli etuseinässä, joka vaikeutti vielä kans näkyvyyteen kun vauva oli jotenkin sen takana sopivasti. Kaikki saatiin kuitenkin katsottua, kehitys on normaalissa vaiheessa ja rakenteet kunnossa, eli kaikki hyvin. :) Viikkoja oli eilen siis 19+5, ja vauvan koko vastasi rv. 20+0. Meidän pienellä oli painoa 315g.

Sukupuoli saatiin selvitettyä hyvin myös, ei pikkunen yrittänyt yhtään piilotella. :) Nyt siis saan vihdoin ruveta ostelemaan vaatteita ja jotain muita pikkujuttuja joita vielä puuttuu. Eemi haluaa pitää tämän asian ihan salassa, joten en voi sukupuolta täällä paljastaa enkä näinollen myöskään mun ostoksia täällä esitellä.. :( Eli siis vauvan sukupuoli on vaan meidän kahden tiedossa synnytykseen asti. Mulle olis oikeestaan aika sama että tietääkö siitä muut vai ei, ja oikeestaan oon niin innoissani että tuntuu että räjähdän kun mun pitää olla hiljaa! Kaiken lisäks oon vielä semmonen hölösuu (mun parhaan ystävän miehen toimesta myös Ulla Taalasmaaksi kutsuttu..) että tekee tosiaan tiukkaa olla kertomatta kellekkään.. :p

Ultra ja tieto sukupuolesta teki tästä raskaudesta paljon todellisemman. Tunteet seilaa laidasta laitaan ja eipä paljoa muuta mielessä pyöri.



Ettei menis liian positiiviseks tämäkään postaus niin liitän mukaan vielä tän upean (ja ainoan) ultrakuvan joka saatiin mukaan. Oon Eleankin ultrakuvat säästäny ja laittanu vauvakirjan väliin, mutta tästä kuvasta ei kyllä paljoo kertomista oo! No, tiedetään ainakin että kaikki on kunnossa, sehän tässä tärkeintä on.


02 elokuuta, 2013

Neuvolakuulumisia

Tänään pääsinkin sitten ottamaan vielä uudet mitat rakenneultraa varten neuvolaan. Mun oma täti oli viettämässä kesälomaa joten sijaisen kanssa saatiin mittailla, joka muuten oli aiivan ihana ihminen! Neuvolakäynti todella piristi mua, tai siis oikeestaan just tää sijainen. :) Kaikki oli ihan hyvin, verenpaine oli pikkusen matala mutta kuulemma ei haittaa. 

Ongelmahan on nyt siis tässä: painoa oli tullut kuukauden ajan +600g per viikko! Ohhhhhhmyyyyyyyyyyyyyyyyy........ Meinasin oksentaa siihen puntarille! En todellakaan aio lihoa samoihin sumomittoihin kun Elean raskausaikana! Kyllähän mun olis kokemuksesta pitänyt tietää että se herkkujen ja karkin syönti todellakin kostautuu, mutta näköjään en sitä ymmärrä. Jonkulainen karkkilakko tässä on pakko alottaa.

Eipä siellä muuta sen kummempaa sitten ollutkaan, että tän asian aattelin vaan tulla julkasemaan. :D

Btw: KIRJOTTELEN KONEEEEEELLLA!!!

01 elokuuta, 2013

19+1

20. raskausviikko. ♥ Nyt oikeesti on pakko ihmetellä, että mihin tää aika katoaa? Päivät ja viikot vierii ja kaikki asiat mun to do-listalla on tekemättä. Ens viikolla ollaan jo puolessa välissä raskautta! Onneks tehtävää ei oo niin paljon kun viimekerralla, ja nytkin oikeestaan on vaan vaatteet pikkuselle ostamatta. Tällä kertaa oon saanu jonku verran hillittyä mun shoppailuvimmaa, kun oon niin odottanut maanantaina olevaa rakenneultraa. (enää 4 yötä!!)  Eniten tietysti toivon näkeväni terveen pikkuvauvan, mutta kyllähän se sukupuolikin kiinnostaa (ja toivottavasti selviää..) Yläkerran toinen makuuhuone pitäis ennen joulua saadavalmiiks että Elea pääsis sitten sinne nukkumaan, ja kyllä äitilläkin olis kieltämättä aikamoinen sisustusvimma ppäällä.Oikeestaan koko talo pitäis saada ennen joulua valmiiks, koska tarkotuksena olis pistää tämä sitten myyntiin, ja joskus jos tämän saa myytyä niin katsella meille isompi asunto.  Eli kiirettä pitää,  toivottavasti pikkunen ei, vaan malttais pysyä masussa sitten jouluun asti. :) 

*Tällä viikolla tuo pienempi rakas on n. 21,5cm pitkä, ja painaa n. 250 grammaa. ♥

Potkut tuntuu jo päivittäin, ja päivä päivältä vahvemmin. Jos en ihan oo hulluks tulossa niin voisin jopa väittää että yks pienen jalan hipaisu tuntu vatsan ulkopuolelle käteenkin. :)

Elean kanssa ollaan puuhailtu vaikka mitä mukavaa, mutta kuvat vaan vieläkin seisoo siellä kamerassa kun tietokone ei oo toiminnassa vieläkään. :D Puhelimella en niin malta ottaa enää kuvia kun huomasi miten paljon parempi on tuolla kameralla kuvailla.. 





Eleasta on yhtäkkiä kasvanut aivan iso tyttö! Joku päivä voisin siitä kirjottaa enemmän. Nyt puhelin sekoilee liikaa.