30 toukokuuta, 2014

Aamiaiskutsuja

Voi aamupala. Se joka jää aina syömättä. Jonka takia mulla on päivällä kamala nälkä. Jonka takia valitsen klo. 12 aamun ensimmäiseksi ateriaksi keksin tai suklaapatukan.

Aamut on meillä nykyään aika kiireisiä. Herätään, kannan tytöt alakertaan. Käydään vessassa ja hampaidenpesulla. Vaihdan molempien vaipat. Lämmitän mun oman aamupalan mikrossa; kupin eilistä kahvia. Juon puoli kupillista, ja pahan maun takia kaadan loput viemäriin. Teen Elealle puuron ja laitan tytön syömään samalla kun syötän Vilaa ruokapöydän ääressä. Aamupesut ja vaatteidenvaihdot. Hidastettuna, puoliunessa. Sen jälkeen saakin jo aloittaa ruoanlaiton. Ite saan syötyä yleensä ensimmäisen kerran ehkä lounasaikaan, viimeistään kun tytöt menee päikkäreille. Eikä kyse läheskään aina ole edes siitä että en kerkeis, vaan sitä että en jaksa. En jaksa ottaa leipävärkkejä jääkaapista. En jaksa siivota sitä sotkua mitä siitä tulee. En jaksa syödä. 


Tällä viikolla oon syönyt aamupalan jopa kolmena aamuna. En päivällä, vaan aamulla. Mutsis on.-blogin innoittamana ollaan Pippurin ja Iidan kanssa järjestetty tällä viikolla jo kahdet aamiaiskutsut. Niistä ja aamupalasta innostuneena oon syönyt yhtenä päivänä kotonakin aamupalan. Ensviikolla olis ehkä mun vuoro järjestää aamiaiskutsut, joten tytöt jos ootte kuulolla niin tervetuloa!


Miten ihanaa oli istua katettuun pöytään. Tytöt oli molemmat nähnyt vaivaa tekemällä heti aamusta mm. lettuja, kinkku-voisarvia tai rieskaa. Tarjolla oli paljon muutakin ihanaa, ja odotankin taas innolla uutta kutsua. ;) Kaikista mukavinta oli kuitenkin vaan istua ja syödä ihan rauhassa. Lapset hääräs ympärillä ja syleissä. mutta se oli jotenkin niiin ihanan rentouttavaa. 

Vielä kotona asuessa äiti kattoi monesti ruoan pöytään ennenkuin kutsui syömään. Omillaan asuessa on päässyt unohtumaan miten mukavaa onkaan istua katettuun pöytään. Meillä on ollut tapana ottaa ruoka suoraan hellalta lautasille ja istua pöytään. Sitten vähän väliä noustaan jotain hakemaan jääkaapista. Taidanpa kokeilla tätä tapaa muutenkin kuin aamiaiskutsujen merkeissä, sillä se rauhoitti ruokahetkeä paljon. Tahdon myös lisätä aamupalan mun päivään. Rauhallisen aamupalan, yhdessä Elean ja Vilan kanssa. 

Suosittelen kokeilemaan, poikkeaa ihanasti arjesta! Kiitos tytöt! <3

25 toukokuuta, 2014

Päivä kotona

Koko piiiitkä päivä pelkästään kotona.

Eemi on tehnyt remonttia pihalla kuten joka päivä viimeaikoina. Meidän auto meni rikki, ja ollaan lasten kanssa oltu jumissa täällä. Normaalisti me käydään aamupäivästä jossain kylässä, kaupungissa, kaupassa, kävelyllä, tai joku tulee meille. Miten mua ärsyttikään aamulla herätä siihen todellisuuteen että ei oo autoa ja pyörällä ei pitkälle uskalla lähteä mustien pilvien takia. 

Päivä on ollut oikeestaan ihan mukava. Ollaan otettu ihan rennosti. Vila nukkui jo toisena päivänä peräkkäin 3-tuntiset päikkärit ilman mua yläkerrassa. Elea on kulkenut päivän pelkässä vaipassa ja molemmilla meillä on hiukset vielä laittamatta. Ollaan makoiltu vierekkäin sohvalla ja luettu kirjoja, katseltu vanhoja kuvia ja videoita kännykästä, ja leikitty. Ruoan olin tehnyt jo eilen valmiiksi ja jälkkäriksi syötiin kakkua jota otin eilisistä juhlista mukaan. Vila on ollut oikein tyytyväinen ja ihana itsensä. Eemi lähti kauppaan, mikä yleensä on mun homma, kirjoitin vaan listan mukaan. Kohta pääsen kanasalaatin ja mansikkarahkan tekoon, ja vähän myöhemmin aiotaan Elean kanssa käydä vielä saunassa. Unohdin kauppalistasta kisakatsomoherkut, joten niitä täytyy varmaan vielä käydä hakemassa.


Päivän kruunaa Suomen peli, joka mun on katsottava vaan olosuhteiden pakosta. En oo mikään jääkiekkoihminen, mutta kyllähän kultapeli on pakko nähdä.

Niin, kaikenkaikkiaan oikein mukava päivä. Ehkä tämä kotonaolo ei ookkaan niin kamalaa. Katsotaan kauan auto on rikki, ja oonko niiden päivien jälkeen vielä samaa mieltä.. ;D

24 toukokuuta, 2014

Muut valmistuu


Tänään oli mun pikkusiskon valmistujaisjuhlat. Meidän suvun tapaan jokainen tuo jotain tarjottavaa, ja mun vuoro oli tehdä täytekakku. Kakun välissä oli Kinuskikissan ihana kinuskivaahto ja mansikkasurvos. Tuo on tällähetkellä mun ehdoton lempparitäyte, se on niiiiiiiiin hyvää! Kannattaa siis kokeilla. :)



Ihan hullua ajatella, että mun pikkusisko on saanut ammatin ja voi nyt siirtyä työelämään. Oon tottakai ylpeä, mutta samalla koen tavallaan jonkinlaista haikeutta. Tänä keväänä valmistuu myös mun ammattikouluaikaiset luokkakaverit. Mulla on kaikki se työ vielä edessä, ja se stressaa mua välillä todella paljon. Miten mä näin "vanhana" sovellun vielä muiden joukkoon opiskelemaan? Mitä tahdon opiskella? Milloin? Ja päällimmäisenä se, miten jaksan sen kolme vuotta ennen valmistumista? 

Mun piti olla yksi tänäkeväänä valmistuvista. Elean odotus laittoi kuitenkin kaikki suunnitelmat uusiksi, ja koulunkäynti loppui lähes heti plussatestin jälkeen. En koskaan vaihtais tätä aikaa pois, enkä toivo että asiat olis mennyt toisin. Mun kaksi maailman ihaninta tyttöä on mulle paljon arvokkaampaa kuin koulunkäynti tai ammatti, mutta kyllähän tieto työllistymisestä kotonaolon loputtua helpottais mun stressiä paljon. Toistaiseksi aion nauttia tyttöjen lapsuudesta ja mahdollisuudesta olla kotona hoitamassa noita pikkusia päiväkodin sijaan. Eiköhän munkin aika koita vielä.


Onnea kaikille valmistuville,  ison työn ootte tehneet! :)

22 toukokuuta, 2014

Ihana kesä

Pakko munkin on hehkuttaa! Kelit on ollut aivan mahtavat kuten kaikki varmaan tietää, ja pihalla on viihdytty paljon.


Elämä on helpottanut niin paljon, kun ei tarvi tytöille laittaa lähtiessä kuin lakit päähän. Oonkin vihdoin saanut tulla ja mennä aivan niinkuin Elean kanssa kahdestaankin ennen, ja elämä tuntuu taas "normaalilta". 



Eemi on tehnyt pihalla remonttia aamusta iltaan, mutta kuten sanoin - se ei oo meidän tyttöjen kesästänauttimista häirinnyt paljoa. Me ollaan grillailtu, käyty pyöräilemässä ja vaunulenkeillä, syöty jäätelöä ja leikitty meidän terassilla. Oon tässä ulkoillessa jopa saanut rusketettua ittenikin. Oon talvisin aivan kamalan kalpea, eikä tilanne yleensä kesällä oo hirveesti parantunut. Nyt on kuitenkin tapahtunut joku ihme, ja tällä kertaa oon valkoisen tai punaisen sijasta ruskea. Oon aivan innoissani!

Kesä on tehnyt mut niiiiiin onnelliseksi. Oon oottanut niin innolla tätä, kaikkia kesäjuttuja, reissuja, meidän pihan valmistumista.. Parin viikon päästä täällä kasvaa jo nurmikko ja taloremppa saa hetkeksi jäädä odottamaan kun me vaan nautitaan! :)

17 toukokuuta, 2014

Rauhoittumassa


Kerroinkin, että oon ollut tosi väsynyt. Asiaa ei ehkä auta se, että riekun yöllä kuvaamassa heiniä ja hiekkaa mutta teimpä sen silti. Mulla on ollut viimepäivinä jotenkin kamalan tylsää. Päivät kuluu kiireessä, ja "omia juttuja" en oikeen lastenhoidon ohella oo kerennyt tehdä piiiitkiin aikoihin. Eilen Eemin alotellessa pelin kattomista päätin lähteä johonkin, yksin. 


Kuten kuvista näkyy, lähdin siis rannalle. Vilaa on taas maha vaivannut muutaman päivän, ja musta alkoi jo tuntua että mun pää menee rikki jos kuulen vielä pienenkin itkuntyngän. Miten ihanan hiljaista tuolla oli. Vajaa kaksi tuntia ajelin ja käveleskelin Trullevissa ihan rauhassa. 




Taidan alkaa ymmärtää sen "oman ajan" merkityksen. Miten mukava oli tulla puolenyön aikaan kotiin, ja mennä suihkun kautta oman pienen tytön viereen nukkumaan. Tänään oon ollut paljon paremmalla tuulella, ja tällä taas jaksaa hetken. :)

Mikä auttaa sua jaksamaan huonoina päivinä? 

14 toukokuuta, 2014

Kuulumisia

Täällä on edelleen normaalia hiljaisempaa.. Muhun on iskenyt aivan järkyttävä väsymys, johon ei tunnu mikään määrä unta auttavan. Oon siis Elean ja Vilan päikkäriajan viettänyt nukkuen, ja iltaisinkin oon koittanut mennä aikaisemmin nukkumaan. Tänään täällä ollaan jo onneks vähän pirteämpiä, johtuu varmaan eilisistä kolmen tunnin päikkäreistä.. =D



Viikonloppu vietettiin Kannuksessa mökillä. Eemin isän synttäreitä juhlittiin siellä perjantaina, ja jäätiin sinne sitten. Lähdettiin sunnuntaina aamupalan jälkeen kohti Kokkolaa, onnittelemaan mun äitiä ja mummua. Elea sai normaalielämästä poiketen nukkua päikkärit autossa kun käytiin ajelemassa tuolla maalla. (Kälviällä?)



Tänään meillä oli vihdoin Vilan kauanodotettu 4kk neuvola- ja lääkärikäynti. Pikkutyttö kasvaa ja kehittyy normaalia tahtia. Tuo ihana 7790-grammainen ja 63-senttinen tyttö ottaa kyllä äkkiä Elean kiinni jos tätä tahtia meinaa kasvaa.. Just vertailin tyttöjen neuvolakortteja, ja totta se vaan on että Elea on painanut saman verran 8kk-neuvolassa. On se hassua miten eri tavalla tytöt kehittyy.. :)

Mun täytyy jatkaa kevätsiivousta jonka Eemi on täällä alottanut. Ite en oo aivan yhtä innoissani tästä kuin tuo siivousintoilija, mutta onhan seki joskus tehtävä.. 


Ihanaa loppuviikkoa! Toivotaan että se paljonmainostettu kesä alkais oikeesti viikonloppuna. :)

11 toukokuuta, 2014

Kahden pienen äiti

Kahden pienen ja ihanan tytön, jotka on musta äidin tehneet. Maailman onnellisimman äidin. 



Saan herätä jokaiseen aamuun tuon pienen tytön "Äääiti!"-huutojen kuuluessa viereisestä huoneesta. Saan halata, silittää, pussata. Saan seurata tyttöjen kasvua ja kehitystä. Saan lohduttaa, pitää kädestä ja rakastaa. Saan olla äiti mun pienille tytöille. Voin vannoa, että tämä on parasta, mitä maailmalla on antaa. Äitiys.


Miten kiitollinen saan olla noista pienistä tytöistä, ja siitä onnesta, minkä ne on tuonut mukanaan. 

Ihanaa äitienpäivää jokaiselle äidille!♥

08 toukokuuta, 2014

Me pyöräillään!

Vilan syntymästä asti täällä on ollut suurena haaveena pyöräperäkärryn hankinta. Elean kanssa viimekesänä pyöräiltiin jonkun verran, ja selvää oli että tänä kesänä aiotaan jatkaa myös. 

Ostettiin kärry käytettynä, joten hintaa jäi alle puolet ovh:sta ja se on aivan uudenveroinen. Mulla oli oikeestaan vaan yksi vaatimus; siitä täytyy saada tehtyä "rattaat". Ihan vaan siksi, että jos haluan joskus pyöräillä kaupunkiin tms, niin saan tyttöjä sitten työnnettyä sillä. Onneksi malli oli oikea ja saatiin se vihdoin! 



Ollaan pari kertaa käyty sitä testaamassa, ja en oikeestaan tiedä että tuoko se hirveesti ees lisähaastetta tuohon pyöräilyyn. Oon ilmeisesti ihan rapakunnossa mutta eiköhän siitä treenillä selviä! Elea on toistaiseksi ollut istuimessa tarakalla, ja vauva turvakaukalossa kärryssä koska tässä mallissa ei saa selkänojaa säädettyä.



Moni on ihmetellyt sitä, miten se toimii tai miten uskallan kuljettaa vauvaa ilman vöitä. (Huomaatteko miten söpö pullukka Vilasta on kasvanut?:D) Whaaat? En uskallakkaan. Vauva on vöissä turvakaukalossa. Turvakaukalo on kärryssä, sidottuna kiinni kärryn omilla vöillä. Nyt mulla olis hakusessa semmonen "vanhanajan turvakaukalo". Siis sellainen pienempi malli joka mahtuis paremmin sinne,  niin Elea mahtuu sitten Vilan viereen kyytiin istumaan. 

Oon aivan innoissani tästä, toivotaan että se kestää! :)

05 toukokuuta, 2014

Mitä nyt?

Moni on varmaan huomannut, että blogi on viimeaikoina jäänyt vähemmälle myös mun osalta. Moni "pikkubloggaaja" sulki bloginsa, ja tämän myötä oon paljon miettinyt myös mun blogin kohtaloa. 

Haluanko jakaa meidän elämää tuntemattomien ihmisten kesken? Jos haluan, niin kuinka paljon siitä? Kuinka paljon lapsista? Mistä haluan kirjoittaa? 

Mulla on ollut kamala kriisi myös aihevalintojen takia. Aloitin blogin kirjoittamisen vuosi sitten, raskausblogina. Raskaus on jäänyt taakse, enkä enää tiedä mistä haluan kirjoittaa. Oon jatkanut sillä linjalla, että kirjoitan mitä mieleen tulee ja sillä hyvä, tuo oli myös mun periaate kun blogin aloitin. En halua pakolla mahduttaa itseäni tai kirjoituksiani mihinkään tiettyyn muottiin, ja kirjoitan vain omaksi huvikseni. Toistaiseksi jatketaan varmaan samalla tavalla kuin ennenkin. :)

En oo jakanut meidän elämästä mun mielestä ainakaan mitään kamalan yksityiskohtaisia tietoja, mutta silti epäilyttää että onko tullut sanottua kuitenkin liikaa.. Selaan lähiaikoina postaukset läpi, ja poistan jos jotain poistettavaa tulee.. Toistaiseksi tämä blogi ei siis sulje oviaan, ja koitan tällä saralla taas aktivoitua!

Blogin 1-synttärit meni aivan ohi, mutta näin jälkeenpäin haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita. Kommentoida saa edelleen, ja kiitos teille jotka olette mielipiteitä ja ajatuksianne jakaneet! :)

03 toukokuuta, 2014

4 / 14

Huhtikuu
Elea 1v10kk (30.4.) & Vila 4kk (29.4.)

Huhtikuun aikana Vila on alkanut tarttua esineisiin. Lelut ja Elean leikit kiinnostaa kovasti. Pikkutyttö myös kutiaa, ja päästää kovat naurut kun äiti pärisyttää masua vasten. Tiistaina, eli tasan 4kk-päivänä Vila käänty ensimmäistä kertaa selältä vatsalleen. Pikkunen on treenannut kovasti niskoja ja vihdoin jaksaa kannattaa päätä vatsallaollessa kunnolla, ja viihtyykin nyt paremmin lattialla. Enimmät itkut näyttävät jääneen taakse. Viimeisen kuukauden aikana täällä on asustanut niin iloinen pikkutyttö, nyt kun mahakaan ei enää vaivaa. Pieni tesyaa kovasti äänihuuliaan ja täällä talo raikaa kun Vila kiljuu niin kovaa. <3



Elea on jo niin iso! :( <3 Sanat tulee koko ajan paremmin, ja koko ajan lisää. Tuo ihana isosisko on innostunut vauvan hoidosta vähän liiaksikin, kun koko ajan olis vaan ottamassa Vilaa syliin ja kanniskelemassa. Elea selvästi tykkää viihdyttää Vilaa, ja nauttii kun saa tuon pikkuisen nauramaan. Uhma on kova, ja lähes kaikesta (paitsi hampaidenpesusta koska se on Elean lempipuuhaa) saa täällä nykyään kiistellä.. :D Huh! Elea juo vielä nukkumaanmennessä tuttipullosta ja nyt alkais olla aika jättää se pois kokonaan. Äitin pieni tyttö :( <3




Onko jollain hyväksihavaittuja vinkkejä tuohon pullostaluopumiseen? Ne olis nyt tarpeen, koska mua stressaa tämä juttu kauheesti!

Kuukausi on mennyt aivan älytöntä vauhtia. En todellakaan tiedä mitä ollaan taas tämä koko aika tehty.. No, eiköhän tämä tästä. :)