28 marraskuuta, 2013

Kesän muistot


 Just niin mun tyylistä, että ensin haaveilen lumesta, joulusta ja pimeästä, ja nyt kun joulu on ihan käsillä niin mun mieli pyörii kesässä. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että saatiin vihdoin pöytäkone käyttöön. Niimpä kaivoin laatikon perältä muistitikun ja rupesin tyhjentämään kameran muistikorttia sinne. Samalla löytyi kaikki kesäkuvat.



Ensimmäinen kunnon kesä mun pienen tytön kanssa. Mulla oli niin paljon suunnitelmia. Osa niistä toteutuikin, osa jäi vaan haaveiksi ja ensi kesän suunnitelmiksi. Kyllä taas huomaa, miten nopeasti aika kuluu. Vastahan Elean kanssa istuttiin nurmikolla auringon lämmössä, ja nyt on jo ihan talvi.

Näitä kuvia katsellessa tuli niiiiin haikee olo. Miks me ei käyty enemmän rannalla? Elea tykkäs uimisesta ihan hirveesti, minkä takia en vienyt sitä sinne useammin? Miksi me ulkoiltiin niin vähän? Miks me ei kunnolla nautittu kesästä ja siitä lämmöstä? Kesällähän tähän kaikkeen oli hyvät syyt.. 


Kyllä me kerettiin paljon tehdäkkin. Keinuttiin, vaunuiltiin, makoiltiin terassilla. Reissattiin, muutaman kerran uitiinkin, ja syötiin jäätelöä. Harjoiteltiin kovasti kävelyä, ja loppukesästä jo Elea juoksi avojaloin nurmikolla. Syötiin ulkona, mökkeiltiin, nukuttiin teltassa ja suviseuroissa majoituttiin pakettiautoon. Kerättiin kukkia, ihmeteltiin lintuja ja muita eläimiä, haaveiltiin vauvasta, joka vielä oli aivan pienen pieni. Käytettiin mekkoja, ja Elea sai ensimmäiset kengät. Juhlittiin tytön 1-vuotissynttäreitä ja illalla äiti itkien selasi kuvia vauva-ajalta. Istuttiin cartingradan varrella kuulosuojaimet päässä, ja tietysti syötiin mansikoita.




Ensi kesä on pyörinyt mielessä jo paljon. Silloin Elea on jo iso 2-vuotias. :( ♥ Toisaalta mukavaa, kun voidaan tehdä jo vaikka mitä kun tyttö ymmärtää paljon enemmän, mutta saa nähdä miten kaikki onnistuu puolivuotiaan vauvan kanssa. Ainakin Muumimaahan on pakko päästä! Eemillä on toivottavasti mahdollisuus pitää edes vähän enemmän lomaa kuin tänä kesänä, joten ehkä me päästään muutenkin reissailemaan? Haaveissa olisi myös saada oma piha valmiiksi, ja taloonkin loput paneelit paikoilleen. 

Ensi kesään on vielä aikaa, joten siitä kerkeää haaveilla vielä monta kertaa. Näitä kuvia halusin vaan tulla jakamaan, ehkä ne piristää teitäkin näin talven keskellä. Jatketaan nyt vaan joulun ja jouluvauvan odotusta, ehkä silloin viimeistään saan muuta ajateltavaa. :)

27 marraskuuta, 2013

36+0

37. raskausviikko. ♥ 

"Sikiö kasvattaa eniten kokoa raskauden viimeisten viikkojen aikana, vähintään 200 grammaa viikossa."
(Vau.fi)

Kuten varmaan huomasitte, kokoarvioista oon luopunut loppuajaksi. Tuntuu tyhmältä kirjoitella niitä viikosta toiseen, kun luultavasti meidän vauvan kohdalla ne ei pidä paikkaansa..

Koko päivän mietein, että tuunko tänään edes postaamaan. Tuntui siltä, että mun "pitää". Oikeestihan mulla ei edes ole mitään asiaa, joten miksi mun pitäis? Mulla on ollut joka keskiviikko tapana päivitellä kuulumisia, joten tulimpa nyt kuitenkin.

Raskaus jatkuu siis ihan normaalisti, eikä voinnissa oo tapahtunut sen kummempia muutoksia. Masu kasvaa ja vauva painaa kylkiluita tosi ylhäällä, sais laskeutua jo! Pientä vihlontaa on tuntunut kohdunsuulla lääkärikäynnistä lähtien, toivotaan että siellä jotain tapahtuu.. ♥ 

Ai hemmetti miten negatiivinen postaus! En tiedä miks edes julkaisen tämmöstä paskaa.. :D Luultavasti johtuu siitä, että oon aivan älyttömän väsynyt. Postaushaluttomuus johtunee samasta syystä. Tämä tyhmä äiti makasi sohvalla tv:n ääressä vielä kahdelta yöllä, ja ennen kolmea ei tainnut uni tulla sänkyynsiirtymisestä huolimatta. Tyttö olikin pystyssä jo kahdeksan jälkeen joten unet jäi aika lyhyiksi. Kaiken lisäksi Elea päätti päivällä että päikkäreitä ei tarvita kuin puoli tuntia, jonka aikana en kerennyt ite edes silmiä laittaa kiinni. Huoh..

Jotta tämä ei olis ihan negatiivinen postaus niin vaihdetaan aihetta ihan lennosta vähän iloisempaan. Saimpa kaikesta huolimatta mun aiiivan ihanan uuden jouluvalon valmiiksi tänään! Pallot oon siis jälleen kerran tehnyt paperinarusta vesi-ilmapallojen päälle. Pari päivää ne makas tuossa pöydällä ja äsken vihdoin sain laitettua ne tuohon valonauhaan kiinni! Ne on oikeesti vielä nätimmät, kuin tuossa kuvassa. Oon niin ilonen. Kerrankin jotain, mikä sujuu multakin. :)




Nyt lähden saunan kautta nukkumaan tämän negatiivisuuden pois musta, ja huomenna palaan taas iloisemmissa merkeissä. :)


25 marraskuuta, 2013

Maanantai

"Taas saapui aivan liian aikaisin taas.."

Viikonloppu vierähti kyllä semmoisessa hulinassa, että päivien kulkua ei taas kerennyt huomatakkaan. Lauantai-aamuna meillä alkoi kattoremonttitalkoot klo. 9.00. Elean kanssa siis saatiin viettää päivä oikeestaan kahdestaan kahvia keitellen ja ruokaa laittaen remppamiehille. Illasta olikin katto vihdoin valmis. Ihanaa, yks stressinaihe taas vähemmän, kun tuon valmistumista on saanut murehtia.. 




Iltapäivästä haettiin Elean kanssa Eemin kolme nuorinta veljeä meille leipomispuuhiin ja yökylään. Oli meillä kyllä mukavaa, mutta pakko myöntää että on se ihan eri asia olla yhden kanssa kuin neljän.. :D Toisaalta oli kyllä itelläkin vähän aikaa puuhastella omia juttuja, kun pojat (4v, 5v & 7v) piti Elealle seuraa. Pipareita leivottiin ja koristeltiin varmaan 20 pellillistä, ja viimeset karkit saatiin liimattua paikoilleen klo. 23. Välissä saunottiin ja uitiin poreammeessa, kyllä Elea oli innoissaan! Kylpyvaahto maistui ilmeisesti tooosi hyvältä ja hiustenpesunkaan kanssa ei tarvinnut tapella yhtään kun ammeessa pestiin. :) Selkä kyllä huusi illan jälkeen hoosiannaa kun nukkumattia tavoittelin yhdeltä yöllä sohvalla.. Pojat pääsi Eemin viereen nukkumaan, ja siirryin siis suosiolla tän masun kanssa olohuoneeseen. Yöllä Elea vielä päätti kivan illan päätteeksi viihdyttää meitä niin ihanalla ja kimeällä äänellänsä, joten loppujen lopuks tyttö tuli sitten mun viereen sohvalle jatkamaan unia ja että sais kaikki nukkua rauhassa.. :D 

Sunnuntaina päätin sitten ottaa vähän omaa aikaa, ja lähteä käymään Pippurin (klik!) kanssa joulumessuilla. Takki päällä olin suunnilleen menossa, kun Eemi soitettiin auraamaan. No, hirveellä kiireellä kiikutettiin pojat kotiin ja laitettiin Elea valmiiksi messuille. Tyttö pääsikin mukaan, ja oli kyllä just niin vaikee homma kun olin kuvitellutkin. Ahtaat välit ja paljon ihmisiä, yritä siinä sitten taiteilla rattaiden kanssa välissä ja päästä edes vähän etenemään. Saatiin kuitenkin messut kierrettyä, ja ostinkin sieltä sitten vähän askarteluvärkkejä jotain joulujuttuja varten. :) Iltapäivästä käytiin mun toisen ystävän luona vielä kahvittelemassa. Eemi pääsi kotiin toivottamaan Elealle hyvät yöt, ja itekkin olin jo aivan unen tarpeessa..

Tekemistä on ollut yhdelle viikonlopulle ihan tarpeeks, ja tämän päivän aionkin kyllä kuluttaa ihan vaan sohvalla maatessa.. :)

22 marraskuuta, 2013

Joulujuttuja

Tämä taitaa olla yksi miljoonasta jouluaiheisesta postauksesta jonka aion kirjoittaa. Tästä joulusta oon jotenkin niin innoissani, koska tänä vuonna Elea on jo vähän isompi ja hieman ehkä jo ymmärtääkin. Viimejoulu meni tytöllä tonttulakki päässä nukkuessa, tänä vuonna me aiotaan tehdä jo paljon enemmän! :)

Elea on aivan innoissaan joulupalloista. Ostettiin niitä pussillinen viime kirppiskierroksella askartelua varten, mutta osan jouduin suosiolla luovuttamaan pikkutytön leikkeihin kun toinen niistä niin tykkäs. Eleasta ei vielä ollut askartelukaveriksi, mutta kyllä se vähän väliä kävi pöydän reunalla kuikuilemassa että mitä äiti tekee. En halunnut meille punaisia palloja, joten päällystin ne sanomalehden paloilla ja vesi-liimaseoksella. Sopii paljon paremmin meille, ja on kyllä mun mielestä ihan hienojakin. Vielä olis muutama tekemättä,  mutta kuten tavallista oon taas innostunut jostain muusta ja jatkan ilmeisesti pallojen päällystelyä myöhemmin.



Tämä toinen juttu mistä oon innostunut, on paperinaru. Ihan vahingossa tuli puheeksi Eemin veljen vaimon kanssa askartelu, ja se kertoi mulle paperinarupalloista joita oli joskus koulussa askarrellut. Kotona mun oli pakko ruveta googlailemaan kuvia ja ohjeita, ja seuraavana päivänä löysin itseni keittiöstä sotkun keskeltä ja joka paikka liimassa. Narua olin aikaisemmin ostanut ihan muuta tarkoitusta varten, joten sitä oli vaan vähän ja tänään pitikin käydä hakemassa täydennystä varastoon jotta saan kaikki mun ideat toteutettua. 



Pallon teko oli todella yksinkertaista, mikä kyllä yllätti mut. Onneksi päätin kokeilla! Valosta tuli mun mielestä tosi hieno, ja se ei paljoa vaadi:

• vesi-liimaseosta astiaan, jossa mahtuu uittamaan narua
• paperinarua
• ilmapallo
• hermoja ja sotkunsietokykyä
• mies jolle raivota välillä kun homma ei meinaa onnistua

Eli ihan vaan naru kastellaan vesi-liimaseoksessa, joka siis saa olla ihan vetistä (maidon näköistä). Sitten vaan narua kiedotaan ilmapallon ympärille niin paljon, että se näyttää hyvältä. Mulla kuivumisessa meni n. vuorokausi. Kun naru on kovettunut, ilmapallo puhkaistaan sisältä. Suosittelen puristamaan narua vähän kuivemmaksi ennen sen kierittämistä, sillä yön aikana meidän pöytä kirjaimellisesti lainehti vesi-liimaseoksesta kun olin jättänyt narun niin märäksi. Pallon sisälle asensin mun viimevuonna ostamat jouluvalot jotka totesin jo silloin hutiostokseksi. Tulipa niillekkin käyttöä. :)



Oon myös saanut keittiön ikkunaan uuden jouluvalon, ja oon niin rakastunut siihen etten tiedä miten koskaan maltan ottaa sitä pois tuosta! ♥ Sen valossa jatkan askartelua ja palaan taas kertomaan myöhemmin lisää. :)

20 marraskuuta, 2013

35+0

36. raskausviikko ♥

*Tällä viikolla pieni painaa n. 2500g, ja pituutta on n. 42,5cm.

Eilen tosiaan meillä oli sitten se kovasti odotettu neuvolalääkäri, joka sitten loppujen lopuks oli melkeen yhtä tyhjän kanssa.. Kävin pikaisesti terveydenhoitajan luona, joka yllättäen oli taas kerran eri kuin viimekerralla. Tällä kertaa mun oma hoitaja oli jossain koulutuksessa, mutta ensi kerralla pitäisi olla sitten vihdoin paikalla.

Paineet oli hyvät ja näytteet oli puhtaat. Hb oli edelleen 116 ilman rautaa, mutta lääkäri suositteli sen aloittamisen että saatais arvot pikkusen ylemmäksi ennen synnytystä. En tiedä missä vaiheessa sf-mitta muka otettiin, mutta näin jälkeenpäin vaan huomasin että lääkäri oli merkinnyt korttiin 31cm, mikä on näille viikoille ihan normaali. Paino oli laskenut -509g/vko, mikä kyllä vähän ihmetyttää. Pari päivää ruoka maistui vähän huonommin kun oltiin kipeenä, mutta muuten oon kyllä herkutellut ihan normaalisti. Nyt on painoa alusta asti tullut yhteensä vähän yli 6kg, mikä on kyllä tosi hyvä. Elean aikana taisi kuitenkin kertyä ainakin 16kg. :D Lääkäri ihan ohimennen tarkisti kohdunsuun tilanteen, ja se oli vielä kiinni. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta ei pahasti ollenkaan. Mun epäilyksistä huolimatta vauva oli onneksi raivotarjonnassa, ja kuulemma jo laskeutunut sen verran että tuskin siitä enää asentoa muuttaa. Lääkäri otti vauvan mitat ehkä maailman huonoimmalla ultralla, ja painoarvioksi saatiin "vähän alle 2kg". Eli ilmeisesti tässä meidän tapauksessa noihin Vau.fi:n arvioihin ei oo enää uskominen? Tosin eihän nuo arviotkaan läheskään aina pidä paikkaansa, mutta silloin edelliskerralla terveydenhoitajakin oli sitä mieltä että vauva tuntuu sirolta. Turvotus -, liikkeet + ja vauvan syke 135. :)

Seuraava aika saatiin tasan kahden viikon päähän, jonka jälkeen käynnit alkaakin taas tihenemään ja ihan pian saankin käydä neuvolassa meidän pikkusen kanssa. <3
Eemi on tehny kameralakon joten joudutaan nyt tyytyä näihin huonolaatuisiin peilikuviin remontin keskellä.. :D
Eilen jotenkin vasta tajusin, että meidän vauva syntyy oikeesti ihan kohta. Laskettuun aikaan on jäljellä enää muutama hassu viikko, ja jotenkin uskon (tai haluan uskoa) että tämä pieni olisi yhtä täsmällinen kuin isosiskonsa ja tulis siis siinä joulun tienoilla. Oon kyllä yrittänyt pitää ajatukset siinä, että laskettu aika harvoin on vauvan syntymäpäivä, ja että saattaa mennä reilustikkin yli. Ehkä silloin ei joudu niin "pettymään", jos se päivä oliskin vaan yksi muiden joukossa ja vauva pysyis vielä masussa. Tosin meillä on onneks joulu ja kaikki siinä, joten ei se aika ihan normaalia arkea olisi kuitenkaan.  :)

 Nyt pitäisi varmasti vaan malttaa levätä niin paljon kun vaan tuon pikkutytön kanssa on mahdollista, koska arki tulee varmasti muuttumaan paljon. Onneks tällä kertaa Eemillä on (luultavasti) mahdollisuus pitää edes vähän isyyslomaa niin saatais kaikki rauhassa totutella uuteen perheenjäseneen. 

19 marraskuuta, 2013

Minä rakastan sinua

"Kaiken se kestää,
kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii. 
Rakkaus ei koskaan katoa."

Kaksi vuotta sitten heräsin siihen, kun herätyskellona toimiva radio käynnistyi klo. 5.00 ja sattumalta soitti Bruno Marsin kappaletta Marry you. Oli pimeää, ja mahassa lenteli perhosia. "Tänään on se päivä!"

Heräiltiin, puettiin, ja ajettiin romanttisesti ABC:lle aamupalalle. Kahvin seuraksi oli pakko ostaa sämpylä että varmasti jaksan päivän, mutta loppujen lopuksi se jäi syömättä kun jännitti niin paljon.



Kaksi vuotta sitten sain toisen sormuksen mun vasempaan nimettömään. Lupasin tuolle maailman rakkaimmalle, ärsyttävimmälle ja ihanimmalle miehelle mun sydämen myötä- ja vastoinkäymisissä aina elämän loppuun asti. Ilmaisin mun tahdon rakastaa, hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja tahdon edelleen. ♥



Häät meillä oli aika perinteiset. Me ei haluttu mitään leikkejä tai muuta sellaista, koska molemmat oltais koettu se kiusallisena. Otettiin vieraat vastaan, muutama puhe, ruoka, kahvi, ja vapaata oleskelua selvinpäin. Illalla lähdettiin suoraan häistä ajamaan Helsinkiin, josta jatkettiin matkaa aamulla häämatkalle Teneriffalle. Vietettiin lämmössä aivan ihana viikko kahdestaan, ja n. viikko häämatkan jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Ihanaa aikaa siis. :)


Tänään on siis meidän toinen hääpäivä. ♥ Viimevuonna vietettiin hääpäivää kotona kolmestaan, koska en raaskinut viedä Eleaa hoitoon. Eemi haki ravintolasta ruoat tänne, ja syötiin keittiön pöydässä tyttö sylissä. Tänä vuonna taitaa mennä samalla kaavalla, jos ei oikeen innostuta. :)

18 marraskuuta, 2013

Kuulumisia

Viikonloppu kului taas vauhdilla ja tänään aamulla sain taas herätä siihen arjen riemulauluun kun Eemin herätyskello pärähti soimaan. Elea ei onneks herännyt ja sain parilla tunnilla jatkaa unia..

Viikonloppuun mahtui mm. paljon sotkua, myrskyä, iloa, surua, ja yhdessäoloa Eemin kanssa.. 

Elea on ollut maailman onnellisin, kun vihdoin tämä saamaton äiti sai kuin saikin haettua tytölle syöttötuolin. Kyllä, oon oikeesti niin vajaa että ennen perjantaita meillä on syöty sitterissä.. Nyt Elea on joka hetki tuolin luona ja naama virneessä huutaa "Aaaiti! Tittu! Tittu!". Sotkua meidän päiviin siis on tuonut 1v(kohta)5kk onnellinen pikkutyttö lusikka kädessä ruokalautasen kanssa. Aikaisemmin Elea ei oo hirveesti tuota syömistä harjoitellut kun se tuossa sitterissä olis ollut aika vaikeeta, mutta nyt senkin edestä. Hyvin jo sujuu, ja ruokakin pääsee suuhun asti. Kovasti tuo yrittää muakin syöttää ja sillon ei ruoka ihan lusikassa pysy, joten luutu on ollut kovassa käytössä. 




Tuo "myrsky" tosiaan iski tännekkin, ja lauantai-ilta istuttiin Eemin kanssa kynttilän valossa ilman sähköjä. Tuuli oli kieltämättä kyllä järkyttävä, ja näin kesken kattoremontin piti aivan hirveetä meteliä. Elea nukkuikin sitten meidän välissä yön kun heräili koko ajan, ja siitä on muistona kipeä lonkka ja olkapää. Onhan se ihana kun tuo pikkunen möyrii kyllä niin kylkeen kiinni ja välillä osittain päällekkin, mutta unia se vähän meinaa häiritä. Heräilin myös jatkuvasti meteliin, joten olo ei ollut hirveen levännyt aamulla.. Lähdettiin aamupalan jälkeen ajelulle tuonne rantaan kattelemaan tulvivaa ja myrskyävää merta. Kyllä vaan voikin tuulla kovaa!




Edellisessä postauksessa taisinkin mainita että olin menossa hakemaan meille paljon kehutun Manduca-kantorepun. Perjantaina kävin sitä katsomassa, ja kyllähän se mukaan lähti kun oli tosi hyväkuntoinen ja kaikinpuolin siisti, ja hintaakin oli vaan 60€. Pikkusen pääsin sitä jo testailemaankin Elean kanssa, mutta kuten vähän epäilinkin ei tyttö sielä oikeen viihtynyt. No, vauvaa ajatellen sen lähinnä hommasinkin vaikka suurin kantopaino olikin jopa 20kg. Elean laitoin selkäpuolelle, ja näin aloittelijalle oli kyllä haastava homma jossa lopulta Eemi saikin auttaa. Käyttöohjeessa oli kuitenkin selkeät ja kuvalliset ohjeet, ja ainakin niiden mukaan tuo pitäisi hoitua yksinkin. Ehkäpä harjoittelu helpottaa tätäkin hommaa. Vauvan onneks saa sitten tuohon etupuolelle, joka varmasti on helpompi homma. Reppu oli tosi kätevän olonen, ja varmasti on kovassa käytössä jos jompi kumpi lapsista siellä vaan viihtyy.. Jos jollain tämmönen kantoreppu löytyy, niin mielelläni kuulisin käyttökokemuksia ja vinkkejä. :)




Nyt saa alkaa pikkutytön viimeiset iltatoimet että ite pääsen sohvalle makaamaan elokuvan pariin. Huomenna palaan asiaan lääkärineuvolan jälkeen, jolloin tiedetään meidän tilanteesta taas vähän enemmän. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

14 marraskuuta, 2013

Ra(s)kas raskaus

Ehkä otsikko kertoo jo jotain? 

Odotus kyllästyttää.. Haluan sen pienen ihmisen syliin. Haluan pukea sille kaikkia noita pieniä vaatteita tuolta laatikosta. Haluan laittaa tuon ihanan haalarin naulakosta pikkusen päälle ja lähteä kävelylle meidän tuplarattailla. Haluan ottaa ensimmäisen kuvan Eleasta ja vauvasta yhdessä, ja haluan synnyttää!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin tosi raskaita. Maha painaa ainakin 1000 kiloa, se on edessä ja ärsyttää. Polvet on ruvella kun kontaten saa täällä siivota, lattialta kurottelusta ei tuu enää mitään. Elean pesu lavuaarilla on verrattavissa tunnin salitreeniin, siltä se ainakin tuntuu. Jo istuminen hengästyttää ja tekee selän kipeäksi. Kävely helpottaa selkäkipuja mutta aiheuttaa järkyttävän kestoharjoitussupistuksen koko matkan ajalle ja jalatkin menee ihan jumiin. Haluan syödä, mutta koko ajan on niin täysi olo että pahaa tekee. Väsyttää, mutta illalla en kuitenkaan saa unta. Vauva loikoilee jotenkin tosi alhaalla. Liikkeet sattuu, pidätyskyky on koetuksella ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Alavatsaa särkee. Oon ärsyttävä. Oon vihanen. Näytän eläimeltä, koska mun viimeisillä voimilla ei ole mitään mielenkiintoa laittautua. Haluan uudet farkut mutta masu on edessä.

Tuntuu jotenkin väärältä valittaa. Monella muulla raskausajan oireet on aivan h*lvettiä verrattuna näihin pikkuseikkoihin jotka mua ärsyttää. Moni muu on saanut vauvansa jo näillä viikoilla tai paljon aikaisemmin, mutta ei todellakaan syliin, vaan suoraan keskoskaappiin. Älkää siis käsittäkö väärin, en todellakaan toivo vauvan syntyvän vielä. Toivon, että aika kuluisi nopeasti ja pian tulisi se päivä kun meidän pikkunen on täysin valmis tähän maailmaan ja äitin syliin. ♥

Elean raskausajasta nautin kyllä täysin rinnoin. Kannoin niin ylpeänä kasvavaa masua, nukuin ainakin vuoden edestä päikkäreitä talteen, söin, lepäsin, (lihoin), luin netistä raskausjuttuja.. Silloin kyllä olikin täysin eri tilanne. En tiennyt mitä odottaa, kun vauva syntyy. Mun mieli ei olis ikinä kyennyt käsittämään etukäteen sitä, miten onnelliseksi tuo pienen tytön syntymä mut tekisikään. Silloin pystyin maata kun väsyttää, ja kuunnella vaan mun kehoa ja tehdä asioita sen mukaan miten jaksan ja kykenen. Onhan tämä raskaus paljon rankempi, kun mulla on tuo pikku-Elea täällä temmeltämässä, jonka on mentävä kaiken edelle. Vaikka tuo pieni ihminen tuokin iloa ja piristystä mun päiviin, niin kyllä se tuo paljon työtäkin ja lepo jää vähemmälle. Suurena erona pidän myös sitä, että tällä kertaa tiedän mitä odottaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuu etten onnellisempi voisi ollakkaan, niin kuitenkin tiedän, että se suurin ilo ja onni on vasta edessäpäin. Odottamassa sitä päivää, kun meidän pieni syntyy. Tätä vauvaa oon myös saanut odottaa "kauemmin", nimittäin Elean aikana tein raskaustestin 2kk myöhemmin kuin tällä kertaa. Se on pitkä aika, varsinkin odottavalle.. Jotenkin mulla on huono omatunto siitä, että tätä raskautta en kannakkaan niin sokeana onnesta kuin viimeksi. No, pienen tahdon kotiin halittavaksi yhtä palavasti kuin Eleankin aikanaan, eikö se ole tärkeintä? ♥

Kyllä tuosta masusta oikeesti tykkään. Musta on ihanaa, kun maha saa luvan kanssa pömpöttää. Musta on ihanaa seurata sen kasvua, silittää sitä, ja iltasin maatessa tuntea pienien jalkojen potkut kyljessä. Musta on ihanaa tietää, että siellä kasvaa yhtä ihana, pieni ja kallis aarre kuin Elea, ja että kohta mulla on yhden sijasta kaks pientä rakasta täällä kotona. ♥ (Ja kaks pientä kättä enemmän tekemässä tuhojaan.. :D) 
Jouluvauvamasu 34+1 ♥

Elea 34+1 ♥
Tämä mun olo on saattanut myös johtua mun parin yön huonoista unista, sillä esimerkiksi lauantaina sain herätä Elean antamaan räkäiseen pusuun ja nauruun jo klo. 5.30. Elea oli kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta itse sain selvitä päivästä neljän tunnin yöunilla. Meillä ei tyttö mene enää kertaakaan ennen iltayhdeksää nukkumaan! Flunssan takia oon myös nukkunut tosi huonosti pari viimeyötä, onneks se ei kuitenkaan oo Eleaa valvottanut.. Ehkäpä tässä saan pikkuhiljaa nukuttua univajeen pois ja voin taas hymyssäsuin kantaa tätä masua. :)

13 marraskuuta, 2013

34+0

35. raskausviikko. ♥

*Tällä viikolla meidän pieni painaa n. 2300g ja on n. 41cm pitkä. 

Todellakin ollaan jo loppumetreillä!  Laskettuun aikaan on jäljellä 6 viikkoa, ja ehkä sittenkin mulla jää hommat vähän puolitiehen.. Elean huone ei oo vielä valmis, ja olisin halunnut totuttaa tytön sinne hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää.. Yhtäkkiä huomaan, että ei tässä enää paljoa aikaa jäljellä olekkaan.Kaippa me samassakin huoneessa pärjätään, ja meidän makkari on kyllä niin iso että hyvin sinne mahtuu. En vaan sitten viitti heti vauvan synnyttyäkään tyttöä sinne siirtää, eiköhän siinä pikkukaverissa ole jo tarpeeks totuttelemista. Vauvan riippukehto on pitänyt pestä jo monta päivää,  mutta tuossa se edelleen odottaa kodinhoitohuoneen nurkassa. Pienet vaatteet pitäis pestä ja pakata talteen, ja kaikkea pientä on vielä ostamatta. Huomenna aion sen verran edistää asioita, että oon menossa katsomaan Manducan kantoreppua yhden naisen luo. Toivottavasti olis uudenveroinen kuten myynti-ilmoituksessa lupailtiin niin se olis ainakin hoidettu. :)

Meillä on TAAS sairastettu monta päivää. Ensin tosiaan Elean kuume laski, ja tilalle tuli parin päivän kuluttua flunssaa ja vähän lämpöilyä. Seuraavaksi saatiin sitten joku järkyttävä kurkkupöhö ja yskä, josta tyttö on onneks jo vähän paranemaan pöin. Itellä yskä ja jäätävä kurkkukipu alkoi sitten eilen. Olo on tosi uupunut ja tätä yskää ei saa helpotettua millään, toivottavasti menis äkkiä ohi..

Mulla on luonnoksissa lähes valmiina erikseen raskauspostaus jonka koitan saada huomiseks valmiiksi, joten tähän en nyt enempää höpötä. :)

Haaste

Sain haasteen Punaisen linnan prinsessa-blogin Johannalta. Pitääpä kokeilla että mitä tästä tulee.. :)

•••

Säännöt:

• kiitä haastajaa
• jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään
• haastetun pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
• haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
• heidän pitää valita 11 bloggaajaa
• sinun pitää kertoa ketä olet haastanut
• ei takaisin haastamista

•••

11 faktaa minusta:

1. Rakastan musiikkia. Oon ollut musiikkiluokalla, ja soitin melkein 6 vuotta viulua. Lisäksi oon käynyt laulutunneilla ja osaan soittaa myös mm. pianoa ja kitaraa. Harmittaa, että murrosiän alkaessa jätin kaikki harrastukset.. :/

2. Lähes kaikki vihannekset ja kasvikset oksettaa mua, en siis noudata ruokaympyrää muuten kuin Elean lautasella. Oon yrittänyt tottua syömään edes jotain, sillä haluaisin näyttää Elealle hyvää esimerkkiä terveellisen ruoan suhteen, mutta jos maku on mun mielestä edes jotenkin syömäkelpoinen, niin koostumus saa lähes kyyneleet mun silmiin.  Tähän mennessä "tykkään" jo kurkusta, jäävuorisalaatista, kasvissosekeitosta ja kaalista..

3. Olen "kaikkimulleheti"-ihminen. Kun saan jotain päähäni, niin sen ois tapahduttava välittömästi. Jos niin ei käy, niin puhun, mietin ja haaveilen siitä jatkuvasti. (Btw. Olohuoneessa on uusi maali ja uudet huonekalut tilauksessa.. ;))

4. Oon vähän laiska. Valitan kun kaikki on tekemättä, mutta harvoin myöskään vaivaudun ite niitä tekemään. Onneks oon siivouksen kanssa oppinut nyt pärjämään, mutta esimerkkinä ihan vaikka että meillä on postilaatikko tien toisella puolella, n. 10 metrin päässä autosta jonne kuljen monta kertaa päivässä, mutta posti haetaan n. 1-2 viikon välein koska en jaksa lajitella laskuja ja mainoksia. "Ei mainoksia"-lappu on ollut haaveissa jo vuoden verran, mutta toistaiseksi vasta haaveissa.

5. Rakastan kirpputoreja. Ennen ei tullut lähes koskaan käytyä, mutta Elean raskausaikana äitiysloman alkaessa alkoi olla aikaa kierrellä ja tutustua niihin. Paljon oon tehnyt hyviä löytöjä, ja aion tehdä vastaisuudessakin. Käydään Elean kanssa kiertämässä 1-2 kertaa viikossa tuo lähin kirppis (ja mun mielestä paras täällä). Se on tosi kivaa ajanvietettä, ja useimmiten jotain tarttuu mukaankin. Harmittaa kun täällä on niitä niin vähän tai niin pieniä, että oikeestaan käydään vaan tuolla yhdellä..

6. En osaa käyttää rahaa. Nyt oon päättänyt ottaa itteeni niskasta kiinni ja koittaa pikkusen kattoo mihin laitan aina kaiken.

7. Rakastan kiinalaista ruokaa. Pari vuotta sitten (?) tuli kokeiltua ensimmäisen kerran, ja rakastuin aivan täysin. Nyt on vähän ruvennut villitys rauhoittumaan kun Elealle pitää olla joka päivä laittamassa ruoka kotona, mutta vielä imetys/soseaikana käytiin paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa lounaalla 1-2 kertaa viikossa.

8. Vihaan vaatteiden ostamista. Ärsyttää kun en koskaan löydä sellasia vaatteita kun haluaisin, ja jos löydänkin niin viimestään päällä ne näyttää tyhmältä tai menee ekan pesun jälkeen rikki. Vihaan myös sovittamista ja sitä, miten paljon vaatteet maksaa. (Elealle ostelen sitten senkin edestä.. :D)

9. Oon nuorempana asunut muutaman kuukauden perhekodissa. Olin vähän villi tapaus, ja 7-luokan alussa siirryin sitten sinne vähän rauhoittumaan. Kotiinpäästyä jouduin vaihtamaan koulua, ja taisi tuo pk-jaksokin vähän rauhoittaa. 8-luokalla tapasin sitten Eemin jonka jälkeen musta tuli viimeistään (kai) ihan kunnon kansalainen.

10. Puren kynsiä. Oon purrut niin kauan ku muistan. Tapa on mun mielestä tosi oksettava, ja sormetkin aivan hirveen näköset. Oon yrittänyt monesti lopettaa ja muutaman kerran oon saanutkin kasvatettua pitkät kynnet, mutta aina jossain vaiheessa oon sortunut uudestaan. :(

11. Rakastan suihkua. Voisin istua siellä tunti tolkulla, mutta ikävä kyllä meidän vesivaraaja ei oo samaa mieltä kun jo puolen tunnin jälkeen laittaa kylmää vettä tulemaan. :( Ennen Elean syntymää saatoin pakata suihkukamat ja lähteä äitille suihkuun, koska sieltä tulee tosi kuumaa vettä ja siellä voi olla niin kauan ku huvittaa.

•••

Johannan kysymykset mulle:

1. Pidätkö mielummin villapaitapäivän vai lähdetkö shoppailemaan? 
-Lähden shoppailemaan, koska en ikinä jaksais istua koko päivää kotona.

2. Onko sinulla jotain tapoja, joita ilman et voi mennä nukkumaan? 
-Kerään Elean lelut, ja muutenkin siivoan että aamulla on kiva herätä.

3. Mitä ruokaa voisit syödä viitenä päivänä viikossa?
-Nakkikeittoa, nakkikastiketta tai kaalilaatikkoa. (Viimenen on muuten testattu.)

4. Oletko jännittäjä? Miksi?
-Ehkä vähän, enkä oikeestaan tiiä että miks. Tämmönen hölmö oon.. :D

5. Mitä (esinettä tai tavaraa) ilman et voisi elää?
-Puhelinta ja nettiä.

6. Mitä asiaa et tekisi edes miljoonasta eurosta?
-En antais lapsia tai Eemiä pois, en tappais ketään. Varmaan olis muitakin..

7. Meikkaatko joka päivä? Miksi? 
-En enää jaksa. Ennen meikkasin kyllä, sen takia koska se on mun mielestä mukavaa. Välillä harmittaa kun enää ei jaksa, ja ehkä hävettääkin..

8. Oletko ollut lääkärissä viimeisen vuoden aikana? Miksi?
-Oon. Ainakin nämä raskausajan lääkärit ja umpisuolen tulehdus. 

9. Mitä uskot tapahtuvan kuoleman jälkeen, vai tapahtuuko mitään? 
-En tiedä. Haluaisin uskoa että ihminen pääsee sinne taivaaseen mistä on aina hehkutettu..

10. Kahvi vai tee? Miksi?
-Kahvi. En jaksa läärätä niitten teepussien jne. kanssa, kahviin ei tarvi laittaa sokeria ja on se ehkä vähän parempaakin. 

11. Onko sinulla paheita? Mitä?
-Tupakointi. :(

•••

Mulla meni niiiiin kauan kyllä saada vastaukset joka kohtaan, että huijaan vähäsen ja jatketaan noilla Johannan kysymyksillä.. ;D Eli kysyn haastetuilta ne samat. Ja haastan jokaisen mun lukijan, joka blogia kirjoittaa! :)

10 marraskuuta, 2013

Isäinpäivä

Tänään on jo meidän perheen toinen isäinpäivä. ♥ 

Niinkuin viimevuonnakin, tänään Eemi sai nukkua pitkään ja herätä suoraan kakkukahveille katettuun pöytään. Luulen että Eleakin olis saanut hienomman kakun tehtyä,  mutta haittaako tuo kun oli niin hyvää! Välissä on suklaakermaa ja mansikkarahkaa. :)




Oon huomannut, että isäinpäivä on äitien keskuudessa aika kiistelty aihe. Tai oikeestaan se, miten sitä kuuluisi viettää. Omaa isää varmasti lähes jokainen muistaa, mutta entä se omien lasten isä, oma mies? Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että muistamiseksi riittää kakkukahvit ja lasten värkkäämät jutut. Miehelle ei tarvitse lahjoja ostaa, koska sehän on lasten isä, ei puolison. Entä kun lapsi on vielä niin pieni, ettei askartelusta tms. oikeen tule vielä mitään? 

Me ollaan kyllä Elean kanssa maalailtu isille kortti = tyttö istui alasti suihkun lattialla joka paikka maalissa, ja äiti yritti saada edes yhden onnistuneen kädenjäljen painettua korttia varten. Lisäksi ostettiin Eemille yks peli jota se oli toivonut. Viimevuonna ostettiin Eemille uusi työkalusetti ja tehtiin taulu Elean käden- ja jalanjäljistä, joka näkyikin aikaisemmin jo täällä. Eli siis tavallaan myös ite lahjon Eemiä, vaikka se ei mun isä olekkaan. 

Osasyy lahjanostoon on varmasti se, että yleensäkin tykkään ostaa lahjoja. Oikeampi syy on se, että haluan kiittää Eemiä siitä, että se on isä meidän lapsille. Ilman Eemiä ei mulla olis kotona kipittämässä tuota ihanaa pikkutyttöä, eikä vauvaa potkimassa masussa. Eemi on myös fyysisesti läsnä. On paljon lapsia, jotka ei ole isäänsä tavanneet koskaan. Haluan kiittää Eemiä siitä, että se jakaa arjen mun kanssa, meidän perheen isänä, ja on lapsille läsnä joka päivä. Eemi on paras mahdollinen isä mun lapsille, ja sen takia saa myös multa lahjan. 

Toki olen sitä mieltä, että lahja kerran vuodessa ei ole toiselle tarpeeksi suuri kiitos koko vuoden "työstä" kotona, mutta ehkä se edes vähän korvaa niitä kiitoksia, jotka arjen keskellä unohtuu sanoa? Itse oon ainakin yrittänyt kiittää Eemiä muutenkin siitä, että on mun kanssa täällä, ja että auttaa kotihommissa jotka koen mun "työkseni" kotonaollessa. Samoin saan kiitosta Eemiltä joka päivä siitä, kun ruoka on töistätullessa valmiina, tai kun oon sen töissäollessa esim. siivonnut tai leiponut. Tuntuu hyvältä huomata, että toinen arvostaa sitä munkin työtä täällä kotona, ja ylipäätään edes huomaa ne asiat jotka saattais muuttua arjen kiireessä itsestäänselvyydeksi. Kaikkien kiitoksien lisäksi en valita lahjoista äitienpäivänä, joten en usko että Eemiäkään haittaa.. ;)


Oikealla siis Eemin&Elean kädenjäljet Eemin isälle. Eemille tehtiin samanlainen kortti kuin toiselle pappalle. :)
Isäinpäivänä muistetaan myös Eemin isää, meidän ainoaa "oikeaa" pappaa itsetehdyllä kortilla ja lahjalla, joka on annettu jo etukäteen, ja mun äidin uudelle miehelle vietiin myös itsetehty kortti, koska se suorittaa vähän pappan virkaa Elealle myös, kun on syntymästä lähtien ollut mukana meidän elämässä. Mun isän haudalle kävin sytyttämässä kynttilän. ♥ 


Hautausmaalla tuo pikku-Punahilkka löysi niin hienon kaivon ettei meinattu kotiin päästä millään.. ♥

09 marraskuuta, 2013

Elämäni aakkoset

Monen muun bloggaajan tavoin päätin julkaista tämän postauksen. Lähinnä sen takia, että se ehkä on vielä semmonen "plussa" tuohon toissapäiväiseen Kuka minä olen? -postaukseen. (Täällä.) Lueskelin muiden vastaavia postauksia, ja käsitykset siitä, miten kohtiin pitäisi vastata vaihteli paljon. Tässäpä kuitenkin mun versioni tästä. :)

•••

A: Aika. Mun suurin huolenaihe. Se kuluu aivan liian hitaasti, toisaalta taas niin äkkiä. Sitä ei oo koskaan tarpeeks että kerkeisin käydä läpi mun TO DO-listan. (Ennenku se taas muuttuu.)

B: Bloggaus. Aivan huipputerapiaa!

D: Disney-elokuvat. Ne on ihania!

E: Eemi & Elea. Mun rakkaimmat. ♥

F: Firma. Eemi siis alkoi yrittäjäksi vuosi sitten, kun perustettiin oma firma. Fuck this shit.. 

H: Herkut. Voi miten rakastankaan keksejä, pullia, leivoksia, suklaata ja oikeestaan kaikkee epäterveellistä. :D

I: Ikävä. Kamala tunne. :(

J: Johanna Kurkela. En koskaan kyllästy siihen! Ja Joulu! ♥

K: Koti. Vaikka talo ei ole ihan semmonen mitä toivoisin, niin koti on kuitenkin paikka, missä voin rentoutua ja olla just miten tykkään.

L: Listat. Kauppalistat, TO DO-listat, muistilistat, siivouslistat, vaatelistat, nimilistat. Rakastan listojen tekemistä. Listat myös puuttuu seinistä.

M: Musta. Mun lempiväri? Hmm.. Ainakin joskus..

N: Nakkikeitto. Mun ehdoton maailmanparasruoka, mausteena kilo suolaa. En vieläkään osaa tehdä yhtä hyvää kuin mun mummu teki, mutta oon kuullut että harjoitus tekee mestarin..

O: Odotus. Can't wait!

P: Perhe. Sanalla tarkoitan myös osaa mun sukulaisista, ja Eemin ihanaa perhettä joka on ottanut mut myös ihan omakseen. ♥

R: Rakkaus. Miten paljon toista ihmistä voikaan rakastaa? Musta tuntuu että mun sydän aivan pakahtuu kun katson tuota pientä tyttöä. ♥

S: Siskot. Mulla on kaks aivan ihanaa ja rakasta pikkusiskoa. ♥

T: Työ. Pyörii paljon mielessä. Mikä musta tulee isona?

U: Usko. Pyörii meidän elämän ympärillä monella tapaa. Aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja toisinaan myös vaikeita tilanteita. Eemi on siis kasvanut lestadiolaisessa perheessä. (Me ei olla siis uskovaisia.)

V: Vauva. Niin kovasti odotellaan pikkuista kotiin. ♥ Tällä kirjaimella taitaa myös pikkuisen etunimi alkaa. ;)

Y: Ystävät. Mulla on maailman hauskimmat ja ihanimmat semmoset, kiitos teille! ♥

Ä: Äitiys. Parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Saan olla äiti mun pienelle tytölle. ♥

Ö: Ötökät. En varmaan oo ainut joka vihaa niitä?

•••

Kuten varmaan huomasittekin, jätin suosiolla muutaman kirjaimen välistä pois. Tämän postauksen ajattelin toteuttaa sillä ajatuksella että se on vaan semmonen nopee kiva päivitys kun tänään en huomisen järjestelyn ohella muuta ole kerennyt kirjoittaa. No, ei ollutkaan ihan niin helppo juttu.. :D

Oikeen ihanaa viikonloppua kaikille teille! :)

08 marraskuuta, 2013

Neuvola rv 33+2

Tänään käytiin tarkastamassa pikkuihmisen vointi neuvolassa. Eipä enää yllättänyt, että tällä kertaa oli taas uusi neukkutäti. Mukava nainen onneks, ja jotenkin "tunnettiin" kun Elean vauva-aikana se teki meille yhden kotikäynnin jotain koulutyötä varten. Olispa vaan kiva kuitenkin että joka kerta ei olis eri ihminen vastassa..

Meillä on kaikki oikein hyvin. Viimeviikkonen pieni sf-mitta ilmeisesti johtui vaan mittaajasta, tai sitten vauva on ottanut todellisen kasvuspurtin; tänään lukema oli kuitenkin 5cm isompi kuin kaksi viikkoa sitten (21.10), eli 30cm. Viikkopainonnousu +272g, eli ihan normaali ja en itekkään puntarilla kauhistunut. Turvotus -, RR 112/70, liikkeet ++, vauvan syke 135-145, ja raivotarjonnassa hän edelleen odottaa. Vauva on vielä aika ylhäällä, minkä huomaan puutumisena ja kipuna kyljissä, ja hengitysvaikeuksina. Istuminen alkaa olla jo aika tukalaa. Kaippa se siitä vielä ainakin vähän laskeutuu. Toissynnyttäjällähän vauva ei välttämättä kiinnity ollenkaan ennen kuin vasta synnytyksessä, mutta kai se joka tapauksessa ainakin vähän alemmas menee? Hb oli edelleen 115, ja tämä täti tuumas että voin aloittaa raudan ainakin joka toinen päivä jos siltä tuntuu, kun tuota väsymystä ja hengästymistä on kutenkin jonkun verran ollut. Proteiinit oli tippunut näytteistä pois, joten sitäkään ei tarvitse enää mietiskellä.  :)

Seuraavan ajan sain neuvolaan+lääkärille 11 päivän päähän, eli 19.11. (Joka on muuten myös meidän 2. hääpäivä.  ♥) Siellä sitten varmistetaan (huonolla) ultralla vauvan tarjonta, koko ja katsotaan kohdunsuun tilanne. Viikkopostauksessa puhuin lähestyvästä synnytystapa-arviosta, mutta se jääkin meiltä sitten tällä kertaa välistä. Elea synty niin normaalikokoisena ja synnytys sujui niin hyvin, että samalla arviolla mennään; alatiesynnytykselle ei ole estettä jollei mitään mullistavaa tapahdu. Neuvolalääkäri voi kuitenkin tarkastaa kaiken oleellisen joten syytä äitipolikäynnille ei siis ole. Mua ehkä vähän harmittaa, mutta kaippa se sujuu tuolla ainakin melkeen samalla kaavalla? 

Lopuks mun on ihan pakko vielä hehkuttaa; mun pieni Elea on aivan iso tyttö! ♥ Pottaan pissaamista ollaan siis harjoiteltu jo monta päivää,  ja vaikka tyttö ei hätää osaakkaan vielä ilmasta, niin usein sitä oon sinne kiikuttanut ja joka kerta tulee pissa pottaan! :) Ja sitten oikeesti tää iso juttu: Elea sanoi tänään ensimmäisen lauseen!! Kyllä oli maailman sulosimman kuulosta kun tyttö 1v4kk huutaa isille keittiöstä että "TUU TÄNNE!" :D 

Voi rakkaat.♥

07 marraskuuta, 2013

Kuka minä olen?

Muutama päivä sitten tajusin, että alussa esittelin meidän perheen aika äkkiä vaan ja aika vähälle jäi tieto siitä että kuka täällä oikeen kirjoittelee. Tämä siis johtui siitä, että en kertonut kenellekkään blogista, ja kuvittelin että mitä vähemmän paljastan, sitä epätodennäköisempää on että joku tuttu tänne eksyy.. Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut tulla tutuilta ja ystäviltä kommenttia, että blogi on kuitenkin osunut monen silmään. Aluksi jotenkin mietein paljon sitä, mitä ihmiset ajattelee siitä mitä kirjoitan. Pelkäsin paskanpuhumista, ikäviä kommentteja ja "kuka tuokin luulee olevansa"-ajatuksia. Enää en osaa pelätä. Pikkuhiljaa uskaltauduin kertomaan meidän elämästä enemmän,  ja syvemmin. Kuten varmaan ensimmäisistä postauksista huomaakin, alussa pyrin kertomaan kaiken hyvin pinnallisesti. 



En tiedä oonko edes mun nimeä täällä aiemmin maininnut. Jos olen, niin kertauksena vielä, mun nimi on siis Siru. Virallisemmin Siru-Karoliina, mutta harvoimpa kuulee kenenkään jaksavan koko litaniaa lausua. Oon siis 19-vuotias, täytän maaliskuussa 20. Asutaan täällä peräjeerassa; Kokkolassa. Asuinpaikan oon myös jättänyt tiedoista mainitsematta ihan vaan siksi, ettei kukaan tuttu sillä haulla tänne löydä. :D Nyt kyllä jo naurattaa nuo mun ajatukset..

Ihmisenä taidan olla aika avoin. Eipä kyllä montaa asiaa tule mieleen mistä en vois puhua tai kertoa. Taidan myös olla aika suorasanainen, joka varsinkin aiemmin kostautui kyllä useasti. Nykyään sitä on ehkä pikkusen oppinut varomaan sanomisiaan, tosin ei aina vieläkään. Mulla on aika "roisi" huumori, (jos niin voi sanoa) ja kovin moni ei sitä oikeen varmaan ymmärrä ja sen takia yritänkin yleensä vähän suodattaa mun puhetta. 

En todellakaan tarkoita pilkata ihmisiä/asioita/tunteita/ajauksia/mielipiteitä mun kummallisilla sanomisilla, mutta mulla on ehkä jotenkin outo tapa ilmaista mua ja mun tunteita. Huonoista asioista kyllä osaan valittaa, mutta hyvin usein vitsailen ja naureskelen niille, se on jotenkin mun tapa purkaa stressiä ja sitä pahaa mieltä. Kotona kyllä itken ja huudan ihan huolella Eemille sitten. Ite ajattelen sen niin, että Eemi on varmaan ainut kenet päästän niin lähelle ja kelle uskallan oikeesti purkaa ne tunteet. Ite näen sen rakkautena, tosin ehkä väärin osoitettuna. Eemi näkee sen hormonihuuruisen hullun ämmän huuteluna, joka loppujen lopuksi rääkyy silmät päästä anteekspyydellessä. Kyllä se kuulemma kuitenkin musta tykkää. ♥ Nämä puolet mun luonteesta tulee varmaan näkymään myös mun kirjotuksissa, rehellisesti kun tänne kirjoitan mun tunteista, elämästä ja mielipiteistä.

Mun ja Eemin tarina löytyykin jo kuukausien takaa täältä, joten siitä en kirjoita enempää. Ennen kun tapasin Eemin, taisin olla aika inhottava ihminen monella tapaa.. Olin ehkä katkera siitä,  miten mun elämä oli mennyt. Haukuin ja kohtelin tosi epäkunnioittavasti muita, ehkä tosiaan koitin sillä saada mun oman oloni vähän paremmaksi. Taisin silloin olla aika rikki, ja paljon tuli tehtyä asioita joista saa nykyään olla kaikkea muuta kuin ylpeä. Jollain tapaa Eemi sai mut elämään kiinni, ja ylipäätään antoi mun elämälle jonkun suunnan. "Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet". Niin. Vaikeuksien kautta voittoon. Nyt mä olen siellä missä mun pitääkin,  ja nyt mun on hyvä olla. Ehkä Eemi teki musta myös edes hieman paremman ihmisen? 

Nyt mä olen sitten tuon pienen tytön äiti, ja erittäin onnellinen yrittäjän vaimo. Rakastan ruokaa ja kaikkia herkkuja. Oon ihmeellinen värkkääjä, jolla hommat jää usein puolitiehen. Oon myös jollain tapaa perfektionisti joka vihaa kaaosta kotona, kuitenkin jätän aina kaikki tavarat pitkin ja poikin. Olen raskaanaoleva hormonihirviö, pillittäjä, ja mielensäpahoittaja. Kontrollifriikki. Oon varmaan myös vähän mukavakin kun mulla on kavereita.. :D



Tulevaisuudessa olen ainakin kahden ihanan lapsen äiti, opiskelen itelleni ammatin ja toivottavasti pääsen vielä töihinkin. Ammatinvalinnasta ei oo vielä mitään tietoa, eikä siitä, koska mun matka jatkuu taas koulunpenkille. Toistaiseksi oon kotiäiti, ja iloinen siitä. :)

On ollut kiva huomata, miten montaa ihmistä meidän kuulumiset oikeesti kiinnostaa. Seuraajia on jo melkein 20, mikä on mun mittapuulla paljon. Lisäksi blogissa on paljon kävijöitä, jotka eivät lukulistalle ole ilmoittautuneet. Jokainen kommentti ja uusi seuraaja saa muhun lisää intoa kirjoittaa. Tykkään jakaa kokemuksia, ja kuulla myös muiden samassa elämäntilanteessa olevien neuvoja. Kaikki tulleet kommentit on piristäneet mun päiviä ja on jatkossakin tervetulleita, joten iso kiitos kaikille.  :) 

06 marraskuuta, 2013

33+0

Täällä taas! Miten musta tuntuu että oon ollut ainakin ikuisuuden poissa. Mieli myllertää edelleen, mutta elämä jatkuu ja eteenpäin on mentävä. Tämmöset tapaukset saa mut entistä enemmän ajattelemaan sitä, miten jokainen päivä ja hetki on arvokas, ja jokaisesta niistä pitäis nauttia ihan täysillä. :)

34. raskausviikko pyörähti käyntiin tänään! Eteenpäin mennään näköjään edelleen ihan huomaamatta. Laskettuun aikaan on viikkoja jäljellä seitsemän! Kyllähän nuo viikot vierii älyttömän nopeesti, vaikka viimepäivinä on kyllä ollut jo aika kärsimätön olo. Oon liittynyt semmoseen joulukuisten fb-ryhmään, jossa siis on jonkun verran meitä äitejä joilla on laskettu aika joulukuussa. Yksi meistä on jo vauvan saanut, ja parilla muulla ei oo kaukana. Voin vaan kuvitella sen joulukuun kun oikeesti kaikki synnyttää ja saa vauvoja, ja mulla on sillon edelleen vauva masussa. Sitten voi olla jo toosi malttamaton olo.. :D

•Tällä viikolla meidän pieni painaa n. 2100g ja on n. 39cm pitkä. ♥

Perjantaina päästäänkin taas neuvolaan tarkastamaan pienen (ja äidin) vointi, joten sillon tulee taas enemmän raskausasiaa. Muuten edellinen viikko on mennyt oikein hyvin. Pahimmat selkäkivut on tainnutettu, ja voin puutakoputtaen myös hehkuttaa että mua ei oo närästänyt moneen päivään! Viimeviikolla se ärtyi jo niin pahaksi, että jouduin käydä apteekista hakemassa Rennietä. No, nyt ne lojuu ainakin toistaiseksi tuolla kaapin perällä, ja toivottavasti saan ne sinne jättääkkin. :) Kaikki siis erittäin hyvin, tosin pikkutyttö flunssailee täällä taas, ja yskä on kamala ja häiritsee yöunia. Palaan siis paremmalla ajalla taas.  :)

Masukuvan postaan perässä viimeistään huomenna kun saan Eemille kameran käteen.. Jos edes onnistuu viimekerran jälkeen, Eemi ei ollut iloinen. :D