Lähestyvä uhmaikä?

 Oon varmasti jo ainakin miljoona kertaa ylistänyt sitä, miten kiltti ja hyväntuulinen pikkutyttö Elea on ollut koko pienen ikänsä. Sen kanssa on aina ollut oikeesti aivan superhelppoa! Se on pienestä asti kulkenu mun mukana oikeestaan joka paikassa, eikä koskaan oo tarvinu miettiä että pärjääkö sen kanssa jossain. Pikkuhiljaa talven aikana Elean oma tahto alkoi tulla esiin. Kaikki ei enää ollutkaan niin mukavaa, paitsi tietysti ne jutut mitä ei saisi tehdä. Pienestä se lähtee..

Yks aamu herättiin Elean iloisien "Äääiitiiii, titiiiii" - huutojen sijasta itkuun. Vaipanvaihto otti pannuun raskaasti ja kaikki itketti. Päivä oli niin paska jo alkaessaan että itkun lomassa piti vähän hakata päätä lattiaan ettei sitä vahingossakaan unohda huutaa. Ajattelin heti, että Elea heräs vaan vähän liian aikaisin. Tapeltiin päikkäriaikaan unta vastaan. Pukeminen on paskaa. Äiti on tyhmä kun ei anna keksiä ruuaksi. Huuuhhhh! Kulman takana oli pakko vähän naureskella tuolle kiukkuiselle pikkutytölle.. Päivä oli aika rankka myös mulle, koska en yhtään tiennyt miten mun olis pitänyt suhtautua Elean aivan kummalliseen käytökseen..

Seuraavana päivänä sama laulu jatkui. Ja seuraavana. Ja jokaisena päivänä tuon aamun jälkeen, josta on nyt jo muutama viikko. Onko tämä nyt sitä uhmaa, vai vasta alkusoittoa? 

Nykyään nuo kiukkukohtaukset ei katso aikaa, paikkaa tai syytä. Elea suuttuu aivan yllättäen ja mitenkään varoittamatta. Leikitään lattialla, ja yhtäkkiä kesken leikin tyttö suuttuu ja alkaa huutamaan.. (What's wrong?) Useimmat tilanteet on juurikin sellaisia, että ite en keksi tytön kiukuttelulle mitään järkevää selitystä. HUH! Toisaalta aika huvittavaa kun toinen on muka NIIN vihanen ja tosissaan, mutta kiukut esimerkiksi kaupassa, kylässä, pukiessa.. Hmmmmm..

Jos tästä jotain hyvää haluaa etsiä, niin onneks tuo tyttö on suurimman osan ajasta iloinen oma itsensä, ja THANKS GOD ruuan tai nukkumaanmenon kanssa ei (vielä) oo tarvinu tapella. (Koputan puuta..)

Tämmöistä meillä siis nykyään.. Onko kohtalotovereita?

3/14

Maaliskuu.

 Kuunvaihteessa Elea 1v9kk (30.3) ja Vila 3kk (29.3).♥

•Maaliskuun aikana Vila alkoi ääntelemään enemmän, ja "vastailemaan" puheeseen. Hymyily alkoi jo 8 viikon ikäisenä ja koko ajan niitä satelee enemmän. Neljää päivää ennen 3kk-päivää pikkutyttö nauroi ääneen ensimmäistä kertaa. Katse kohdistuu usein käsiin, ja niitä ihmetellään kovasti. Vila tykkää seurailla Elean leikkejä sylistä tai sitteristä, ja Elean hyppely saikin vauvan ensimmäistä kertaa nauramaan ääneen.

•Elea kehittyy hurjaa vauhtia. Uusia sanoja tulee päivittäin lisää. Niiden laskemisen lopetin jo kuukausia sitten, kun lähestyttiin 200 sanaa. Maaliskuun aikana tuli ensimmäinen 5-sanainen lause: "Ei saa ottaa pompaa (pompulaa) pois." Tällä hetkellä pikkutytön lempipuuhaa on piirtäminen (pöytään, käsiin ja vaatteisiin) ja kirjojen lukeminen. Kaupassakäynti, shoppailu ja kävelylenkit on huippuja, Elea rakastaa rattaissaistumista. Maaliskuun aikana Elea on myös ruvennut pelkäämään kukkia. :D Toivottavasti se loppuu ennen kesää. 

•Maaliskuun aikana äitin kuntosalijäsenyys jatkui tauolta. Käyntejä kuun aikana tais tulla peräti kolme? Säälittävää. Mun tavoitteena olis päästä 3 käyntiä/viikko, niin tuota jäsenyyttä olis rahallisesti kannattavaa jatkaa. Ehkäpä tämä tästä kun pääsis vaan rytmiin. :) 

•Remontti jatkuu. Julkisivu alkaa varmaan pikkuhiljaa olla valmis ja pian pääsis laittamaan pihaa kuntoon. 

•Kevät on tullut ja se saa mut niin iloiseksi! ♥

•Kevätarvonta alkoi. Voit osallistua täällä vielä sunnuntaihin asti! :)