Tulen, veden, ja valon juhla.
Huvilakauden päättäjäiset.
Miten kiva viikonloppu taas takana! :) Venetsialaiset on ehdottomasti mun suosikkijuhla heti joulun jälkeen. Lähes jokaisella on kynttilöitä ja ulkotulia pihassa, ja tähän aikaan vuodesta on jo illasta niin pimeetä että ulkona näyttää aivan ihanalta! Nyt on vielä ollu niin lämminkin (päivällä), että ollaan oltu ulkona paljon.
Täällä meilläpäin järjestetään kaupungissa myös kaikkia tapahtumia venetsialaisten kunniaks. Isoin juttu varmaan lauantai-iltana torilla, jossa on ohjelmaa ja esiintyjiä yöhön asti. Luonnollisesti meillä jäi nuo juhlat väliin keskiyön ilotulitusta lukuunottamatta. Se on niiiiin perinne ja pakko käydä katsomassa joka vuosi. Jossain vaiheessa on myös lapsille ohjelmaa, mutta en usko että vielä Elean ikäiselle joten sekin jätettiin väliin.
Lauantaina oltiin aamusta/päivästä kaupungissa kattomassa driftikisoja, ja otettiin vielä Eemin kolme nuorinta veljeäkin mukaan. Kyllä lapset (ja Eemi) olikin innoissaan! Eleakin on kyllä niiiin isin tyttö; kaikki kovaääninen ja muutenki "miesten jutut" kiinnostaa hirveesti. :D Niin se tyttö jakso kattoa koko kisat rattaista kuulosuojaimet päässä.. Ilta oltiin anoppilassa ampumassa raketteja. 10 aikaan laitettiin Elea autoon nukkumaan unilelu kainalossa ja lähdettiin rantaan ajelemaan ja kattelemaan miten paljon mökkeilijät jaksaa nähdä vaivaa ja laittaa SATOJA ulkotulia pihalle, laitureille, veteen ja kuisteille. Kyllä on mahtava näky! :) Illan kruunas tosiaan se ilotulitus ja sen jälkeen painuttiin nukkumaan. Tänään jatkettiin juhlia vielä aamusaunalla ja ensimmäisellä lounaalla meidän omalla terassilla. :)
Miten ihana viikonloppu! ♥
Löysin blogisi tänään sattumalta ja on pakko todeta, että pysäytti ja kovaa. Olen sun kanssa saman ikäinen, joskin aivan eri elämäntilanteessa, mutta en voi muuta sanoa kuin WAU. Vaikutat niin lämpimältä ja ihanalta ihmiseltä, pari tuntia taisin lueskella postauksiasi läpi välillä hymyillen, välillä kyynel poskella. Sulla on kyllä sydän paikoillaan, niin kauniisti puhut miehestäsi ja lapsistasi. Saat ajatuksesi puettua sanoiksi niin hyvin. En oikeen löydä sanoja, mutta harvoin "tapaa" noin fiksuja, maanläheisiä ihmisiä kuin sinä. Jos voisin, halaisin sinua oikein lujaa. Olet kaiken tuon onnen elämääsi ansainnut ja on ihana huomata kuinka nautit niistä arjen pienimmistä asioista, jotka loppupeleissä ovat niitä suurimpia. Oli ilo lukea erilaisista tunteistasi, mitä liittyy lapsen saamiseen, rakastamiseen ja toiseen lapseen. Ne pysäyttivät ja jos ikinä minulle lasta suodaan, toivon, että voin olla edes melkein niin hyvä äiti omille lapsilleni, kuin sinä olet sinun lapsillesi. Harvoin tulee näin avauduttua, mutta nyt oli pakko, sen verran mukava löytö blogisi oli. Kaikkea parasta teidän perheelle ja mukavaa kevättä!! :)
VastaaPoistaEmpä saa muuta sanottua ku Kiitos! ♥ Sun kommentti sai mulle niin hyvän mielen. :)
Poista