28 syyskuuta, 2013

Isi rakas ♥

"Remember the days we spent together,
give anything to have them forever.
And all the things we used to laugh at,
I wish I could bring it back, wish I could take it back"

Kovin meinaa olla tyhjä olo.
Tilanne on ollut aika monimutkanen, eikä sen kummemmin täällä blogissa varmaan tarvi selitellä.. Mun isä siis on alkoholisti ja muutaman vuoden on nyt mennyt vähän huonosti. Niin huonosti, että olin kelannut tämän tilanteen mun mielessä moneen kertaan läpi. Silti se tuli kuin isku vasten kasvoja.

"Mulla on sulle vähän ikäviä uutisia.."
Samalla ensimmäiset kyyneleet valu pitkin poskia. Ei tarvi sanoa enempää. Kaikilla tämä on joskus edessä, mutta pitikö sen tapahtua just nyt? Mikään aika tässä maailmassa ei varmasti oo riittävä ihmisen kanssa jota rakastaa, ja koskaan ei hetki tunnu varmaan oikeelta. 

Niin paljon jäi tekemättä ja sanomatta. Mulla olis ollut monta juttua vielä kerrottavana, ja monta hyvää hetkeä jaettavana. Taas eilen ajattelin, että pitää soittaa kuulumisia kun on paremmin aikaa. Kuten ajattelin myös toissapäivänä,  ja sitä edellisenä päivänä. Tiesin että puhelu venyy pitkäksi, ja sen takia ei muka sopivaa hetkeä löytynyt. Voi kun saisin soittaa vielä kerran. Puhua pitkään, nauraa, hermostua, ja taas nauraa. Kumpa voisin tulla vielä kerran käymään. Istua pihassa siinä rikkinäisellä penkillä ja vahtia, ettei Elea syö maahan heitettyjä roskia. Näyttää, kuinka hienosti Elea osaa kävellä ja sanoa "pappa", ja nähdä sen ilon teidän molempien silmissä kun istutte ja leikitte sylikkäin. Kumpa vielä kerran voisin halata ja sanoa, että kaikesta huolimatta me rakastetaan sua. 

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yhtäkkiä huomaa; se päättyikin tähän."

Nyt on isi ainakin saanut rauhan, ja ehkä vihdoin se paha olo on poissa. Mulla on jo nyt niin kamala ikävä, ja vielä kamalammalta tuntuu ajatella loppuelämä ilman sinua.
Lepää rauhassa, isä. ♥

Kyllä nyt on pienen tytön sydän aivan liian rikki.





7 kommenttia:

  1. Otan osaa <3 Ja tulit kyynelet silmiin, koska usein mietin samaa. Isäni oli kans alkoholisti ja viimein se vei hänen henkensä. Ei oltu paljon sen takia yhteyksissä, mutta olin päättäny että kun esikoinen syntyy niin otan yhteyttä että hän saa tavata lapsenlapsena.... En ehtiny... Isäni kuoli viikko ennenku esikoiseni synty :/

    VastaaPoista
  2. Luin kans kyyneleet silmissä... Osanotto!! Ja voimia! <3

    VastaaPoista