Päätin tehdä ihan oman postauksen Eleasta, tyttö kun on mun vähäisen kirjoittelun takia jäänyt vähän taka-alalle ja blogi alkaa olla täynnä vaan viikkopäivittelyä ja vauva-juttuja. Eihän siitä oo kun 3kk kun Elea täytti vuoden ja täällä kirjoittelin mitoista ja taidoista, mutta tuntuu että tuo pikkunen on kasvanut ja kehittynyt ihan hirveesti sen jälkeen. Voi rakas kun ei kasvais liian äkkiä isoksi.. <3
Puhetta Elea harjoittelee kovasti. Matkiminen on kovaa, mutta myös ymmärrys puhumisen suhteen on kehittynyt paljon. Elea tunnistaa läheisistä jo monta, ja nimetkin osaa hienosti sanoa. Uusia sanoja on pienen tytön suusta tullut paljon edellisten lisäksi. (äiti, nam(ruokaa), kakka, kukka, kukkuu, mummu, pappa, aiiaii(halii), bä!bä! (koira, kissa), tii-kkaa(kiikkaa), katso täältä) Nykyään pikkutyttö osaa sanoa myös mm. mamma, paapaa (nukkumaan), titi (isi), täiti (äiti), peippa (heippa), tiitti (kiitti, kiitos), tettä (vettä), eiii, poppa, pipi, hyii, hui, oho, papa (napa), täti (käsi), nennä (nenä), pöö!, vauva, pupu, tssss (suihku). Siinä nyt muutaman ainakin. :) Elea ymmärtää lyhyitä käskyjä ja lauseita, kuten "mennään sisälle", "missä napa?", "mennään autolla", "otetaan ruokaa" ja niin edelleen. Hauskaa tajuta että oikeesti noin pieni ihminen jo ymmärtää kun jotain sanoo.
Niinhän tuo pieni tyttö oppi kävelemäänkin, ja kovaa täällä jo mennään. Jo parin viikon päästä ensiaskelista Elea käveli jo tosi varmasti. Juoksuakin välillä kovasti yritetään, mutta useimmiten jalat ei pysy perässä enää siinä vauhdissa. Elea kävelis vaan jatkuvasti. Kaupassa onneks se vielä malttaa istua kiltisti kärryn kyydissä, mutta ihan turha kuvitellakkaan että pääsis esim. vaatekaupassa käymään pikasesti niin että tyttö pysyis sylissä. Hiiirvee huuto jos toista ei päästä maahan, ja sitten kun päästää niin mennään ja kovaa. Tuo känkkäränkkä ei huomaakkaan äitiä ja isiä kun mennä viilettää niin kovaa rekkien välissä ja kädestä ei pidä kiinni, että pääsee varmasti sinne minne haluaa. On se niiiiin iso tyttö jo. Pompulaakaan ei neiti enää muutamaan päivään oo suostunut pitämään. Joka kerta kun sen saa päähän asennettua, tytöllä on varmasti näpit kiinni siellä koko ajan. Irvistäen se kattoo äitiä, sanoo "eiii", ja repii sen pois. Meillä sitten on kuljettu otsatukka silmillä ja hiukset ruuassa.. En vaan millään haluais leikata noita hiuksia, on ne niin ihanat. <3
Taitaa mulla sitte olla ihan pienen pieni taapero täällä oikeesti, eikä vauvasta enää tietoakaan. No, tyttö on yhtä ihana kun aina ennenkin. <3
Haavereilta ei ilmeisesti tässä vaiheessa myöskään voi välttyä. Elea sai kunnon kuhmun ja jäljen päähän kun kaatu pää ededellä tv-tasoon :( Raukka pieni ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti