Kerroinkin, että oon ollut tosi väsynyt. Asiaa ei ehkä auta se, että riekun yöllä kuvaamassa heiniä ja hiekkaa mutta teimpä sen silti. Mulla on ollut viimepäivinä jotenkin kamalan tylsää. Päivät kuluu kiireessä, ja "omia juttuja" en oikeen lastenhoidon ohella oo kerennyt tehdä piiiitkiin aikoihin. Eilen Eemin alotellessa pelin kattomista päätin lähteä johonkin, yksin.
Kuten kuvista näkyy, lähdin siis rannalle. Vilaa on taas maha vaivannut muutaman päivän, ja musta alkoi jo tuntua että mun pää menee rikki jos kuulen vielä pienenkin itkuntyngän. Miten ihanan hiljaista tuolla oli. Vajaa kaksi tuntia ajelin ja käveleskelin Trullevissa ihan rauhassa.
Taidan alkaa ymmärtää sen "oman ajan" merkityksen. Miten mukava oli tulla puolenyön aikaan kotiin, ja mennä suihkun kautta oman pienen tytön viereen nukkumaan. Tänään oon ollut paljon paremmalla tuulella, ja tällä taas jaksaa hetken. :)
Mikä auttaa sua jaksamaan huonoina päivinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti