Saan herätä jokaiseen aamuun tuon pienen tytön "Äääiti!"-huutojen kuuluessa viereisestä huoneesta. Saan halata, silittää, pussata. Saan seurata tyttöjen kasvua ja kehitystä. Saan lohduttaa, pitää kädestä ja rakastaa. Saan olla äiti mun pienille tytöille. Voin vannoa, että tämä on parasta, mitä maailmalla on antaa. Äitiys.
Miten kiitollinen saan olla noista pienistä tytöistä, ja siitä onnesta, minkä ne on tuonut mukanaan.
Ihanaa äitienpäivää jokaiselle äidille!♥
Heipähei!
VastaaPoistaBongasin jutun perheestäsi jostain lehdestä ja päätin tulla tutustumaan "lähemmin". :)
En tässä nyt hirveän vanhoja postauksia ole ehtinyt vielä lukea mutta voin sanoa jo nyt että sait uuden lukijan. Olisi tehnyt mieli kommentoida noihin vanhempiin postauksiin mutta ehkä fiksuinta näin päin. Imetyksestä olen samaa mieltä kanssasi. Ruokaa annetan missä vaan pienelle koska kyllähän me isommatkin söisimme missä haluaisimme. Itse koin ilkeitä katseita ainoastaan bussissa mutta muuten olen säästynyt (ihme) tissipaljaana vauvan suussa olevana muulta. Tai jos niin on ollut olen aikalailla osannut olla huomaamatta tai sitten aika kultaamuistot enkä vaan tosiaan enää muista. :D Mutta esim. tätini kertoi että häntä kehotettiin KIRJASTOSSA menemään imettämään kirjaston peränurkasta vessaan..
Kaikkea hyvää perheellenne. Koetan jättää taas merkkiä käynnistäni joku päivä! :)
Kiva kuulla että tykkäät, ja tervetuloa seuraamaan! :)
PoistaKiitos, mielellänihän minä. :)
Poista