Puolivälissä

Eilen pyörähti käyntiin 21. raskausviikko, eli puoliväliin ollaan päästy tosi nopeesti. :) Eilen sain myös pakotettua Eemin ottamaan pari masukuvaa, että olis edes jotain parempaa kuvaa tällä kertaa.

20+0 <3

Rakenneultra sai mut oikeestaan vasta nyt kunnolla tajuamaan, että mun mahassa kasvaa oikeesti pieni vauva. Joulun aikaan meitä asustaakin täällä jo neljä, ja mun pienestä Eleasta tulee isosisko. Tunteet on ollut siitä lähtien aika ristiriitasia. Oltiinhan me mietitty kun toista suunniteltiin, että miten se meidän elämää tulee muuttamaan, mutta ei kai sitä voi tietää ennen vauvan syntymää. 

Puolen vuoden päästä meillä on kaks pientä lasta, jotka tarvitsee syliä ja rakkautta molemmat. Riitänkö minä? Vauvan puolesta en niin osaa ajatella kun ei toista tunne, mutta Eleaa oon miettinyt viimepäivinä paljon. Onko se ihan kamalaa kun joutuu jakaa huomion toisen kanssa? Mä oon tottunu antamaan itsestäni ihan kaiken tuolle pienelle tytölle, ja surettaa jo ajatuskin että en voi niin enää tehdä. Oon jättänyt kaiken muun taka-alalle, jopa itseni, kunhan tuolla pienellä tytöllä on kaikki hyvin. 

Äärettömän onnellinen oon vauvasta tottakai. Varsinkin ultran jälkeen nämä tunteet on noussut niin pintaan. Mietin sitä pientä ihmistä mun sylissä, masussa, sen ihania pieniä vaatteita ja sänkyä. Mutta lähes aina nämä ajatukset saa mut itkemään. Mulle tulee huono omatunto siitä, että haaveilen ja odotan kovasti toista vauvaa syliin, kun mulla on jo Elea täällä. Eihän se Elealta ole pois, että oon onnellinen, ei todellakaan. Ja kun saan tuon pienen tytön syliin, pussaamaan ja halimaan, oon vielä onnellisempi. Onnellisempi kuin koskaan. 

Oon monen kahden tai useamman lapsen äidin suusta kuullut, että sitä rakkautta ei tarvi jakaa, vaan se kasvaa. Se kasvaa niin paljon, että sitä riittää molemmille. Mutta aikaa ei oo kun 24 tuntia vuorokaudessa. Pystynkö antamaan molemmille niin paljon, että se riittää? 

"Tarvitset mua vielä monta vuotta turvaksesi, herkkää kasvamistas vaalimaan. Sä oot vasta taimi, hento pieni taimi, jolle toivon vahva varsi versoaa. Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en."

Voi kunpa voisin olla tarpeeksi hyvä äiti mun molemmille rakkaille.

<3