17+1

Eli 18. raskausviikko lähti käyntiin eilen. Pikkusen on jo hentoja potkuja alkanut tuntumaan, eilen oikeestaan taisin olla ensimmäisen kerran aivan varma asiasta. Oireina väsymys jatkuu, maha on edelleen välillä kipeä, ja ruoka ei maistu vieläkään kunnolla. Tuo väsymys on todella ärsyttävää, ilmeisesti aika kultaa todellakin muistot tai sitten sitä ei Elean odotusaikana niin huomannut. Onhan tässä toki se ero, että silloin sain nukkua melkeempä niin paljon kun vaan tahdoin, mutta nyt on vaan jaksettava touhuta tuon pikkutytön kanssa. Iltaisin uni ei tule, ja yötkin nukun tosi huonosti kun ei meinaam inkäänlaista hyvää asentoa enää löytyä. Elean odotusajalta en myöskään muista ajatelleeni milloinkaan että masu olis edessä tai jollain tapaa häiritsis, mutta tällä kertaa jo tuo pienen pieni maha tekee mun olemisen tosi vaikeeks. No, vielä 5,5 kuukautta ja mahan koko todennäköisesti moninkertaistuu että ehkä en vielä valita.. :D

*Tällä viikolla meidän pieni on n. 17cm pitkä, ja painoa löytyy n. 180g. :)

En kyllä tosin osaa sanoa että kuinka hyvin nuo Vau.fi:n arviot pitää paikkansa, mutta käyn joka keskiviikko siellä lukemassa uuden viikon tiedot. 

Mun väsymystä ei auta se, että Elea nukkuu nykyään myös tosi huonosti. Aamulla herätään selvästi jo väsyneinä ja kiukkuisina, ja unta ei voi jatkaa millään. Eilen tyttö meni nukkumaan vähän klo. 22 jälkeen, ja tänään oltiin pystyssä jo ennen kahdeksaa. Kuikuttelu alkoi oikeestaan samasta syystä jo eilen, ja tänään ollaan jatkettu samaa rataa. Äiti ei saa tehdä mitään muuta kun istua lattialla viihdyttämässä tyttöä. Vessaankin kontataan itkun/karjunnan kanssa perässä, ja auta armias jos oon erehtynyt laittamaan oven kiinni! Elealla oli kyllä ikenet vähän turvoksissa ja nenä on valunut muutaman päivän, sopii vaan toivoa että tää johtuu hampaidentulosta ja menee pian ohi. Elean päiväuniaikaan nukun nykyään yleensä itsekkin, joka johtaa siihen että yölläkään ei vielä uni oo tullut. Tänään päätin koittaa valvoa jos sitten illalla pääsis ajoissa nukkumaan. Äitin iloksi tämä meidän ilopilleri on vielä rikkonut läppäristä näytön, just kun sain sen toimimaan pöytäkoneen näppäimistöllä.. Hmm........... Eipä tuolle voi vihanen olla mutta itelleni kyllä oon! Jos joskus vielä saan uuden koneen niin sitä ei ainakaan sohvalla säilytetä.

Lopetan tämän valittamisen ja koitan keksiä jotain järkevää. Ens kerralla oon taas pirteempi ja ilosempi, ja ehkä mulla on oikeesti jotain asiaakin.