Sairastelua

Pakkaset on hellittänyt vihdoin (ainakin täällä), ja eilen päästiin vauvan kanssa ekaa kertaa ulkoilemaankin. Pikkutyttö nukkui vaunuissa oikein tyytyväisenä kunhan ne vaan oli liikkeessä. Vaikka pakkasta ei ollut kuin -8, olin aivan pihalla mm. siitä, mitä tuolle pikkuselle pitäis pukea päälle. Pakko oli Pippurilta vielä kysyä neuvoa, ja varmistaa että uskalletaanko ylipäätänsä lähteä. Vauva on kuitenkin automatkoja jo reissannut parhaillaan -26 asteen pakkasessa, joten on kai se jo vähän ainakin kylmään ilmaan tottunut, vaikka autoa onkin lähes aina lämmitetty hetki ennen lähtöä. Puettiin sitten varmuuden vuoksi paksummat sisävaatteet, villakerros väliin, toppapuku ja käärittiin tyttö makuupussin sisään. Kuomun päälle nakattiin vielä peitto. Mentiin siis mummolaan, johon on n. 10 minuutin kävelymatka. Ite olin aivan jäässä jo 10 metriä kotipihan jälkeen, ja siksipä mua huolestutti että tarkeneeko vauva ja Elea varmasti. Elea sai siis matkata vihdoin ensimmäistä kertaa joulupukin tuoman pulkan kyydissä, kiitos toissaöisen lumisateen. Tytöt oli aivan lämpiminä molemmat, joten turhaan huolin ja varmistelin niiden eloonjääntiä Eemiltä matkalla. :)

Kiitokset toissaöiselle lumisateelle kuulu myös siitä, että Eemi joutui lähteä päivällä taas auraamaan, ja tulikin vasta 11 aikaan illalla takaisin. Eemi oli siis aamulla jäänyt töistä kotiin kuumeen takia, mutta nuo auraushommat on vaan pakko tehdä.. Eleallekkin nousi sitten kuume, ja oma olo huononi mitä pitemmälle iltaa päästiin.. :/ Kuuden aikaan oli pakko soittaa Eemi kotiin kahvitauolle että pääsin käymään kaupassa ja apteekissa. Elean olo parani heti kun sai lääkettä, ja loppuilta sujuikin ihan hyvin onneks. Vauva nukkui niin nätisti, että käytiin Elean kanssa oikein piiiitkässä suihkussa (ja ite uskaltauduin jopa saunaan). Pelkäsin että Elea ei saa yöllä yhtään nukuttua kun oli niin raukka sen kuumeen ja vuotavan nenän ja silmän kanssa, mutta nukkui onneks koko yön niin nätisti! 

Pienemmän tytön masuvaivat näyttäis vaan kovenevan, vaikka muuta kerkesin jo toivoa nyt kun antibioottikuurikin loppui. Ei se niinkään valvota, mutta ähinällään herättää jatkuvasti, ja nukkumisasennot alkaa olla aika mielenkiintoisia ja raskaita niskalle. Välillä vauva nukkuu mahalteen mun vatsan päällä, välillä nukun istuen vauva sylissä, puoli-istuvassa asennossa, mihin tuo pikkutyttö milloinkin rauhoittuu. Kaks yötä on nyt ollut tämmöstä että asentoa vaihdellaan jatkuvasti, ja ähinä jatkuu vielä aamupäivään asti. Onhan tämä hieman raskasta, mutta enemmän kyllä säälittää tuo pieni. :(

Meillä olis Eemin puolen sukujuhlat Reisjärvellä viikonloppuna, toivotaan että keretään siihen mennessä kaikki parantua ja päästäis vähän pois täältä arjen keskeltä. :)