26 tammikuuta, 2014

Reissussa rähjääntyy

Niinkö se meni?

Ainakin tällä kertaa tuo sanonta piti paikkansa. Perjantaina olo oli jo parempi, joten laitoin heti aamusta pyykkikoneen laulamaan että päästään lähtemään kohti Reisjärveä heti kun Eemi tulee töistä. (In my dreams..) Kyllähän me päästiin lähtemään, klo. 19.30. Eipä siellä perjantaina enää kerennyt mitään tehdä tai oikein ketään nähdä kun iltapalan jälkeen pitikin mennä meidän "asuntoon" laittamaan Eleaa nukkumaan. Viikonloppu kului kuitenkin siellä. 


Yöt mua pelotti ihan kamalasti. Nukuttiin siis Eemin perheen kanssa semmoisessa soluasunnossa, jossa kaikki perheelliset aikuiset sai oman makuuhuoneen. Elea on ollut niin herkkä heräämään jokaikiseen ääneen ja haukotukseen, joten olin kyllä aivan varma että meidän yöt kuluu vuorotellen vauvaa ja Eleaa hyssytellen. "Pessimisti ei pety". Ensimmäisen yön vauva nukkui niiiiin hyvin, eikä siis häirinnyt Eleankaan unta ollenkaan. Toinen yö meni vauvan kanssa vähän heikommin, mutta Elea nukkui edelleen tyytyväisenä eikä välittänyt mitään siitä ähinästä ja mun hyssyttelyistä ja asennonvaidoista vaikka nukuttiin siinä kengän kokoisessa makuuhuoneessa kaikki samassa sängyssä. Ehkäpä sekin alkaa pikkuhiljaa tottumaan vähän ääniin. :) 



Muuten meillä ei ollutkaan ihan niin mukavaa kuin olin kuvitellut. (Tässä kohdassa palataan takaisin tuohon otsikkoon..) Olo on jälleen kamala. Pää ja kurkku on niin kipeenä, että itkettää ajatellakkin huomista kun Eemi lähtee taas töihin. Eleakaan ei terveeltä vaikuta. Silmät rähmii ja punoittaa, päikkärit on jäänyt lyhyiksi molempina päivinä ja tyttö on siis aika itkuinen. Väsymys on valtava. Ite valvoin molempina iltoina pitkälle yöhön, ja aamulla ollaan oltu jo ennen kahdeksaa pystyssä että kerkeää aamupalalle. Ruokailut oli siis järjestetty yhteisissä tiloissa tarkan aikataulun mukaan, olihan meitä siellä yli 200. Huh! Viikonloppu oli kyllä todella raskas, eikä naurata yhtään kun ajattelen ensiviikonloppua jolloin vietetään jouluvauvan ristiäisiä. Jonkun pitäisi ilmeisesti leipoa ja tehdä kaikki miljoona muuta asiaa valmiiksi viikon aikana..

Pikkunen potilas ja pikkusisko ♥
Ihan mukava oli kuitenkin nähdä vähän Eemin sukua. Suurinta osaa ihmisistä ei tunnettu ollenkaan, ja näitä tuttujakaan ihmisiä ei muuten kyllä oikeastaan koskaan tavata. Varmaan ihan normaalia noin isossa suvussa..

Nyt vaan koitan kerätä voimia ensi viikkoon ja toivoa oikein kovasti että parannutaan nyt äkkiä. :)

•••

Kuten varmaan näkyy, sain vihdoin uuden bannerin väsättyä. Miltä näyttää? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti