Elea ja pikkusisko

Ensimmäinen arkiviikko lähenee loppuaan.. Eemi lähti siis tiistai-aamuna taas töihin, ja me ollaan tyttöjen kanssa saatu olla päivät siis kolmestaan. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin Eemin kotonaolo muuttaa meidän rytmiä niin paljon, että oikeastaan oli mukava palata taas arkeen. 

Kuten huomattu, paljon on elämä muuttunut siitä kun Eemin herätyskello edelliskerran pärähti soimaan klo. 7.00. Näinä aamuina oon nukkumisen sijaan noussut Eemin kanssa itekkin ylös, ja alkanut vauvan kanssa aamutoimiin. Vähän ollaan keretty jatkaa vielä uniakin ennen pienen isosiskon heräämistä. 

Elea on ottanut vauvan tosi hyvin vastaan. Aamulla ensimmäisenä jo alakertaan kävellessä tytön suusta kuuluu "vauva", ja sormi osoittaa olohuonetta jossa vauva nukkuu vaunuissa. Ennen vaipanvaihtoa pitää käydä vähän silittelemässä vauvaa. Pikkusisko nukkuu vielä suurimman osan päivästä, joten aika vähän on Elea vasta päässyt pienen seurasta nauttimaan. Tuo ihanan reipas isosisko kyllä niin kovasti haluais hoitaa vauvaa, ja oonkin antanut Elean osallistua niin paljon kun vaan noin pieni pystyy ja haluaa.

Meillä ei oo hoitopöytää, joten vaipan- ja vaatteidenvaihdot hoituu sohvalla. Siinä tuo Elea aina mielenkiinnolla katselee, hoitaa ja auttaakin vähän. Pikkunen tyttö tulee vessaan asti mukaan pesemään vauvaa, antaa rasvaa ja yrittää laittaa puhdasta vaippaa vauvan pyllyn alle. Jos pikkusisko itkee, Elea kaivaa heti tutin jostain ja laittaa vauvan suuhun. Elea on myös ilmeisesti sitä mieltä, että vauvan täytyisi saada jo vettä nokkamukista tai ruokaa, kun "syöttää" vauvaa lusikalla tyhjästä kupista. Välillä siellä on kuulemma puuroa, välillä mammaa. Elea on alusta asti halunnut pitää vauvaa paljon sylissä, ja hienosti se jo osaakin. Niin se menee lattialle istumaan, painaa käsillä mahaa ja sanoo "kykkyyn". Siinä sitten istutaan millon missäkin, kun eihän sitä sitten voi olla antamatta.. Hetken aikaa isosisko jaksaa halata, silitellä, pussailla tai etsiä vauvan korvia, suuta ja nenää, kunnes työntää sen pois kun haluaa jatkaa muita leikkejä. Vauvan itku meinas alussa vähän itkettää Eleaakin, mutta siihenkin on ilmeisesti jo totuttu. Ekan yön jälkeen Elea ei oo enää itkuun edes herännyt, meidän onneks. Yks päivä kun vauva itki autossa, niin tuo reipas isosisko totes viereiseltä istuimelta vaan että "Vauva, shh-shh-shh, huua, eiii." 

Ainut ongelma on ollut ehkä tuo imetys. (Eikä sekään oikeastaan mikään ongelma oo ollut.. :D) Alussa Elea katteli kulmat kurtussa imetystä. Nykyään muistetaan aina mainita että "Tissi! Mammaa!" ja pakkohan sitä tissiä on tulla lähempääkin kurkkaamaan. Sen jälkeen lähdetään pahuuksien tekoon; kiipeillään pöydälle ja tv-tasolle, kaivetaan vaatekaapista vaatteet lattialle tms. kiellettyä. En tiedä onko se jotain protestia, vai onko tyttö vaan tajunnut että vauva kainalossa en kerkeä niin nopeasti enää perään.. :D No, imetystä on harjoiteltu paljon sitten seisoma-asennossa, tai sohvanreunalla istuen että tarvittaessa pääsee tuon nauravan pikkutytön touhuja seurailemaan. Elea on myös innostunut joulupukin tuomista dubloista niin, että välillä istutaan matolla leikkimässä niillä kun vauva syö. 

Oon kyllä onnellinen, että Elean kanssa on mennyt niin hyvin. Vauvaa edelleen vaivaa mahakivut ja välillä on noustu alakertaan jo aamuyöstä vaipanvaihtoon, kun siinä tuo pikkunen yleensä rauhoittuu että saadaan jatkaa unia sen jälkeen sohvalla istuen. Olis varmasti aika paljon raskaampaa jos Elea vielä kiukuttelisi, valvottaisi tai muuten olis mustasukkainen. Vauvakin on ollut kyllä mahavaivoista huolimatta oikeen kiltti, vähän valittaa mutta edes kunnon itkua ei oo meidän talossa vielä kuultu.. Oikein hyvin me ollaan siis pärjätty, paremmin kuin edes uskalsin toivoa. Päivä päivältä oon varmempi siitä, että pikkusisko ei syntynyt yhtään liian aikaisin. Uskon että tytöistä on vielä niin paljon iloa ja seuraa toisilleen.♥