16 elokuuta, 2014

Kahden lapsen äitinä

Alku oli vaikeampaa kuin koskaan olisin osannut kuvitella. Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti senkin edestä. Synnytys oli nopea, ja yhtäkkiä olin kahden lapsen äiti. Synnytyksen jälkeinen aika saa edelleen kyyneleet mun silmiin. 


Vaikka en koskaan ollut muodostanut mielessä kuvaa siitä, miltä vauva näyttäisi, se yllätti mut kuitenkin. Niin kaunis ja täydellinen, mutta ei kuitenkaan mun lapsen näköinen. En tuntenut vauvaa ollenkaan, eikä mun sydämeen sattunut kaikesta siitä rakkauden määrästä kun katsoin sitä pientä ihmistä. Se ei näyttänyt Elealta, ei kuulostanut samalta, eikä meidän välillä ollut samanlaista sidettä.

Tottakai rakastin vauvaa. Rakastin paljon, ja halusin rakastaa vielä enemmän. Silitin, pidin lähellä, halasin. Tällä kertaa kaikki oli vaan niin erilaista kuin Elean vauva-aikana. Aika on rajallista, eikä mitenkään olisi ollut mahdollista makoilla koko päivää vauvan vieressä. Enkä olis edes halunnut, onhan mulla myös Elea. Tutustuminen vauvaan vei paljon kauemman aikaa, joka sai mulle aikaan todella pahan olon. 


Aika kului. Jokainen hymy, ilo, itku ja yhteinen hetki sai mut rakastumaan tuohon pieneen ihmiseen enemmän. Jokaisen äänähdyksen, naurun tai tavun kuuleminen sai mut tuntemaan sen rakkauden mun sydämessä entistä kovempaa. Tänään, kun halaan ja katson tuota tyttöä, tuntuu mun sydämessä samalta. En osaa sanoa milloin se alkoi, mutta se tuntuu niin älyttömän hyvältä. 

Tyhmää, että oon ruoskinut itteeni tämän takia. Joka päivä opitaan tuntemaan toisemme paremmin. Se tunne, ja side meidän välillä kasvaa koko ajan. Miten voisikaan olettaa, että vasta muutaman tunnin ikäinen vauva olisi mulle yhtä tuttu kuin Elea, jonka kanssa ollaan vietetty lähes jokainen hetki yhdessä 1,5 vuoden ajan.

Meidän elämä on helpottanut tämän tajuamisen jälkeen kovasti. Mun olo on rauhallinen, eikä mun enää tarvi potea huonoa omaatuntoa. Mulla on niin hyvä olla näiden kahden pienen ihmisen vierellä. Sama kumpaa katson, mun sydän aivan pakahtuu. Miten oonkaan voinut saada jotain noin hyvää aikaan. 



5 kommenttia:

  1. Kirjoitat hyvin. Vila on kyllä veikeän näköinen vauveli.. :)

    VastaaPoista
  2. Sulla on maailman ihanimmat ja tädille rakkaat tytöt ♥♥ saa aina mut niin hyvälle tuulelle :')

    VastaaPoista
  3. Itku tuleee :( ootan toista lasta ja mietin just sitä että miten voin rakastaa ketään muuta kuin mun esikoista, tai ainakaan niin paljoo:( mut kyllä se varmaan sit vaan on mahdollista<3

    VastaaPoista
  4. Hei! Ihan juuri tänne löysin ekaa kertaa. Hienoja kuvia! Selailin paljo. Millä kalustolla kuvaat ja onko sulla jonkulainen studio missä olit ottanu esim. ne mustaa taustaa vasten taljalla otetut kuvat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Canon Eos 70d + 50mm f/1.8 ll + 40mm f/2.8, ja yks käsisalama.

      Nuo kuvat mustaa taustaa vasten on otettu Canon eos 1100d+50mm 1.8. Taustana mulla oli ihan vaan mustaa tapettia jota olin teippanut seinälle. :)

      Poista