Meidän kaikkien rakas

Siitä on jo melkein puoli vuotta, kun pikkunen Vila syntyi ja saatiin meidän kotiin uusi perheenjäsen. Pikkutyttö on hoitanut kuopuksen roolia kiitettävästi ja pitänyt meidät kaikki kiireisinä. Puoli vuotta sitten mun pienestä Eleasta tuli isosisko. Tuo reipas isosisko joutui jakaa kotinsa, vanhempansa, ja maailman rakkain tyttö-tittelinsä pikkusiskon kanssa. Iso muutos pienen tytön elämässä, mutta Elea on ollut älyttömän reipas ja selvästi onnellinen pikkusiskon saapumisesta.

Nyt kun Vilakin on jo hieman isompi, tytöt viihtyy jo hetkiä yhdessä. Keskenään noita kahta ei uskalla jättää hetkeksikään, Elealla meinaa välillä olla vähän liian rajut leikit pikkusiskolle. Alusta asti oon antanut Elean halata, silitellä, pussata ja pitää sylissä Vilaa. Elea on saanut tuoda vaippaa, leluja ja tuttia (silloin kun se vielä oli käytössä) ja muutenkin "harjoitella" leikkejä Vilan kanssa. Pikkuhiljaa oon alkanut huomata miten Vilakin tykkää ja nauttii näistä yhteisistä hetkistä. Elea on varmaan ainoa, joka saa Vilan kikattamaan niin kovasti, ja joka kerta. Muuten tuo tyttö onkin ainakin toistaiseksi ollut aika hillitty ja totinen..

Vila seurailee kiinnostuneena Elean leikkejä, ja lähes kaikki mitä isosisko tekee, naurattaa. Elea on aivan innoissaan kun huomaa Vilan nauravan, ja innostuu riehumisesta, sotkemisesta, hyppimisestä (ja kaikesta mikä Vilaa naurattaa) entistä enemmän. Meillä siis kuuluu nykyään pienten jalkojen töminää, isomman ja pienemmän naurua Elean "Vila nauraa!" - huutojen saattelemana. Elea tuo Vilalle leluja ja antaa nykyään jopa siskon lainata omiaankin. Uusin keksintö on Vilan poskien puristelu ja nauraminen hassuille ilmeille, ja lähes yhtä hauskaa on juottaa toiselle vettä tuttipullosta ja samalla naureskella kun osa valuu rinnuksille.

"I could stay awake

just to hear you breathing,

watch your smile 

while you are sleeping,

while you're far away and dreaming"

Päivä päivältä oon varmempi siitä, että parempaa aikaa pikkusiskon syntymälle ei olisi voinut olla. Vaikka Elean elämä muuttui paljon, uskon kuitenkin, että vain ja ainoastaan positiivisesti. Alkuun elämä oli aikamoista tunteiden sotkua ja totuttelua uuteen arkeen, mutta nyt on pakko sanoa että onnellisempi en voisi olla. Enää en pode huonoa omaatuntoa siitä, että Elea ei ole enää se ainoa. Mun sydämeen aivan sattuu kun näen nuo kaksi yhdessä. Miten ne tykkää olla yhdessä, miten rakkaita ne on toisilleen. Miten paljon rakastan kumpaakin.

Parempaa lahjaa en noille ihanille tytöille olisi voinut antaa kuin toisensa.