Synnytyskertomus

Tarkoitus oli jo aikaisemmin tulla kertomaan tarkemmin tuosta synnytyksestä, mutta vähän kiireistä meinaa olla uuden arjen harjoittelussa. Nyt kuitenkin molemmat tytöt nukkuu, joten mullakin on pieni hetki aikaa. :)

28.12.2013

Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta mulla oli just semmonen tunne koko päivän, että vauva syntyy pian. Illalla tuli pari supistusta, mutta en kertonut niistä edes Eemille, koska en halunnut vielä innostua liikaa. Yön aikana heräsin pari kertaa supistukseen, mutta aamuyön sain nukkua rauhassa.

29.12.2013

Aamulla heräsin taas pettyneenä, kun supistukset ei alkanutkaan. Aamuhommia tehdessä ne kuitenkin alkoi taas. Pakkasin vauvan vaatteet ja tavarat valmiiksi, vaikka ajattelin että yöhön asti varmaan kestää.

11.00 - Supistukset tulee jo hieman kipeämpinä ja tiheämmin. Kuitenkin pystyin istua ihan normaalisti keittiön pöydän ääressä tekemässä firman paperihommia, eli siis olo oli lähinnä vain epämukava, ei kipeä. Uskalsin laittaa Eemin siskolle viestiä ja vihjaista, että vauva saattaa olla tulossa. 

12.00 - Eemin siskon H:n luona. Supistusten välejä en jaksanut laskea, koska olin edelleen varma että yöhön asti menee. Kahvipöydässä istuminen oli kuitenkin jo vähän vaikeeta, ja aina supistuksen aikaan piti nousta ylös. H jo sanoi, että en viimeksi näyttänyt niin alussa niin kipeältä,  ja itekkin Eemille sanoin että "Tämmöstäkö tää nyt on sitte koko päivän?". Olo oli kuitenkin ihan siedettävä, ja Elean hoidossakin pärjäs vielä hyvin. 

13.15 - Oltiin pihalla lähdössä kotiin, kun taas tuli supistus. Kävelin eestaas, ja tuntui, että se ei lopu koskaan. Elea itki jo autossa, joten kesken supistuksen vääntäydyin autoon jossa istuessa sitten helpotti. Päätettiin ajaa varmuuden vuoksi (naapurin) mummolan kautta ja ottaa Eemin pikkuveli meille jo mukaan jos sitä joutuisikin lähteä sairaalaan. Mummolassa supistukset tulevat jo kipeinä. Pakko olisi liikkua, mutta supistus laittaa jalat ihan jumiin. Mummo laski väleiksi n. 4 min. sen hetken aikana kun kerettiin siinä istua. 

13.40 - Taas supistaa. Tällä kertaa ylösnoustessa kuin refleksinä kädet meni jalkojen väliin ja jalat ristiin. Paniikissa sain sanottua Eemille että "Nyt se tulee." Mummo hoputtaa sairaalaan ja pikkutyttö jäikin sitten mummolaan kun niin kiireellä piti lähteä. Supistusten välissä olo on hyvä. Niinkin hyvä, että vielä puolimatkassa käskin Eemiä kääntymään takaisin hakemaan kameraa. No, ei se suostunut. Valitin myös siitä, kun niin "aikaisin" piti lähteä. Vielä vähän ennen sairaalan pihaa sanoin Eemille, että kun ne meidät tuolta nyt käskee takaisin kotiin, niin en koskaan enää kehtaa anoppilaan mennä. "Niin kiireellä ja draamaillen piti lähtee. "Nyt se tulee!" Kiva ku mennään tonne ja ne nauraa meiät pihalle ku on vaa 1cm auki niin en enää koskaan kehtaa mennä teille."  Matkalla sairaalaan kerkeää tulla yksi supistus, jonka aikana paineentunne on yhtä kamala kuin edellisenkin aikana. 

13.50 - Sairaalassa. Kätilö meinas että mennään käyrille ja vuoron vaihtuessa tasalta joku voi tutkia. Kerroin paineentunteesta niin suostui tekemään sisätutkimuksen heti. Hetki odoteltiin supistuksen loppumista jotta sain housut pois jalasta. Kätilö hymyili ja tuumas että "Jospa mentäis suoraan saliin..", kohdunsuu oli siis 10cm auki.

Olin kyllä niin kummissani, että salissa sain sanottua vaan että "Hemmetti, pitäiskö tässä nyt muka sitten ponnistaa". Kun pääsin makoilemaan, olo parani heti. Supistukset ei oikeestaan edes tuntunut kunnolla,  joten tuntui vielä tyhmemmältä että kohta vauvan pitäisi olla jo sylissä. Kätilö kysyi, että haluanko odottaa hetken ennen kalvojen puhkaisua. Hetki odotettiin. Lähetin mummuille viestit, ja päivitin Pippurille ja Iidalle tilanteen. Kalvot puhkaistiin klo. 14.07.

14.10 - "Alkaa ponnistaa perinteisessä asennossa, kerää rohkeutta ponnistaa."

Käyrille mua ei keretty laittamaan, enkä itse luomusynnytyksestä huolimatta makuuasennossa tuntenut supistuksia enää kunnolla. En löytänyt oikeaa suuntaa ponnistaa, ja mua pelotti aivan järkyttävästi. Supistuksen lopussa kätilö sanoi, että pistän itse liikaa vastaan. Siinä yritin tsempata itteeni, ja miettiä vaan sitä, että se kipu loppuu heti kun vauva syntyy.

Vihdoin oikea suunta löytyy. Ponnistan, vedän henkeä, ponnistan, vedän henkeä, ponnistan.. Kätilöt eivät siis nähneet milloin mua supisti, ja joka kerta kun vedin henkeä ne luuli että supistus loppui. Alkoi höpinä siitä, kuinka seuraavan supistuksen aikana se tulee. Ärsytti kun ne ei tajunnu, että en todellakaan aio odottaa. Taisin helvetistä ja vitustakin jotain mainita, mutta ainakin ilmoitin että se tulee nyt eikä hetken päästä. 

14.17 - "Tyttö syntyy yhden supistuksen aikana."

Olo oli heti syntymän jälkeen todella hyvä. Vähän tärisytti, mutta muuten olin taas lähes ennallani. Tytön roikkuessa napanuorassa ite räpsin puhelimella kuvia paremman puutteessa. Istukka ei meinannut lähteä irtoamaan, joten supistuksia lisättiin lääkkeillä ja puolisen tuntia sitä irroteltiin ennen kuin saatiin se pihalle.  Kätilö survoi masua ja repi napanuorasta minkä kerkesi. Se oli kyllä aika kamalaa. Tikkejä tuli 4, ja kätilön niitä laittaessa me vauvan kanssa harjoiteltiin jo imetystä. Me siis oltiin molemmat hyvässä kunnossa.  :)

29.12.2013 klo. 14.17, rv 40+4

tyttö, 3475g, 49cm

Apgar 9/9, yksi piste lähti vauvan väristä johtuen.

l-vaihe: 3 t 40 min.  ll-vaihe: 7 min.  lll-vaihe: 18 min.

♥

Kiireinen pikkutyttö ♥

Aivan yllättäen päätti eilen meidän pienenpieni pikkusisko syntyä kovalla kiireellä klo 14.17.♥ Vauvan mitat 3475g ja 49cm. Meillä on kaikki oikein hyvin, vaikka tapahtumien nopeasta kulusta johtuen vähän epätodelliselta tämä tuntuu.. :)

Elea pääsi jo eilen pikkusta katsomaan, ja ihan hyvin näytti siskon ottavan vastaan. Koko ajan olis pitäny saada vauva syliin ja pussailtavaksi, en oo varma hoksasko Elea ollenkaan että se on ihan oikea vauva, kun pikkunen oli kapaloissa vielä ja nukkui koko vierailun ajan.

Me ollaan ainakin huomiseen asti vielä sairaalassa. Olisin kyllä niiiiiin valmis lähtemään jo kotiin. Kamala ikävä Eemiä ja Eleaa :( ♥ 

Neuvola rv 40+2

Eilen jouduin kuitenkin mennä neuvolaan jälleen. Koko raskausajan oon kyllä käynneistä tykännyt kovasti, mutta tällä kertaa se lähinnä masensi vaan.. 

Kaikki oli hyvin niinku aina ennenkin, eikä mitään uutta. :/ Uuden ajan sain maanantaille, ja jos sinne joudun mennä niin sieltä sitten saa lähetteen yliaikaiskontrolliin. Voi että miten toivon että pieni nyt vaan tajuais tulla ite, eikä ainakaan tarvis ruveta käynnistelemään. Eihän tässä paljoa vielä yli olla (eikä vauvaa edes ajatella yliaikaisena vielä aikoihin), mutta tottakai mitä nopeammin nyt suvaitsis tulla niin sen parempi. :)

Kamalan väsymyksen takia en eilen jaksanut tulla kuulumisia.. Neuvolantätillä oli joululomien aiheuttaman ruuhkan takia niin kiire että hb:tä ei väsymyksestä huolimatta mitattu. Tosin eipä se mittaus tätä oloa olis paremmaksi muuttanutkaan, joten ei sillä niin väliä. Sf-mitta ei ollut kasvanut reilussa viikossa (viimekäynti 18.12) yhtään, eli oli sen saman 34cm. Painonmuutos/viikko oli vaan +233g, mikä yllä ihmetytti kaiken tämän syömisen jälkeen. Vauvan sykkeet on koko keskiraskauden vaihdellut 135-145 välillä. Eilen huomasin jo ennenkuin täti mitään sanoi, että tällä kertaa syke oli hiljaisempi. Sen muutaman sekunnin kiireisen kuuntelun jälkeen vaihtelu oli 127-132. Kuulemma "ihan hyvä", mutta heti perään hoitaja kysyi huolestuneen oloisena että "Onhan vauva kuitenkin liikkunut?" Voi tyhmä kun en tajunnut silloin siitä kysyä! Illalla tämä tuli taas mieleen, ja sai mut vähän huolestumaankin.. Google on tietysti tähän kohtaan paras apu..NOT. Nyt täällä on sitten lähes hysteerisenä seurattu vauvan liikkeitä, jotka kuitenkin tuntuu hyvin. Tulispa vaan maanantai (tai vauva) äkkiä, että sais tähänkin vähän selvyyttä.. 

Mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole, vaikka eipä oikeestaan ollut Eleankaan aikana. Sama vihlonta kohdunsuulla on jatkunut, vauva on vaan niin alhaalla että liikeet sattuu siellä. Supistaa ja jomottaa kuten aikasemminkin, ja kävely on hankalaa. Väsymystä lukuunottamatta voin kyllä tosi hyvin, ja senkin kanssa pärjää. Eipä siis olossa ainakaan valittamista ole, vaikka kyllä tuon mahan vaihtaisin enemmän kuin mielelläni jo siihen vauvaan. ♥ Ilmeisesti moni muukin, ainakin kyselyistä päätellen..

 "Joko?, Onko tuntemuksia?, Eikö vauva oo syntynyt? jne.."

Ööööhh. No ei vielä, ilmotan sitten!! Ja mitä fucking tuntemuksia?!?!?! Kyllä luulen että viimeistään kun pää näkyy niin niitä tuntemuksia on muillekkin asti, harmi että mun on pakko kestää ne yksin! Ja ei, vauva ei oo syntynyt. Vai ihan tosissaanko 9 kuukauden raskaanaolon jälkeen kantaisin 10kg:n perunasäkkiä paidan alla vaan huijatakseni?!? Ei mua oikeesti nuo kysymykset hirveesti häiritse, mutta harmikseni en vaan osaa vastata niihin, enkä myöskään näihin "Millon se syntyy?" -mietteisiin. Ikävä kyllä odotan ite yhtä malttamattomana, joten voitte olla varmoja että kun vihdoin sen pienen saan syliin niin ilmoitan kyllä. ♥ (Tietysti Pippurille ja Iidalle täytyy kertoa jo hieman aiemmin.)

Nyt keskityn miettimään oikeen kovasti synnytystä (muun ajatteleminen on oikeestaan mahdotonta), toivotaan että se on mahdollista saada käyntiin ajatuksen voimalla. 

40+1

41. raskausviikko. ♥

"Jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois,

ei parempaa lahjaa kai toivoa vois.."

Täällä sitä ollaan kasassa edelleen, vaikka kovasti muuta toivottiinkin.. Olo on onneksi ihan hyvä, joten ei tässä nyt mitään kamalaa oo, en vaan millään malttais enää odottaa! 

Joulu vierähti kyläillessä, vaikka vähän muuta oltiin suunniteltu ja ainakin ite olin odottanut. Mukavaa meillä oli kuitenkin, vaikka nyt väsyttää.. Tänään käytiin aamupuuron jälkeen viemässä kynttilä isän haudalle, ja muuten ollaan rauhoituttu vaan kotona. Elea on leikkinyt uusilla leluilla, ollaan laitettu meidän ensimmäinen oma jouluruoka ja leivottu torttuja. Illalla mennään yhdessä vielä saunaan. Ihana rentoutua ja olla ihan vaan kolmestaan, kun Eemi joutuukin sitten huomenna mennä töihin.

Elea on ollut maailman onnellisin uusista leluista. Miten ihanaa on katsoa toisen pienen niin aitoa iloa. Pienestäkin tuo tyttö on niin tyytyväinen! ♥ Elean paketeista löytyi mm. Plaston pinkki mopo, Muumi ja muumikirja, pulkka ja lumilapio, dubloja (Elean lemppareita!), pari uutta "riipusta" rannekoruun, piirtustustaulu, nukke ja palikoita. Nyt saa pistää vähän huonompia leluja pois ja vauvalelut omaan laatikkoon. 

Nyt nostan hetkeksi jalat sohvalle ja makoilen vaan! Huomenna palaan neuvolan jälkeen kertomaan tarkemmin kuulumisia. :)

Tule joulu kultainen

Ihan pian se on täällä, Joulu.

Juhlista ehdottomasti mun lemppari, tykkään niin laittaa kotia joulutunnelmaan, leipoa ja tehdä joulujuttuja. Tämä onkin ainoita tämmöisiä juhlia mihin saa oikein kunnolla valmistautua, joten siksi se varmaan kärkeen yltääkin. Meillä alkaa kaikki olla pikkuhiljaa valmiina, joten joulu saa tulla. Tänään on saatu luntakin edes vähän, joten ulkona näyttää ainakin hieman jouluisemmalta. Tosin huomisen ja ylihuomisen suunnitelmat on vielä mietinnässä ja vauva puuttuu.. ♥

39+4♥ (eilen)

Molempiin mummoloihin ollaan saatu kutsu jouluruoalle, ja joulupukitkin olis tulossa. Kotona olisi myös kiva olla, sitä varten oon täällä paikkoja laittanut jouluisemmiksi. Ekaa kertaa aiotaan Eemin kanssa myös laittaa jouluruoka täällä kotonakin. Mutta milloin muka? Empä tiedä että miten tämän tekis, sama ongelma joka vuosi. :/ Melkeen toivon että vauva vaan syntyis ja saisin olla joulun sairaalassa, niin ei tarvis tätäkään miettiä..

Viimepäivinä on kyllä ollut hirveesti tekemistä! Pari unohtunutta joulukorttia on tehty ja viety. Ruokakaupoissa on vietetty tunteja, ja kaupan ruokakasseja kannettu kotiin äkkiälaskettuna 8? (Meille aivan järkyttävä määrä!) Viimeiset lahjat on stressattu, ostettu ja paketoitu. Jotain on saatu paketteihin leivottuakin, ja tietysti herkkuja on syöty taas ihan liikaa. Kinkku odottaa jääkaapissa paistoa, ja miiiljoona konvehtirasiaa syöjäänsä, eli mua. Joulukuusi on vihdoin saatu sisälle ja koristeltukin. Meidän ensimmäinen oma kuusi, onhan tämä jo meidän neljäs? joulu yhteisessä kodissa. Sitä tosin en tiedä kauan tuo kuusi on edustuskelpoinen, kun on tuo pieni tuholainen täällä.. Koti on siis valmiina jouluun, ja niin alkaa olla mielikin. Olo on parin kiireisen päivän jälkeen aika uupunut, joten nyt aion ottaa ihan rennosti! :)

Rocky road :p

Cakepopseja & Rockyroadia :)

Nyt ehkä vihdoin voin (yrittää) rentoutua. Mun suunnitelmiin kuuluu ainakin syöminen, syöminen, syöminen.. Ehkä myös sauna ja sohvalla makoilu. Yritän myös unohtaa tämän synnytysstressin ja hyväksyä sen, että vauva tulee kun on valmis. Ei yhtään aiemmin, vaikka kuinka paljon sitä toivon ja mietin. Koitetaan siis ainakin parin päivän ajan miettiä jotain muuta.. :)

Hyvää joulua kaikille! ♥

Rakas Joulupukki

Facebookista on saanut taas lukea paljon erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka paljon lahjoja on lapselle sopivasti. Mielipiteitä on varmasti niin monta kuin ostajaakin, ja tämä on ehkä taas semmonen aihe mistä on niin turha kenenkään kanssa väitellä. Osa kauhistelee lahjojen määrää, toiset harmittelee kun ei ole varaa ostaa lapsille kuin muutama paketti. "Joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma" - fraasia kuulee joka toisen suusta, niiden samojen ihmisten jotka valittavat toisten ostavan liikaa lahjoja. Sen enempää kantaa ottamatta voin kertoa että ite ainakin oon shoppaillu aivan hyvällä omallatunnolla ja maanantaina aion hieman vielä jatkaa. :)

Eihän Elea joulusta tai lahjoista varmasti vielä paljoa ymmärrä, mutta kyllä tuolla kaapin päällä muutama paketti odottaa. Lelut meillä on tuntunut käyneen jo suurin osa vähän liian tylsiksi noin isolle tytölle, joten niitä oon ostellut. Mun mielestä oikeesti ihan tarpeellisia juttuja, eikä mitään järkyttävää määrää. Oon pari kuukautta seuraillu mistä Elea vois tykätä ja mitkä lelut esim. kylässä kiinnostaa, ja nyt sitten kävin semmosia ostamassa paketteihin. Vaikka lelut ehkä vähän krääsää onkin, niin mun mielestä tämä meni just hyvin näin ja tavallaan sain kaks hommaa hoidettua yhdellä kertaa kun nuo vauvalelut olis pitänyt vaihtaa isojen tyttöjen juttuihin muutenkin. 

Muutenkin rakastan lahjojen paketointia ja antamista! Tyhmää on vaan se, että tykkäisin hirveesti antaa jotain mukavaa ja yllättää, mutta oon tosi huono keksimään mitään lahjaideoita. Maanantaina pitää siis lähteä hoitamaan viimeiset lahjostokset. Pakettiin pitäis jotain löytää vielä ainakin kummipojalle, parille ystävälle, ja Eemille. 

Eemin lahja on joka vuosi samanlainen ongelma. En keksi yhtään mitään alle miljoonan euron arvosta mistä Eemi vois tykätä. Tänä vuonna oon ehkä keksinyt ainakin jotain, joten toivotaan että osuis oikeaan. :) 

Kuten aikasemmin jo kirjoittelin, joulupukki on mulle jo pari pakettia tuonut etukäteen. Johanna Kurkelan levy, ja se onkin soinut lähes joka päivä. Lisäksi olin toivonut tuon Manducan kantorepun lahjaksi, ja senkin sain. Käyttöön sekin on jo päässyt, kun Eemin selässä Elea viihtyy tosi hyvin. Lisäksi mun "toivelistalla" on hajuvesi, jonka toivon Eemiltä joka vuosi. :D Kyllä se yleensä jotain muutakin on tuonut, mutta en kyllä muuta osaa odottaa. Tosin mulla on tuo "äitikoru", jossa on kaksi sydäntä (toinen kuvastaa mua & Eemiä, toinen Eleaa). Ollaan vähän jo sovittu, että nyt kun siihen pitäis taas uusi sydän saada, niin Eemi vähän niinku joululahjana vaihtaa ne kaikki. Pikkusen erilaisiin, niin saan niihen kaiverruttaa sitten lasten nimet kun vauvan ristiäiset on pidetty.

Eihän se joulun idea munkaan mielestä ne lahjat ole, vaikka niitä tykkäänkin antaa. Ite rakastan kaikkia ihania jouluvaloja, joulukortteja, ruokaa,  ja ylipäätänsä sitä tunnelmaa. Odotan innolla jo seuraavia jouluja kun lapset on isompia ja niiden kanssa saa sitten joulua laittaa ja viettää.

Vielä pari päivää aikaa jouluun, kerkeisköhän sitä saada vielä sen rakkaimman lahjan syliin ennen sitä? ♥

Valmiina vauvan tuloon?

Voikohan siihen olla koskaan täysin valmistautunut?

• Vaatteet on löytäneet tiensä kaupasta kotiin ja pesukoneen kautta laatikoihin. Tosin epäilyttää, että onkohan niitä sittenkin liian vähän? Kotiinlähtövaatteet on valmiina erillisessä pinossa että Eemi ne sitten löytää.

• Tuplarattaat ja vaunukoppa on vielä pesemättä. Pitäis ottaa työn alle kun vaan sais aikaiseksi. Tosin niillä ei nyt niin kiire ole, kun ei vauvan kanssa heti voi hirveesti ulkoilla.

• Kehto on pesty patjasta lähtien, ja uudet pussilakanatkin tilattu, haettu, pesty ja pienennetty. Nyt vaan odotetaan pientä nukkujaa. ♥

• Kaikki "pikkutarvikkeet" (tutit, vaipat, harsot, tuttipullo..) on hankittu. Vielä pitäis tutit ja pullo keittää, mutta en ole senkään kanssa kiirehtinyt. Elealla ei ollut tuttia synnärillä ollenkaan, mutta nyt mietityttää että pitäisköhän kuitenkin varmuuden vuoksi laittaa yksi mukaan sairaalakassiin?

Tämä materiaalin osuus on varmasti kaikista helpoin. Ei ole kamalaa jos jotain puuttuu kotiintullessa. Mutta entä mieli?

Mun on ainakin todella vaikee ymmärtää, että meille oikeesti tulee vauva ihan lähiviikkoina tai jopa -päivinä. Vaikka tunnen tuon pienen masussa jatkuvasti, ei mieli sitä käsitä ennen kuin se vauva oikeasti on siinä - jos silloinkaan. Elean syntymästä esimmäinen täysin selkeä muisto on se, kun istuttiin salissa sängynreunalla kahvia juoden, ja tuijotettiin hiljaa sitä pientä tyttöä. "Siinäkö se nyt on? Tuoko siellä masussa oli?" Ei sitä meinannut käsittää vielä silloinkaan. Eemi tuntuu sen ymmärtävän vielä heikommin. Ehkä se on vaikeaa, kun ei toista tunne ollenkaan. Tuntuu, että sekin alkaa jo kyllästyä mun jatkuvaan "Kohta meillä on vauva!", "Jännittääkö?", "Sitte kun synnytys käynnistyy..", -höpinöihin.. Käsken sen jatkuvasti tunnustelemaan potkuja masun läpi, ja puheenaiheena on jatkuvasti vauva. Ehkä tällä tavalla sitä koittaa itseään valmistaa tulevaan?




Paljon mielessä pyörii myös tuleva arki. 

Kaksi puettavaa, kaksi kannettavaa, tuplamäärä vaippoja ja roskia, kaksi pestävää, ruokittavaa, kaksi huomioitavaa, 

kaksi rakastettavaa. 

En voi kieltää, ettei mua kaiken tämän odotuksen keskellä myös pelottaisi tuleva. Järjissäni kun oon, niin tajuan kyllä että suurin osa mun ajatuksista on aivan tyhmiä. Tunteiden ottaessa vallan mielessä pyörii paljonkin asioita.

Pärjäänkö kahden kanssa kotona?
Rakastanko varmasti vauvaa yhtä paljon kuin Eleaa?
Tätäkö me haluttiin?
Eihän Elean tarvi kasvaa liian äkkiä isoksi?
Riitänhän äitinä molemmille?
Rakastanhan molempia tasapuolisesti?

Muutama itkukin on muunmuassa näiden mietteiden kanssa päässyt.. Mua pelottaa mun oma suhtautuminen vauvaan, Eleaan sen jälkeen, Elean suhtautuminen vauvaan, ja ihan kaikki vauvan syntymän jälkeen. Miten vauva muuttaa mun ja Elean välistä suhdetta? Viimeiset 1,5 vuotta on mun elämä ja ajatukset pyörinyt vaan tuon pienen ihmisen ympärillä. Oon saanut antaa kaikkeni Elealle, ja rakkautta meidän välillä ei voi edes sanoin kuvailla. En halua, että mikään pilaa sitä. Alusta asti oon kuvaillut mun tunteita äitiydestä niin, että musta tuntuu, että tässä maailmassa ei ole ketään muuta kuin me kaksi. Kukaan ei koskaan voi päästä niin lähelle mua, en koskaan rakasta ketään niin paljon, eikä kukaan koskaan voi ymmärtää sitä, mitä meidän välillä on. Tunnenko samoin myös vauvaa kohtaan, ilman, että se on pois mun ja Elean väliltä? Mulla on todella huono omatunto näistä ajatuksista, vaikka järki sanoo että ne on kaiketi ihan normaaleja. Meidän koko loppuelämä muuttuu vauvan tulon myötä, ja pelko on varmasti aivan normaali tunne. Vaikeaa tästä tekee myös se, että mua hävettää puhua näistä asioista. Tuntuu siltä, että ei kukaan voi ymmärtää kuitenkaan sitä, mitä tarkoitan. Tottakai rakastan vauvaa omalla tavalla jo nyt, ja tiedän, että tämä on just sitä mitä me Eemin kanssa halutaan meidän elämältä. Pelkään, että ihmiset käsittää tämän asian väärin. Tuntuu tyhmältä yrittää puhua tai selittää näitä tunteita kenellekkään, koska en itsekkään niitä kunnolla ymmärrä.. Tulispa se pieni pian tänne, ja veisi nämä tyhmät ajatukset pois mun päästä.. 

Elea n. viikon ikäisenä. ♥

Elean raskausaikana kuulin ja luin paljon siitä, kuinka äidiksituloon ei koskaan voi olla täysin valmis. Yhdeksän kuukauden aikana kerkeää aika paljon, mutta suurin kasvun paikka on vauvan synnyttyä ja loppuelämän aikana. Luulin, että toinen kerta olisi helpompi. Me ollaan koettu se jo kerran, ja tiedetään mitä odottaa. Me ollaan jo äiti ja isä. Höpöhöpö! Ilmeisesti se on samanlainen kasvun paikka nytkin. Tälläkertaa en valmistaudu olemaan "vain" äiti. Mun täytyy kasvaa kahden lapsen äidiksi.

No, eipä tässä enää paljoa aikaa ole jäljellä. Kai me ollaan niin valmiita, kuin mahdollista?

39+0

40. raskausviikko. <3

Ohhoh.. Oiskohan peräti ensimmäinen kerta kun ei tarvinnut viikkoja varmistaa edellisestä postauksesta tai Vau.fi:n Omat sivut-osiosta? :D 

"Anna kehon käyttää tarvitsemansa aika - olet jo odottanut yhdeksän kuukautta. Yritä valmistautua siihen, että vielä voi kulua viikko tai vaikka kolme. Kerää voimia suurta päivää varten."

Raskausaika on kulunut aivan järkyttävän nopeasti, enkä vieläkään meinaa uskoa noita viikkoja tosiksi, saati sitä että ihan pian meitä on täällä jo neljä! Kaiken järjen mukaan tässä ei enää millään voi kauaa kestää, sillä jos vauva ei itse tajua tulla ulos, niin jossain vaiheessa synnytys käynnistetään. En halua odottaa niin kauaa! Viikko ehkä vielä vois mennä ihan järjissäni, mutta mitä sen jälkeen? Viimeiset yhdeksän kuukautta oon odottanut joulua enemmän kuin koskaan, enkä todellakaan sen kinkun takia! AAaaaaa jos se onkin vaan se sama joulu kuin joka vuosi niin mun pää ei kestä! (Toki ensi vuonna kelpaa taas se normaali joulu.) Huh. Tule vauva tänne. <3

"Oletko jo väsynyt suureen vatsaasi? Usko pois, tulet vielä kaipaamaan vatsaa ja pieniä ihania potkuja."

Vaikka ajatus hullulta tällä hetkellä tuntuukin, niin oon melkeempä varma tuosta asiasta. Nyt kaipaan vaan sitä normaalia kroppaa, tavallisia vaatteita, uusia vaatteita, farkkuja, normaalia oloa, pirteyttä, masua joka ei ole lähes jatkuvasti kipeä, kunnon halausta Eemiltä ilman tuota jumppapalloa välissä, Elean sylittelyä ilman kipua, ja sitä, että vessassa ei tarvitse ravata puolen tunnin välein. Oikeastaan listaa voisi jatkaa loputtomiin. Elean syntymän jälkeen mulla kuitenkin tuli kamala ikävä raskautta lähes heti, ja vauvakuume siihen perään. Toivotaan, että jälkimmäiseltä vältyttäis ainakin, sillä uutta raskautta en taida ihan lähiaikoina jaksaa.

Tänään päästiin myös neuvolaan. Painonmuutos/vko oli taas miinuksella 300 grammaa. Hb 113, paineet hyvät ja näytteet puhtaat. Sf-mitta 32cm, ja vauva oli kuulemma todella alhaalla, mikä myös tuohon mittaan sitten vaikuttaa. Pieni siis raivotarjonnassa, kiinnittynyt ja ihan lähtökuopissa odottelemassa supistuksia.  :) Vauvan sykkeet oli 140 tienoilla. Ensiviikolle sain ajan, ja sitten jo kuun loppuun toisen,  jolla olisi tarkoitus punnita jo vauvaa. Toivottavasti sinne ainakaan ei tarvi enää yksin mennä. :) ♥

Vauvan ja Elean uudet pussilakanat saapui tänään postissa, joten pikkuhiljaa täällä alkais olemaan kaikki. Paitsi se vauva.. 

Joulutunnelmaa

Viikonloppu on taas vierähtänyt hurjaa vauhtia joulujuttujen parissa. En tiedä mikä masennuspuuska muhun iski tuolloin viikolla, mutta se onneks meni ohi ja nyt ollaan Eemin kanssa laitettu oikeen tuulemaan. :)

Perjantaina siellä Kärkkäisellä sain hoidettua lähes kaikki viimeiset joululahjaostokset ja viimeiset puuttuvat tarvikkeet vauvallekkin lähti mukaan. Illasta paketoin lahjat joululaulujen soidessa, ja jotenkin se stressi katosi kokonaan. Rakastan lahjojen paketointia! :) Joulusiivous on ihan pientä laittoa vaille valmis, mutta kyllä tässä oli hommaa! Viikonlopun aikana Eemi on myös vihdoin saanut Elean huoneen valmiiksi, ja tänään mun pikkunen tyttö jäi sinne niin reippaasti nukkumaan.. ♥ :(

Kaiken tämän lisäksi ollaan Elean kanssa maalailtu mun äidille ja mummulle tuommoset ihanat "joulukoristeet". Kehystettiin porot ja laitettiin joulupaketteihin mukaan. Voihan niitä pitää esillä ympäri vuodenkin jos haluaa, mutta mun makuun nuo ainakin on vähän liian jouluisia. Tehtiin meillekkin myös yksi kuva, joka nyt joulunajan saa koristaa olohuonetta. Osa joulukorteista on jo jaettu, ja loput pitää jakaa tässä lähipäivinä. Parille naapurillekkin tein vielä eilen kortit ja tiputin postilaatikkoihin. :)

Eilen Elean päikkäriaikaan sain pitkän suostuttelun jälkeen Eemin leipomaan mun kanssa piparkakkutaloa. Olin haaveillut siitä jo pitkään, ja vihdoin se on valmis! Mulla olis kyllä yksin revennyt hermot samantien, ei ollut nimittäin kaukana nytkään. Onneks Eemi oli auttamassa. Se leikkas kaavat ja palat, ite sain vaan paistaa palat ja koristella talon kun ne hommat ainakin onnistui multakin.. :D En oo varmaan koskaan ennen alusta asti itse piparkakkutaloa tehnyt, mutta se oli kyllä just niin työlästä kuin kuvittelinkin! Vähän kyllä huijattiin kun ostettiin taikina valmiina, sen tekoon mulla ei ainakaan toistaiseksi mitään hinkua oo.. Kasasin sen tänään illasta yksin, ja voi olla että jäi kyllä ehkä viimeiseksi kerraksi. Siinä hommassa kyllä palo hermojen lisäksi myös sormet. 

Parin vesisateen täyttämän päivän jälkeen saatiin pakkasta ja vähän lunta tännekkin, mutta taas näyttää siltä että äkkiä ne sulaa pois. Inhottavat kelit.. :/ Kaikesta huolimatta oikein ihanaa viikkoa kaikille! Ehkä tällä viikolla voin itekkin ottaa vähän rennommin. :)

Paniikki

238 päivää oon niin kovasti odottanut tuota meidän pikkuista syntyväksi. Oikeastaan jo hieman kauemmin, sillä 238 päivää sitten tein positiivisen raskaustestin. Sitä ennen kului yksi kierto kovasti vauvaa toivoessa ja haaveillessa. Nyt ollaan jo ihan loppusuoralla, vauva voi syntyä milloin vaan. 

38+1 ♥

Tämän ymmärsin oikeasti vasta toissayönä. Siihen ei tarvittu kuin kaksi vähän kovempaa ja kipeää supistusta. Makasin sängyssä selkää ja alavatsaa särkien ja mielessä pyöri vaan että "Ei kai taas.." Supistuksia tuli vain kaksi, joten ei, ei vielä. Elean synnytys lähti käyntiin just tuommoisilla samanlaisilla supistuksilla, joten pieni toivonkipinä jossain sisällä kyllä heräsi yöllä. Aamulla luovuin kuitenkin taas toivosta, kun ei mitään enää kuulunutkaan.

Enää en kuitenkaan osaa olla enää yhtään niin rauhallinen kuin aikaisemmin. Yritän hokea mielessä kuluneita lauseita kuten "Kyllä kaikki järjestyy" tai "Kyllä me pärjätään", jotenkin mua vaan stressaa kamalasti. Eilisen oonkin viettänyt keittiön pöydän ääressä listoja ja merkintöjä rustaten mun kalenteriin.. 

"..kotiinlähtövaatteet, sairaalakassi, vauvan sänky, vauvan vaatteet, Elean huone, urakkatarjous, joulukortit, kylpyamme, vaipat, tutit, harsot, tumput, vauvan pipo, joulusiivous, joululahjat, laskutus, pese vaunut.."

 Tuossa oli merkintöjä ja listojen otsikoita ihan parilta päivältä vaan, mutta kun ne jatkuu ja jatkuu jouluun asti. Toivottavasti mun viikkopostaukset ja neuvolakäynnit myös, niin jos pidän tiukasti aikataulusta kiinni niin kerkeän kaiken. Eilen siirsin Elean vaatteet tuohon uuteen lipastoon ja viikkasin samalla vauvan vaatteet sinne. Jotain vielä puuttuu, joten ostoksille pitää lähteä, mikä ei kieltämättä kiinnostaisi alkuunkaan enää tämän masun kanssa.

Kotia pitäisi ruveta vaan järjestelemään, mutta tyttö hereillä se on (muka) niin vaikeeta, ja kun Elea nukkuu niin en jaksa. Ehkä tämän valittamisen sijaan mun on oikeesti vaan pakko alkaa hommiin että täällä jotain tapahtuu. Onhan täällä siis kaikki perusjutut ihan kunnossa, ja vauvan kanssakin pärjättäis oikein hyvin. Paljon on vaan juttuja ja vaatimuksia joita oon itse asettanut. Huoh.. Oon vielä tosi huono jakamaan hommia tai ottamaan apua vastaan Eemiltä, koska se ei tiedä miten haluan nämä asiat hoitaa, ja sitten mua vaan ärsyttää kun se tekee "väärin". Eemiä ärsyttää kun kuljen perässä ja siirtelen tavaroita tai korjailen sen jälkiä, kun kaikki ei oo just niin kun haluaisin.. Helpompi tehdä ite niin saan kaikki just ku haluan ja vältytään riidoilta. :D

Eilen joulusiivous jatkui keittiöön, ja puolet kaapeista jo onkin järjestelty ja siivottu. Oon vaan semmonen hamstraaja että tuota tavaraa aina kertyy kun mitään ei voi heittää pois.. Joulukortit sain vihdoin valmiiks ja viikonlopun aikana pitäis niitä käydä jakamassa. Kunhan tuo pikkutyttö tuolta herää niin lähdetään Ylivieskaan Kärkkäiselle jouluostoksille samalla kun Eemillä on siellä jotain työjuttuja. Eiköhän tämä tästä vielä iloks muutu.. :)

Kyllä kannatti nähdä vaivaa! Korteista tuli aivan ihania. :)

Kunhan saisin nuo vaunut vihdoin pestyä niin vois jonkunlaisen lastentarvikepostauksen tehdä..? :)

38+0

Eli 39. raskausviikko ja sen kunniaksi neuvola aamulla. :)

Pikkunen kasvaa kovasti, joten sen kunniaksi painonmuutos/vko 525g. Pelätä en enää osaa, koska vaikka painonnousu jatkuisi tätä tahtia, en kyllä enää paljoa ehdi lihoa ennen synnytystä. Hb oli noussut 106-> 115. Johtuukohan niistä parista rautalääkkeestä mitkä oon muistanut ottaa nyt viikon sisällä, vai siitä että harjoittelija jätti sen tikun vajaaksi. Väsyttää ainakin hirveesti koko ajan.. :/ Sf-mitta oli 32cm, eli kasvua oli tullut 0,5cm ja hieman keskikäyrän alapuolella mennään. Näytteet oli puhtaat ja verenpaineet hyvät. :)

Pikkuihminenkin ilmeisesti voi masussa oikein hyvin. Eilisen päivän tosin oli kaveri vähän hiljaisempi,  mutta tänään on potkittu jo kovasti. Liikkeet siis +, syke 140. Raivotarjonnassa siis edelleen, todella alhaalla ja pää taisi olla kiinnittynyt. Hihiii, kohta mun pikkunen on täällä! ♥

*Sikiön käden otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Vartalo on pieni ja pullea.
(Vau.fi)

Terveydenhoitaja olo jo viimeviikolla ollut kuulemma varma, että seuraavan kerran pääsen vauvan kanssa neuvolaan. No, en päässyt, mutta ehkä pian! ♥

Tuun lisäilemään masukuvia ja kertomaan enemmän mun voinnista viimeistään huomenna, nyt väsyttää niin paljon että pakko nukkua päikkärit nyt kun Elea nukkuu. :)

Pesänrakennusviettiä tainnuttamassa

Voimat on viikonlopun jäljiltä niiin kadoksissa! Lauantaina tehtiin mun ystävän Pippurin (klik!) kanssa semmonen 13-tuntinen reissu Tampereelle Ikeaan.

Lihapullat oli tietysti reissun kohokohta..

Pakko myöntää ette muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt! Suurin osa päivästä kului kylläkin autossa, ettekä voi uskoa miten onnellinen olin kun vihdoin puoli kymmenen aikaan illalla pääsin kotiin. Oisin ollut aivan valmis jo rojahtamaan sänkyyn ja alkaa yöunille, mutta meidän piti odottaa vielä mun äitiä ja sen miestä jotka tuli vähän perästä ja toi mun ostokset pakettiauton perällä. Pikkutyttökin täällä odotteli vielä hereillä,  ja pakko oli suihkussakin käydä ennen nukkumaanmenoa. Edellisyökin meni tosi huonosti.. Vielä kolmen aikaan olin hereillä ja selasin kännykällä nettiä. Mua jännitti tuo reissu niiiiin hirveesti ettei uni meinannut tulla millään! En siis koskaan oo tehnyt mitään tommosta sen jälkeen kun Elea syntyi.. Ollaan oltu erossa vaan silloin kun olin leikkauksen jäljiltä sairaalassa, ja kerran Eemi on ollut tytön kanssa mökillä päivän ilman mua. (Tosin näillä kerroilla Eemi on koko ajan ollu sen äidin seurassa, joten mua ei oo jännittänyt ihan niin paljoo.. :D) Nyt kuitenkin jouduin jättää nuo ihan keskenään tänne! Hyvinhän ne oli täällä pärjänny, mutta tämmönen kontrollifriikki kun oon niin tuo päivä aiheutti mulle kyllä kunnon stressin. :D Yöllä sitten Elea huusi sydämensä kyllyydestä joten sekään ei hirveen levollista ollut.. Jospa sitä tänään malttais mennä ajoissa nukkumaan niin huomenna olis olo toivottavasti jo vähän tasaantunut. 

Taisin aikaisemmin jo kertoa, että yhtäkkiä mulle tuli kamala tarve vaihtaa meidän olohuoneen mustat kalusteet valkoisiin. Tämä siis oli reissun syy.. Eilen illasta Eemi laittoi huonekalut kasaan ja paikoilleen, ja kyllähän täällä tunnelma muuttui äkkiä.. Verhot täytyy ainakin laittaa vaihtoon, ja muutama muukin muutos pyörii vielä mielessä. :D Eemi ei kyllä tykkää, näiden huonekalujen ostostakin saatiin kyllä aika kauan "keskustella" ennenku Eemi huomas ettei tässä oikeestaan oo vaihtoehtoja.. :D Perus Ikea-kamaahan nää nyt on mutta köyhän ei oo varaa valittaa.. :D Oikeesti kyllä tykkään näistä, just sopivan yksinkertasia mun makuun. :)

Ennen..

Jälkeen. :)

Paljon valosampaa täällä on heti. Tunnelma oli aikasemmin aika synkkä, varsinkin kun meillä on vielä tuo yks iso musta tehosteseinä. Kuten sanoin, muutoksia pitää kutenkin vielä vähän tehdä. Haluan ehdottomasti uuden sohvapöydän, joka tosin on vielä hakusessa. Marimekon räsymatto-kankaasta pitää saada verhot, ja taidan vielä vaihtaa tuohon tv-tasoon vetimet, ja lisätä samanlaiset lipastoon niin ei olis niin tylsän näköinen. Saa nähdä miten saan taas aikaiseksi..

Joulusiivous on myös ollut perjantaista lähtien meneillään, ja ollaan saatu hirveesti keskeneräisiä hommia tehtyä! Kodinhoitohuone on vihdoin valmis, nyt sais vaan kaappeja järjestellä ja semmosta pientä. Suihkutilat ja saunat on pesty niin puhtaaksi että siellä ei kyllä ainutkaan bakteeri pesi. Huomenna pitäis jatkaa keittiöön, ja Eemi hioo ja maalaa Elean huoneen valmiiksi. Vauvan kehto on pesty ja kunhan Elea pääsee omaan huoneeseen, saa laittaa pedin pikkuselle valmiiksi. Ehkä sittenkin kerkeen tehdä nämä rästihommat vielä! :)

Pakko vielä hehkuttaa mun uutta kelloa! Voi että miten rakastan sitä!♥

37+0

Eilen päästiin taas tarkastamaan vointi neuvolaan. Neukkutädistä kun täällä oon valittanut, niin täytyy kai kertoa sekin että tänään pitkästä aikaa se oikea täti oli paikalla. :) Käynti kesti hieman tavallista pitempään koska paikalla oli myös opiskelija, joten kaikki testattiin kahteen kertaan. Kuten tavallista, ajan olin varannut aamupäivälle että Eemi voi pitää samalla ruokatauon kun katsoo Eleaa. Kylläpä meille tuli kiire kun Eemi ilmoitti 10.00 että ei pääsekkään tulemaan, ja mulla aika oli klo. 10.30. Kauheeta kyytiä tytölle päivä- ja ulkovaatteet päälle ja kohti mummolaa. Eleaa en mielellään ota neuvolaan mukaan, kun se ei millään jaksa olla paikoillaan ja itku tulee viimeistään siinä vaiheessa kun mun pitäis kiivetä pöydälle kuuntelemaan sydänääniä. Onneks mummu asuu melkein naapurissa ja tytön sai viedä sinne. :)

Meillä oli kaikki oikein hyvin. Hemoglobiini oli enää vaan 106, joten rauta alotetaan nyt. Toivottavasti kerkeää arvot edes vähän nousta ennen synnytystä.. Paineet oli hyvät kuten aina, näytteet puhtaat. Viikkopainonnousu +450g, mistä en kyllä niin hirveesti järkyttynyt viimekertaisen painon laskun jälkeen. Myös mun ruokahalu on palannut, joten on tullut taas paremmin syötyäkin. Koko raskauden aikana painoa on tullut n. 7kg. :) Vauvan sykkeet oli 140, ja raivotarjonnassa edelleen. Sf-mitta 31,5cm. Kahdessa viikossa tullut siis vaan +0,5cm, mutta olihan tässä taas eri mittaaja, ja vauva odottelee syntymäpäiväänsä kuulemma todella alhaalla, mikä myös pienentää tuota mittaa. :) Seuraavan ajan sain ensiviikon keskiviikolle. Käynnit on siis loppuun asti nyt viikon välein. Toivotaan, etten enää montaa käyntiä tarvitse. :)

•••

Tänään alkoikin sitten 38. raskausviikko. ♥

"Sikiön kehityksessä tapahtuu lähinnä vain hienosäätöä. Se jatkaa pulskistumistaan ja on pian valmis syntymään. Lasta ei pidetä enää ennenaikaisena, jos se syntyy tämän viikon alun jälkeen." (Vau.fi)

Mun vointikin on oikein hyvä. Kuten jo varmaan aikaisemmin mainitsinkin, kohdunsuulla on vihlontaa tuntunut nyt pari viikkoa. Lisäksi nivusissa tuntuu semmoista kummaa puutumista ja vihlontaa, että osasin kyllä arvata että vauva on laskeutunut. Johtuu varmaan nukkumisesta, mutta tänään on ollu niin kipeet lonkat että! Kävely sattuu, istuminen sattuu, kaikki sattuu.. :/

Pikkuhiljaa pitää ruveta laittamaan kotia valmiiksi vauvaa varten, eilen jo sain pestyä iison kasan pienen pieniä vaatteita. ♥ 

Kesän muistot

 Just niin mun tyylistä, että ensin haaveilen lumesta, joulusta ja pimeästä, ja nyt kun joulu on ihan käsillä niin mun mieli pyörii kesässä. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että saatiin vihdoin pöytäkone käyttöön. Niimpä kaivoin laatikon perältä muistitikun ja rupesin tyhjentämään kameran muistikorttia sinne. Samalla löytyi kaikki kesäkuvat.

Ensimmäinen kunnon kesä mun pienen tytön kanssa. Mulla oli niin paljon suunnitelmia. Osa niistä toteutuikin, osa jäi vaan haaveiksi ja ensi kesän suunnitelmiksi. Kyllä taas huomaa, miten nopeasti aika kuluu. Vastahan Elean kanssa istuttiin nurmikolla auringon lämmössä, ja nyt on jo ihan talvi.

Näitä kuvia katsellessa tuli niiiiin haikee olo. Miks me ei käyty enemmän rannalla? Elea tykkäs uimisesta ihan hirveesti, minkä takia en vienyt sitä sinne useammin? Miksi me ulkoiltiin niin vähän? Miks me ei kunnolla nautittu kesästä ja siitä lämmöstä? Kesällähän tähän kaikkeen oli hyvät syyt.. 

Kyllä me kerettiin paljon tehdäkkin. Keinuttiin, vaunuiltiin, makoiltiin terassilla. Reissattiin, muutaman kerran uitiinkin, ja syötiin jäätelöä. Harjoiteltiin kovasti kävelyä, ja loppukesästä jo Elea juoksi avojaloin nurmikolla. Syötiin ulkona, mökkeiltiin, nukuttiin teltassa ja suviseuroissa majoituttiin pakettiautoon. Kerättiin kukkia, ihmeteltiin lintuja ja muita eläimiä, haaveiltiin vauvasta, joka vielä oli aivan pienen pieni. Käytettiin mekkoja, ja Elea sai ensimmäiset kengät. Juhlittiin tytön 1-vuotissynttäreitä ja illalla äiti itkien selasi kuvia vauva-ajalta. Istuttiin cartingradan varrella kuulosuojaimet päässä, ja tietysti syötiin mansikoita.

Ensi kesä on pyörinyt mielessä jo paljon. Silloin Elea on jo iso 2-vuotias. :( ♥ Toisaalta mukavaa, kun voidaan tehdä jo vaikka mitä kun tyttö ymmärtää paljon enemmän, mutta saa nähdä miten kaikki onnistuu puolivuotiaan vauvan kanssa. Ainakin Muumimaahan on pakko päästä! Eemillä on toivottavasti mahdollisuus pitää edes vähän enemmän lomaa kuin tänä kesänä, joten ehkä me päästään muutenkin reissailemaan? Haaveissa olisi myös saada oma piha valmiiksi, ja taloonkin loput paneelit paikoilleen. 

Ensi kesään on vielä aikaa, joten siitä kerkeää haaveilla vielä monta kertaa. Näitä kuvia halusin vaan tulla jakamaan, ehkä ne piristää teitäkin näin talven keskellä. Jatketaan nyt vaan joulun ja jouluvauvan odotusta, ehkä silloin viimeistään saan muuta ajateltavaa. :)

36+0

37. raskausviikko. ♥ 

"Sikiö kasvattaa eniten kokoa raskauden viimeisten viikkojen aikana, vähintään 200 grammaa viikossa."

(Vau.fi)

Kuten varmaan huomasitte, kokoarvioista oon luopunut loppuajaksi. Tuntuu tyhmältä kirjoitella niitä viikosta toiseen, kun luultavasti meidän vauvan kohdalla ne ei pidä paikkaansa..

Koko päivän mietein, että tuunko tänään edes postaamaan. Tuntui siltä, että mun "pitää". Oikeestihan mulla ei edes ole mitään asiaa, joten miksi mun pitäis? Mulla on ollut joka keskiviikko tapana päivitellä kuulumisia, joten tulimpa nyt kuitenkin.

Raskaus jatkuu siis ihan normaalisti, eikä voinnissa oo tapahtunut sen kummempia muutoksia. Masu kasvaa ja vauva painaa kylkiluita tosi ylhäällä, sais laskeutua jo! Pientä vihlontaa on tuntunut kohdunsuulla lääkärikäynnistä lähtien, toivotaan että siellä jotain tapahtuu.. ♥ 

Ai hemmetti miten negatiivinen postaus! En tiedä miks edes julkaisen tämmöstä paskaa.. :D Luultavasti johtuu siitä, että oon aivan älyttömän väsynyt. Postaushaluttomuus johtunee samasta syystä. Tämä tyhmä äiti makasi sohvalla tv:n ääressä vielä kahdelta yöllä, ja ennen kolmea ei tainnut uni tulla sänkyynsiirtymisestä huolimatta. Tyttö olikin pystyssä jo kahdeksan jälkeen joten unet jäi aika lyhyiksi. Kaiken lisäksi Elea päätti päivällä että päikkäreitä ei tarvita kuin puoli tuntia, jonka aikana en kerennyt ite edes silmiä laittaa kiinni. Huoh..

Jotta tämä ei olis ihan negatiivinen postaus niin vaihdetaan aihetta ihan lennosta vähän iloisempaan. Saimpa kaikesta huolimatta mun aiiivan ihanan uuden jouluvalon valmiiksi tänään! Pallot oon siis jälleen kerran tehnyt paperinarusta vesi-ilmapallojen päälle. Pari päivää ne makas tuossa pöydällä ja äsken vihdoin sain laitettua ne tuohon valonauhaan kiinni! Ne on oikeesti vielä nätimmät, kuin tuossa kuvassa. Oon niin ilonen. Kerrankin jotain, mikä sujuu multakin. :)




Nyt lähden saunan kautta nukkumaan tämän negatiivisuuden pois musta, ja huomenna palaan taas iloisemmissa merkeissä. :)

35+0

36. raskausviikko ♥

*Tällä viikolla pieni painaa n. 2500g, ja pituutta on n. 42,5cm.

Eilen tosiaan meillä oli sitten se kovasti odotettu neuvolalääkäri, joka sitten loppujen lopuks oli melkeen yhtä tyhjän kanssa.. Kävin pikaisesti terveydenhoitajan luona, joka yllättäen oli taas kerran eri kuin viimekerralla. Tällä kertaa mun oma hoitaja oli jossain koulutuksessa, mutta ensi kerralla pitäisi olla sitten vihdoin paikalla.

Paineet oli hyvät ja näytteet oli puhtaat. Hb oli edelleen 116 ilman rautaa, mutta lääkäri suositteli sen aloittamisen että saatais arvot pikkusen ylemmäksi ennen synnytystä. En tiedä missä vaiheessa sf-mitta muka otettiin, mutta näin jälkeenpäin vaan huomasin että lääkäri oli merkinnyt korttiin 31cm, mikä on näille viikoille ihan normaali. Paino oli laskenut -509g/vko, mikä kyllä vähän ihmetyttää. Pari päivää ruoka maistui vähän huonommin kun oltiin kipeenä, mutta muuten oon kyllä herkutellut ihan normaalisti. Nyt on painoa alusta asti tullut yhteensä vähän yli 6kg, mikä on kyllä tosi hyvä. Elean aikana taisi kuitenkin kertyä ainakin 16kg. :D Lääkäri ihan ohimennen tarkisti kohdunsuun tilanteen, ja se oli vielä kiinni. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta ei pahasti ollenkaan. Mun epäilyksistä huolimatta vauva oli onneksi raivotarjonnassa, ja kuulemma jo laskeutunut sen verran että tuskin siitä enää asentoa muuttaa. Lääkäri otti vauvan mitat ehkä maailman huonoimmalla ultralla, ja painoarvioksi saatiin "vähän alle 2kg". Eli ilmeisesti tässä meidän tapauksessa noihin Vau.fi:n arvioihin ei oo enää uskominen? Tosin eihän nuo arviotkaan läheskään aina pidä paikkaansa, mutta silloin edelliskerralla terveydenhoitajakin oli sitä mieltä että vauva tuntuu sirolta. Turvotus -, liikkeet + ja vauvan syke 135. :)

Seuraava aika saatiin tasan kahden viikon päähän, jonka jälkeen käynnit alkaakin taas tihenemään ja ihan pian saankin käydä neuvolassa meidän pikkusen kanssa. <3

Eemi on tehny kameralakon joten joudutaan nyt tyytyä näihin huonolaatuisiin peilikuviin remontin keskellä.. :D

Eilen jotenkin vasta tajusin, että meidän vauva syntyy oikeesti ihan kohta. Laskettuun aikaan on jäljellä enää muutama hassu viikko, ja jotenkin uskon (tai haluan uskoa) että tämä pieni olisi yhtä täsmällinen kuin isosiskonsa ja tulis siis siinä joulun tienoilla. Oon kyllä yrittänyt pitää ajatukset siinä, että laskettu aika harvoin on vauvan syntymäpäivä, ja että saattaa mennä reilustikkin yli. Ehkä silloin ei joudu niin "pettymään", jos se päivä oliskin vaan yksi muiden joukossa ja vauva pysyis vielä masussa. Tosin meillä on onneks joulu ja kaikki siinä, joten ei se aika ihan normaalia arkea olisi kuitenkaan.  :)

 Nyt pitäisi varmasti vaan malttaa levätä niin paljon kun vaan tuon pikkutytön kanssa on mahdollista, koska arki tulee varmasti muuttumaan paljon. Onneks tällä kertaa Eemillä on (luultavasti) mahdollisuus pitää edes vähän isyyslomaa niin saatais kaikki rauhassa totutella uuteen perheenjäseneen. 

Kuulumisia

Viikonloppu kului taas vauhdilla ja tänään aamulla sain taas herätä siihen arjen riemulauluun kun Eemin herätyskello pärähti soimaan. Elea ei onneks herännyt ja sain parilla tunnilla jatkaa unia..

Viikonloppuun mahtui mm. paljon sotkua, myrskyä, iloa, surua, ja yhdessäoloa Eemin kanssa.. 

Elea on ollut maailman onnellisin, kun vihdoin tämä saamaton äiti sai kuin saikin haettua tytölle syöttötuolin. Kyllä, oon oikeesti niin vajaa että ennen perjantaita meillä on syöty sitterissä.. Nyt Elea on joka hetki tuolin luona ja naama virneessä huutaa "Aaaiti! Tittu! Tittu!". Sotkua meidän päiviin siis on tuonut 1v(kohta)5kk onnellinen pikkutyttö lusikka kädessä ruokalautasen kanssa. Aikaisemmin Elea ei oo hirveesti tuota syömistä harjoitellut kun se tuossa sitterissä olis ollut aika vaikeeta, mutta nyt senkin edestä. Hyvin jo sujuu, ja ruokakin pääsee suuhun asti. Kovasti tuo yrittää muakin syöttää ja sillon ei ruoka ihan lusikassa pysy, joten luutu on ollut kovassa käytössä. 

Tuo "myrsky" tosiaan iski tännekkin, ja lauantai-ilta istuttiin Eemin kanssa kynttilän valossa ilman sähköjä. Tuuli oli kieltämättä kyllä järkyttävä, ja näin kesken kattoremontin piti aivan hirveetä meteliä. Elea nukkuikin sitten meidän välissä yön kun heräili koko ajan, ja siitä on muistona kipeä lonkka ja olkapää. Onhan se ihana kun tuo pikkunen möyrii kyllä niin kylkeen kiinni ja välillä osittain päällekkin, mutta unia se vähän meinaa häiritä. Heräilin myös jatkuvasti meteliin, joten olo ei ollut hirveen levännyt aamulla.. Lähdettiin aamupalan jälkeen ajelulle tuonne rantaan kattelemaan tulvivaa ja myrskyävää merta. Kyllä vaan voikin tuulla kovaa!

Edellisessä postauksessa taisinkin mainita että olin menossa hakemaan meille paljon kehutun Manduca-kantorepun. Perjantaina kävin sitä katsomassa, ja kyllähän se mukaan lähti kun oli tosi hyväkuntoinen ja kaikinpuolin siisti, ja hintaakin oli vaan 60€. Pikkusen pääsin sitä jo testailemaankin Elean kanssa, mutta kuten vähän epäilinkin ei tyttö sielä oikeen viihtynyt. No, vauvaa ajatellen sen lähinnä hommasinkin vaikka suurin kantopaino olikin jopa 20kg. Elean laitoin selkäpuolelle, ja näin aloittelijalle oli kyllä haastava homma jossa lopulta Eemi saikin auttaa. Käyttöohjeessa oli kuitenkin selkeät ja kuvalliset ohjeet, ja ainakin niiden mukaan tuo pitäisi hoitua yksinkin. Ehkäpä harjoittelu helpottaa tätäkin hommaa. Vauvan onneks saa sitten tuohon etupuolelle, joka varmasti on helpompi homma. Reppu oli tosi kätevän olonen, ja varmasti on kovassa käytössä jos jompi kumpi lapsista siellä vaan viihtyy.. Jos jollain tämmönen kantoreppu löytyy, niin mielelläni kuulisin käyttökokemuksia ja vinkkejä. :)

Nyt saa alkaa pikkutytön viimeiset iltatoimet että ite pääsen sohvalle makaamaan elokuvan pariin. Huomenna palaan asiaan lääkärineuvolan jälkeen, jolloin tiedetään meidän tilanteesta taas vähän enemmän. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)