Reissussa rähjääntyy

Niinkö se meni?

Ainakin tällä kertaa tuo sanonta piti paikkansa. Perjantaina olo oli jo parempi, joten laitoin heti aamusta pyykkikoneen laulamaan että päästään lähtemään kohti Reisjärveä heti kun Eemi tulee töistä. (In my dreams..) Kyllähän me päästiin lähtemään, klo. 19.30. Eipä siellä perjantaina enää kerennyt mitään tehdä tai oikein ketään nähdä kun iltapalan jälkeen pitikin mennä meidän "asuntoon" laittamaan Eleaa nukkumaan. Viikonloppu kului kuitenkin siellä. 

Yöt mua pelotti ihan kamalasti. Nukuttiin siis Eemin perheen kanssa semmoisessa soluasunnossa, jossa kaikki perheelliset aikuiset sai oman makuuhuoneen. Elea on ollut niin herkkä heräämään jokaikiseen ääneen ja haukotukseen, joten olin kyllä aivan varma että meidän yöt kuluu vuorotellen vauvaa ja Eleaa hyssytellen. "Pessimisti ei pety". Ensimmäisen yön vauva nukkui niiiiin hyvin, eikä siis häirinnyt Eleankaan unta ollenkaan. Toinen yö meni vauvan kanssa vähän heikommin, mutta Elea nukkui edelleen tyytyväisenä eikä välittänyt mitään siitä ähinästä ja mun hyssyttelyistä ja asennonvaidoista vaikka nukuttiin siinä kengän kokoisessa makuuhuoneessa kaikki samassa sängyssä. Ehkäpä sekin alkaa pikkuhiljaa tottumaan vähän ääniin. :) 

Muuten meillä ei ollutkaan ihan niin mukavaa kuin olin kuvitellut. (Tässä kohdassa palataan takaisin tuohon otsikkoon..) Olo on jälleen kamala. Pää ja kurkku on niin kipeenä, että itkettää ajatellakkin huomista kun Eemi lähtee taas töihin. Eleakaan ei terveeltä vaikuta. Silmät rähmii ja punoittaa, päikkärit on jäänyt lyhyiksi molempina päivinä ja tyttö on siis aika itkuinen. Väsymys on valtava. Ite valvoin molempina iltoina pitkälle yöhön, ja aamulla ollaan oltu jo ennen kahdeksaa pystyssä että kerkeää aamupalalle. Ruokailut oli siis järjestetty yhteisissä tiloissa tarkan aikataulun mukaan, olihan meitä siellä yli 200. Huh! Viikonloppu oli kyllä todella raskas, eikä naurata yhtään kun ajattelen ensiviikonloppua jolloin vietetään jouluvauvan ristiäisiä. Jonkun pitäisi ilmeisesti leipoa ja tehdä kaikki miljoona muuta asiaa valmiiksi viikon aikana..

Pikkunen potilas ja pikkusisko ♥

Ihan mukava oli kuitenkin nähdä vähän Eemin sukua. Suurinta osaa ihmisistä ei tunnettu ollenkaan, ja näitä tuttujakaan ihmisiä ei muuten kyllä oikeastaan koskaan tavata. Varmaan ihan normaalia noin isossa suvussa..

Nyt vaan koitan kerätä voimia ensi viikkoon ja toivoa oikein kovasti että parannutaan nyt äkkiä. :)

•••

Kuten varmaan näkyy, sain vihdoin uuden bannerin väsättyä. Miltä näyttää? 

40+1

41. raskausviikko. ♥

"Jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois,

ei parempaa lahjaa kai toivoa vois.."

Täällä sitä ollaan kasassa edelleen, vaikka kovasti muuta toivottiinkin.. Olo on onneksi ihan hyvä, joten ei tässä nyt mitään kamalaa oo, en vaan millään malttais enää odottaa! 

Joulu vierähti kyläillessä, vaikka vähän muuta oltiin suunniteltu ja ainakin ite olin odottanut. Mukavaa meillä oli kuitenkin, vaikka nyt väsyttää.. Tänään käytiin aamupuuron jälkeen viemässä kynttilä isän haudalle, ja muuten ollaan rauhoituttu vaan kotona. Elea on leikkinyt uusilla leluilla, ollaan laitettu meidän ensimmäinen oma jouluruoka ja leivottu torttuja. Illalla mennään yhdessä vielä saunaan. Ihana rentoutua ja olla ihan vaan kolmestaan, kun Eemi joutuukin sitten huomenna mennä töihin.

Elea on ollut maailman onnellisin uusista leluista. Miten ihanaa on katsoa toisen pienen niin aitoa iloa. Pienestäkin tuo tyttö on niin tyytyväinen! ♥ Elean paketeista löytyi mm. Plaston pinkki mopo, Muumi ja muumikirja, pulkka ja lumilapio, dubloja (Elean lemppareita!), pari uutta "riipusta" rannekoruun, piirtustustaulu, nukke ja palikoita. Nyt saa pistää vähän huonompia leluja pois ja vauvalelut omaan laatikkoon. 

Nyt nostan hetkeksi jalat sohvalle ja makoilen vaan! Huomenna palaan neuvolan jälkeen kertomaan tarkemmin kuulumisia. :)

38+0

Eli 39. raskausviikko ja sen kunniaksi neuvola aamulla. :)

Pikkunen kasvaa kovasti, joten sen kunniaksi painonmuutos/vko 525g. Pelätä en enää osaa, koska vaikka painonnousu jatkuisi tätä tahtia, en kyllä enää paljoa ehdi lihoa ennen synnytystä. Hb oli noussut 106-> 115. Johtuukohan niistä parista rautalääkkeestä mitkä oon muistanut ottaa nyt viikon sisällä, vai siitä että harjoittelija jätti sen tikun vajaaksi. Väsyttää ainakin hirveesti koko ajan.. :/ Sf-mitta oli 32cm, eli kasvua oli tullut 0,5cm ja hieman keskikäyrän alapuolella mennään. Näytteet oli puhtaat ja verenpaineet hyvät. :)

Pikkuihminenkin ilmeisesti voi masussa oikein hyvin. Eilisen päivän tosin oli kaveri vähän hiljaisempi,  mutta tänään on potkittu jo kovasti. Liikkeet siis +, syke 140. Raivotarjonnassa siis edelleen, todella alhaalla ja pää taisi olla kiinnittynyt. Hihiii, kohta mun pikkunen on täällä! ♥

*Sikiön käden otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Vartalo on pieni ja pullea.
(Vau.fi)

Terveydenhoitaja olo jo viimeviikolla ollut kuulemma varma, että seuraavan kerran pääsen vauvan kanssa neuvolaan. No, en päässyt, mutta ehkä pian! ♥

Tuun lisäilemään masukuvia ja kertomaan enemmän mun voinnista viimeistään huomenna, nyt väsyttää niin paljon että pakko nukkua päikkärit nyt kun Elea nukkuu. :)

Pesänrakennusviettiä tainnuttamassa

Voimat on viikonlopun jäljiltä niiin kadoksissa! Lauantaina tehtiin mun ystävän Pippurin (klik!) kanssa semmonen 13-tuntinen reissu Tampereelle Ikeaan.

Lihapullat oli tietysti reissun kohokohta..

Pakko myöntää ette muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt! Suurin osa päivästä kului kylläkin autossa, ettekä voi uskoa miten onnellinen olin kun vihdoin puoli kymmenen aikaan illalla pääsin kotiin. Oisin ollut aivan valmis jo rojahtamaan sänkyyn ja alkaa yöunille, mutta meidän piti odottaa vielä mun äitiä ja sen miestä jotka tuli vähän perästä ja toi mun ostokset pakettiauton perällä. Pikkutyttökin täällä odotteli vielä hereillä,  ja pakko oli suihkussakin käydä ennen nukkumaanmenoa. Edellisyökin meni tosi huonosti.. Vielä kolmen aikaan olin hereillä ja selasin kännykällä nettiä. Mua jännitti tuo reissu niiiiin hirveesti ettei uni meinannut tulla millään! En siis koskaan oo tehnyt mitään tommosta sen jälkeen kun Elea syntyi.. Ollaan oltu erossa vaan silloin kun olin leikkauksen jäljiltä sairaalassa, ja kerran Eemi on ollut tytön kanssa mökillä päivän ilman mua. (Tosin näillä kerroilla Eemi on koko ajan ollu sen äidin seurassa, joten mua ei oo jännittänyt ihan niin paljoo.. :D) Nyt kuitenkin jouduin jättää nuo ihan keskenään tänne! Hyvinhän ne oli täällä pärjänny, mutta tämmönen kontrollifriikki kun oon niin tuo päivä aiheutti mulle kyllä kunnon stressin. :D Yöllä sitten Elea huusi sydämensä kyllyydestä joten sekään ei hirveen levollista ollut.. Jospa sitä tänään malttais mennä ajoissa nukkumaan niin huomenna olis olo toivottavasti jo vähän tasaantunut. 

Taisin aikaisemmin jo kertoa, että yhtäkkiä mulle tuli kamala tarve vaihtaa meidän olohuoneen mustat kalusteet valkoisiin. Tämä siis oli reissun syy.. Eilen illasta Eemi laittoi huonekalut kasaan ja paikoilleen, ja kyllähän täällä tunnelma muuttui äkkiä.. Verhot täytyy ainakin laittaa vaihtoon, ja muutama muukin muutos pyörii vielä mielessä. :D Eemi ei kyllä tykkää, näiden huonekalujen ostostakin saatiin kyllä aika kauan "keskustella" ennenku Eemi huomas ettei tässä oikeestaan oo vaihtoehtoja.. :D Perus Ikea-kamaahan nää nyt on mutta köyhän ei oo varaa valittaa.. :D Oikeesti kyllä tykkään näistä, just sopivan yksinkertasia mun makuun. :)

Ennen..

Jälkeen. :)

Paljon valosampaa täällä on heti. Tunnelma oli aikasemmin aika synkkä, varsinkin kun meillä on vielä tuo yks iso musta tehosteseinä. Kuten sanoin, muutoksia pitää kutenkin vielä vähän tehdä. Haluan ehdottomasti uuden sohvapöydän, joka tosin on vielä hakusessa. Marimekon räsymatto-kankaasta pitää saada verhot, ja taidan vielä vaihtaa tuohon tv-tasoon vetimet, ja lisätä samanlaiset lipastoon niin ei olis niin tylsän näköinen. Saa nähdä miten saan taas aikaiseksi..

Joulusiivous on myös ollut perjantaista lähtien meneillään, ja ollaan saatu hirveesti keskeneräisiä hommia tehtyä! Kodinhoitohuone on vihdoin valmis, nyt sais vaan kaappeja järjestellä ja semmosta pientä. Suihkutilat ja saunat on pesty niin puhtaaksi että siellä ei kyllä ainutkaan bakteeri pesi. Huomenna pitäis jatkaa keittiöön, ja Eemi hioo ja maalaa Elean huoneen valmiiksi. Vauvan kehto on pesty ja kunhan Elea pääsee omaan huoneeseen, saa laittaa pedin pikkuselle valmiiksi. Ehkä sittenkin kerkeen tehdä nämä rästihommat vielä! :)

Pakko vielä hehkuttaa mun uutta kelloa! Voi että miten rakastan sitä!♥

Joulukuun ensimmäinen

Joulukuu alkoi täälläpäin ainakin lumipyryssä. Muutaman päivän plussakelit sulatti lumen lähes kokonaan pois, mutta tänään aamulla sitä oli taas pihalla paljon ja lisää näyttäisi tulevan. Onhan se ihanaa että piha on heti paljon paremman näköinen kun lumi sen peittää, eikä ulkona oo läheskään niin pimeää. Ulkoilu Elean kanssa on mukavampaa kun ei vaatteet ole aina likaisena. Pihalla varmasti tullaan viettämään enemmän aikaa, kunhan tuo lumi nyt tulisi pysyvästi. Lumen ja talven tulo tarkoittaa meidän perheessä myös sitä, että me saadaan tytön kanssa aika paljon viettää aikaa kahdestaan.. Talvisin siis Eemi auraa, ja lumisateella työpäivät on semmoisia 20-40-tuntisia. Auraamisen lisäksi Eemi siis on päivät normaalisti töissä, ja vielä enemmän. Yrittäjän iloja nämäkin.. :/

Eemi siis lähti aamulla auraamaan, ja me Elean kanssa puettiin heti aamupuuron jälkeen ulkokamppeet päälle ja mentiin ulos ihmettelemään muuttunutta pihaa. Nollakelin paksu lumikerros teki tytön liikkumisesta ulkona aika vaikeaa, mutta maistui ilmeisesti sitäkin paremmalta.. Jotain ulkoleluja pitäis Elealle tuohon saada, ja pulkka ehdottomasti! Nyt kun nuo pihaleikit oli lähinnä sitä lumen syömistä, ja sen kieltämistä. :D Viimetalvena ulkoiltiin vain vaunuissa, ja tytön istuminen oli sen verran heikkoa että kaikki jäi hankkimatta. Ehkäpä me vielä keretään joulupukilta jotain toivoa. :)

Viimepäivät on ollut niin täynnä juhlia ja menoa että täällä alkaa olla äiti ja pikkutyttö aika väsyneitä. Viikolla käytiin läpi jo yhdet ristiäiset, eilen juhlittiin meidän ihanan pienen kummipojan ristiäisiä, ja tänään päästiin mun kaverin tytön 1-vuotissynttäreille. Äsken kotiuduttiin ja Elea sai mennä suoraan päiväunille, ilmeisesti juhliminen väsyttää tuota pikkustakin. Munkin on varmaan pakko ottaa pienet päikkärit ennen tytön heräämistä että jaksaa loppupäivän touhuta.. 

Mun serkku tuli eilen illalla poikansa kanssa tänne vähän lomailemaan, joten lähdetään Elean kanssa niitä katsomaan kun ollaan heräilty. :)

Ihanaa joulukuuta ja joulunodotusta kaikille teille!

Enää ei kestä kauaa.. :)

Mun ihana uus kranssi! ♥ Pakko oli jotain tehdä ylijääneistä paperinarupalloista..
Jokohan meidän talossa niitä olis käytetty jo tarpeeks? :D

36+0

37. raskausviikko. ♥ 

"Sikiö kasvattaa eniten kokoa raskauden viimeisten viikkojen aikana, vähintään 200 grammaa viikossa."

(Vau.fi)

Kuten varmaan huomasitte, kokoarvioista oon luopunut loppuajaksi. Tuntuu tyhmältä kirjoitella niitä viikosta toiseen, kun luultavasti meidän vauvan kohdalla ne ei pidä paikkaansa..

Koko päivän mietein, että tuunko tänään edes postaamaan. Tuntui siltä, että mun "pitää". Oikeestihan mulla ei edes ole mitään asiaa, joten miksi mun pitäis? Mulla on ollut joka keskiviikko tapana päivitellä kuulumisia, joten tulimpa nyt kuitenkin.

Raskaus jatkuu siis ihan normaalisti, eikä voinnissa oo tapahtunut sen kummempia muutoksia. Masu kasvaa ja vauva painaa kylkiluita tosi ylhäällä, sais laskeutua jo! Pientä vihlontaa on tuntunut kohdunsuulla lääkärikäynnistä lähtien, toivotaan että siellä jotain tapahtuu.. ♥ 

Ai hemmetti miten negatiivinen postaus! En tiedä miks edes julkaisen tämmöstä paskaa.. :D Luultavasti johtuu siitä, että oon aivan älyttömän väsynyt. Postaushaluttomuus johtunee samasta syystä. Tämä tyhmä äiti makasi sohvalla tv:n ääressä vielä kahdelta yöllä, ja ennen kolmea ei tainnut uni tulla sänkyynsiirtymisestä huolimatta. Tyttö olikin pystyssä jo kahdeksan jälkeen joten unet jäi aika lyhyiksi. Kaiken lisäksi Elea päätti päivällä että päikkäreitä ei tarvita kuin puoli tuntia, jonka aikana en kerennyt ite edes silmiä laittaa kiinni. Huoh..

Jotta tämä ei olis ihan negatiivinen postaus niin vaihdetaan aihetta ihan lennosta vähän iloisempaan. Saimpa kaikesta huolimatta mun aiiivan ihanan uuden jouluvalon valmiiksi tänään! Pallot oon siis jälleen kerran tehnyt paperinarusta vesi-ilmapallojen päälle. Pari päivää ne makas tuossa pöydällä ja äsken vihdoin sain laitettua ne tuohon valonauhaan kiinni! Ne on oikeesti vielä nätimmät, kuin tuossa kuvassa. Oon niin ilonen. Kerrankin jotain, mikä sujuu multakin. :)




Nyt lähden saunan kautta nukkumaan tämän negatiivisuuden pois musta, ja huomenna palaan taas iloisemmissa merkeissä. :)

Ra(s)kas raskaus

Ehkä otsikko kertoo jo jotain? 

Odotus kyllästyttää.. Haluan sen pienen ihmisen syliin. Haluan pukea sille kaikkia noita pieniä vaatteita tuolta laatikosta. Haluan laittaa tuon ihanan haalarin naulakosta pikkusen päälle ja lähteä kävelylle meidän tuplarattailla. Haluan ottaa ensimmäisen kuvan Eleasta ja vauvasta yhdessä, ja haluan synnyttää!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin tosi raskaita. Maha painaa ainakin 1000 kiloa, se on edessä ja ärsyttää. Polvet on ruvella kun kontaten saa täällä siivota, lattialta kurottelusta ei tuu enää mitään. Elean pesu lavuaarilla on verrattavissa tunnin salitreeniin, siltä se ainakin tuntuu. Jo istuminen hengästyttää ja tekee selän kipeäksi. Kävely helpottaa selkäkipuja mutta aiheuttaa järkyttävän kestoharjoitussupistuksen koko matkan ajalle ja jalatkin menee ihan jumiin. Haluan syödä, mutta koko ajan on niin täysi olo että pahaa tekee. Väsyttää, mutta illalla en kuitenkaan saa unta. Vauva loikoilee jotenkin tosi alhaalla. Liikkeet sattuu, pidätyskyky on koetuksella ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Alavatsaa särkee. Oon ärsyttävä. Oon vihanen. Näytän eläimeltä, koska mun viimeisillä voimilla ei ole mitään mielenkiintoa laittautua. Haluan uudet farkut mutta masu on edessä.

Tuntuu jotenkin väärältä valittaa. Monella muulla raskausajan oireet on aivan h*lvettiä verrattuna näihin pikkuseikkoihin jotka mua ärsyttää. Moni muu on saanut vauvansa jo näillä viikoilla tai paljon aikaisemmin, mutta ei todellakaan syliin, vaan suoraan keskoskaappiin. Älkää siis käsittäkö väärin, en todellakaan toivo vauvan syntyvän vielä. Toivon, että aika kuluisi nopeasti ja pian tulisi se päivä kun meidän pikkunen on täysin valmis tähän maailmaan ja äitin syliin. ♥

Elean raskausajasta nautin kyllä täysin rinnoin. Kannoin niin ylpeänä kasvavaa masua, nukuin ainakin vuoden edestä päikkäreitä talteen, söin, lepäsin, (lihoin), luin netistä raskausjuttuja.. Silloin kyllä olikin täysin eri tilanne. En tiennyt mitä odottaa, kun vauva syntyy. Mun mieli ei olis ikinä kyennyt käsittämään etukäteen sitä, miten onnelliseksi tuo pienen tytön syntymä mut tekisikään. Silloin pystyin maata kun väsyttää, ja kuunnella vaan mun kehoa ja tehdä asioita sen mukaan miten jaksan ja kykenen. Onhan tämä raskaus paljon rankempi, kun mulla on tuo pikku-Elea täällä temmeltämässä, jonka on mentävä kaiken edelle. Vaikka tuo pieni ihminen tuokin iloa ja piristystä mun päiviin, niin kyllä se tuo paljon työtäkin ja lepo jää vähemmälle. Suurena erona pidän myös sitä, että tällä kertaa tiedän mitä odottaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuu etten onnellisempi voisi ollakkaan, niin kuitenkin tiedän, että se suurin ilo ja onni on vasta edessäpäin. Odottamassa sitä päivää, kun meidän pieni syntyy. Tätä vauvaa oon myös saanut odottaa "kauemmin", nimittäin Elean aikana tein raskaustestin 2kk myöhemmin kuin tällä kertaa. Se on pitkä aika, varsinkin odottavalle.. Jotenkin mulla on huono omatunto siitä, että tätä raskautta en kannakkaan niin sokeana onnesta kuin viimeksi. No, pienen tahdon kotiin halittavaksi yhtä palavasti kuin Eleankin aikanaan, eikö se ole tärkeintä? ♥

Kyllä tuosta masusta oikeesti tykkään. Musta on ihanaa, kun maha saa luvan kanssa pömpöttää. Musta on ihanaa seurata sen kasvua, silittää sitä, ja iltasin maatessa tuntea pienien jalkojen potkut kyljessä. Musta on ihanaa tietää, että siellä kasvaa yhtä ihana, pieni ja kallis aarre kuin Elea, ja että kohta mulla on yhden sijasta kaks pientä rakasta täällä kotona. ♥ (Ja kaks pientä kättä enemmän tekemässä tuhojaan.. :D) 

Jouluvauvamasu 34+1 ♥

Elea 34+1 ♥

Tämä mun olo on saattanut myös johtua mun parin yön huonoista unista, sillä esimerkiksi lauantaina sain herätä Elean antamaan räkäiseen pusuun ja nauruun jo klo. 5.30. Elea oli kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta itse sain selvitä päivästä neljän tunnin yöunilla. Meillä ei tyttö mene enää kertaakaan ennen iltayhdeksää nukkumaan! Flunssan takia oon myös nukkunut tosi huonosti pari viimeyötä, onneks se ei kuitenkaan oo Eleaa valvottanut.. Ehkäpä tässä saan pikkuhiljaa nukuttua univajeen pois ja voin taas hymyssäsuin kantaa tätä masua. :)

Väsymys

Otsikko varmaan kertoo kaiken..
Oon aivan poikki jatkuvasti ja mikään määrä unta ei tunnu riittävän. Tosin mitään maraton-nokosia en oo päässyt kokeilemaankaan, kun tuo pikkutyttö on aamusin pirteenä hereillä poikkeuksetta viimeistään klo. 8.00. Päikkäreitä oon kokeillut nukkua välillä kun Eleakin nukkuu, mutta silti oon hetken päästä taas aivan poikki.. Tiistaina on sitten lääkärineuvola, joten pitää varmaan tuo hb siellä tarkistaa. Viimekerrallahan se oli jo aika alhaalla, joten varmaan lisäraudan vois alottaa jo. 

Jotenkin tää väsymys ei kyllä estä mua väsyttämästä itteeni ollenkaan. Pari päivää sitten Eemikin jo sanoi että "sun pitäis levätä välillä, eikä koko ajan värkätä jotain". En oikeen osaa rauhoittua paikoilleen, mikä ei mun oloa varmastikkaan helpota. Tosin jaksan päivät tytön kanssa kotona päivisin kun on jossain muualla kuin kuin kotona, miettimässä muita juttuja. Eipä mulla kyllä mitään ongelmaa tässä kotonaolossa oo ollutkaan, onpa ihanaa kun meillä on tämmönen mahdollisuus ja noin pikkusta tyttöä ei vielä tarvi viedä hoitoon. Ehkä tekis mullekkin hyvää välissä kuitenkin vähän rauhoittua. Päivisin siis kierrellään Elean kans kirppiksiä ja kyläillään mummoilla. Lisäks mulla on aina jotain kesken kotona. Suursiivous on menossa jatkuvasti, etenen vaan niin hitaasti että kun joskus selviän listan loppupäähän, saan aloittaa jo alusta. On Elean tilkkupeitto (puolivälissä!), kaiken maailman leivonnat ja hillot, ja pari muutakin projektia josta kirjoitan enemmän ens kerralla. Jotain kun saan päähän niin se ei voi odottaa. Sempä takia Eemi aloitti vielä perjantaina uuden laminaatin asentamisen yläkertaan. Löysin torstaina netistä halvalla uutta laminaattia -> päätin että vaihdetaan lattia -> perjantaina hain lattian. Nyt on siis Elean tulevassa huoneessa jo lattia paikallaan. Ulkokukkapurkkien metsästämiseen oon nyt käyttänyt vaivaiset kaks päivää; kukat odottaa jo autossa. Mutta mistä saan samanlaisen purkin ku naapurilla?! Mun muistilistassa ois vielä vaikka mitä ostettavaa, siivottavaa, tehtävää jne. Ja kyllä; mulla on muistilista kaikkea tätä varten. :D

No, varmaan sanomattakin selvää että me ollaan taas viimepäivien aikana keretty tehdä vaikka mitä. Eletty perusarkea ja tuusattu tyhjänpäivästä niinku aina, kaiken päälle vielä sairastettu syysflunssaa. Eleakin siis sairastu, ja mullakin on ollut TAAS nenä tukossa pari päivää. Päänsärky on järkyttävä! Perjantaina mun ihanat ystävät tuli ruokakesteille ruuat mukanansa, tein vaan salaatin. Syötiin yhdessä ja eipä sen kummempaa. :) Eilisen käytin siis kukkapurkkien metsästykseen kaatosateessa 10-kilonen pikkutyttö kainalossa kaupasta toiseen, ja illasta leivoin aivan ihanaa daim-valkosuklaapiirakkaa. Tänään käytiin rakenna-sisusta-asu tms. messuilla ja kotiinlähtiessä ostettiin ulkopuolelta ihanaa savukalaa josta värkkäsin vähän myöhäsen lounaan. Nyt on pikkutyttö nukkumassa, Eemi sen veljellä kattomassa formulaa ja muutaman kuvan jälkeen taidan minäkin vetää peiton korviin!