Kesän viimeinen

Haaveissa oli vaikka mitä, mutta aika on rajallista ja niin se kesä taas lähenee loppuaan. Muumimaailma ja Korkeasaari jäi tänä vuonna näkemättä, mutta päästiin me kuitenkin vielä kesän viimeiselle reissulle.

Vielä viimeviikonloppuna kovasti mietittiin että lähdetäänkö johonkin, ja jos lähdetään niin millä, minne ja milloin. Eemi sai kun saikin järjestettyä itselleen kaksi lomapäivää, joten tiistaina lyötiin matkasuunnitelmat lukkoon ja sovittiin auton lainasta, meidän oma kun on edelleen rikki.

Keskiviikkoaamun pakkasin, ja Eemin töiden jälkeen kurvattiin ripsihuollon kautta Ouluun. Oltiin varattu leirintäalueelta pieni mökki, ja perillä oltiin niin myöhään että saatiinkin mennä suoraan iltapalan jälkeen nukkumaan. Aamupala syötiin viereisessä Sokos hotellissa, ja käytiin Edenissä uimassa. Aikataulu oli aika kiireinen koska tahdottiin keretä viikonlopuksi kotiin viettämään Venetsialaisia. Päikkäriaikaan pakattiin tytöt autoon ja jatkettiin matkaa Haaparantaan. Ikeaa vartenhan me sinne mentiin, mutta mukaan tarttui myös kenkiä ja paljon karkkia. Ollaan kyllä aikaisemminkin käyty Ikean viereisessä Candy worldissa, mutta ainakin meiltä on jäänyt kokonaan huomaamatta sen yhteydessä oleva Hoplop/Touhutalo-tyylinen leikkipaikka lapsille. Siellä vierähtikin sitten useampi tunti, ja kyllä meillä oli iloinen pikkutyttö! Vilakin pääsi vähän lattialle verryttelemään jatkuvan autoilun tai rattaissa/sylissäistumisen vastikkeeksi ja me saatiin Eemin kanssa juoda kahvit ihan rauhassa. Oltiin suunniteltu paluumatka yölle, ja Ikeassa kuluikin aikaa oletettua vähemmän joten oli kyllä aivan huippua että voitiin viettää luppoaika siellä. Paikka meni kiinni Suomen aikaa klo 20.00, joten siitä suunnattiin autoon iltapalalle ja kohti kotia. Elea jätti päikkäritkin välistä, joten kaiken tuon riehumisen ja shoppailun jäljiltä aivan väsynyt pikkutyttö nukahti melkein heti autoon. Kotona oltiin jo 00-01 välillä yöllä, joten hyvin kerettiin vielä Eemin kanssakin nukkua.

Vaikka reissu oli nopea ja aika kiireinen, niin kyllä se piristi! Miten mukava päästä välillä jonnekkin ihan muualle, ja vielä mukavampi palata takaisin kotiin. Uudet huonekalut odottaa kasaajaa kun Eemi on sen pikkusisaruksien kanssa aloittelemassa Venetsialaistenviettoa driftingkisojen merkeissä. Me jäätiin tyttöjen kanssa kotiin päikkäreille, kun Eleaa muutenkin meinaa kaikki tommonen kovaääninen vähän pelottaa.Vielä pitäisi muutama raketti käydä ostamassa että saa Elealle illalla niitä näyttää. Nyt saa ihana syksy tulla!♥ Hauskaa viikonloppua ja Venetsialaista niille jotka sitä juhlii!

Aikataulu tosiaan oli _todella_ kiireinen, kun kuviakaan ei reissulta ole kuin yksi. Huh!

Ihana ukkonen

Oonkohan koskaan kertonut, että rakastan ukkosta. Rakastan sadetta, ukkosta, pimeää ja salamoita. Oon kovasti oottanut helteiden tuovan mukanaan rankempiakin myrskyjä, mutta eipä täällä Kokkolassa ainakaan mitään sen kummempaa oo näkynyt. 

Perjantai-iltana lähdin tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen vielä kuvaamaan. Meidän auto on rikki, joten jouduin tyytyä Eemin työautoon. Kamala, iso auto. Ensin ihmettelin ihmisten määrää, kunnes tajusin että on viikonloppu. Joka paikassa ihmisiä, minä autolla jota en osaa käyttää = ahdistava yhdistelmä. Masentuneena käännyin jo kotia kohti ja päätin lähteä uudestaan viikolla. Liikennevaloissa huomasin taivaalla kirkkaita valoja. Siis ihan hemmetin isoja salamoita! Mun oli ihan pakko lähteä metsästämään niitä, joten tein u-käännöksen ja lähdin läheiseen saareen. (Jonne pääsee autolla, en jaksanut uida.) 

Vastarannalla oli kamala myräkkä, ja mun oli pakko jäädä kameran kanssa istumaan kivelle. Puolen tunnin istuskelun ja kuvaamisen jälkeen alkoi sataa kaatamalla ja myrsky oli jo aivan päänpäällä, joten koin parhaaksi paeta autoon. Onneks menin! Olin koko viikonlopun niin hyvällä tuulella! Kotiinmennessä oli jo aivan pimeetä, ja kun sisälle pääsin ni jo täällä meilläkin ukkosti. Laitoin tälle alkusyksylle ekat kynttilät palamaan. Aaaaahh miten rakastankaan sadetta ja pimeää. <3 Yhtään kunnon salamaa en saanut ikävä kyllä kuvaan vaikka kovasti yritin, joten ehkä täytyy vielä vähän harjoitella..

Ihanat kesäpäivät

Mikä ihana kesä! ♥ En vaan millään pääse yli tästä hehkuttamisesta. Tyttöjen kans on niin helppo mennä ja tulla, kun on lämmin. Tekemistä on rajattomasti, ja Vilan syötötkin onnistuu pihalla. Perjantaina otettiin äkkilähtö Kinnulaan mökille. Kuten kaikki varmaan huomas, ilmat oli mahtavat ja pari päivää vietettiin mökin pihassa. Vila pääsi ensimmäistä kertaa telttaan yöksi, ja olin itekki aivan innoissani! Rakastan telttaöitä! Yöksi viileni sopivasti, ja pitkästä aikaa sai nukkua peiton alla heräämättä jatkuvasti kuumuuteen. Unta en tosin millään meinannut saada kun jännitti niin kamalasti miten Elean yö sujuu mummun ja pappan kanssa asuntovaunussa. Aamulla heräiltiin jo kahdeksan aikaan Eemin ja Vilan kanssa ja kerettiin vielä aamukalaan ennenku Elea heräs. :D

Mökki on rantatontilla, joten onhan se sanomattakin selvää että Elea oli lääräämässä oikeestaan koko ajan. Ite en tuota osaa niin loman kannalta ottaa, kun koko ajan toisen piti juosta tytön perässä ettei se vaan pääse yksin rantaan. Päivät on myös kaikille raskaita kun ei pääse helteestä hetkeksikään hengähtämään sisälle. Päätettiin sitten mukavan miniloman jälkeen lähteä kuitenkin lauantai-iltana jo kotiin. Vilakin pääsi ekaa kertaa järveen uimaan vielä ennen lähtöä, vesi oli niin ihanan lämmintä!

Sunnuntain suunnitelmiin kuului mm. Elean 2-vuotiskuvaus, joka kuitenkin toistaiseksi on vielä tekemättä. Haluan ottaa ainakin osan kuvista samassa paikassa ladon luona kuin 1-vuotiskuvat ja sinne siis suunnattiin. Eipä vaan muistettu että siihen paistaa aamupäivästä suoraan aurinko joka hieman vaikeuttaa kuvaamista, joten päätettiin jättää kuvaus suosiolla toiselle päivälle ja oltiin jo lähdössä kotiin kun huomattiin joku patikointireitti ja päätettiin kiertää lenkki metsässä vielä. Elea oli aivan innoissaan ja sovittiinki että mennään toisenkin kerran vielä!

Illasta käytiin vielä grillaamassa ja kokeilemassa vihdoin korjattua mönkijää. (Lue: Eemi kokeili ja äiti lohdutti pelkäävää pikkutyttöä sylissä.)

Tänään Pippuri sai mulle jonku hetkellisen mielenhäiriön ja lähdettiin tyttöjen kans suoraan aamupalapöydästä pyörällä n. viiden kilometrin päähän puistoon, peräkärryn renkaat lähes tyhjinä. Huhhuh! Meillä oli kiva aamupäivä puistossa, mutta kyllä matkat otti koville! Selkä ja jalat huutaa hoosiannaa, joten tämä äiti painaa nyt pään tyynyyn ja alan nukkumaan. Kyllä nämä ihanat helteetki vaan omansa verottaa. Ihanaa viikkoa! :)

Kesäksi tekemistä

Edellisessä tekstissä taisin jo mainita, että laitetaan remontti tauolle kesäksi. Haaveena olis, että Eemi kerkeis tänä kesänä pitää edes lyhyen loman töistä, ja päästäis jossain käymään. Toistaiseksi kiire on ainakin kamala, ja tyydyttiin käymään läheisessä Kälviän kotieläinpuistossa.

Aika pieni paikka tuo on, ja tosiaan siellä on "vaan" kotieläimiä. Pupuja, kissoja, koiria, lehmiä, lampaita, possuja, kanoja ja semmosia. Elea oli kyllä innoissaan ja tykkäs eläimiä ihailla, mutta mua itteeni houkuttais enemmän joku hieman isompi paikka. 

Missä te ootte reissanut tämänikäisten kanssa? Mua houkuttais paljon ainakin Muumimaa, uskon että Elea tykkäis niiiin paljon kun muumit on aika kovassa suosiossa tällä hetkellä. Jossain muuallakin olis kiva käydä, tietäis nyt vaan ennenku alkaa suunnittelemaan että voiko Eemi edes olla lomalla. En oo hirveesti vielä selaillut netistä että mitä kaikkea olis tarjolla tämänikäisille lapsille, mutta vinkatkaa ihmeessä jos on joku kiva juttu mielessä! :)

Oli meillä oikeesti mukavaa vaikka tuo viimeinen kuva näyttää tuolta! :D Kierroksen jälkeen lähdettiin vielä Pippurin ja lasten kanssa syömään maailman parasta kalakeittoa Pipsin mummulle. Nyt tytöt nukkuu ja itekkin taidan nostaa jalat sohvalle. ;)

Pihatöitä

Meillä on ollut pari kuukautta täysi remontti menossa. Viimekesänä innostusta talon julkisivuremonttiin ei ollut tarpeeksi, ja niimpä se jäi tauolle yhtä nopeasti kuin alkoikin. Nyt ollaan vihdoin tsempattu ja pihapuoli alkaa olla pikkuhiljaa valmiina. Meidän suunnitelmat muuttui, joten sisäpuolen viimeistely ei ainakaan heti ole ajankohtainen. Sovittiin Eemin kanssa että kesä eletään nyt ainakin rauhassa ja syksyllä tehdään remontti sisällä valmiiksi.

Piha on ollut muutosta asti aika myllätty, eikä Elean kanssa oikeen sitä oo voinut käyttää. Nyt kun se on tasoitettu ja siivottu, ollaankin pariin otteeseen sitä käyty jo testaamassa. Elea on ollut aivan innoissaan kun on niin paljon tilaa kirmata, eikä mullakaan oo ollut läheskään niin tylsää kun ollaan voitu olla Eemin seurana ulkona. 

Vielä olis vähän hommaa jäljellä. Multa haisee suoraansanottuna paskalle ja tulevan uima-altaan kuoppa on mutaa täynnä. Tottakai siellä kaivaminen oli Elean lempipuuhaa, joten sotkulta ei olla vältytty. Tänään olis onneksi vuorossa nurmikon kylväminen, ja sitten saakin muutaman viikon odotella että piha alkaa vihertää ja sen saa kunnolla käyttöön. Ihanaa että saadaan vihdoin oma piha!

Nyt kun me ilmeisesti tänne hetkeksi aiotaan jäädä, täytyy alkaa myös miettiä sisällä sisustusjuttuja ja säilytysratkaisuja. Kämppä ei oo ollenkaan sellainen kuin haluaisin, enkä oikeestaan tiedä mitä siellä pitäisi tehdä että se olisi.. Jokatapauksessa täällä en tällä hetkellä ainakaan hirveesti viihdy, joten jotain pitää keksiä.

Mites muilla on kesälomat alkaneet? :)

Kesän muistot

 Just niin mun tyylistä, että ensin haaveilen lumesta, joulusta ja pimeästä, ja nyt kun joulu on ihan käsillä niin mun mieli pyörii kesässä. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että saatiin vihdoin pöytäkone käyttöön. Niimpä kaivoin laatikon perältä muistitikun ja rupesin tyhjentämään kameran muistikorttia sinne. Samalla löytyi kaikki kesäkuvat.

Ensimmäinen kunnon kesä mun pienen tytön kanssa. Mulla oli niin paljon suunnitelmia. Osa niistä toteutuikin, osa jäi vaan haaveiksi ja ensi kesän suunnitelmiksi. Kyllä taas huomaa, miten nopeasti aika kuluu. Vastahan Elean kanssa istuttiin nurmikolla auringon lämmössä, ja nyt on jo ihan talvi.

Näitä kuvia katsellessa tuli niiiiin haikee olo. Miks me ei käyty enemmän rannalla? Elea tykkäs uimisesta ihan hirveesti, minkä takia en vienyt sitä sinne useammin? Miksi me ulkoiltiin niin vähän? Miks me ei kunnolla nautittu kesästä ja siitä lämmöstä? Kesällähän tähän kaikkeen oli hyvät syyt.. 

Kyllä me kerettiin paljon tehdäkkin. Keinuttiin, vaunuiltiin, makoiltiin terassilla. Reissattiin, muutaman kerran uitiinkin, ja syötiin jäätelöä. Harjoiteltiin kovasti kävelyä, ja loppukesästä jo Elea juoksi avojaloin nurmikolla. Syötiin ulkona, mökkeiltiin, nukuttiin teltassa ja suviseuroissa majoituttiin pakettiautoon. Kerättiin kukkia, ihmeteltiin lintuja ja muita eläimiä, haaveiltiin vauvasta, joka vielä oli aivan pienen pieni. Käytettiin mekkoja, ja Elea sai ensimmäiset kengät. Juhlittiin tytön 1-vuotissynttäreitä ja illalla äiti itkien selasi kuvia vauva-ajalta. Istuttiin cartingradan varrella kuulosuojaimet päässä, ja tietysti syötiin mansikoita.

Ensi kesä on pyörinyt mielessä jo paljon. Silloin Elea on jo iso 2-vuotias. :( ♥ Toisaalta mukavaa, kun voidaan tehdä jo vaikka mitä kun tyttö ymmärtää paljon enemmän, mutta saa nähdä miten kaikki onnistuu puolivuotiaan vauvan kanssa. Ainakin Muumimaahan on pakko päästä! Eemillä on toivottavasti mahdollisuus pitää edes vähän enemmän lomaa kuin tänä kesänä, joten ehkä me päästään muutenkin reissailemaan? Haaveissa olisi myös saada oma piha valmiiksi, ja taloonkin loput paneelit paikoilleen. 

Ensi kesään on vielä aikaa, joten siitä kerkeää haaveilla vielä monta kertaa. Näitä kuvia halusin vaan tulla jakamaan, ehkä ne piristää teitäkin näin talven keskellä. Jatketaan nyt vaan joulun ja jouluvauvan odotusta, ehkä silloin viimeistään saan muuta ajateltavaa. :)

Venetsialaiset

Tulen, veden, ja valon juhla.

Huvilakauden päättäjäiset.

Miten kiva viikonloppu taas takana! :) Venetsialaiset on ehdottomasti mun suosikkijuhla heti joulun jälkeen. Lähes jokaisella on kynttilöitä ja ulkotulia pihassa, ja tähän aikaan vuodesta on jo illasta niin pimeetä että ulkona näyttää aivan ihanalta! Nyt on vielä ollu niin lämminkin (päivällä), että ollaan oltu ulkona paljon. 

Täällä meilläpäin järjestetään kaupungissa myös kaikkia tapahtumia venetsialaisten kunniaks. Isoin juttu varmaan lauantai-iltana torilla, jossa on ohjelmaa ja esiintyjiä yöhön asti. Luonnollisesti meillä jäi nuo juhlat väliin keskiyön ilotulitusta lukuunottamatta. Se on niiiiin perinne ja pakko käydä katsomassa joka vuosi. Jossain vaiheessa on myös lapsille ohjelmaa, mutta en usko että vielä Elean ikäiselle joten sekin jätettiin väliin. 

Lauantaina oltiin aamusta/päivästä kaupungissa kattomassa driftikisoja,  ja otettiin vielä Eemin kolme nuorinta veljeäkin mukaan. Kyllä lapset (ja Eemi) olikin innoissaan! Eleakin on kyllä niiiin isin tyttö; kaikki kovaääninen ja muutenki "miesten jutut" kiinnostaa hirveesti. :D Niin se tyttö jakso kattoa koko kisat rattaista kuulosuojaimet päässä.. Ilta oltiin anoppilassa ampumassa raketteja. 10 aikaan laitettiin Elea autoon nukkumaan unilelu kainalossa ja lähdettiin rantaan ajelemaan ja kattelemaan miten paljon mökkeilijät jaksaa nähdä vaivaa ja laittaa SATOJA ulkotulia pihalle, laitureille, veteen ja kuisteille. Kyllä on mahtava näky! :) Illan kruunas tosiaan se ilotulitus ja sen jälkeen painuttiin nukkumaan. Tänään jatkettiin juhlia vielä aamusaunalla ja ensimmäisellä lounaalla meidän omalla terassilla.  :)

Miten ihana viikonloppu! ♥

23+1

Empä meinaa pysyä viikoissa mukana ollenkaan. Jälleen kerran sain käydä tarkistamassa että onko tuo nyt sitten oikee otsikko, mutta taitaa se olla.

24. raskausviikko siis menossa. Pienet jalat potkii jo tosi kovaa,  niin kovaa että isikin pystyy tuntea ne jo selvästi. ♥ Mulla on istukka siis etuseinässä  joten ehkä sen takia vasta näin myöhään(?). Masu kasvaa ja alkaa olla jo vähän edessäkin. Istuminen on välillä tosi epämukavaa, eikä hyvää asentoa meinaa löytyä millään. Tästä ei ehkä kannattaisi vielä ärsyyntyä, sillä luulempa että tuo maha kerkee vielä puolessa vuodessa kasvaa ja häiritä paljon enemmän.. Harjoitussupistuksia on tullut nyt muutamana päivänä aika usein. Reipas kävely ja Elean nostelu niitä eniten aiheuttaa. Ei ne tosin kipeitä ole, mutta epämukavia. 

*Tällä viikolla pikkunen rakas painaa n. 500g ja on n. 28cm pitkä. ♥

Maanantaina pääseekin sitten taas neuvolaan tarkastamaan että kaikki on hyvin.

Puhelimella ei pitkiä voi päivitellä, mutta näin lyhyesti kaikki siis hyvin meillä. :) Me nautitaan näistä viimeisistä kesäpäivistä Elean kanssa, ja viikonloppuna saadaan siivota pihaa ja viettää venetsialaisia. Enemmän sitten. :)

Mun pieni kesätyttö. ♡

Lonely sunday

Onneks saan mun Eemin tänään kotiin. <3

Vaikka välillä näissä hormoniraivareissa oon käskeny sen suksia ties minne, on pakko tunnustaa että mulla on jo hirvee ikävä. :(

Meillä on kyllä Elean kans ollut ihan mukava viikonloppu kahdestaankin. Perjantaina tosin Eemi lähti vasta illalla, joten eipä me olla oltu ku eilinen täällä keskenämme. Perjantaina laitoin Elean nukkumaan ja jäin ite sohvalle vielä karkkipussin kanssa tv:n ääreen. Eilen oltiin koko iltapäivä anoppilassa. Siinä oli pihahommat vähän kesken, joten istuskeltiin nurmikolla nautittiin ihanasta auringosta. Pikkunen tyttö päätti myös todella äitin yllättää: Elea rupes ensin varovasti ite nousemaan ilman tukea ylös, (tätä tehnyt aikasemmin vaan pari kertaa sohvalla) ja illasta jo yritti askeleitakin ottaa. Viimein illalla just ennen kotiinlähtöä mun pikkunen tyttö otti varovasti neljä ensimmäistä askelta ihan ite! <3 Ei me sitte maltettukkaan kotiin lähtee, vaan jäätiin vielä oottamaan josko se yrittäis vielä uudestaan.. Muutamia askelia se sai hatarasti otettua vielä, ja tämä onkin hyvä alku. :) Nurmikolla on ilmeisesti sen verran pehmeetä, että siinä tuo pikkunen uskalsi kokeilla taitojaan. Saunassa käytiin pesemässä ruohot ja mullat pois, ja sitten sai pikkutyttö lähteä nukkumaan.

Yö ei sitten todellakaan sujunut niin hyvin.. Elea oli tosi vaikee saada nukkumaan. Hyvin se kuitenkin lopuks sinne rauhottu, ja näytti nukkuvan ihan hyvin. Yöllä kuitenkin kahden aikaan alkoi ihan järkyttävä huuto. Oli pakko laittaa ikkunatkin kiinni ettei naapurit herää. :D Tyttö huusi ja huusi minkä keuhkoistaan pysty, ja mikään ei auttanu. Puhuminen, silittely, syli tai edes katse sai sen raivostumaan vaan entistä enemmän. Tää on todellakin mulle uutta, sillä koskaan ennen, ei siis kertaakaan oo Elea valvottanut yöllä, saati itkeny noin kovaa. Meillä on siis alusta asti ollu aika helppoo tuon tyytyväisen tytön kanssa, joten säikähdin vielä enemmän. Hain sitten jossain vaiheessa maitopullon, ja siihen se sitte rauhottuki uudestaan nukkumaan. Ite kerkesin hädin tuskin nukahtaa kun tää huuto alko uudestaan! Otin Elean viereen ja siinä se raivos lähemmäs tunnin, eikä edelleenkään mikään auttanu. Viimein kun se nukahti, niin välissä se säpsähti ja höpötteli unissaan.. HUUUuuuhhhhhhh ois kyllä Eemi saanu olla täällä, olin kyllä jo vähä peloissani että mikähän toista vaivaa.. :/ Loppuyö nukuttiin hyvin, ja tänään on taas ollu ihan tavallista.

Koitin googlesta ettiä vähän tietoa, että mitähän tuo ois voinu olla. Aika hyvin täsmäs tuohon "yölliseen kauhukohtaukseen", mutta se vissiin tulee yleensä jo vähän aikasemmin (pari tuntia nukahtamisesta), eikä kyllä varmaan kahtaa kertaa saman yön aikana? Tosin voihan se johtua ihan vaan siitä kun Elea tosiaan on oppinut uusia asioita niin hirveesti lyhyen ajan sisällä, ja kaikki hampaatkin on päättänyt kasvaa nyt samaa aikaa. No, toivottavasti ei toistu ainakaan. Nostan kyllä hattua kaikille itkusten vauvojen äiteille/isille, sillä tää oli vuoden aikana meidän ainut kerta ja oon kyllä jo tämän yhen yön jälkeen jo ihan poikki!

19+1

20. raskausviikko. ♥ Nyt oikeesti on pakko ihmetellä, että mihin tää aika katoaa? Päivät ja viikot vierii ja kaikki asiat mun to do-listalla on tekemättä. Ens viikolla ollaan jo puolessa välissä raskautta! Onneks tehtävää ei oo niin paljon kun viimekerralla, ja nytkin oikeestaan on vaan vaatteet pikkuselle ostamatta. Tällä kertaa oon saanu jonku verran hillittyä mun shoppailuvimmaa, kun oon niin odottanut maanantaina olevaa rakenneultraa. (enää 4 yötä!!)  Eniten tietysti toivon näkeväni terveen pikkuvauvan, mutta kyllähän se sukupuolikin kiinnostaa (ja toivottavasti selviää..) Yläkerran toinen makuuhuone pitäis ennen joulua saadavalmiiks että Elea pääsis sitten sinne nukkumaan, ja kyllä äitilläkin olis kieltämättä aikamoinen sisustusvimma ppäällä.Oikeestaan koko talo pitäis saada ennen joulua valmiiks, koska tarkotuksena olis pistää tämä sitten myyntiin, ja joskus jos tämän saa myytyä niin katsella meille isompi asunto.  Eli kiirettä pitää,  toivottavasti pikkunen ei, vaan malttais pysyä masussa sitten jouluun asti. :) 

*Tällä viikolla tuo pienempi rakas on n. 21,5cm pitkä, ja painaa n. 250 grammaa. ♥

Potkut tuntuu jo päivittäin, ja päivä päivältä vahvemmin. Jos en ihan oo hulluks tulossa niin voisin jopa väittää että yks pienen jalan hipaisu tuntu vatsan ulkopuolelle käteenkin. :)

Elean kanssa ollaan puuhailtu vaikka mitä mukavaa, mutta kuvat vaan vieläkin seisoo siellä kamerassa kun tietokone ei oo toiminnassa vieläkään. :D Puhelimella en niin malta ottaa enää kuvia kun huomasi miten paljon parempi on tuolla kameralla kuvailla.. 

Eleasta on yhtäkkiä kasvanut aivan iso tyttö! Joku päivä voisin siitä kirjottaa enemmän. Nyt puhelin sekoilee liikaa.

Pikanen päivitys kännykällä

Eli kännykän varassa ollaan taas. :( Kone on kuollu lopullisesti, kun Elea rikkoi vielä näytönkin. Eemin on mooonta päivää pitäny jo laittaa mulle pöytäkone kiinni tv:seen että pääsen päivittelemään tänne, mutta mun suureks "yllätykseks" sitä ei oo tapahtunut vieläkään.. :D 

Täällä me ollaan sairasteltu Elean kans pari päivää. Ei mitään flunssaa kummempaa, mutta tosi ärsyttävää kuitenkin m Tänään näyttäis meillä molemmilla jo olevan parempi päivä,  joten ehkä me päästään päikkäreiden jälkeen tonne aurinkoon puistoilemaan. Eemillä on töissä järkyttävä kiire, joten 1-vuotiskuvat odottaa vielä ottajaa. Ens viikolla Eemillä pitäis olla jopa pari päivää lomaa, joten sitten kyllä pitää keksiä jotain mukavaa. :)

Vauvasta sen verran, että viikkojahan meillä on kasassa tänään 18+3, eli 19. raskausviikko käynnistyi keskiviikkona. ♥ Pienen pieniä potkuja tuntuu jo päivittäin, ja masukin tuossa kasvaa.. :) 

* Tällä viikolla meidän pienellä on pituutta n. 18cm ja painoa hurjat 220g. ♥ Mitat tarkentuukin sitten reilun viikon päästä rakenneultrassa!! :) 

Meidän hukassaollessa ollaan sairasteltu, ulkoiltu, leivottu, ja eilen käytiin notkumassa Kaustisella carting-radan varressa kun Eemi oli ajamassa. Kuvia on puhelimessa tähän hätään pari, kamerasta kun ei nyt saa mitään ulos. :/

Jatketaan taas kunhan koneen saa toimintaan, viettäkää ihana viikonloppu! :)

Viikonloppu

Oon sitä mieltä että viikonloput menee aivan liian nopeesti. Niin äkkiä on maanantai ja Eemi lähtee taas töihin.. Illastakin valvotaan vielä myöhään että saadaan varmasti joka minuutti talteen, ja se tietysti kostautuu aamulla taas. Unirytmi on jotain ihan mitä sattuu taas. Eilen kukuttiin Eemin kanssa vielä kahden aikaan hereillä. Ihmeteltiin miten pimeetä jo yöllä oikeesti on, katuvalotkin palaa? Äkkiä se syksy sitten tulee. Kesän tuntua vähentää myös nämä kamalat ilmat mitä täällä meilläpäin on jo viikon jatkunut. Tuuli on jotain järkyttävää, kovaa ja kylmää. Aurinko ei paista, ja vettä on tullut varmaan joka päivä. JA VIELÄ YÖLLÄKIN ON PIMEETÄ! Eeeei miten aika menee näin nopeeta? Onneks en tästä vielä jaksa masentua, sillä tykkään kyllä syksystä. Rakastan pimeitä iltoja, ja ihanaa kun kohta saa taas polttaa kynttilöitä. :) Mutta karu tosiasia on vaan se, että syksyn jälkeen tulee aina talvi. :/ Ens viikoks on luvattu taas parempia kelejä, joten ehkä saadaan vielä ainakin muutama kesäinen päivä, ja kerettäis käydä ottamassa Eleasta vielä niitä 1-vuotiskuvia lisää. 

Meidän viikonloppua vois kuvata erittäin hyvin sanalla ruoka. Syöty on enemmän kun laki sallii, ja nimenomaan herkkuja. Eemi jopa innostu kokkaamaan ja teki mulle vohveleita. Karkkia on mennyt, perjaintaina syötiin pizzaa, mustikkapiirakkaakin ollaan päästy syömään ja eilen oltiin Eemin siskolla grillaamassa. Elea on herkuttelut koiranraksuilla (yööööök!), kiitos tuon ihanan piskin joka oli meillä viikonlopun hoidossa.. <3 Kaiken lisäks kirjottelin netistä jo reseptejä ylös, ja kävin kaupassakin. Vielä odottais mansikka-vaniljaviinerit ja mustikkapiirakka leipojaa. Jos tästä jotain positiivista haluaa löytää, niin oikeesti mun tekee tällä hetkellä kaikista eniten mieli kaalilaatikkoa, ja siihenkin löytyy kaapista ainekset. :)

Elea on aivan rakastunut tähän pieneen viikonloppuvieraaseen, niinku minä ja Eemikin. :)

Eilen pääsin vielä toteuttamaan mun pitkäaikaisen haaveen, kun Eemi vei mut poimimaan mustikoita! Eipä niitä oikeen meinannu mistään löytyä kun ei ollut mitään tietoo edes että mistä ettiä. Tuntuu että joka paikassa oli joku jo käynyt enimmät keräämässä (puolet lehdistäki viety mukana), ja kun Elean ruoka-aika alko lähestyä niin me päätettiin luovuttaa. Saalista saatiin kuitenkin sen verran että sen yhden mustikkapiirakan saan leivottua. :D Pakkaseenkin olis ollut kiva vähän niitä saada, mutta ehkä me lähdetään vielä uudelle kierrokselle tai tyydytään vaan ostamaan niitä jostain..

Elealle ei oikeen mustikka maistunut, ainakaan ilmeestä päätellen. :D

Kytysiä mustikkavarpuja :(

Nyt vaan oottelen että tuo pieni tyttö herää päikkäreiltä niin me päästään juhlimaan yhden iiihanan pojan 4-vuotissynttäreitä. :)

*Rakenne-ultraan aikaa jäljellä tasan 2 viikkoa!

Kuvia

Yritin saada Eleasta otettua ite 1-vuotiskuvaa, toistaseks ainakin vähä huonolla menestyksellä.. :D Kyllähän tuo meidän tyttö nätti on, mutta kuvat ei ihan semmosia mitä olin kuvitellu. 1-vuotias villi pikkutyttö ei kyllä tehnyt tästä maailman yksinkertasinta hommaa. Koko ajan oltiin menossa milloin missäkin, revittiin ja syötiin ruohoo, eikä varsinkaan katota kameraan päin. No, tää oli vasta harjoittelukierros ja Eemi saa kyllä lähteä seuraavalla kerralla mukaan viihdyttämään tyttöä, jospa sen sais hetken pidettyä paikoillaan. Yhen ihmisen on kovin vaikea yrittää saada tyttö pysymään paikallaan, kiinnostuneena ja yrittää vielä pitää kameraa kädessä ja saada muutama kuvakin otettua. Luovutettiin aika äkkiä kun huomattiin että homma taitaa olla aika mahdoton, ja Eleakin aika totisella tuulella. Tässä nyt kuitenkin ois muutama kuva, ja onhan tuo tyttö aivan ihana. <3

Väsymystä ja univelkaa alkaa kertyä.. Eemi on taas ollut koko viikonlopun töissä, ja viikonkin oikeestaan. Iltasin ei meinaa uni tulla ja aamusin on herättävä kun pikkutyttö huutaa sängystä "Kukkuu!". (Yleensä 7-8 aikaan) Ehkä ensi viikko vielä sinnitellään ja lauantaina Eemi ja Elea saa herätä aivan kahestaan kun äiti jää nukkumaan! :)