35+0

36. raskausviikko ♥

*Tällä viikolla pieni painaa n. 2500g, ja pituutta on n. 42,5cm.

Eilen tosiaan meillä oli sitten se kovasti odotettu neuvolalääkäri, joka sitten loppujen lopuks oli melkeen yhtä tyhjän kanssa.. Kävin pikaisesti terveydenhoitajan luona, joka yllättäen oli taas kerran eri kuin viimekerralla. Tällä kertaa mun oma hoitaja oli jossain koulutuksessa, mutta ensi kerralla pitäisi olla sitten vihdoin paikalla.

Paineet oli hyvät ja näytteet oli puhtaat. Hb oli edelleen 116 ilman rautaa, mutta lääkäri suositteli sen aloittamisen että saatais arvot pikkusen ylemmäksi ennen synnytystä. En tiedä missä vaiheessa sf-mitta muka otettiin, mutta näin jälkeenpäin vaan huomasin että lääkäri oli merkinnyt korttiin 31cm, mikä on näille viikoille ihan normaali. Paino oli laskenut -509g/vko, mikä kyllä vähän ihmetyttää. Pari päivää ruoka maistui vähän huonommin kun oltiin kipeenä, mutta muuten oon kyllä herkutellut ihan normaalisti. Nyt on painoa alusta asti tullut yhteensä vähän yli 6kg, mikä on kyllä tosi hyvä. Elean aikana taisi kuitenkin kertyä ainakin 16kg. :D Lääkäri ihan ohimennen tarkisti kohdunsuun tilanteen, ja se oli vielä kiinni. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta ei pahasti ollenkaan. Mun epäilyksistä huolimatta vauva oli onneksi raivotarjonnassa, ja kuulemma jo laskeutunut sen verran että tuskin siitä enää asentoa muuttaa. Lääkäri otti vauvan mitat ehkä maailman huonoimmalla ultralla, ja painoarvioksi saatiin "vähän alle 2kg". Eli ilmeisesti tässä meidän tapauksessa noihin Vau.fi:n arvioihin ei oo enää uskominen? Tosin eihän nuo arviotkaan läheskään aina pidä paikkaansa, mutta silloin edelliskerralla terveydenhoitajakin oli sitä mieltä että vauva tuntuu sirolta. Turvotus -, liikkeet + ja vauvan syke 135. :)

Seuraava aika saatiin tasan kahden viikon päähän, jonka jälkeen käynnit alkaakin taas tihenemään ja ihan pian saankin käydä neuvolassa meidän pikkusen kanssa. <3

Eemi on tehny kameralakon joten joudutaan nyt tyytyä näihin huonolaatuisiin peilikuviin remontin keskellä.. :D

Eilen jotenkin vasta tajusin, että meidän vauva syntyy oikeesti ihan kohta. Laskettuun aikaan on jäljellä enää muutama hassu viikko, ja jotenkin uskon (tai haluan uskoa) että tämä pieni olisi yhtä täsmällinen kuin isosiskonsa ja tulis siis siinä joulun tienoilla. Oon kyllä yrittänyt pitää ajatukset siinä, että laskettu aika harvoin on vauvan syntymäpäivä, ja että saattaa mennä reilustikkin yli. Ehkä silloin ei joudu niin "pettymään", jos se päivä oliskin vaan yksi muiden joukossa ja vauva pysyis vielä masussa. Tosin meillä on onneks joulu ja kaikki siinä, joten ei se aika ihan normaalia arkea olisi kuitenkaan.  :)

 Nyt pitäisi varmasti vaan malttaa levätä niin paljon kun vaan tuon pikkutytön kanssa on mahdollista, koska arki tulee varmasti muuttumaan paljon. Onneks tällä kertaa Eemillä on (luultavasti) mahdollisuus pitää edes vähän isyyslomaa niin saatais kaikki rauhassa totutella uuteen perheenjäseneen. 

Ra(s)kas raskaus

Ehkä otsikko kertoo jo jotain? 

Odotus kyllästyttää.. Haluan sen pienen ihmisen syliin. Haluan pukea sille kaikkia noita pieniä vaatteita tuolta laatikosta. Haluan laittaa tuon ihanan haalarin naulakosta pikkusen päälle ja lähteä kävelylle meidän tuplarattailla. Haluan ottaa ensimmäisen kuvan Eleasta ja vauvasta yhdessä, ja haluan synnyttää!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin tosi raskaita. Maha painaa ainakin 1000 kiloa, se on edessä ja ärsyttää. Polvet on ruvella kun kontaten saa täällä siivota, lattialta kurottelusta ei tuu enää mitään. Elean pesu lavuaarilla on verrattavissa tunnin salitreeniin, siltä se ainakin tuntuu. Jo istuminen hengästyttää ja tekee selän kipeäksi. Kävely helpottaa selkäkipuja mutta aiheuttaa järkyttävän kestoharjoitussupistuksen koko matkan ajalle ja jalatkin menee ihan jumiin. Haluan syödä, mutta koko ajan on niin täysi olo että pahaa tekee. Väsyttää, mutta illalla en kuitenkaan saa unta. Vauva loikoilee jotenkin tosi alhaalla. Liikkeet sattuu, pidätyskyky on koetuksella ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Alavatsaa särkee. Oon ärsyttävä. Oon vihanen. Näytän eläimeltä, koska mun viimeisillä voimilla ei ole mitään mielenkiintoa laittautua. Haluan uudet farkut mutta masu on edessä.

Tuntuu jotenkin väärältä valittaa. Monella muulla raskausajan oireet on aivan h*lvettiä verrattuna näihin pikkuseikkoihin jotka mua ärsyttää. Moni muu on saanut vauvansa jo näillä viikoilla tai paljon aikaisemmin, mutta ei todellakaan syliin, vaan suoraan keskoskaappiin. Älkää siis käsittäkö väärin, en todellakaan toivo vauvan syntyvän vielä. Toivon, että aika kuluisi nopeasti ja pian tulisi se päivä kun meidän pikkunen on täysin valmis tähän maailmaan ja äitin syliin. ♥

Elean raskausajasta nautin kyllä täysin rinnoin. Kannoin niin ylpeänä kasvavaa masua, nukuin ainakin vuoden edestä päikkäreitä talteen, söin, lepäsin, (lihoin), luin netistä raskausjuttuja.. Silloin kyllä olikin täysin eri tilanne. En tiennyt mitä odottaa, kun vauva syntyy. Mun mieli ei olis ikinä kyennyt käsittämään etukäteen sitä, miten onnelliseksi tuo pienen tytön syntymä mut tekisikään. Silloin pystyin maata kun väsyttää, ja kuunnella vaan mun kehoa ja tehdä asioita sen mukaan miten jaksan ja kykenen. Onhan tämä raskaus paljon rankempi, kun mulla on tuo pikku-Elea täällä temmeltämässä, jonka on mentävä kaiken edelle. Vaikka tuo pieni ihminen tuokin iloa ja piristystä mun päiviin, niin kyllä se tuo paljon työtäkin ja lepo jää vähemmälle. Suurena erona pidän myös sitä, että tällä kertaa tiedän mitä odottaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuu etten onnellisempi voisi ollakkaan, niin kuitenkin tiedän, että se suurin ilo ja onni on vasta edessäpäin. Odottamassa sitä päivää, kun meidän pieni syntyy. Tätä vauvaa oon myös saanut odottaa "kauemmin", nimittäin Elean aikana tein raskaustestin 2kk myöhemmin kuin tällä kertaa. Se on pitkä aika, varsinkin odottavalle.. Jotenkin mulla on huono omatunto siitä, että tätä raskautta en kannakkaan niin sokeana onnesta kuin viimeksi. No, pienen tahdon kotiin halittavaksi yhtä palavasti kuin Eleankin aikanaan, eikö se ole tärkeintä? ♥

Kyllä tuosta masusta oikeesti tykkään. Musta on ihanaa, kun maha saa luvan kanssa pömpöttää. Musta on ihanaa seurata sen kasvua, silittää sitä, ja iltasin maatessa tuntea pienien jalkojen potkut kyljessä. Musta on ihanaa tietää, että siellä kasvaa yhtä ihana, pieni ja kallis aarre kuin Elea, ja että kohta mulla on yhden sijasta kaks pientä rakasta täällä kotona. ♥ (Ja kaks pientä kättä enemmän tekemässä tuhojaan.. :D) 

Jouluvauvamasu 34+1 ♥

Elea 34+1 ♥

Tämä mun olo on saattanut myös johtua mun parin yön huonoista unista, sillä esimerkiksi lauantaina sain herätä Elean antamaan räkäiseen pusuun ja nauruun jo klo. 5.30. Elea oli kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta itse sain selvitä päivästä neljän tunnin yöunilla. Meillä ei tyttö mene enää kertaakaan ennen iltayhdeksää nukkumaan! Flunssan takia oon myös nukkunut tosi huonosti pari viimeyötä, onneks se ei kuitenkaan oo Eleaa valvottanut.. Ehkäpä tässä saan pikkuhiljaa nukuttua univajeen pois ja voin taas hymyssäsuin kantaa tätä masua. :)

32+0

33. raskausviikko. ♥

•Tällä viikolla minun pienempi rakas painaa n. 1800g, ja pituutta löytyy n. 38cm.

Varmaan monille tiedossa ja olen tainnut aikaisemmin mainitakkin, että nuo mitathan on vain jotain keskiarvoja, ja vauva siis voi todellisuudessa painaa jotain ihan muuta kuin tuossa lupailen.. Elean syntymäpaino oli 3390g, ja silloin olin tosiaan paljon isokokoisempi. Painoa näillä viikoilla oli lähes 8kg enemmän kuin nyt, ja sf-mittakin on ollut 2cm isompi. :D  Neuvolantäti tunnusteli vauvaa masun päältä, ja sanoi myös että tuntuu kyllä sirolta ja että on hyvin mahdollista että syntymäpaino jää pienemmäksi kuin Elealla. No, eiköhän muutaman viikon päästä ole jo se synnytystapa-arvio jossa taas vauvaa mittaillaan tarkemmin. :) 

Viime raskauspostauksessa taisin hehkuttaa kuinka hyvin pärjään pienen selkäkivun kanssa enkä siitä niinkään ruvennut valittamaan. No, tilanteet muuttuu ja todella rajusti. Perjantaina istuin tapani mukaan keittiön pöydän ääreen syömään, ja siinä kun sain ruoat lapattua suuhun niin ei enää ylös noustukkaa. Aikani siinä pelleilin ja sain käsillä tukien ja itkien itteni revittyä ylös siitä.. Tytön peppua pesin itkien lavuaarissa, kun tyhmänä tajusin jälkeenpäin että tuossa tilanteessa ehkä suihku olis ollut vaan yksinkertaisin vaihtoehto.  Perjantaina koko päivänä vasen jalka ei kantanut ollenkaan, istuminen oli todella kivuliasta ja makuulteen kylkiasennossa pystyi jotenkin olla. Mikä kamala päivä!  Onneks tämä tapahtui noin ennen viikonloppua, sillä en todellakaan olis pärjännyt Elean kanssa kahdestaan täällä. Lauantaina tilanne oli taas aivan eri; istuminen oli järkyttävää tuskaa ja kipu vihloi reisiä pitkin polviin asti, mutta paikallaan seistessä olo oli ihan siedettävä. Nyt pystyn jo tyttöä nostaa, mutta istuminen ei kyllä tee hyvää ja kävelykin sattuu. Mitähän tästä vielä tulee? Elean raskausaikana selkä vaivas myös, ja tämmönen samanlainen jumi tuli kun tyttö oli 1-2kk:n ikäinen..

Närästys iltaisin on kamalaa! Kahvia oon yrittänyt jättää pois kokonaan, mutta en vaan malta vaikka tiedän että se varmaan helpottais aika paljon. Lähes kaikki ruoka sitä ilmeisesti aiheuttaa, joten ruisleivänkin oon palauttanut vaan suosiolla ruokavalioon. Muuten voin kyllä hyvin. Masu kasvaa, vauva potkii ja rymyää edelleen jatkuvasti, mikä on musta vaan ihanaa. ♥ 

Olokin on pitkästä aikaa tosi pirteä! Elea on taas herännyt monena yönä itkuun, ja oon suosiolla vaan napannut sen viereen rauhoittumaan. Eilen kuitenkin huomasin Elean suussa yhden uuden poskihampaan, ja yhden uuden kulmahampaan ylhäällä. Toinen kulmahammas sieltä oli vielä ainakin tulossa. Eli tässä varmaan syy niihin heräilyihin.  Illalla hampaitapestessä tyttö selvästi arasti kohtaa jonne tuo hammas on tulossa,  joten annoin panadolia yötä vasten vielä. JEEE! Elea simahti klo. 21.30 ja itekkin sain ajoissa unenpäästä kiinni. Yhdessä herättiin puoli 9 aamulla koko yön nukkuneina ja niin pirteinä! :) 

Tänään oonkin sitten saanut siivoiltua ja uskaltauduin Elean kanssa lähtemään vielä käymään puistossakin kun oli niin hyvä ilma. Pieni lenkki tais tehdä vaan hyvää selälle.. :)

Mun on ihan pakko vielä hehkuttaa, että Elealle nappasin eilen kauppareissulta potan kärryihin, ja tänään tyttö on kaks kertaa sitä jo saanut kokeilla ja molemmilla kerroilla sinne vielä pissaskin! Voi miten ylpee äiti oon! :) Olin jotenkin varautunut siihen että sitä istumistakin saa harjoitella ja totutella vaikka kuinka kauan, ja pelkäsin että oon jo ihan myöhässä tän harjoittelun kanssa,  mutta tuo pikkutyttö tiesi heti mistä on kyse.. Voi rakas.♥

Haavaongelmia

Kuten otsikko jo kertoo, ei ongelmilta umpparihaavan kanssa vältytty. Ei sinänsä ihmetytä yhtään, sillä ei tässä kaikki muukaan nyt ihan putkeen oo mennyt. Haavassa on alusta asti ollut molemmissa päissä ruvet, kun se leikkauksen jälkeen eritti vähän.Tikkien poiston jälkeen ylempi pää aukes vähän, mutta meni oikeestaan jo heti uudestaan kiinni. Ihan oikeesti jaksoin muka murehtia arpea, joka mahaan jäisi varmaan aika paksuna  noiden rupien kohdalle. No, pahemmasta ei ollut tietoa..

Lauantaina haava sitten repes sieltä ylhäältä kunnolla auki,  ja tuli aika kipeeks myös. Mietein siinä illan että kaippa se kiinni menee, kunnes tajusin peilistä kunnolla kattoo ja huomasin että haava on myös tosi syvä ja jotain kamaakin näyti siellä sisällä olevan. Sunnuntaina lähdin sitten päivystykseen näytille, vaikka epäilinkin että kotiin ne sieltä käskee. En oikeestaan oo vieläkään varma, että pitäiskö mun tässä kohtaa sanoa että onneks menin. Onni nimittäin oli kyllä siitä touhusta kaukana. Haava oli molemmista päistä tulehtunut, ja lääkäri päätti REPIÄ ne ruvet sitten irti. AAAAIIIIIIIIIII !!! Kipu oli jäätävä, joten lääkäri päätti puuduttaa haavan. (Virhe nro. 2) Lääkäri piikitteli mahaan puudutusainetta ja tässä kohtaa pidin käsiä silmillä kyynelten valuessa ja ainut pihaus mitä suusta tuli ulos oli "Aiiii ssaaaatana". Lääkäriä nauratti, mua ei. Tuloksena mulla on nyt mahassa kaks syvää ja isoa kraatteria mätivänä sidosten alla, kahden viikon nostokielto, antibioottikuuri, hirvee kipu vatsassa, ja päivittäiset terveyskeskuskäynnit ainakin kahden viikon ajalle. Haava siis jätettiin auki, ja nyt sitä pitää käydä puhdistamassa joka päivä tk:ssa kunnes se on kasvanut umpeen. Great! Ja tässä kohtaa ei varmaan kenellekkään (ainakaan mulle) jäänyt epäilystäkään siitä että arvesta tulee varmasti aivan mahtavan upea ja huomaamaton  ilmestys.. No can do.




Jotta tässä nnyt ei liian terveiltä näytetä, päätti Elea-neiti antaa mulle myös ihanan aamuherätyksen. Tyttö nukku meidän välissä, ja aamulla herätessään oli noussut seisomaan sänkyyn, ja kaatui. Mun päälle. Pää edellä. Tuloksena Elea nauraa, ja äitillä on parin tunnin päästä musta silmä. :D Oh my.. :D

27+0

Viikko on taas vierähtänyt nopeesti, ja siis 28. raskausviikko alkoi tänään. Uutena raskausoireena oon saanu viimepäivinä nauttia suonenvedoista jaloissa. Pohkeet on hellänä ja yöt tuskasia ja katkonaisia.. Luulin jo tosiaan että tällä kerralla selviän ilman tätä vaivaa, kun Elean odotusaikana suonenvetoja oli alusta asti. No, toistaseks ne ei ainakaan oo vielä ollut niin tuskasia kuin sillon, ja hyvä niin. :)

*Tällä viikolla vauva on n. 32cm pitkä ja painaa n. 1000g. ♥

Hengittäminen on käynyt tässä viikon aikana myös paljon raskaammaksi, mikä varmasti johtuu osittain myös palanneesta syysflunssasta.. Eleakin on vähän itkusempi ollut, ja nenä on tukossa kaikilla. Jospa tää kohta tästä helpottais ja saatais hetki olla taas ilman vaivoja..

Eilen oli siis neuvola+lääkäri, ja meillä kaikki muuten on hyvin. Mun oma neuvolantäti on edelleen sairaslomalla, joten sijaisen kanssa katottiin hyvin nopeesti perusjutut ennen lääkärille siirtymistä. Hb oli yllättäen noussut 112 -> 120, vaikka olin ihan varma että se on laskenut kun niin väsyttää. Hyvä näin kuitenki. :) Proteiini ja leukosyytit oli vähän plussalla, joten huomenna saa taas kiikuttaa labraan lisää näytteitä,  vaikka edellisistäkään ei kyllä kauaa oo.. Ja mun suurin ylpeydenaihe: painonmuutos/viikko: 32g!! Jiiihhhaaaa! Tosin tuo sairaalareissu varmaan vaikutti tähän, mutta ihan oikeesti: painoa tullut kuukaudessa vaan 128g! Tää todella antoi mulle vähän toivoa.. Ehkä en oo joulukuussa niin iso? Toivottavasti.. Tähän mennessä siis lähtöpainoon (rv 7+5) tullut 6kg lisää, mikä ei musta ainakaan vielä kuulosta ihan mahottomalta. Lääkärillä kaikki myös ok; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, vauvan syke 146, sf-mitta 24cm, ja vauva raivotarjonnassa. :)

Saimpa Eemin ottamaan yhen masukuvankin, että sai taas tarkastaa että onko tuo yhtään tuosta kasvanut. Voi rakas masu. ♥ Kuva on taas vähän mitä on, Eemillä meni jo järki ja se käski lähtee valokuvaajalle. :D Ja mää kun pyysin vaan ottamaan yhen kuvan missä valo ei oo huono,  Elea ei oo eessä, imurinvarsi ei näy, ja mää en näytä lihavalta.. :D

23+1

Empä meinaa pysyä viikoissa mukana ollenkaan. Jälleen kerran sain käydä tarkistamassa että onko tuo nyt sitten oikee otsikko, mutta taitaa se olla.

24. raskausviikko siis menossa. Pienet jalat potkii jo tosi kovaa,  niin kovaa että isikin pystyy tuntea ne jo selvästi. ♥ Mulla on istukka siis etuseinässä  joten ehkä sen takia vasta näin myöhään(?). Masu kasvaa ja alkaa olla jo vähän edessäkin. Istuminen on välillä tosi epämukavaa, eikä hyvää asentoa meinaa löytyä millään. Tästä ei ehkä kannattaisi vielä ärsyyntyä, sillä luulempa että tuo maha kerkee vielä puolessa vuodessa kasvaa ja häiritä paljon enemmän.. Harjoitussupistuksia on tullut nyt muutamana päivänä aika usein. Reipas kävely ja Elean nostelu niitä eniten aiheuttaa. Ei ne tosin kipeitä ole, mutta epämukavia. 

*Tällä viikolla pikkunen rakas painaa n. 500g ja on n. 28cm pitkä. ♥

Maanantaina pääseekin sitten taas neuvolaan tarkastamaan että kaikki on hyvin.

Puhelimella ei pitkiä voi päivitellä, mutta näin lyhyesti kaikki siis hyvin meillä. :) Me nautitaan näistä viimeisistä kesäpäivistä Elean kanssa, ja viikonloppuna saadaan siivota pihaa ja viettää venetsialaisia. Enemmän sitten. :)

Mun pieni kesätyttö. ♡