Neuvola rv 40+2

Eilen jouduin kuitenkin mennä neuvolaan jälleen. Koko raskausajan oon kyllä käynneistä tykännyt kovasti, mutta tällä kertaa se lähinnä masensi vaan.. 

Kaikki oli hyvin niinku aina ennenkin, eikä mitään uutta. :/ Uuden ajan sain maanantaille, ja jos sinne joudun mennä niin sieltä sitten saa lähetteen yliaikaiskontrolliin. Voi että miten toivon että pieni nyt vaan tajuais tulla ite, eikä ainakaan tarvis ruveta käynnistelemään. Eihän tässä paljoa vielä yli olla (eikä vauvaa edes ajatella yliaikaisena vielä aikoihin), mutta tottakai mitä nopeammin nyt suvaitsis tulla niin sen parempi. :)

Kamalan väsymyksen takia en eilen jaksanut tulla kuulumisia.. Neuvolantätillä oli joululomien aiheuttaman ruuhkan takia niin kiire että hb:tä ei väsymyksestä huolimatta mitattu. Tosin eipä se mittaus tätä oloa olis paremmaksi muuttanutkaan, joten ei sillä niin väliä. Sf-mitta ei ollut kasvanut reilussa viikossa (viimekäynti 18.12) yhtään, eli oli sen saman 34cm. Painonmuutos/viikko oli vaan +233g, mikä yllä ihmetytti kaiken tämän syömisen jälkeen. Vauvan sykkeet on koko keskiraskauden vaihdellut 135-145 välillä. Eilen huomasin jo ennenkuin täti mitään sanoi, että tällä kertaa syke oli hiljaisempi. Sen muutaman sekunnin kiireisen kuuntelun jälkeen vaihtelu oli 127-132. Kuulemma "ihan hyvä", mutta heti perään hoitaja kysyi huolestuneen oloisena että "Onhan vauva kuitenkin liikkunut?" Voi tyhmä kun en tajunnut silloin siitä kysyä! Illalla tämä tuli taas mieleen, ja sai mut vähän huolestumaankin.. Google on tietysti tähän kohtaan paras apu..NOT. Nyt täällä on sitten lähes hysteerisenä seurattu vauvan liikkeitä, jotka kuitenkin tuntuu hyvin. Tulispa vaan maanantai (tai vauva) äkkiä, että sais tähänkin vähän selvyyttä.. 

Mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole, vaikka eipä oikeestaan ollut Eleankaan aikana. Sama vihlonta kohdunsuulla on jatkunut, vauva on vaan niin alhaalla että liikeet sattuu siellä. Supistaa ja jomottaa kuten aikasemminkin, ja kävely on hankalaa. Väsymystä lukuunottamatta voin kyllä tosi hyvin, ja senkin kanssa pärjää. Eipä siis olossa ainakaan valittamista ole, vaikka kyllä tuon mahan vaihtaisin enemmän kuin mielelläni jo siihen vauvaan. ♥ Ilmeisesti moni muukin, ainakin kyselyistä päätellen..

 "Joko?, Onko tuntemuksia?, Eikö vauva oo syntynyt? jne.."

Ööööhh. No ei vielä, ilmotan sitten!! Ja mitä fucking tuntemuksia?!?!?! Kyllä luulen että viimeistään kun pää näkyy niin niitä tuntemuksia on muillekkin asti, harmi että mun on pakko kestää ne yksin! Ja ei, vauva ei oo syntynyt. Vai ihan tosissaanko 9 kuukauden raskaanaolon jälkeen kantaisin 10kg:n perunasäkkiä paidan alla vaan huijatakseni?!? Ei mua oikeesti nuo kysymykset hirveesti häiritse, mutta harmikseni en vaan osaa vastata niihin, enkä myöskään näihin "Millon se syntyy?" -mietteisiin. Ikävä kyllä odotan ite yhtä malttamattomana, joten voitte olla varmoja että kun vihdoin sen pienen saan syliin niin ilmoitan kyllä. ♥ (Tietysti Pippurille ja Iidalle täytyy kertoa jo hieman aiemmin.)

Nyt keskityn miettimään oikeen kovasti synnytystä (muun ajatteleminen on oikeestaan mahdotonta), toivotaan että se on mahdollista saada käyntiin ajatuksen voimalla. 

38+0

Eli 39. raskausviikko ja sen kunniaksi neuvola aamulla. :)

Pikkunen kasvaa kovasti, joten sen kunniaksi painonmuutos/vko 525g. Pelätä en enää osaa, koska vaikka painonnousu jatkuisi tätä tahtia, en kyllä enää paljoa ehdi lihoa ennen synnytystä. Hb oli noussut 106-> 115. Johtuukohan niistä parista rautalääkkeestä mitkä oon muistanut ottaa nyt viikon sisällä, vai siitä että harjoittelija jätti sen tikun vajaaksi. Väsyttää ainakin hirveesti koko ajan.. :/ Sf-mitta oli 32cm, eli kasvua oli tullut 0,5cm ja hieman keskikäyrän alapuolella mennään. Näytteet oli puhtaat ja verenpaineet hyvät. :)

Pikkuihminenkin ilmeisesti voi masussa oikein hyvin. Eilisen päivän tosin oli kaveri vähän hiljaisempi,  mutta tänään on potkittu jo kovasti. Liikkeet siis +, syke 140. Raivotarjonnassa siis edelleen, todella alhaalla ja pää taisi olla kiinnittynyt. Hihiii, kohta mun pikkunen on täällä! ♥

*Sikiön käden otteet tulevat lujemmiksi ja se reagoi selvemmin valoon ja ääniin. Vartalo on pieni ja pullea.
(Vau.fi)

Terveydenhoitaja olo jo viimeviikolla ollut kuulemma varma, että seuraavan kerran pääsen vauvan kanssa neuvolaan. No, en päässyt, mutta ehkä pian! ♥

Tuun lisäilemään masukuvia ja kertomaan enemmän mun voinnista viimeistään huomenna, nyt väsyttää niin paljon että pakko nukkua päikkärit nyt kun Elea nukkuu. :)

Ra(s)kas raskaus

Ehkä otsikko kertoo jo jotain? 

Odotus kyllästyttää.. Haluan sen pienen ihmisen syliin. Haluan pukea sille kaikkia noita pieniä vaatteita tuolta laatikosta. Haluan laittaa tuon ihanan haalarin naulakosta pikkusen päälle ja lähteä kävelylle meidän tuplarattailla. Haluan ottaa ensimmäisen kuvan Eleasta ja vauvasta yhdessä, ja haluan synnyttää!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin tosi raskaita. Maha painaa ainakin 1000 kiloa, se on edessä ja ärsyttää. Polvet on ruvella kun kontaten saa täällä siivota, lattialta kurottelusta ei tuu enää mitään. Elean pesu lavuaarilla on verrattavissa tunnin salitreeniin, siltä se ainakin tuntuu. Jo istuminen hengästyttää ja tekee selän kipeäksi. Kävely helpottaa selkäkipuja mutta aiheuttaa järkyttävän kestoharjoitussupistuksen koko matkan ajalle ja jalatkin menee ihan jumiin. Haluan syödä, mutta koko ajan on niin täysi olo että pahaa tekee. Väsyttää, mutta illalla en kuitenkaan saa unta. Vauva loikoilee jotenkin tosi alhaalla. Liikkeet sattuu, pidätyskyky on koetuksella ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Alavatsaa särkee. Oon ärsyttävä. Oon vihanen. Näytän eläimeltä, koska mun viimeisillä voimilla ei ole mitään mielenkiintoa laittautua. Haluan uudet farkut mutta masu on edessä.

Tuntuu jotenkin väärältä valittaa. Monella muulla raskausajan oireet on aivan h*lvettiä verrattuna näihin pikkuseikkoihin jotka mua ärsyttää. Moni muu on saanut vauvansa jo näillä viikoilla tai paljon aikaisemmin, mutta ei todellakaan syliin, vaan suoraan keskoskaappiin. Älkää siis käsittäkö väärin, en todellakaan toivo vauvan syntyvän vielä. Toivon, että aika kuluisi nopeasti ja pian tulisi se päivä kun meidän pikkunen on täysin valmis tähän maailmaan ja äitin syliin. ♥

Elean raskausajasta nautin kyllä täysin rinnoin. Kannoin niin ylpeänä kasvavaa masua, nukuin ainakin vuoden edestä päikkäreitä talteen, söin, lepäsin, (lihoin), luin netistä raskausjuttuja.. Silloin kyllä olikin täysin eri tilanne. En tiennyt mitä odottaa, kun vauva syntyy. Mun mieli ei olis ikinä kyennyt käsittämään etukäteen sitä, miten onnelliseksi tuo pienen tytön syntymä mut tekisikään. Silloin pystyin maata kun väsyttää, ja kuunnella vaan mun kehoa ja tehdä asioita sen mukaan miten jaksan ja kykenen. Onhan tämä raskaus paljon rankempi, kun mulla on tuo pikku-Elea täällä temmeltämässä, jonka on mentävä kaiken edelle. Vaikka tuo pieni ihminen tuokin iloa ja piristystä mun päiviin, niin kyllä se tuo paljon työtäkin ja lepo jää vähemmälle. Suurena erona pidän myös sitä, että tällä kertaa tiedän mitä odottaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuu etten onnellisempi voisi ollakkaan, niin kuitenkin tiedän, että se suurin ilo ja onni on vasta edessäpäin. Odottamassa sitä päivää, kun meidän pieni syntyy. Tätä vauvaa oon myös saanut odottaa "kauemmin", nimittäin Elean aikana tein raskaustestin 2kk myöhemmin kuin tällä kertaa. Se on pitkä aika, varsinkin odottavalle.. Jotenkin mulla on huono omatunto siitä, että tätä raskautta en kannakkaan niin sokeana onnesta kuin viimeksi. No, pienen tahdon kotiin halittavaksi yhtä palavasti kuin Eleankin aikanaan, eikö se ole tärkeintä? ♥

Kyllä tuosta masusta oikeesti tykkään. Musta on ihanaa, kun maha saa luvan kanssa pömpöttää. Musta on ihanaa seurata sen kasvua, silittää sitä, ja iltasin maatessa tuntea pienien jalkojen potkut kyljessä. Musta on ihanaa tietää, että siellä kasvaa yhtä ihana, pieni ja kallis aarre kuin Elea, ja että kohta mulla on yhden sijasta kaks pientä rakasta täällä kotona. ♥ (Ja kaks pientä kättä enemmän tekemässä tuhojaan.. :D) 

Jouluvauvamasu 34+1 ♥

Elea 34+1 ♥

Tämä mun olo on saattanut myös johtua mun parin yön huonoista unista, sillä esimerkiksi lauantaina sain herätä Elean antamaan räkäiseen pusuun ja nauruun jo klo. 5.30. Elea oli kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta itse sain selvitä päivästä neljän tunnin yöunilla. Meillä ei tyttö mene enää kertaakaan ennen iltayhdeksää nukkumaan! Flunssan takia oon myös nukkunut tosi huonosti pari viimeyötä, onneks se ei kuitenkaan oo Eleaa valvottanut.. Ehkäpä tässä saan pikkuhiljaa nukuttua univajeen pois ja voin taas hymyssäsuin kantaa tätä masua. :)

Neuvola rv 33+2

Tänään käytiin tarkastamassa pikkuihmisen vointi neuvolassa. Eipä enää yllättänyt, että tällä kertaa oli taas uusi neukkutäti. Mukava nainen onneks, ja jotenkin "tunnettiin" kun Elean vauva-aikana se teki meille yhden kotikäynnin jotain koulutyötä varten. Olispa vaan kiva kuitenkin että joka kerta ei olis eri ihminen vastassa..

Meillä on kaikki oikein hyvin. Viimeviikkonen pieni sf-mitta ilmeisesti johtui vaan mittaajasta, tai sitten vauva on ottanut todellisen kasvuspurtin; tänään lukema oli kuitenkin 5cm isompi kuin kaksi viikkoa sitten (21.10), eli 30cm. Viikkopainonnousu +272g, eli ihan normaali ja en itekkään puntarilla kauhistunut. Turvotus -, RR 112/70, liikkeet ++, vauvan syke 135-145, ja raivotarjonnassa hän edelleen odottaa. Vauva on vielä aika ylhäällä, minkä huomaan puutumisena ja kipuna kyljissä, ja hengitysvaikeuksina. Istuminen alkaa olla jo aika tukalaa. Kaippa se siitä vielä ainakin vähän laskeutuu. Toissynnyttäjällähän vauva ei välttämättä kiinnity ollenkaan ennen kuin vasta synnytyksessä, mutta kai se joka tapauksessa ainakin vähän alemmas menee? Hb oli edelleen 115, ja tämä täti tuumas että voin aloittaa raudan ainakin joka toinen päivä jos siltä tuntuu, kun tuota väsymystä ja hengästymistä on kutenkin jonkun verran ollut. Proteiinit oli tippunut näytteistä pois, joten sitäkään ei tarvitse enää mietiskellä.  :)

Seuraavan ajan sain neuvolaan+lääkärille 11 päivän päähän, eli 19.11. (Joka on muuten myös meidän 2. hääpäivä.  ♥) Siellä sitten varmistetaan (huonolla) ultralla vauvan tarjonta, koko ja katsotaan kohdunsuun tilanne. Viikkopostauksessa puhuin lähestyvästä synnytystapa-arviosta, mutta se jääkin meiltä sitten tällä kertaa välistä. Elea synty niin normaalikokoisena ja synnytys sujui niin hyvin, että samalla arviolla mennään; alatiesynnytykselle ei ole estettä jollei mitään mullistavaa tapahdu. Neuvolalääkäri voi kuitenkin tarkastaa kaiken oleellisen joten syytä äitipolikäynnille ei siis ole. Mua ehkä vähän harmittaa, mutta kaippa se sujuu tuolla ainakin melkeen samalla kaavalla? 

Lopuks mun on ihan pakko vielä hehkuttaa; mun pieni Elea on aivan iso tyttö! ♥ Pottaan pissaamista ollaan siis harjoiteltu jo monta päivää,  ja vaikka tyttö ei hätää osaakkaan vielä ilmasta, niin usein sitä oon sinne kiikuttanut ja joka kerta tulee pissa pottaan! :) Ja sitten oikeesti tää iso juttu: Elea sanoi tänään ensimmäisen lauseen!! Kyllä oli maailman sulosimman kuulosta kun tyttö 1v4kk huutaa isille keittiöstä että "TUU TÄNNE!" :D 

Voi rakkaat.♥

33+0

Täällä taas! Miten musta tuntuu että oon ollut ainakin ikuisuuden poissa. Mieli myllertää edelleen, mutta elämä jatkuu ja eteenpäin on mentävä. Tämmöset tapaukset saa mut entistä enemmän ajattelemaan sitä, miten jokainen päivä ja hetki on arvokas, ja jokaisesta niistä pitäis nauttia ihan täysillä. :)

34. raskausviikko pyörähti käyntiin tänään! Eteenpäin mennään näköjään edelleen ihan huomaamatta. Laskettuun aikaan on viikkoja jäljellä seitsemän! Kyllähän nuo viikot vierii älyttömän nopeesti, vaikka viimepäivinä on kyllä ollut jo aika kärsimätön olo. Oon liittynyt semmoseen joulukuisten fb-ryhmään, jossa siis on jonkun verran meitä äitejä joilla on laskettu aika joulukuussa. Yksi meistä on jo vauvan saanut, ja parilla muulla ei oo kaukana. Voin vaan kuvitella sen joulukuun kun oikeesti kaikki synnyttää ja saa vauvoja, ja mulla on sillon edelleen vauva masussa. Sitten voi olla jo toosi malttamaton olo.. :D

•Tällä viikolla meidän pieni painaa n. 2100g ja on n. 39cm pitkä. ♥

Perjantaina päästäänkin taas neuvolaan tarkastamaan pienen (ja äidin) vointi, joten sillon tulee taas enemmän raskausasiaa. Muuten edellinen viikko on mennyt oikein hyvin. Pahimmat selkäkivut on tainnutettu, ja voin puutakoputtaen myös hehkuttaa että mua ei oo närästänyt moneen päivään! Viimeviikolla se ärtyi jo niin pahaksi, että jouduin käydä apteekista hakemassa Rennietä. No, nyt ne lojuu ainakin toistaiseksi tuolla kaapin perällä, ja toivottavasti saan ne sinne jättääkkin. :) Kaikki siis erittäin hyvin, tosin pikkutyttö flunssailee täällä taas, ja yskä on kamala ja häiritsee yöunia. Palaan siis paremmalla ajalla taas.  :)

Masukuvan postaan perässä viimeistään huomenna kun saan Eemille kameran käteen.. Jos edes onnistuu viimekerran jälkeen, Eemi ei ollut iloinen. :D 

32+0

33. raskausviikko. ♥

•Tällä viikolla minun pienempi rakas painaa n. 1800g, ja pituutta löytyy n. 38cm.

Varmaan monille tiedossa ja olen tainnut aikaisemmin mainitakkin, että nuo mitathan on vain jotain keskiarvoja, ja vauva siis voi todellisuudessa painaa jotain ihan muuta kuin tuossa lupailen.. Elean syntymäpaino oli 3390g, ja silloin olin tosiaan paljon isokokoisempi. Painoa näillä viikoilla oli lähes 8kg enemmän kuin nyt, ja sf-mittakin on ollut 2cm isompi. :D  Neuvolantäti tunnusteli vauvaa masun päältä, ja sanoi myös että tuntuu kyllä sirolta ja että on hyvin mahdollista että syntymäpaino jää pienemmäksi kuin Elealla. No, eiköhän muutaman viikon päästä ole jo se synnytystapa-arvio jossa taas vauvaa mittaillaan tarkemmin. :) 

Viime raskauspostauksessa taisin hehkuttaa kuinka hyvin pärjään pienen selkäkivun kanssa enkä siitä niinkään ruvennut valittamaan. No, tilanteet muuttuu ja todella rajusti. Perjantaina istuin tapani mukaan keittiön pöydän ääreen syömään, ja siinä kun sain ruoat lapattua suuhun niin ei enää ylös noustukkaa. Aikani siinä pelleilin ja sain käsillä tukien ja itkien itteni revittyä ylös siitä.. Tytön peppua pesin itkien lavuaarissa, kun tyhmänä tajusin jälkeenpäin että tuossa tilanteessa ehkä suihku olis ollut vaan yksinkertaisin vaihtoehto.  Perjantaina koko päivänä vasen jalka ei kantanut ollenkaan, istuminen oli todella kivuliasta ja makuulteen kylkiasennossa pystyi jotenkin olla. Mikä kamala päivä!  Onneks tämä tapahtui noin ennen viikonloppua, sillä en todellakaan olis pärjännyt Elean kanssa kahdestaan täällä. Lauantaina tilanne oli taas aivan eri; istuminen oli järkyttävää tuskaa ja kipu vihloi reisiä pitkin polviin asti, mutta paikallaan seistessä olo oli ihan siedettävä. Nyt pystyn jo tyttöä nostaa, mutta istuminen ei kyllä tee hyvää ja kävelykin sattuu. Mitähän tästä vielä tulee? Elean raskausaikana selkä vaivas myös, ja tämmönen samanlainen jumi tuli kun tyttö oli 1-2kk:n ikäinen..

Närästys iltaisin on kamalaa! Kahvia oon yrittänyt jättää pois kokonaan, mutta en vaan malta vaikka tiedän että se varmaan helpottais aika paljon. Lähes kaikki ruoka sitä ilmeisesti aiheuttaa, joten ruisleivänkin oon palauttanut vaan suosiolla ruokavalioon. Muuten voin kyllä hyvin. Masu kasvaa, vauva potkii ja rymyää edelleen jatkuvasti, mikä on musta vaan ihanaa. ♥ 

Olokin on pitkästä aikaa tosi pirteä! Elea on taas herännyt monena yönä itkuun, ja oon suosiolla vaan napannut sen viereen rauhoittumaan. Eilen kuitenkin huomasin Elean suussa yhden uuden poskihampaan, ja yhden uuden kulmahampaan ylhäällä. Toinen kulmahammas sieltä oli vielä ainakin tulossa. Eli tässä varmaan syy niihin heräilyihin.  Illalla hampaitapestessä tyttö selvästi arasti kohtaa jonne tuo hammas on tulossa,  joten annoin panadolia yötä vasten vielä. JEEE! Elea simahti klo. 21.30 ja itekkin sain ajoissa unenpäästä kiinni. Yhdessä herättiin puoli 9 aamulla koko yön nukkuneina ja niin pirteinä! :) 

Tänään oonkin sitten saanut siivoiltua ja uskaltauduin Elean kanssa lähtemään vielä käymään puistossakin kun oli niin hyvä ilma. Pieni lenkki tais tehdä vaan hyvää selälle.. :)

Mun on ihan pakko vielä hehkuttaa, että Elealle nappasin eilen kauppareissulta potan kärryihin, ja tänään tyttö on kaks kertaa sitä jo saanut kokeilla ja molemmilla kerroilla sinne vielä pissaskin! Voi miten ylpee äiti oon! :) Olin jotenkin varautunut siihen että sitä istumistakin saa harjoitella ja totutella vaikka kuinka kauan, ja pelkäsin että oon jo ihan myöhässä tän harjoittelun kanssa,  mutta tuo pikkutyttö tiesi heti mistä on kyse.. Voi rakas.♥

30+0

31. raskausviikko. ♥

Nyt ollaan sitten virallisesti kolmenkympin paremmalla puolella. Kymmen ei tästä enää välttämättä vaihdukkaan, ja jos vaihtuu, niin ainoastaan kerran. Jes! :)

*Vauvan pituus tällä viikolla n. 36cm ja painoa on n. 1600g.

♥

"Enää kymmenen viikkoa jäljellä. Oletkohan sinä yksi niistä, joihin äkkiä iskee aikapula? Niin paljon pitäisi tehdä ennen kuin vauva syntyy..."

Niin totta! Ja minä todellakin oon just yks niistä joille se aikapula iskee.. Meillä olis vielä niin paljon tehtävää! Eemillä on töissä hirvee kiire, katto pitäis saada äkkiä kiinni, sisällä on remontti kesken.. Elean huone on pakko saada valmiiks ajoissa, että tyttö kerkee tottua sinne hyvin ennen vauvan syntymää. (En halua Elealle liikaa muutoksia niin lyhyeen aikaan.) Paljon ois vielä ostettavaa, ja Eleakin tarvii vaikka mitä. Vaunut, kehto, turvakaukalo ja vaatteet pitäis pestä,  vaatteille pitäis tehdä tilaa jonnekkin, Ikeaan on pakko päästä ja kylpylälomastakin ollaan haaveiltu. Talvirenkaat on Tampereella ja nekin pitäis sieltä saada..

Ja mikä ihanampaa; Joulu on tulossa! Siihen tietysti tulee stressinä päälle lahjat, joulusiivous, joulukoristeet ja kaikki pakollinen jouluhömppä koska oon niin innoissani joulusta. Tänään on jo suunniteltu joulukoristeita, ja niitä pitäis vielä värkätäkkin. Joululeipomiset, -ruoat, -suunnitelmat, ja ehdottomasti itsetehdyt kortit! 

Koko päivä on täällä raikunut joululaulut, ja torttujakin jo leivottiin.. :D Jouluun jäljellä 69 yötä, ja näinollen
laskettuun aikaan on jäljellä 70 yötä. ♥ 

Mun joulutunnelmaa nostaa entisestään se, että tänään satoi taivaalta ensilumi. :)

27+0

Viikko on taas vierähtänyt nopeesti, ja siis 28. raskausviikko alkoi tänään. Uutena raskausoireena oon saanu viimepäivinä nauttia suonenvedoista jaloissa. Pohkeet on hellänä ja yöt tuskasia ja katkonaisia.. Luulin jo tosiaan että tällä kerralla selviän ilman tätä vaivaa, kun Elean odotusaikana suonenvetoja oli alusta asti. No, toistaseks ne ei ainakaan oo vielä ollut niin tuskasia kuin sillon, ja hyvä niin. :)

*Tällä viikolla vauva on n. 32cm pitkä ja painaa n. 1000g. ♥

Hengittäminen on käynyt tässä viikon aikana myös paljon raskaammaksi, mikä varmasti johtuu osittain myös palanneesta syysflunssasta.. Eleakin on vähän itkusempi ollut, ja nenä on tukossa kaikilla. Jospa tää kohta tästä helpottais ja saatais hetki olla taas ilman vaivoja..

Eilen oli siis neuvola+lääkäri, ja meillä kaikki muuten on hyvin. Mun oma neuvolantäti on edelleen sairaslomalla, joten sijaisen kanssa katottiin hyvin nopeesti perusjutut ennen lääkärille siirtymistä. Hb oli yllättäen noussut 112 -> 120, vaikka olin ihan varma että se on laskenut kun niin väsyttää. Hyvä näin kuitenki. :) Proteiini ja leukosyytit oli vähän plussalla, joten huomenna saa taas kiikuttaa labraan lisää näytteitä,  vaikka edellisistäkään ei kyllä kauaa oo.. Ja mun suurin ylpeydenaihe: painonmuutos/viikko: 32g!! Jiiihhhaaaa! Tosin tuo sairaalareissu varmaan vaikutti tähän, mutta ihan oikeesti: painoa tullut kuukaudessa vaan 128g! Tää todella antoi mulle vähän toivoa.. Ehkä en oo joulukuussa niin iso? Toivottavasti.. Tähän mennessä siis lähtöpainoon (rv 7+5) tullut 6kg lisää, mikä ei musta ainakaan vielä kuulosta ihan mahottomalta. Lääkärillä kaikki myös ok; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, vauvan syke 146, sf-mitta 24cm, ja vauva raivotarjonnassa. :)

Saimpa Eemin ottamaan yhen masukuvankin, että sai taas tarkastaa että onko tuo yhtään tuosta kasvanut. Voi rakas masu. ♥ Kuva on taas vähän mitä on, Eemillä meni jo järki ja se käski lähtee valokuvaajalle. :D Ja mää kun pyysin vaan ottamaan yhen kuvan missä valo ei oo huono,  Elea ei oo eessä, imurinvarsi ei näy, ja mää en näytä lihavalta.. :D

21+0 ♥

Taas mennään eteenpäin niin kovalla vauhdilla etten huomaakkaan. 22. raskausviikko alkoi tänään. ♥ Tuntuu ihan hölmöltä nyt kun rakenneultra on ohi. Eipä tässä oikeen oo enää mitään "etappeja" ennen synnytystä, joten sitä tässä nyt odotellaan..

* Tällä viikolla pirpanan pituus on n. 26cm ja painoa on kertynyt n. 400g. ♥

Potkuja tuntuu hirveesti ja nykyään jo tosi vahvojakin. Muutaman kerran oon ite tuntenut liikkeet myös vatsan päältä, ja Eemi tunsi pienen potkun toissapäivänä. On se toisaalta harmi ettei mies saa ollenkaan kokea tai tietää miten ihanaa on olla raskaana.  Ehkäpä tämä on alkanut olemaan Eemillekki vähän todellisempaa nyt kun masu on kasvanut ja tosiaan nuo liikkeetkin tuntuu kunnolla. :)

Tämmösissä merkeissä jatkuu siis mun syysillat, toivottavasti!

Eilen aloin opetella virkkaamista, ja ehkä musta sittenkin tulee käsityöihminen! Oon jo ihan Elean vauva-ajoista asti haaveillut, että oppisin tekemään isoäidinneliöitä ja saisin niistä tehtyä peiton tuolle tytölle, tuloksetta. Neliön siis opein joulun aikaan tekemään, mutta siitä yhdestä ei kyllä peittoa saanut millään. :D No, eilen löysin niiiiiiin ihanan "tilkkupeitto"-ohjeen, että oli ihan pakko ajaa kauppaan hakemaan lankoja ja virkkuukoukku. Koko ilta vierähtikin ensin alkeiden opettelussa, ja sain jopa peittoa jo jonkun verran aloitettuakin. Jospa kerrankin jaksaisin tehdä jonkun työn loppuun asti, on tämä sen verran ihana. Ja vielä jos saan haaveilla niin oikeestaan toivon että jaksaisin tehdä ensin tän Elean peiton, ja sitten vielä vauvalle peiton.. Sopii toivoa. Ohjetta voin linkkailla kun ens kerran oon koneella; Elea on jälleen kerran tehnyt sille jotain pahaa ja se ei toimi. :D

Nyt otan koukun käteen ja jatkan hommia, vielä kun tuo tyttö on kauneusunillaan. :)

13+1

Piti tulla kirjoittamaan jo eilen, mutta oli muka niin kiire etten kerennyt. Eli 14. viikko lähti käyntiin eilen. Toisaalta vastahan mä tein raskaustestin, ja siitäkin on jo mooonta viikkoa. Silti tuntuu että miten mä oon vasta viikolla 14? Kuluuko tää aika koskaan? Tyhmää nyt murehtia tuosta, koska tiedän että saman tien kun saan pienen syliin, on mulla jo ikävä masua. Toisaalta en siitä voi vielä nauttiakkaan, kun ei se oikeestaan paljoo oo vielä kasvanut. 

Tällä viikolla pikkusen pituus n. 8,5cm, ja paino n. 35g. <3
"Varpaiden ja sormien kynnet ovat jo kehittyneet, hiukset ja kulmakarvat alkavat kasvaa." (Vau.fi)


Ja sitten vaihtuu aihe aivan täysin. Kävin ostamassa meille uuden kameran. (Jonka käyttö ei vielä oikeen onnistu kuten kuvista huomaa..) Ostin oikeestaan vaan ensimmäisen joka osui käteen siinä Anttilassa. Tiesin että jonkinmoisen järkkärin haluan, mutta ei mulla niiden ominaisuuksista sun muista ollu muuta tietoa kuin se, että kuvanvakain pitää olla. Meille kotiutu siis Canon EOS 1100d. Luin kyllä että tää ei ehkä ihan niitä kärkipään malleja oo, mutta toisaalta tän hinta ei ollut mikään päätähuimaava ja varmasti laadultaan riittää, ennen en nimittäin järjestelmäkameraan oo ees koskenut. No, enköhän tässä opi kun vaan kerkeis kuvailla.

Kyllä on meidän tytön hiukset kasvanu hirveesti! :D Normaalisti siis Elealla on aina otsahiukset pompulalla kiinni, tää kuva vaan on otettu aamulla ennen hiustenlaittoa. Eipä noita paljoo enää auki voi pitää, kun me ei haluta niitä leikata. 

Nyt lähden illaks mökille viettämään mun ystävän syntymäpäivää, ja täällä kertaa jopa jätän Elean kotiin isin kanssa vaikka selvät juhlat onkin. Kiva istua välillä ihan rauhassa. Suunnitelmissa grillailua ja tyttöjen juttuja. :)

Raskaus

Lupasin kertoa enemmän tästä tilanteessa, ja nyt kun tyttö niin nätisti tuossa leikkii niin vois olla vaikka aikaa.

Viikkoja meillä on kasassa tänään 11+2, eli LA on 25.12.2013. :)

Ehkä vielä vähän aikainen hetki julkistaa tämä asia, mutta np-ultrassa toissapäivänä (11+0) oli kaikki hyvin, joten mulle tuli kyllä tosi vahva olo tästä kaikesta, ja siitä että kaikki myös menisi hyvin. Ja näin pitkällä kun ollaan, jos jotain tapahtuisi niin tuskin sitä peittelisin myöskään. Mutta mä ainakin ajattelen positiivisesti, ja sen näkee vasta kun vauva on sylissä että miten siinä sitten kävi.

On todella ollut hirveetä salata tätä asiaa. Positiivisen raskaustestin tein jo 18.4, eliii viikolla 4+1? Jos sen voi edes noilla viikoilla plussata, mutta äkkiä laskettuna juuri niin.

Neuvolassa olin jo vko 7+5, ja nyt oliskin sitten ens viikolla jo uusi aika. Lääkäri teki jo tuolloin tutkimuksen samalla, kun nopeesti ultralla tarkastettiin samalla viikot. Kaikki hyvin siellä, ja nyt np-ultrassa myös. Niskaturvotusta pikku Papulla oli 0,6, eli arvot oli tosi hyvin kohillaan. Pikkusta jouduttiin jonkun verran herättelemään, ja muutenkin ultraus oli vähän vaikeaa. Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joten pientä ei kuvaan meinannut saada millään. Ultralla sai tooosi kovaa painaa että saatiin näytölle näkymään yhtään mitään. Nyt vaan odottelen elokuun alkuun rakenneultraa, jospa siellä näkyis sukupuoli niin sais vaatteita ruveta ostelemaan kunnolla.

Kirppikseltä innostuin jo ostamaan pari bodya, mutta vielä taidan hetken malttaa ennenku oikeesti innostun. Tuplarattaita pitäis myös ruveta katselemaan, koska ikäeroa pienille tulee vaan 1v6kk. :) Jos joku jo vihdoin uskaltautuisi kommentoimaan, ja kertomaan jos näistä eri merkeistä olis jotain kokemusta? Oon yrittänyt netistä selailla, mutta tuntuu että niitä rattaita on miiiljooonia ja en oikeestaan edes tiedä mihin ominaisuuksiin kannattaisi kiinnittää huomiota. No, ehkä niitä kerkee vielä katella. ;)

Ultrakuvia saadaan tänne vasta sitten varmaan sieltä rakenneultrasta, kun nyt sain mukaan toosi huonot ja epäselvät kuvat. :/ Ihastellaan niitä sitten! :)