Reissussa rähjääntyy

Niinkö se meni?

Ainakin tällä kertaa tuo sanonta piti paikkansa. Perjantaina olo oli jo parempi, joten laitoin heti aamusta pyykkikoneen laulamaan että päästään lähtemään kohti Reisjärveä heti kun Eemi tulee töistä. (In my dreams..) Kyllähän me päästiin lähtemään, klo. 19.30. Eipä siellä perjantaina enää kerennyt mitään tehdä tai oikein ketään nähdä kun iltapalan jälkeen pitikin mennä meidän "asuntoon" laittamaan Eleaa nukkumaan. Viikonloppu kului kuitenkin siellä. 

Yöt mua pelotti ihan kamalasti. Nukuttiin siis Eemin perheen kanssa semmoisessa soluasunnossa, jossa kaikki perheelliset aikuiset sai oman makuuhuoneen. Elea on ollut niin herkkä heräämään jokaikiseen ääneen ja haukotukseen, joten olin kyllä aivan varma että meidän yöt kuluu vuorotellen vauvaa ja Eleaa hyssytellen. "Pessimisti ei pety". Ensimmäisen yön vauva nukkui niiiiin hyvin, eikä siis häirinnyt Eleankaan unta ollenkaan. Toinen yö meni vauvan kanssa vähän heikommin, mutta Elea nukkui edelleen tyytyväisenä eikä välittänyt mitään siitä ähinästä ja mun hyssyttelyistä ja asennonvaidoista vaikka nukuttiin siinä kengän kokoisessa makuuhuoneessa kaikki samassa sängyssä. Ehkäpä sekin alkaa pikkuhiljaa tottumaan vähän ääniin. :) 

Muuten meillä ei ollutkaan ihan niin mukavaa kuin olin kuvitellut. (Tässä kohdassa palataan takaisin tuohon otsikkoon..) Olo on jälleen kamala. Pää ja kurkku on niin kipeenä, että itkettää ajatellakkin huomista kun Eemi lähtee taas töihin. Eleakaan ei terveeltä vaikuta. Silmät rähmii ja punoittaa, päikkärit on jäänyt lyhyiksi molempina päivinä ja tyttö on siis aika itkuinen. Väsymys on valtava. Ite valvoin molempina iltoina pitkälle yöhön, ja aamulla ollaan oltu jo ennen kahdeksaa pystyssä että kerkeää aamupalalle. Ruokailut oli siis järjestetty yhteisissä tiloissa tarkan aikataulun mukaan, olihan meitä siellä yli 200. Huh! Viikonloppu oli kyllä todella raskas, eikä naurata yhtään kun ajattelen ensiviikonloppua jolloin vietetään jouluvauvan ristiäisiä. Jonkun pitäisi ilmeisesti leipoa ja tehdä kaikki miljoona muuta asiaa valmiiksi viikon aikana..

Pikkunen potilas ja pikkusisko ♥

Ihan mukava oli kuitenkin nähdä vähän Eemin sukua. Suurinta osaa ihmisistä ei tunnettu ollenkaan, ja näitä tuttujakaan ihmisiä ei muuten kyllä oikeastaan koskaan tavata. Varmaan ihan normaalia noin isossa suvussa..

Nyt vaan koitan kerätä voimia ensi viikkoon ja toivoa oikein kovasti että parannutaan nyt äkkiä. :)

•••

Kuten varmaan näkyy, sain vihdoin uuden bannerin väsättyä. Miltä näyttää? 

Pesänrakennusviettiä tainnuttamassa

Voimat on viikonlopun jäljiltä niiin kadoksissa! Lauantaina tehtiin mun ystävän Pippurin (klik!) kanssa semmonen 13-tuntinen reissu Tampereelle Ikeaan.

Lihapullat oli tietysti reissun kohokohta..

Pakko myöntää ette muista milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt! Suurin osa päivästä kului kylläkin autossa, ettekä voi uskoa miten onnellinen olin kun vihdoin puoli kymmenen aikaan illalla pääsin kotiin. Oisin ollut aivan valmis jo rojahtamaan sänkyyn ja alkaa yöunille, mutta meidän piti odottaa vielä mun äitiä ja sen miestä jotka tuli vähän perästä ja toi mun ostokset pakettiauton perällä. Pikkutyttökin täällä odotteli vielä hereillä,  ja pakko oli suihkussakin käydä ennen nukkumaanmenoa. Edellisyökin meni tosi huonosti.. Vielä kolmen aikaan olin hereillä ja selasin kännykällä nettiä. Mua jännitti tuo reissu niiiiin hirveesti ettei uni meinannut tulla millään! En siis koskaan oo tehnyt mitään tommosta sen jälkeen kun Elea syntyi.. Ollaan oltu erossa vaan silloin kun olin leikkauksen jäljiltä sairaalassa, ja kerran Eemi on ollut tytön kanssa mökillä päivän ilman mua. (Tosin näillä kerroilla Eemi on koko ajan ollu sen äidin seurassa, joten mua ei oo jännittänyt ihan niin paljoo.. :D) Nyt kuitenkin jouduin jättää nuo ihan keskenään tänne! Hyvinhän ne oli täällä pärjänny, mutta tämmönen kontrollifriikki kun oon niin tuo päivä aiheutti mulle kyllä kunnon stressin. :D Yöllä sitten Elea huusi sydämensä kyllyydestä joten sekään ei hirveen levollista ollut.. Jospa sitä tänään malttais mennä ajoissa nukkumaan niin huomenna olis olo toivottavasti jo vähän tasaantunut. 

Taisin aikaisemmin jo kertoa, että yhtäkkiä mulle tuli kamala tarve vaihtaa meidän olohuoneen mustat kalusteet valkoisiin. Tämä siis oli reissun syy.. Eilen illasta Eemi laittoi huonekalut kasaan ja paikoilleen, ja kyllähän täällä tunnelma muuttui äkkiä.. Verhot täytyy ainakin laittaa vaihtoon, ja muutama muukin muutos pyörii vielä mielessä. :D Eemi ei kyllä tykkää, näiden huonekalujen ostostakin saatiin kyllä aika kauan "keskustella" ennenku Eemi huomas ettei tässä oikeestaan oo vaihtoehtoja.. :D Perus Ikea-kamaahan nää nyt on mutta köyhän ei oo varaa valittaa.. :D Oikeesti kyllä tykkään näistä, just sopivan yksinkertasia mun makuun. :)

Ennen..

Jälkeen. :)

Paljon valosampaa täällä on heti. Tunnelma oli aikasemmin aika synkkä, varsinkin kun meillä on vielä tuo yks iso musta tehosteseinä. Kuten sanoin, muutoksia pitää kutenkin vielä vähän tehdä. Haluan ehdottomasti uuden sohvapöydän, joka tosin on vielä hakusessa. Marimekon räsymatto-kankaasta pitää saada verhot, ja taidan vielä vaihtaa tuohon tv-tasoon vetimet, ja lisätä samanlaiset lipastoon niin ei olis niin tylsän näköinen. Saa nähdä miten saan taas aikaiseksi..

Joulusiivous on myös ollut perjantaista lähtien meneillään, ja ollaan saatu hirveesti keskeneräisiä hommia tehtyä! Kodinhoitohuone on vihdoin valmis, nyt sais vaan kaappeja järjestellä ja semmosta pientä. Suihkutilat ja saunat on pesty niin puhtaaksi että siellä ei kyllä ainutkaan bakteeri pesi. Huomenna pitäis jatkaa keittiöön, ja Eemi hioo ja maalaa Elean huoneen valmiiksi. Vauvan kehto on pesty ja kunhan Elea pääsee omaan huoneeseen, saa laittaa pedin pikkuselle valmiiksi. Ehkä sittenkin kerkeen tehdä nämä rästihommat vielä! :)

Pakko vielä hehkuttaa mun uutta kelloa! Voi että miten rakastan sitä!♥