Masukuvia

Ei tosin mun masusta. Aamupäivällä kahviteltiin Pippurin ja Iidan kanssa, ja otettiin muutama masukuva Iidasta ja sen miehestä..

Eihän tässä mitään ammattilaisia olla mutta mun mielestä on aivan ihania kuvia! Harmittaa että ei itestä oo mitään tuollasia "kunnollisia" masukuvia, kun en oikeen kehdannut ketään pyytää ottamaan. :/ En osaa olla yhtään luonnollisesti kameran edessä, ja tiukkaa teki jo ne muutamat kuvat jotka Eemin kanssa puhelimella otettiin meidän pimeessä eteisessä.. Onneks lapsista saan ottaa kuvia senkin edestä.. :)

Saimpas Pippurin (klik!) suloisesta Hugostakin pari kuvaa. Siinä on kyllä yks mielettömän ihana ja ilonen poika! <3 Ootan niin paljon sitä että Vilakin vähän kasvais ja alkais ottamaan enemmän kontaktia.. :)

40+1

41. raskausviikko. ♥

"Jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois,

ei parempaa lahjaa kai toivoa vois.."

Täällä sitä ollaan kasassa edelleen, vaikka kovasti muuta toivottiinkin.. Olo on onneksi ihan hyvä, joten ei tässä nyt mitään kamalaa oo, en vaan millään malttais enää odottaa! 

Joulu vierähti kyläillessä, vaikka vähän muuta oltiin suunniteltu ja ainakin ite olin odottanut. Mukavaa meillä oli kuitenkin, vaikka nyt väsyttää.. Tänään käytiin aamupuuron jälkeen viemässä kynttilä isän haudalle, ja muuten ollaan rauhoituttu vaan kotona. Elea on leikkinyt uusilla leluilla, ollaan laitettu meidän ensimmäinen oma jouluruoka ja leivottu torttuja. Illalla mennään yhdessä vielä saunaan. Ihana rentoutua ja olla ihan vaan kolmestaan, kun Eemi joutuukin sitten huomenna mennä töihin.

Elea on ollut maailman onnellisin uusista leluista. Miten ihanaa on katsoa toisen pienen niin aitoa iloa. Pienestäkin tuo tyttö on niin tyytyväinen! ♥ Elean paketeista löytyi mm. Plaston pinkki mopo, Muumi ja muumikirja, pulkka ja lumilapio, dubloja (Elean lemppareita!), pari uutta "riipusta" rannekoruun, piirtustustaulu, nukke ja palikoita. Nyt saa pistää vähän huonompia leluja pois ja vauvalelut omaan laatikkoon. 

Nyt nostan hetkeksi jalat sohvalle ja makoilen vaan! Huomenna palaan neuvolan jälkeen kertomaan tarkemmin kuulumisia. :)

35+0

36. raskausviikko ♥

*Tällä viikolla pieni painaa n. 2500g, ja pituutta on n. 42,5cm.

Eilen tosiaan meillä oli sitten se kovasti odotettu neuvolalääkäri, joka sitten loppujen lopuks oli melkeen yhtä tyhjän kanssa.. Kävin pikaisesti terveydenhoitajan luona, joka yllättäen oli taas kerran eri kuin viimekerralla. Tällä kertaa mun oma hoitaja oli jossain koulutuksessa, mutta ensi kerralla pitäisi olla sitten vihdoin paikalla.

Paineet oli hyvät ja näytteet oli puhtaat. Hb oli edelleen 116 ilman rautaa, mutta lääkäri suositteli sen aloittamisen että saatais arvot pikkusen ylemmäksi ennen synnytystä. En tiedä missä vaiheessa sf-mitta muka otettiin, mutta näin jälkeenpäin vaan huomasin että lääkäri oli merkinnyt korttiin 31cm, mikä on näille viikoille ihan normaali. Paino oli laskenut -509g/vko, mikä kyllä vähän ihmetyttää. Pari päivää ruoka maistui vähän huonommin kun oltiin kipeenä, mutta muuten oon kyllä herkutellut ihan normaalisti. Nyt on painoa alusta asti tullut yhteensä vähän yli 6kg, mikä on kyllä tosi hyvä. Elean aikana taisi kuitenkin kertyä ainakin 16kg. :D Lääkäri ihan ohimennen tarkisti kohdunsuun tilanteen, ja se oli vielä kiinni. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta ei pahasti ollenkaan. Mun epäilyksistä huolimatta vauva oli onneksi raivotarjonnassa, ja kuulemma jo laskeutunut sen verran että tuskin siitä enää asentoa muuttaa. Lääkäri otti vauvan mitat ehkä maailman huonoimmalla ultralla, ja painoarvioksi saatiin "vähän alle 2kg". Eli ilmeisesti tässä meidän tapauksessa noihin Vau.fi:n arvioihin ei oo enää uskominen? Tosin eihän nuo arviotkaan läheskään aina pidä paikkaansa, mutta silloin edelliskerralla terveydenhoitajakin oli sitä mieltä että vauva tuntuu sirolta. Turvotus -, liikkeet + ja vauvan syke 135. :)

Seuraava aika saatiin tasan kahden viikon päähän, jonka jälkeen käynnit alkaakin taas tihenemään ja ihan pian saankin käydä neuvolassa meidän pikkusen kanssa. <3

Eemi on tehny kameralakon joten joudutaan nyt tyytyä näihin huonolaatuisiin peilikuviin remontin keskellä.. :D

Eilen jotenkin vasta tajusin, että meidän vauva syntyy oikeesti ihan kohta. Laskettuun aikaan on jäljellä enää muutama hassu viikko, ja jotenkin uskon (tai haluan uskoa) että tämä pieni olisi yhtä täsmällinen kuin isosiskonsa ja tulis siis siinä joulun tienoilla. Oon kyllä yrittänyt pitää ajatukset siinä, että laskettu aika harvoin on vauvan syntymäpäivä, ja että saattaa mennä reilustikkin yli. Ehkä silloin ei joudu niin "pettymään", jos se päivä oliskin vaan yksi muiden joukossa ja vauva pysyis vielä masussa. Tosin meillä on onneks joulu ja kaikki siinä, joten ei se aika ihan normaalia arkea olisi kuitenkaan.  :)

 Nyt pitäisi varmasti vaan malttaa levätä niin paljon kun vaan tuon pikkutytön kanssa on mahdollista, koska arki tulee varmasti muuttumaan paljon. Onneks tällä kertaa Eemillä on (luultavasti) mahdollisuus pitää edes vähän isyyslomaa niin saatais kaikki rauhassa totutella uuteen perheenjäseneen. 

Ra(s)kas raskaus

Ehkä otsikko kertoo jo jotain? 

Odotus kyllästyttää.. Haluan sen pienen ihmisen syliin. Haluan pukea sille kaikkia noita pieniä vaatteita tuolta laatikosta. Haluan laittaa tuon ihanan haalarin naulakosta pikkusen päälle ja lähteä kävelylle meidän tuplarattailla. Haluan ottaa ensimmäisen kuvan Eleasta ja vauvasta yhdessä, ja haluan synnyttää!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin tosi raskaita. Maha painaa ainakin 1000 kiloa, se on edessä ja ärsyttää. Polvet on ruvella kun kontaten saa täällä siivota, lattialta kurottelusta ei tuu enää mitään. Elean pesu lavuaarilla on verrattavissa tunnin salitreeniin, siltä se ainakin tuntuu. Jo istuminen hengästyttää ja tekee selän kipeäksi. Kävely helpottaa selkäkipuja mutta aiheuttaa järkyttävän kestoharjoitussupistuksen koko matkan ajalle ja jalatkin menee ihan jumiin. Haluan syödä, mutta koko ajan on niin täysi olo että pahaa tekee. Väsyttää, mutta illalla en kuitenkaan saa unta. Vauva loikoilee jotenkin tosi alhaalla. Liikkeet sattuu, pidätyskyky on koetuksella ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Alavatsaa särkee. Oon ärsyttävä. Oon vihanen. Näytän eläimeltä, koska mun viimeisillä voimilla ei ole mitään mielenkiintoa laittautua. Haluan uudet farkut mutta masu on edessä.

Tuntuu jotenkin väärältä valittaa. Monella muulla raskausajan oireet on aivan h*lvettiä verrattuna näihin pikkuseikkoihin jotka mua ärsyttää. Moni muu on saanut vauvansa jo näillä viikoilla tai paljon aikaisemmin, mutta ei todellakaan syliin, vaan suoraan keskoskaappiin. Älkää siis käsittäkö väärin, en todellakaan toivo vauvan syntyvän vielä. Toivon, että aika kuluisi nopeasti ja pian tulisi se päivä kun meidän pikkunen on täysin valmis tähän maailmaan ja äitin syliin. ♥

Elean raskausajasta nautin kyllä täysin rinnoin. Kannoin niin ylpeänä kasvavaa masua, nukuin ainakin vuoden edestä päikkäreitä talteen, söin, lepäsin, (lihoin), luin netistä raskausjuttuja.. Silloin kyllä olikin täysin eri tilanne. En tiennyt mitä odottaa, kun vauva syntyy. Mun mieli ei olis ikinä kyennyt käsittämään etukäteen sitä, miten onnelliseksi tuo pienen tytön syntymä mut tekisikään. Silloin pystyin maata kun väsyttää, ja kuunnella vaan mun kehoa ja tehdä asioita sen mukaan miten jaksan ja kykenen. Onhan tämä raskaus paljon rankempi, kun mulla on tuo pikku-Elea täällä temmeltämässä, jonka on mentävä kaiken edelle. Vaikka tuo pieni ihminen tuokin iloa ja piristystä mun päiviin, niin kyllä se tuo paljon työtäkin ja lepo jää vähemmälle. Suurena erona pidän myös sitä, että tällä kertaa tiedän mitä odottaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuu etten onnellisempi voisi ollakkaan, niin kuitenkin tiedän, että se suurin ilo ja onni on vasta edessäpäin. Odottamassa sitä päivää, kun meidän pieni syntyy. Tätä vauvaa oon myös saanut odottaa "kauemmin", nimittäin Elean aikana tein raskaustestin 2kk myöhemmin kuin tällä kertaa. Se on pitkä aika, varsinkin odottavalle.. Jotenkin mulla on huono omatunto siitä, että tätä raskautta en kannakkaan niin sokeana onnesta kuin viimeksi. No, pienen tahdon kotiin halittavaksi yhtä palavasti kuin Eleankin aikanaan, eikö se ole tärkeintä? ♥

Kyllä tuosta masusta oikeesti tykkään. Musta on ihanaa, kun maha saa luvan kanssa pömpöttää. Musta on ihanaa seurata sen kasvua, silittää sitä, ja iltasin maatessa tuntea pienien jalkojen potkut kyljessä. Musta on ihanaa tietää, että siellä kasvaa yhtä ihana, pieni ja kallis aarre kuin Elea, ja että kohta mulla on yhden sijasta kaks pientä rakasta täällä kotona. ♥ (Ja kaks pientä kättä enemmän tekemässä tuhojaan.. :D) 

Jouluvauvamasu 34+1 ♥

Elea 34+1 ♥

Tämä mun olo on saattanut myös johtua mun parin yön huonoista unista, sillä esimerkiksi lauantaina sain herätä Elean antamaan räkäiseen pusuun ja nauruun jo klo. 5.30. Elea oli kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta itse sain selvitä päivästä neljän tunnin yöunilla. Meillä ei tyttö mene enää kertaakaan ennen iltayhdeksää nukkumaan! Flunssan takia oon myös nukkunut tosi huonosti pari viimeyötä, onneks se ei kuitenkaan oo Eleaa valvottanut.. Ehkäpä tässä saan pikkuhiljaa nukuttua univajeen pois ja voin taas hymyssäsuin kantaa tätä masua. :)

31+0

32. raskausviikko ♥

Huhhuh! Here we go again.. Viikko taas vierähtänyt ja joka päivä ollaan lähempänä meidän pikkusen syntymää. Paljon on tekemättä, mutta kaikki perusjutut meiltä löytyy ja eiköhän loputkin saada kasaan ennen syntymää.

*Tällä viikolla pikkuinen painaa n. 1750g ja pituutta löytyy n. 27 cm. ♥

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo aika hyvin meidän kuulumiset. Eli kaikki on hyvin. Närästys on tainnut vähän helpottaa, ja tilalle oon saanut alaselkäkipuja. :( Näiden kanssa onneksi selviää,  ei tämä niin kamalaa kipua onneks oo. Muuten eipä siis mitään erikoista. :)

Masu siis näyttää tänään tältä. Aivan yhtä upea kun aina kaikissa mainoksissa/elokuvissa/lehdissä..NOT. Uusia raskausarpia ei toistaseks oo tullut, mutta Elea tuonne on jättänyt jonkin verran kyllä jälkiä. Taidampa siis jatkossakin kuvailla masua ihan suosiolla vaan paita päällä ja heittää bikinit roskiin. Raskausarpien kanssa olisin vielä selvinnyt, mutta tuo leikkausarpi on jo liikaa.. Raskausarvet vaaleni kyllä jo paljon synnytyksen jälkeen, joten niitä en oikeestaan hirveesti osannut harmitella enää, toivottavasti tuo leikkaushaavakin tajuaa vähän piiloutua. :) 

Eilen oli täälläpäin jo aika paljon pakkasta, -7, ja päästiin ulos kokeilemaan Elean uutta talvihaalaria. Lahkeissa on aika paljon ylimääräistä pituutta, sillä (muka) säästeliäänä ihmisenä ostin puvun jo keväällä alennusmyynneistä. Aluksi olin jo aivan hermona ja metsästin uutta pukua, mutta uudelleensovituksessa huomasin että kenkien ja hanskojen kanssa tuo kyllä menee aivan hyvin. Puku on Lassietec:in, josta ei toistaiseksi omaa kokemusta ole, mutta hyvää olen kuullut ja hintakaan ei päätä huimannut joten siksi tähän päädyttiin. Tänään saatiinkin herätä kaatosateeseen ja loskakeleihin, joten haalari pysyy toistaiseksi naulakossa ja me sisätiloissa. Illalla mua odottaa Me&I-vaatekutsut,  ja nähtäväksi jää että lähteekö sieltä mitään mukaan.. :) 

27+0

Viikko on taas vierähtänyt nopeesti, ja siis 28. raskausviikko alkoi tänään. Uutena raskausoireena oon saanu viimepäivinä nauttia suonenvedoista jaloissa. Pohkeet on hellänä ja yöt tuskasia ja katkonaisia.. Luulin jo tosiaan että tällä kerralla selviän ilman tätä vaivaa, kun Elean odotusaikana suonenvetoja oli alusta asti. No, toistaseks ne ei ainakaan oo vielä ollut niin tuskasia kuin sillon, ja hyvä niin. :)

*Tällä viikolla vauva on n. 32cm pitkä ja painaa n. 1000g. ♥

Hengittäminen on käynyt tässä viikon aikana myös paljon raskaammaksi, mikä varmasti johtuu osittain myös palanneesta syysflunssasta.. Eleakin on vähän itkusempi ollut, ja nenä on tukossa kaikilla. Jospa tää kohta tästä helpottais ja saatais hetki olla taas ilman vaivoja..

Eilen oli siis neuvola+lääkäri, ja meillä kaikki muuten on hyvin. Mun oma neuvolantäti on edelleen sairaslomalla, joten sijaisen kanssa katottiin hyvin nopeesti perusjutut ennen lääkärille siirtymistä. Hb oli yllättäen noussut 112 -> 120, vaikka olin ihan varma että se on laskenut kun niin väsyttää. Hyvä näin kuitenki. :) Proteiini ja leukosyytit oli vähän plussalla, joten huomenna saa taas kiikuttaa labraan lisää näytteitä,  vaikka edellisistäkään ei kyllä kauaa oo.. Ja mun suurin ylpeydenaihe: painonmuutos/viikko: 32g!! Jiiihhhaaaa! Tosin tuo sairaalareissu varmaan vaikutti tähän, mutta ihan oikeesti: painoa tullut kuukaudessa vaan 128g! Tää todella antoi mulle vähän toivoa.. Ehkä en oo joulukuussa niin iso? Toivottavasti.. Tähän mennessä siis lähtöpainoon (rv 7+5) tullut 6kg lisää, mikä ei musta ainakaan vielä kuulosta ihan mahottomalta. Lääkärillä kaikki myös ok; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, vauvan syke 146, sf-mitta 24cm, ja vauva raivotarjonnassa. :)

Saimpa Eemin ottamaan yhen masukuvankin, että sai taas tarkastaa että onko tuo yhtään tuosta kasvanut. Voi rakas masu. ♥ Kuva on taas vähän mitä on, Eemillä meni jo järki ja se käski lähtee valokuvaajalle. :D Ja mää kun pyysin vaan ottamaan yhen kuvan missä valo ei oo huono,  Elea ei oo eessä, imurinvarsi ei näy, ja mää en näytä lihavalta.. :D