Kivoja juttuja

Taisin aikaisemmin jo mainita, että perjantaina oli tiedossa pienimuotoiset kahvikestit mun synttäreiden kunniaksi. Halusin leipoa kakun, joten kutsuin muutaman vieraan ihan vaan kahvittelemaan tänne ilman sen kummempia.. Aamusta täällä kävikin mun kavereita, ja päivällä tuli vielä mun siskot, äiti ja sen mies ja mun mummu. Kyllä taas huomasin miten ahdas tämä meidän kämppä onkaan, ja hinku pois täältä kasvaa vaan!

Mun ihana kummipoika Hugokin saatiin vieraaksi. <3

Juhlat oli alunperin sovittu iltapäivälle, mutta keskiviikkona sain niin kivan puhelun että ne oli pakko siirtää. Yritin nimittäin aikaisemmin ilmoittautua valokuvauskurssille, ja "pääsin" varasijalle 27. Toivo oli aikalailla menetetty, kun kurssilla oli paikkojakin vaan 12. Keskiviikkona mulla kuitenkin soi puhelin, ja kurssinpitäjä ilmoitti että mulle olis paikka perjantaina alkavalla kurssilla jos vaan pääsen näin nopealla varoitusajalla! Iltapäivän ja illan vietin sitten siellä. Eemi oli pärjänny hyvin tyttöjen kanssa kotona, mitä jännitin kovasti vaikka olin poissa vaan vähän yli kolme tuntia. Hieman jo jännitän ensviikonloppua, kun lauantaina kurssipäivän pituus onkin kahdeksan tuntia.. Mutta näistä jutuista kirjoitan lisää myöhemmin! :)

Tänään on ollut aivan mahtava ilma, ja ollaankin oltu tyttöjen kanssa kävelyllä ja tuossa pihassa leikkimässä. Oltais viihdytty varmasti kauemminkin mutta Elean piti välissä tulla sisälle nukkumaan, Vila nukkuu edelleen ulkona. Ehkä me vielä päikkäreitten jälkeen mennään jatkamaan leikkejä kun Eemiki on ulkona siivoomassa pihaa. :) Ihanaa viikonloppua!

Vauva kasvaa

Mun pieni tyttö syntyi kaksi kuukautta sitten. Synnytys tuntuu jo todella kaukaiselta. Melkein voisi luulla, että siitä olis kauemminkin aikaa. (Viikolla olin varma että Vilalla tulee täyteen jo 3kk. =D) Toisaalta taas on haikea olo, kun huomaa että aika vaan lipuu ohitse. 

Musta tuntuu etten saa kiinni mistään. Elämä lipuu ohi, ja ite katselen sitä vierestä paikallani. Tuntuu, että pitäisi tehdä paljon enemmän. Pelkään sitä, että joku päivä vaan herään tähän elämään ja huomaan että tytöt on jo aikuisia. Otan paljon kuvia, koitan saada säilöön mahdollisimman paljon muitakin muistoja, ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä.

Monesti useamman pienen lapsen äidit sanoo, että se vauva-aika meni vähän sumussa ja että siitä ei paljoa muista. Huomaan unohtavani jo ihan arkisia asioita, joten miten voisin muistaa nämä ihanat päivät vielä vuosien päästä? Tahdon muistaa jokaisen hyvän hetken. Jokaisen Elean sanoman hassun jutun tai sanan. Kaikki ne hölmöt jutut mitä tuo tyttö tekee pitkin päivää. Jokaisen iloisen huudahduksen kun tulen kotiin, tai kun jotain mukavaa tapahtuu, jokaisen hymyn. En halua unohtaa sitä tunnetta kun katsoo nukkuvaa vauvaa sylissä. Sitä tunnetta, kun pienet kädet pitää niin tiukasti kiinni mun paidasta tai ihosta. 

Kuten jo sanoin, musta tuntuu että pitäisi tehdä paljon enemmän. Enemmän mitä? Ja miten se auttaisi mua muistamaan nämä arjen ihanat asiat? Ei varmaan mitenkään. Silti olo on välillä kovin riittämätön. Tuntuu siltä, että jokaisesta sekunnista pitäisi nauttia, että mua ei jälkeenpäin harmittaisi se, miten nopeasti "pikkulapsiaika" kului. Koko ajan pitäisi tehdä jotain erilaista. Tuntuu että jos ollaan koko päivä kotona, oon jälleen kerran hukannut päivän mun elämästä. Vaikka meillä olis ollut aivan kivakin päivä. Pitäis oppia rentoutumaan ja tajuamaan se, että näillä mun typerillä ajatuksilla hukkaan sitä aikaa. 

Onhan nämä kotipäivätkin oikeesti tosi mukavia. Täällä Elea on selvästi eniten oma itsensä. Kun ollaan ihan keskenämme täällä, Elea ei ujostele ja höpöttää tosi paljon. Ei tarvi miettiä, että häiritseekö jomman kumman tytön itku jotain muuta. Jokaisen itkun jälkeen halataan. Vauvaa syöttäessä saan nauraa Eemin ja Elean "omalaatuisille" leikeille. Näistäkin pienistä hetkistä elämä koostuu. Ei siihen joka päivä tarvi sen kummempaa tekemistä, mun pitäisi tajuta se jo. 

Ei mulla tätä asiaa oikeestaan ollut, mutta siihen se meni. No, tytöt jatkaa kasvamistaan mun sanoista tai ajatuksista huolimatta. Tästälähtien lupaan nauttia juuri tästä hetkestä. 

Ensiviikolla on Vilan 2kk neuvola jossa nähdään kasvua vähän paremmin, onhan tuo tyttö kasvanut paljon. Äitikin kasvaa,  koska mulla on ensiviikolla synttärit ja oon syönyt aivan älyttömästi laskiaspullia (ja muitaki pullia) viikonlopun aikana. Tänään ajattelin raahautua pitkästä aikaa salille, ainakin kokeilemaan!

Muutama kuva

Ja niitäkään ei näköjää montaa oo.. :D Huoh..

Viikko hurahti ohi etten kerennyt huomatakkaan. Jossain vaiheessa viikkoa yks päivä meni kokonaan ohi, koska oon keskiviikosta asti elänyt päivän "jäljessä". Onneks mulla on ystäviä jotka muistuttaa sovituista tapaamisista ja menoista, sillä muuten olisin tullut paikalle tyylikkäästi vuorokauden myöhässä. Eilen tajusin, etten täälläkään oo käynyt maanantain jälkeen ollenkaan. Yleensä käyn kuitenkin päivittäin Bloggerissa ainakin tarkistamassa että onko mun seuraamissa blogeissa uusia tekstejä. Jos kerkeän, niin lukaisen ne vielä läpi. Nyt en oo tehnyt sitäkään. Mitä me sitten ollaan tehty?

Maailman parhaat porkkanasämpylät Pippurin maailman parhaimmalla reseptillä!

Niin, kun joku osais kertoa.. :D Ollaan oltu Vilan kanssa Pippurin järjestämillä Me&I-kutsuilla. Ollaan kyläilty ystävien kanssa puolin ja toisin. Kirppiksellä on ravattu järjestelemässä pöytää. Sämpylöitä. Kiirettä on ollut vaikka mitään en oo tehnyt? Huhh.. Näitä kuvia nyt tulin lisäilemään, vaikka niitäkään ei näköjään oo tullut otettua paljoa. No, hyvää viikonloppua. Toivotaan että täällä alkaa ensviikko vähän skarpimpana!:D

Elea sovittaa onnellisena uutta hametta!

Eemi on jälleen kerran viikonlopun kunniaks auraamassa, joten mulla taas meinaa olla vähän kiirettä. Kirjoittelempa taas paremmalla ajalla, tällä kertaa tosin en aio pitää viikon taukoa! :D

Hiljaiselo päättyy

Päätimpä lopettaa tämän lähes viikon mittaisen hiljaisuuden. Kiireitä on ollut jonkun verran, mutta ehkä suurin syy tähän taukoon on ollut mun ystävän vauvakutsut joita ollaan parin muun tytön kanssa järjestetty. Päässä ei oo pyörinyt mitään muuta, ja koska kutsut oli yllätys, en voinut niistä täälläkään mainita. Helpommaksi koin siis olla vaan hiljaa etten vaan paljasta mitään. 

Kutsut oli kivat, ja niitä oli kyllä mukava laittaa. Pääsimpä vielä mustikkaankin juhlien päätteeks. Uusintakierros täytyy vielä ottaa kun kerkeää, ja samalla vois muutaman puolukankin poimia. Melkeen puolet mustikoista on jo syöty joko piirakassa tai puurossa, joten niitä kyllä pitäis saada enemmän.

Pikkutyttö harjottelee kävelyä hirmu ahkerasti, joten ehkä meillä kohta jo kaks pikkusta jalkaa tepsuttaa eteenpäin.. ♥ Eipä meille sen kummempaa kuulu, joten aika kuvapainotteista tällä kertaa. Herkut on maistunu kuten kuvista näkee, tieten taas puntari rankasee kuunvaihteessa neuvolassa..

Bonuksena vielä todiste kiireisestä viikonlopusta: mun hullu ja väsynyt ystävä joka välttämättä halus naamansa tunkee mun blogiin.........

Kuvia

Yritin saada Eleasta otettua ite 1-vuotiskuvaa, toistaseks ainakin vähä huonolla menestyksellä.. :D Kyllähän tuo meidän tyttö nätti on, mutta kuvat ei ihan semmosia mitä olin kuvitellu. 1-vuotias villi pikkutyttö ei kyllä tehnyt tästä maailman yksinkertasinta hommaa. Koko ajan oltiin menossa milloin missäkin, revittiin ja syötiin ruohoo, eikä varsinkaan katota kameraan päin. No, tää oli vasta harjoittelukierros ja Eemi saa kyllä lähteä seuraavalla kerralla mukaan viihdyttämään tyttöä, jospa sen sais hetken pidettyä paikoillaan. Yhen ihmisen on kovin vaikea yrittää saada tyttö pysymään paikallaan, kiinnostuneena ja yrittää vielä pitää kameraa kädessä ja saada muutama kuvakin otettua. Luovutettiin aika äkkiä kun huomattiin että homma taitaa olla aika mahdoton, ja Eleakin aika totisella tuulella. Tässä nyt kuitenkin ois muutama kuva, ja onhan tuo tyttö aivan ihana. <3

Väsymystä ja univelkaa alkaa kertyä.. Eemi on taas ollut koko viikonlopun töissä, ja viikonkin oikeestaan. Iltasin ei meinaa uni tulla ja aamusin on herättävä kun pikkutyttö huutaa sängystä "Kukkuu!". (Yleensä 7-8 aikaan) Ehkä ensi viikko vielä sinnitellään ja lauantaina Eemi ja Elea saa herätä aivan kahestaan kun äiti jää nukkumaan! :)

13+1

Piti tulla kirjoittamaan jo eilen, mutta oli muka niin kiire etten kerennyt. Eli 14. viikko lähti käyntiin eilen. Toisaalta vastahan mä tein raskaustestin, ja siitäkin on jo mooonta viikkoa. Silti tuntuu että miten mä oon vasta viikolla 14? Kuluuko tää aika koskaan? Tyhmää nyt murehtia tuosta, koska tiedän että saman tien kun saan pienen syliin, on mulla jo ikävä masua. Toisaalta en siitä voi vielä nauttiakkaan, kun ei se oikeestaan paljoo oo vielä kasvanut. 

Tällä viikolla pikkusen pituus n. 8,5cm, ja paino n. 35g. <3
"Varpaiden ja sormien kynnet ovat jo kehittyneet, hiukset ja kulmakarvat alkavat kasvaa." (Vau.fi)


Ja sitten vaihtuu aihe aivan täysin. Kävin ostamassa meille uuden kameran. (Jonka käyttö ei vielä oikeen onnistu kuten kuvista huomaa..) Ostin oikeestaan vaan ensimmäisen joka osui käteen siinä Anttilassa. Tiesin että jonkinmoisen järkkärin haluan, mutta ei mulla niiden ominaisuuksista sun muista ollu muuta tietoa kuin se, että kuvanvakain pitää olla. Meille kotiutu siis Canon EOS 1100d. Luin kyllä että tää ei ehkä ihan niitä kärkipään malleja oo, mutta toisaalta tän hinta ei ollut mikään päätähuimaava ja varmasti laadultaan riittää, ennen en nimittäin järjestelmäkameraan oo ees koskenut. No, enköhän tässä opi kun vaan kerkeis kuvailla.

Kyllä on meidän tytön hiukset kasvanu hirveesti! :D Normaalisti siis Elealla on aina otsahiukset pompulalla kiinni, tää kuva vaan on otettu aamulla ennen hiustenlaittoa. Eipä noita paljoo enää auki voi pitää, kun me ei haluta niitä leikata. 

Nyt lähden illaks mökille viettämään mun ystävän syntymäpäivää, ja täällä kertaa jopa jätän Elean kotiin isin kanssa vaikka selvät juhlat onkin. Kiva istua välillä ihan rauhassa. Suunnitelmissa grillailua ja tyttöjen juttuja. :)