Ra(s)kas raskaus

Ehkä otsikko kertoo jo jotain? 

Odotus kyllästyttää.. Haluan sen pienen ihmisen syliin. Haluan pukea sille kaikkia noita pieniä vaatteita tuolta laatikosta. Haluan laittaa tuon ihanan haalarin naulakosta pikkusen päälle ja lähteä kävelylle meidän tuplarattailla. Haluan ottaa ensimmäisen kuvan Eleasta ja vauvasta yhdessä, ja haluan synnyttää!

Viimeset pari päivää on ollut jotenkin tosi raskaita. Maha painaa ainakin 1000 kiloa, se on edessä ja ärsyttää. Polvet on ruvella kun kontaten saa täällä siivota, lattialta kurottelusta ei tuu enää mitään. Elean pesu lavuaarilla on verrattavissa tunnin salitreeniin, siltä se ainakin tuntuu. Jo istuminen hengästyttää ja tekee selän kipeäksi. Kävely helpottaa selkäkipuja mutta aiheuttaa järkyttävän kestoharjoitussupistuksen koko matkan ajalle ja jalatkin menee ihan jumiin. Haluan syödä, mutta koko ajan on niin täysi olo että pahaa tekee. Väsyttää, mutta illalla en kuitenkaan saa unta. Vauva loikoilee jotenkin tosi alhaalla. Liikkeet sattuu, pidätyskyky on koetuksella ja vessassa saa ravata jatkuvasti. Alavatsaa särkee. Oon ärsyttävä. Oon vihanen. Näytän eläimeltä, koska mun viimeisillä voimilla ei ole mitään mielenkiintoa laittautua. Haluan uudet farkut mutta masu on edessä.

Tuntuu jotenkin väärältä valittaa. Monella muulla raskausajan oireet on aivan h*lvettiä verrattuna näihin pikkuseikkoihin jotka mua ärsyttää. Moni muu on saanut vauvansa jo näillä viikoilla tai paljon aikaisemmin, mutta ei todellakaan syliin, vaan suoraan keskoskaappiin. Älkää siis käsittäkö väärin, en todellakaan toivo vauvan syntyvän vielä. Toivon, että aika kuluisi nopeasti ja pian tulisi se päivä kun meidän pikkunen on täysin valmis tähän maailmaan ja äitin syliin. ♥

Elean raskausajasta nautin kyllä täysin rinnoin. Kannoin niin ylpeänä kasvavaa masua, nukuin ainakin vuoden edestä päikkäreitä talteen, söin, lepäsin, (lihoin), luin netistä raskausjuttuja.. Silloin kyllä olikin täysin eri tilanne. En tiennyt mitä odottaa, kun vauva syntyy. Mun mieli ei olis ikinä kyennyt käsittämään etukäteen sitä, miten onnelliseksi tuo pienen tytön syntymä mut tekisikään. Silloin pystyin maata kun väsyttää, ja kuunnella vaan mun kehoa ja tehdä asioita sen mukaan miten jaksan ja kykenen. Onhan tämä raskaus paljon rankempi, kun mulla on tuo pikku-Elea täällä temmeltämässä, jonka on mentävä kaiken edelle. Vaikka tuo pieni ihminen tuokin iloa ja piristystä mun päiviin, niin kyllä se tuo paljon työtäkin ja lepo jää vähemmälle. Suurena erona pidän myös sitä, että tällä kertaa tiedän mitä odottaa. Vaikka tällä hetkellä tuntuu etten onnellisempi voisi ollakkaan, niin kuitenkin tiedän, että se suurin ilo ja onni on vasta edessäpäin. Odottamassa sitä päivää, kun meidän pieni syntyy. Tätä vauvaa oon myös saanut odottaa "kauemmin", nimittäin Elean aikana tein raskaustestin 2kk myöhemmin kuin tällä kertaa. Se on pitkä aika, varsinkin odottavalle.. Jotenkin mulla on huono omatunto siitä, että tätä raskautta en kannakkaan niin sokeana onnesta kuin viimeksi. No, pienen tahdon kotiin halittavaksi yhtä palavasti kuin Eleankin aikanaan, eikö se ole tärkeintä? ♥

Kyllä tuosta masusta oikeesti tykkään. Musta on ihanaa, kun maha saa luvan kanssa pömpöttää. Musta on ihanaa seurata sen kasvua, silittää sitä, ja iltasin maatessa tuntea pienien jalkojen potkut kyljessä. Musta on ihanaa tietää, että siellä kasvaa yhtä ihana, pieni ja kallis aarre kuin Elea, ja että kohta mulla on yhden sijasta kaks pientä rakasta täällä kotona. ♥ (Ja kaks pientä kättä enemmän tekemässä tuhojaan.. :D) 

Jouluvauvamasu 34+1 ♥

Elea 34+1 ♥

Tämä mun olo on saattanut myös johtua mun parin yön huonoista unista, sillä esimerkiksi lauantaina sain herätä Elean antamaan räkäiseen pusuun ja nauruun jo klo. 5.30. Elea oli kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta itse sain selvitä päivästä neljän tunnin yöunilla. Meillä ei tyttö mene enää kertaakaan ennen iltayhdeksää nukkumaan! Flunssan takia oon myös nukkunut tosi huonosti pari viimeyötä, onneks se ei kuitenkaan oo Eleaa valvottanut.. Ehkäpä tässä saan pikkuhiljaa nukuttua univajeen pois ja voin taas hymyssäsuin kantaa tätä masua. :)

Neuvola rv 33+2

Tänään käytiin tarkastamassa pikkuihmisen vointi neuvolassa. Eipä enää yllättänyt, että tällä kertaa oli taas uusi neukkutäti. Mukava nainen onneks, ja jotenkin "tunnettiin" kun Elean vauva-aikana se teki meille yhden kotikäynnin jotain koulutyötä varten. Olispa vaan kiva kuitenkin että joka kerta ei olis eri ihminen vastassa..

Meillä on kaikki oikein hyvin. Viimeviikkonen pieni sf-mitta ilmeisesti johtui vaan mittaajasta, tai sitten vauva on ottanut todellisen kasvuspurtin; tänään lukema oli kuitenkin 5cm isompi kuin kaksi viikkoa sitten (21.10), eli 30cm. Viikkopainonnousu +272g, eli ihan normaali ja en itekkään puntarilla kauhistunut. Turvotus -, RR 112/70, liikkeet ++, vauvan syke 135-145, ja raivotarjonnassa hän edelleen odottaa. Vauva on vielä aika ylhäällä, minkä huomaan puutumisena ja kipuna kyljissä, ja hengitysvaikeuksina. Istuminen alkaa olla jo aika tukalaa. Kaippa se siitä vielä ainakin vähän laskeutuu. Toissynnyttäjällähän vauva ei välttämättä kiinnity ollenkaan ennen kuin vasta synnytyksessä, mutta kai se joka tapauksessa ainakin vähän alemmas menee? Hb oli edelleen 115, ja tämä täti tuumas että voin aloittaa raudan ainakin joka toinen päivä jos siltä tuntuu, kun tuota väsymystä ja hengästymistä on kutenkin jonkun verran ollut. Proteiinit oli tippunut näytteistä pois, joten sitäkään ei tarvitse enää mietiskellä.  :)

Seuraavan ajan sain neuvolaan+lääkärille 11 päivän päähän, eli 19.11. (Joka on muuten myös meidän 2. hääpäivä.  ♥) Siellä sitten varmistetaan (huonolla) ultralla vauvan tarjonta, koko ja katsotaan kohdunsuun tilanne. Viikkopostauksessa puhuin lähestyvästä synnytystapa-arviosta, mutta se jääkin meiltä sitten tällä kertaa välistä. Elea synty niin normaalikokoisena ja synnytys sujui niin hyvin, että samalla arviolla mennään; alatiesynnytykselle ei ole estettä jollei mitään mullistavaa tapahdu. Neuvolalääkäri voi kuitenkin tarkastaa kaiken oleellisen joten syytä äitipolikäynnille ei siis ole. Mua ehkä vähän harmittaa, mutta kaippa se sujuu tuolla ainakin melkeen samalla kaavalla? 

Lopuks mun on ihan pakko vielä hehkuttaa; mun pieni Elea on aivan iso tyttö! ♥ Pottaan pissaamista ollaan siis harjoiteltu jo monta päivää,  ja vaikka tyttö ei hätää osaakkaan vielä ilmasta, niin usein sitä oon sinne kiikuttanut ja joka kerta tulee pissa pottaan! :) Ja sitten oikeesti tää iso juttu: Elea sanoi tänään ensimmäisen lauseen!! Kyllä oli maailman sulosimman kuulosta kun tyttö 1v4kk huutaa isille keittiöstä että "TUU TÄNNE!" :D 

Voi rakkaat.♥

33+0

Täällä taas! Miten musta tuntuu että oon ollut ainakin ikuisuuden poissa. Mieli myllertää edelleen, mutta elämä jatkuu ja eteenpäin on mentävä. Tämmöset tapaukset saa mut entistä enemmän ajattelemaan sitä, miten jokainen päivä ja hetki on arvokas, ja jokaisesta niistä pitäis nauttia ihan täysillä. :)

34. raskausviikko pyörähti käyntiin tänään! Eteenpäin mennään näköjään edelleen ihan huomaamatta. Laskettuun aikaan on viikkoja jäljellä seitsemän! Kyllähän nuo viikot vierii älyttömän nopeesti, vaikka viimepäivinä on kyllä ollut jo aika kärsimätön olo. Oon liittynyt semmoseen joulukuisten fb-ryhmään, jossa siis on jonkun verran meitä äitejä joilla on laskettu aika joulukuussa. Yksi meistä on jo vauvan saanut, ja parilla muulla ei oo kaukana. Voin vaan kuvitella sen joulukuun kun oikeesti kaikki synnyttää ja saa vauvoja, ja mulla on sillon edelleen vauva masussa. Sitten voi olla jo toosi malttamaton olo.. :D

•Tällä viikolla meidän pieni painaa n. 2100g ja on n. 39cm pitkä. ♥

Perjantaina päästäänkin taas neuvolaan tarkastamaan pienen (ja äidin) vointi, joten sillon tulee taas enemmän raskausasiaa. Muuten edellinen viikko on mennyt oikein hyvin. Pahimmat selkäkivut on tainnutettu, ja voin puutakoputtaen myös hehkuttaa että mua ei oo närästänyt moneen päivään! Viimeviikolla se ärtyi jo niin pahaksi, että jouduin käydä apteekista hakemassa Rennietä. No, nyt ne lojuu ainakin toistaiseksi tuolla kaapin perällä, ja toivottavasti saan ne sinne jättääkkin. :) Kaikki siis erittäin hyvin, tosin pikkutyttö flunssailee täällä taas, ja yskä on kamala ja häiritsee yöunia. Palaan siis paremmalla ajalla taas.  :)

Masukuvan postaan perässä viimeistään huomenna kun saan Eemille kameran käteen.. Jos edes onnistuu viimekerran jälkeen, Eemi ei ollut iloinen. :D