Haavaongelmia

Kuten otsikko jo kertoo, ei ongelmilta umpparihaavan kanssa vältytty. Ei sinänsä ihmetytä yhtään, sillä ei tässä kaikki muukaan nyt ihan putkeen oo mennyt. Haavassa on alusta asti ollut molemmissa päissä ruvet, kun se leikkauksen jälkeen eritti vähän.Tikkien poiston jälkeen ylempi pää aukes vähän, mutta meni oikeestaan jo heti uudestaan kiinni. Ihan oikeesti jaksoin muka murehtia arpea, joka mahaan jäisi varmaan aika paksuna  noiden rupien kohdalle. No, pahemmasta ei ollut tietoa..

Lauantaina haava sitten repes sieltä ylhäältä kunnolla auki,  ja tuli aika kipeeks myös. Mietein siinä illan että kaippa se kiinni menee, kunnes tajusin peilistä kunnolla kattoo ja huomasin että haava on myös tosi syvä ja jotain kamaakin näyti siellä sisällä olevan. Sunnuntaina lähdin sitten päivystykseen näytille, vaikka epäilinkin että kotiin ne sieltä käskee. En oikeestaan oo vieläkään varma, että pitäiskö mun tässä kohtaa sanoa että onneks menin. Onni nimittäin oli kyllä siitä touhusta kaukana. Haava oli molemmista päistä tulehtunut, ja lääkäri päätti REPIÄ ne ruvet sitten irti. AAAAIIIIIIIIIII !!! Kipu oli jäätävä, joten lääkäri päätti puuduttaa haavan. (Virhe nro. 2) Lääkäri piikitteli mahaan puudutusainetta ja tässä kohtaa pidin käsiä silmillä kyynelten valuessa ja ainut pihaus mitä suusta tuli ulos oli "Aiiii ssaaaatana". Lääkäriä nauratti, mua ei. Tuloksena mulla on nyt mahassa kaks syvää ja isoa kraatteria mätivänä sidosten alla, kahden viikon nostokielto, antibioottikuuri, hirvee kipu vatsassa, ja päivittäiset terveyskeskuskäynnit ainakin kahden viikon ajalle. Haava siis jätettiin auki, ja nyt sitä pitää käydä puhdistamassa joka päivä tk:ssa kunnes se on kasvanut umpeen. Great! Ja tässä kohtaa ei varmaan kenellekkään (ainakaan mulle) jäänyt epäilystäkään siitä että arvesta tulee varmasti aivan mahtavan upea ja huomaamaton  ilmestys.. No can do.




Jotta tässä nnyt ei liian terveiltä näytetä, päätti Elea-neiti antaa mulle myös ihanan aamuherätyksen. Tyttö nukku meidän välissä, ja aamulla herätessään oli noussut seisomaan sänkyyn, ja kaatui. Mun päälle. Pää edellä. Tuloksena Elea nauraa, ja äitillä on parin tunnin päästä musta silmä. :D Oh my.. :D

Sairastelua

Eli terkut sairaalasta..

Toissailtana kamalan vatsakivun alkaessa kirosin jälleen kerran oksennustaudin alimpaan h*lvettiin. No ei nyt ihan ollu oksennustauti. Sen jälkeen kun olin oksentanu puolitoista vuorokautta puolen tunnin välein (aina liikkuessa tai kun Elea koski mahaan), ja kun vatsakipu meni aivan mahdottomaksi päätin lähtee sairaalaan. Oksennus aiheutti myös supistuksia, joten oikeestaan sen takia lähdin tarkastamaan. Vauvalla ja kohdunsuulla oli kaikki onneks hyvin, siellä meidän pieni 640-grammanen ihana potki niiiin reippaasti vaikka äiti ei ollut pitkään aikaan ruokaa saanutkaan. ♥ No, jäin osastolle umpisuolentulehdusepäilyn takia yöks.

Asiasta teki vähän monimutkasen se, että kohtu kasvaessaan liikuttaa sisäelimiä, ja mulla kipu tuntui tuossa oikean kylkiluun vieressä. Sinne yritettiin ultrata, mutta ei lääkärikään osannut varmaksi sanoa että onko se umpisuoli. Päätettiin tarkkailla aamuun. Yö meni edelleen syömättä ja valvoessa, ja aamulla puoli 8 aikoihin lääkäri tuli sanomaan että mut otetaan ensimmäisenä saliin..

Tässä oon heräilly 11 asti ja kaikki vaikuttais olevan ihan hyvin.. Jotenkin huolettaa tuo meidän pienempi masupotilas, mutta eiköhän tämä tästä.. ♥ Leikkaushaava on kipeä, ja kyllä huolettaa että miten jaksan/pystyn Eleaa hoitamaan. Pikkutyttö on myös kokenut kovia, kun on tänään joutunut olemaan ensimmäistä kertaa kertaa hoidossa muutaman tunnin kun Eemillä on ollut jotain pakollisia työtunteja. En malta odottaa että kello tulee 16.30 ja Eemi ja mun pikkunen rakas tulee tänne. ♥ On tässä jo itkutki päästetty kun on niin ikävä Eleaa.. :( Jos kaikki menee hyvin, huomenna pääsen kotiin.. :)

Täällä mä lepään mun tukisukkien kanssa.. Ensimmäinen ruokailu kahteen vuorokauteen ja nää tuo mulle teelusikallisen jukurttia? 

Ois kyllä ollu nälkäki. :D