29+0

30. raskausviikko! ♥

En voi uskoa että näin pitkällä jo mennään.. Viimeinen kolmannes alkoi jo viikko (?) sitten, ja kohta meillä on pieni rakas jo sylissä. Aika kuluu niiiin paljon nopeampaa kuin Eleaa odottaessa, johtuu varmaan just siitä että tytön kanssa on koko ajan jotain puuhaa eikä päiviä niin kerkee miettiä. Voi miten maltan odottaa!

*Tällä viikolla pikkunen painaa n. 1350g, ja pituutta on n. 35 cm. ♥

Käytiin eilen katsomassa tämän mun ystävän pikkupoikaa. ♥ Onko maailmassa mitään suloisempaa? Pieni nukku niin ihanasti, ja Eleakin uskalsi vähän käydä silittämässä päätä. Tyttö on kyllä ollut viimeaikoina aika mustasukkanen muista lapsista jotka tulee mun syliin/viereen tai vaan juttelemaan, ja mua onkin vähän pelottanut että mitä se tuumaa vauvasta sitten.. Elean oma vauva (nukke) saa välillä ainakin semmosta kyytiä, että on siinä varmaan vahtimista. :D Toivottavasti meidän vauva saa pikkutytöltä yhtä hyvän vastaanoton kuin tuo pikku-Mauri. :)

Vauva potkii oikein kovasti (ja jatkuvasti) ja vieläkin jaksan vaan ihmetellä jokaista liikettä. Miten ihanaa että mulla on tuo pikkunen tuolla masussa. ♥ Närästys jatkuu kamalana, ja alkaa lähes joka ilta, sama mitä on tullut päivän aikana syötyä. :/ Tämän kanssa kuitenkin selvitään, kun kerta muilta oireilta on saatu välttyä. :) Maha kutisee leikkaushaavan kohdalta hirveesti.  Hoitajan mukaan johtuu osittain siitä, että haavat alkaa paranemaan, mutta myös nuo sidokset ärsyttää ihoa. Edelleen käyn siis tk:ssa päivittäin vaihtamassa laput ja puhdistamassa haavan. Ehkä tämä kohta jo loppuis? Tosin eilen kurkkasin mahaa sen verran kun näin makuuasennossa, ja syviltä ne haavat näytti vielä.  Hoitaja kuitenkin sanoi että ne on alkanut paranemaan ja hyvältä näyttää. (Ei näytä, otin kuvan.) Masua siis yritän kasvattaa maltillisesti,  että haavat paranisi äkkiä ja vihdoin pääsisin saunaan.

Meillä voidaan siis hyvin, enemmän pääsee tarkastelemaan taas neuvolaan 21.10 jonka jälkeen käynnit jatkuukin sitten kahden viikon välein. :)

Haavaongelmia

Kuten otsikko jo kertoo, ei ongelmilta umpparihaavan kanssa vältytty. Ei sinänsä ihmetytä yhtään, sillä ei tässä kaikki muukaan nyt ihan putkeen oo mennyt. Haavassa on alusta asti ollut molemmissa päissä ruvet, kun se leikkauksen jälkeen eritti vähän.Tikkien poiston jälkeen ylempi pää aukes vähän, mutta meni oikeestaan jo heti uudestaan kiinni. Ihan oikeesti jaksoin muka murehtia arpea, joka mahaan jäisi varmaan aika paksuna  noiden rupien kohdalle. No, pahemmasta ei ollut tietoa..

Lauantaina haava sitten repes sieltä ylhäältä kunnolla auki,  ja tuli aika kipeeks myös. Mietein siinä illan että kaippa se kiinni menee, kunnes tajusin peilistä kunnolla kattoo ja huomasin että haava on myös tosi syvä ja jotain kamaakin näyti siellä sisällä olevan. Sunnuntaina lähdin sitten päivystykseen näytille, vaikka epäilinkin että kotiin ne sieltä käskee. En oikeestaan oo vieläkään varma, että pitäiskö mun tässä kohtaa sanoa että onneks menin. Onni nimittäin oli kyllä siitä touhusta kaukana. Haava oli molemmista päistä tulehtunut, ja lääkäri päätti REPIÄ ne ruvet sitten irti. AAAAIIIIIIIIIII !!! Kipu oli jäätävä, joten lääkäri päätti puuduttaa haavan. (Virhe nro. 2) Lääkäri piikitteli mahaan puudutusainetta ja tässä kohtaa pidin käsiä silmillä kyynelten valuessa ja ainut pihaus mitä suusta tuli ulos oli "Aiiii ssaaaatana". Lääkäriä nauratti, mua ei. Tuloksena mulla on nyt mahassa kaks syvää ja isoa kraatteria mätivänä sidosten alla, kahden viikon nostokielto, antibioottikuuri, hirvee kipu vatsassa, ja päivittäiset terveyskeskuskäynnit ainakin kahden viikon ajalle. Haava siis jätettiin auki, ja nyt sitä pitää käydä puhdistamassa joka päivä tk:ssa kunnes se on kasvanut umpeen. Great! Ja tässä kohtaa ei varmaan kenellekkään (ainakaan mulle) jäänyt epäilystäkään siitä että arvesta tulee varmasti aivan mahtavan upea ja huomaamaton  ilmestys.. No can do.




Jotta tässä nnyt ei liian terveiltä näytetä, päätti Elea-neiti antaa mulle myös ihanan aamuherätyksen. Tyttö nukku meidän välissä, ja aamulla herätessään oli noussut seisomaan sänkyyn, ja kaatui. Mun päälle. Pää edellä. Tuloksena Elea nauraa, ja äitillä on parin tunnin päästä musta silmä. :D Oh my.. :D