Neuvolakäyntejä

Elealla tuli 30.12. täyteen 1,5 vuotta. Neuvolakäynti saatiin varattua joululomakiireiden takia vasta eiliselle. Terveydenhoitaja pyysi myös Eemin mukaan, koska samalla tehtiin perheen "laaja tarkastus" joka on joku uusi käytäntö nykyään. Postissa tuli jo viikko sitten lappuja täytettäväksi, ja niistä keskusteltiin tuolla käynnillä normaali neuvolajuttujen lisäksi. Meillä siis kaikki on oikein hyvin, ja niin on myös Elealla. 

Mun pieni Elea ei taidakkaan enää olla mitenkään pieni.. Paino meni edelleen 0-käyrällä, 12kg 830g. Pituus oli hypännyt 0-käyrältä +2-käyrälle. Meidän pikkutyttö on 88,5cm pitkä, kasvua siis puolessa vuodessa on tullut kevyet 12,5cm! Eipä enää siis tarvitse ihmetellä miks kaikki vaatteet on yhtäkkiä pieniä, eikä syytellä siitä Po.pin pienentyneitä kokoja. :D 

"Reipas tyttö! Pituutta tullut todella reippaasti. Painoa tulee tasaisesti. Ryhti ja motoriikka ok. Kovasti jo puhuu, lauseitakin."

Elea oppi eilen myös sanomaan ässän! Joka sanassa eikä joka kerralla vielä sitä sano, mutta voi miten sulosta kun se eilen Eemin perään huuteli "isssshiiiiiii". Meinaakohan se oikeesti kasvaa aivan isoks nyt heti? :( Elea puhuu kolmen sanan lauseita, ymmärtää käskyjä/kehotuksia, laskee kolmeen, hyppii tasajalkaa, osaa laulaa jonkun matkaa muutamia lauluja (mm. Tuiki tuiki tähtönen, Hämä-hämä-häkki, Boom Kah :D) Kiukuttelun jalo taito tehostuu päivä päivältä, ja pahuuksiakin osataan tehdä. Oikein "normaali" (jos niin voi sanoa..?) 1,5-vuotias siis. :)

Pikkusiskolla tuli ensimmäinen kuukausi täyteen eilen. Pakko taas todeta, kuinka nopeasti aika menee. Toisaalta synnytys ja se kaikki tuntuu jo tosi kaukaiselta, ja tuohon pikkuseen on jo niin tottunut että tuntuu kuin se aina olis täällä ollut. Silti on niin haikea olo siitä, että kohta tämäkin vauva-aika on ohi. Odotan kyllä innolla että saan nähdä minkälainen tyttö tuosta vauvasta kasvaa. Elea on niin hauskassa iässä, ja en voi olla miettimättä, että onko pikkusisko isompana samanlainen. Miltä se näyttää? Mitä se puhuu? 

Vauvan kanssa käytiin neuvolassa perjantaina. Silloin pikkutyttö oli 53,5cm pitkä ja painoi 4160g. Hyvin siis kasvaa, viikkopainonnousu oli 249g. Toivotaan että näin jatkuu, eikä tarvis tällä kertaa ruveta painokontrolleissa juoksemaan niinkuin Elean kanssa. 

"Hyvä kasvu rintamaidolla. Iho, napa, suu ja silmät siistit. Väri ja jäntevyys hyvät. Ihana vauva!"

Vatsallaollessa nostelee päätä ihan ite ja kannattelee jo jonkun aikaa. Katseen kohdistaa, ja on kovin kiinnostunut valoista ja kirkkaista väreistä. Ensimmäistä hymyä täällä odotellaan kovasti.<3 Pikkusiskokin voi siis oikein hyvin. Pikkusen toinen silmä rähmii, ja sitä on nyt puhdisteltu.

Pikkuhiljaa tässä aletaan parantumaan. Elea meinaa olla vielä vähän räkänen, ja mullakin on pientä flunssaa vielä. Eilen illalla tohdin kuitenkin poistua kotoa, kun käytiin vauvan kanssa Partylite-kutsuilla. Voi mitä ihanaa sieltä löytykään! :) Tänään pääsin ensimmäistä kertaa kiinalaiseen ravintolaan syömään vauvan syntymän jälkeen. Aaaah miten hyvää ruokaa pitkästä aikaa! (Normaalisti ollaan käyty vähintään kerran viikossa.) Meillä alkaa aamut täällä jo sujua ja päästä takas rutiiniin, joten ehkä ei aina tarvis päiviä olla vaan kotona. Loppuviikosta varmaan toivon jo päinvastasta.. Tänään pitää lähteä raahaamaan kaupasta leivontavärkit kotiin ja ehkä jo leipoa ensimmäiset jutut pakastimeen valmiiksi. Voi mikä jännitys ja stressi! :)

Reissussa rähjääntyy

Niinkö se meni?

Ainakin tällä kertaa tuo sanonta piti paikkansa. Perjantaina olo oli jo parempi, joten laitoin heti aamusta pyykkikoneen laulamaan että päästään lähtemään kohti Reisjärveä heti kun Eemi tulee töistä. (In my dreams..) Kyllähän me päästiin lähtemään, klo. 19.30. Eipä siellä perjantaina enää kerennyt mitään tehdä tai oikein ketään nähdä kun iltapalan jälkeen pitikin mennä meidän "asuntoon" laittamaan Eleaa nukkumaan. Viikonloppu kului kuitenkin siellä. 

Yöt mua pelotti ihan kamalasti. Nukuttiin siis Eemin perheen kanssa semmoisessa soluasunnossa, jossa kaikki perheelliset aikuiset sai oman makuuhuoneen. Elea on ollut niin herkkä heräämään jokaikiseen ääneen ja haukotukseen, joten olin kyllä aivan varma että meidän yöt kuluu vuorotellen vauvaa ja Eleaa hyssytellen. "Pessimisti ei pety". Ensimmäisen yön vauva nukkui niiiiin hyvin, eikä siis häirinnyt Eleankaan unta ollenkaan. Toinen yö meni vauvan kanssa vähän heikommin, mutta Elea nukkui edelleen tyytyväisenä eikä välittänyt mitään siitä ähinästä ja mun hyssyttelyistä ja asennonvaidoista vaikka nukuttiin siinä kengän kokoisessa makuuhuoneessa kaikki samassa sängyssä. Ehkäpä sekin alkaa pikkuhiljaa tottumaan vähän ääniin. :) 

Muuten meillä ei ollutkaan ihan niin mukavaa kuin olin kuvitellut. (Tässä kohdassa palataan takaisin tuohon otsikkoon..) Olo on jälleen kamala. Pää ja kurkku on niin kipeenä, että itkettää ajatellakkin huomista kun Eemi lähtee taas töihin. Eleakaan ei terveeltä vaikuta. Silmät rähmii ja punoittaa, päikkärit on jäänyt lyhyiksi molempina päivinä ja tyttö on siis aika itkuinen. Väsymys on valtava. Ite valvoin molempina iltoina pitkälle yöhön, ja aamulla ollaan oltu jo ennen kahdeksaa pystyssä että kerkeää aamupalalle. Ruokailut oli siis järjestetty yhteisissä tiloissa tarkan aikataulun mukaan, olihan meitä siellä yli 200. Huh! Viikonloppu oli kyllä todella raskas, eikä naurata yhtään kun ajattelen ensiviikonloppua jolloin vietetään jouluvauvan ristiäisiä. Jonkun pitäisi ilmeisesti leipoa ja tehdä kaikki miljoona muuta asiaa valmiiksi viikon aikana..

Pikkunen potilas ja pikkusisko ♥

Ihan mukava oli kuitenkin nähdä vähän Eemin sukua. Suurinta osaa ihmisistä ei tunnettu ollenkaan, ja näitä tuttujakaan ihmisiä ei muuten kyllä oikeastaan koskaan tavata. Varmaan ihan normaalia noin isossa suvussa..

Nyt vaan koitan kerätä voimia ensi viikkoon ja toivoa oikein kovasti että parannutaan nyt äkkiä. :)

•••

Kuten varmaan näkyy, sain vihdoin uuden bannerin väsättyä. Miltä näyttää? 

Sairastelua

Pakkaset on hellittänyt vihdoin (ainakin täällä), ja eilen päästiin vauvan kanssa ekaa kertaa ulkoilemaankin. Pikkutyttö nukkui vaunuissa oikein tyytyväisenä kunhan ne vaan oli liikkeessä. Vaikka pakkasta ei ollut kuin -8, olin aivan pihalla mm. siitä, mitä tuolle pikkuselle pitäis pukea päälle. Pakko oli Pippurilta vielä kysyä neuvoa, ja varmistaa että uskalletaanko ylipäätänsä lähteä. Vauva on kuitenkin automatkoja jo reissannut parhaillaan -26 asteen pakkasessa, joten on kai se jo vähän ainakin kylmään ilmaan tottunut, vaikka autoa onkin lähes aina lämmitetty hetki ennen lähtöä. Puettiin sitten varmuuden vuoksi paksummat sisävaatteet, villakerros väliin, toppapuku ja käärittiin tyttö makuupussin sisään. Kuomun päälle nakattiin vielä peitto. Mentiin siis mummolaan, johon on n. 10 minuutin kävelymatka. Ite olin aivan jäässä jo 10 metriä kotipihan jälkeen, ja siksipä mua huolestutti että tarkeneeko vauva ja Elea varmasti. Elea sai siis matkata vihdoin ensimmäistä kertaa joulupukin tuoman pulkan kyydissä, kiitos toissaöisen lumisateen. Tytöt oli aivan lämpiminä molemmat, joten turhaan huolin ja varmistelin niiden eloonjääntiä Eemiltä matkalla. :)

Kiitokset toissaöiselle lumisateelle kuulu myös siitä, että Eemi joutui lähteä päivällä taas auraamaan, ja tulikin vasta 11 aikaan illalla takaisin. Eemi oli siis aamulla jäänyt töistä kotiin kuumeen takia, mutta nuo auraushommat on vaan pakko tehdä.. Eleallekkin nousi sitten kuume, ja oma olo huononi mitä pitemmälle iltaa päästiin.. :/ Kuuden aikaan oli pakko soittaa Eemi kotiin kahvitauolle että pääsin käymään kaupassa ja apteekissa. Elean olo parani heti kun sai lääkettä, ja loppuilta sujuikin ihan hyvin onneks. Vauva nukkui niin nätisti, että käytiin Elean kanssa oikein piiiitkässä suihkussa (ja ite uskaltauduin jopa saunaan). Pelkäsin että Elea ei saa yöllä yhtään nukuttua kun oli niin raukka sen kuumeen ja vuotavan nenän ja silmän kanssa, mutta nukkui onneks koko yön niin nätisti! 

Pienemmän tytön masuvaivat näyttäis vaan kovenevan, vaikka muuta kerkesin jo toivoa nyt kun antibioottikuurikin loppui. Ei se niinkään valvota, mutta ähinällään herättää jatkuvasti, ja nukkumisasennot alkaa olla aika mielenkiintoisia ja raskaita niskalle. Välillä vauva nukkuu mahalteen mun vatsan päällä, välillä nukun istuen vauva sylissä, puoli-istuvassa asennossa, mihin tuo pikkutyttö milloinkin rauhoittuu. Kaks yötä on nyt ollut tämmöstä että asentoa vaihdellaan jatkuvasti, ja ähinä jatkuu vielä aamupäivään asti. Onhan tämä hieman raskasta, mutta enemmän kyllä säälittää tuo pieni. :(

Meillä olis Eemin puolen sukujuhlat Reisjärvellä viikonloppuna, toivotaan että keretään siihen mennessä kaikki parantua ja päästäis vähän pois täältä arjen keskeltä. :)

Mikä ihana maanantai!

Tänään voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä on ollut niiiiin ihana päivä!  Uuteen arkeen tottuminen vie varmasti aikansa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun en Eemin töihin lähtiessä miettinyt että miten pärjään seuraavat kahdeksan tuntia kun joudun jäädä yksin tyttöjen kanssa. En, vaikka vauva oli ähinällään herättänyt mut yöllä ehkä miljoona kertaa. Vauva oli aamun hereillä, ja aivan tyytyväisenä vielä. Aikaisemmin se vähäinenkin hereilläolo on ollut semmosta ähinää ja masuvaivojen valittelua, mutta ei tänään. :) Elea oli niin reipas eikä varmasti mitään "tuhmuuksia" tehnyt koko aamuna. Ilmeisesti tuo ihana isosiskokin nautti kun vauva ei vienyt jatkuvasti äitin huomiota muualle ja meillä oli myös aikaa leikkiä ja höpötellä yhdessä vaikka vauva sylissä olikin paljon. 

Innostuttiin sitten lähtemään Pippurille (täällä!) käymään, kun oltiin kaikki niin hyvällä tuulella ja virkeinä. Lähtökin meni niin hyvin ja jotenkin vaivattomasti. Ihanaa käydä välilllä jossain muualla, aika kuluu niin paljon nopeammin kun on jotain tekemistä, ja muutakin juttuseuraa kun tuo Elea. Lisäksi meidän elämä tuntui taas "normaalilta". Sitä oon kaivannut kovasti, varsinkin ensimmäiset viikot. Vihdoin tuntui siltä, että kaikki on kuin ennen, paitsi että meillä on yks pieni rakkaus mukana vielä. <3 Niin mukava oli vihdoin jaksaa/uskaltaa lähteä yksin näiden kahden kanssa liikenteeseen, että eipä tämä tyhmä äiti muistanut kelloa katsoa ja pian olikin jo Elean päikkäriaika josta hän kyllä ilmoitti niin että varmasti Pippurin naapurit ja naapurintalojen asukkaatkin tajus sen.. No, kotona onneks uni tuli sitten heti, ja kerkesin itekkin vähän levätä vauva sylissä sohvalla. 

Väsymys on painanut vähän, esimerkiksi eilen nukahdin saunaan istuma-asentoon.. Tänään ei kuitenkaan väsymyksestä oo ollut tietoakaan. Oon kyläilyn lisäksi mm. siivonnut, leiponut eilisistä perunamuuusin lopuista rieskaa (Kitos Pippurin, tajusin miten helppoa se on. Oon rakastunu!), ja leivoimpa vielä vadelma-valkosuklaa-kakunkin joka odottaa huomisia koemaistajaisia jääkaapissa.. Oon niiiiin täynnä virtaa! 

Jauhojen kanssa voi vissiin soveltaa ihan oman maun mukaan,
ite tein taikinan tuplana ja laitoin vehnäjauhoja, sämpyläjauhoja ja kaurahiutaleita.
Niin helppoa, nopeaa ja hyvää! ♡

Laitan tähän perään vielä muutaman kuvan viikonlopulta. Maalailu Elean kanssa on ainakin niin hauskaa (vaikka sotkuista) puuhaa, kun uloskaan ei näillä pakkasilla oikeen tarkene mennä :/ Mun harmiks huomattiin että suihku ei toimi vasta sen jälkeen, kun Elea oli levittänyt puolet maaleista naamaan ja hiuksiin.. :D 

Toivottavasti muillakin on alkanut viikko yhtä hyvin kuin meillä! :)

Täällä taas!

Mulla olis niin paljon asiaa ja kerrottavaa, etten tiedä mistä alottaisin.. Monta kertaa oon taas aikonut tulla kirjoittamaan, mutta kädet on kyllä aika täynnä jatkuvasti. Vaikka hemoglobiini oli kontrollissa huimat 155, mua väsyttää edelleen. On täällä kuitenkin vaikka mitä tapahtinut vaikka hiljaista on blogin puolella ollut..

Ollaan käyty vauvan kanssa ekassa neuvolassa, joka siis oli vielä tämän mun raskausajan tätin luona. En tiedä onko tämä nykyään ihan normaalikäytäntö (Elean aikana ei), mutta siellä tarkastettiin samalla mun vointi. Aristavaa kohtua lukuunottamatta kaikki oli ihan normaalisti. Hb oli siis noussut normaalilukemiin, verenpaineet hyvät, ja paino lähtölukemissa. Tästä ei oo kuin suunta alaspäin! Oikeesti mun ei kyllä ois pakko laihtua, mutta kiinteytyä kyllä haluan. Maaliskuun alusta jatkuu mun salijäsenyys, nähtäväksi jää että kerkeenkö taltuttaa tämän mun kotiäiti-lookin ennen sitä ja raahattua tuon mun roikkulimahan jumpalle.. Toivottavasti. :D Samalla käynnillä punnittiin nopeasti vaan vauva, ja hyvin oli paino lähtenyt nousuun. Lukemaa en nyt muista, kun en saanut sitä mihinkään vielä ylös, mutta hieman yli syntymäpainon ollaan nyt päästy. :)

Muisti pätkii tooosi pahasti. Väsymys sen ilmeisesti tekee, mutta välillä on kyllä pakko miettiä ettå mitähän tästä vielä tulee kun ihan oikeasti kaikki unohtuu. Antibiootit, juuri käydyt keskustelut, pyykit koneeseen, neuvola-ajat (oon tällä viikolla soittanut sinne kaks kertaa ja varmistellu aikoja), syöminen, ihan kaikki. Huhhuh.. :D Empä siis nyt kykene muistamaan että oonko teille kirjoitellut siitä äitipolin kontrollista.. Kaikki oli siis oikein hyvin. Kaavintaa ei tarvittu, ja vointikin on jo oikein hyvä. :)

Tiistaina (?) pääsin jopa kaupunkiin asti tarkistamaan pikaisesti alennusmyynnit kun Eemillä oli aamupäivä vapaa töistä.   Sain tytöille ja Eemille vaatteita, itelle täytyy kattoa sitten kun on enemmän aikaa. Olin aivan innoissani, kun kerrankin kaikki sujui lähes suunnitelmien mukaan; ostin vain yhdet normaalihintaiset housut Elealle, muuten kaikki oli aletuotteita. Käväisin myös Tiimarissa jossa oli alkanut konkurssimyynnit. Kaikki tuotteet oli vähintään -50%. Sieltä ostin lisää askartelutarvikkeita, ja innostuimpa niin paljon että päätin tehdä ristiäisiin kutsut tekstiviestien sijaan.

Ristiäiset meillä on jo kahden viikon päästä, 2.2. En millään malta oottaa! Tiimarista ostin siis myös tarvikkeet kutsuihin, ja niitä oon tässä nyt parina päivänä yrittänyt vähän värkätä. Aika mahdoton homma, ainakin jos Eemi ei oo kotona.. :D

Me täällä edelleen kovasti haetaan rytmiä, opetellaan uutta arkea ja haaveillaan siitä että joskus olisi aikaa istua edes hetki ihan rauhassa paikoillaan. :D (Tosin sain yks päivä kokeilla sitä kun vauva ja Elea nukkui kokonaiset 10 minuuttia samaan aikaan, Elea sohvalla ja vauva vaunuissa..)



Ja mun pieni Elea osaa jo kolmen sanan lauseita! ♡
 "Onko äiti teeä (sielä) ?" Kaikki on aina sielä, ja vielä hienojakin. Just kun kerkesin masentua mun tisseistä (maidonnousun tasaannuttua ne on mitä on..), tuli tuo ihana tyttö katsomaan kun syötin vauvaa,  ja sanoi: "Onko titti teeä? Hieeeno!" ♥ 

Elea ja pikkusisko

Ensimmäinen arkiviikko lähenee loppuaan.. Eemi lähti siis tiistai-aamuna taas töihin, ja me ollaan tyttöjen kanssa saatu olla päivät siis kolmestaan. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin Eemin kotonaolo muuttaa meidän rytmiä niin paljon, että oikeastaan oli mukava palata taas arkeen. 

Kuten huomattu, paljon on elämä muuttunut siitä kun Eemin herätyskello edelliskerran pärähti soimaan klo. 7.00. Näinä aamuina oon nukkumisen sijaan noussut Eemin kanssa itekkin ylös, ja alkanut vauvan kanssa aamutoimiin. Vähän ollaan keretty jatkaa vielä uniakin ennen pienen isosiskon heräämistä. 

Elea on ottanut vauvan tosi hyvin vastaan. Aamulla ensimmäisenä jo alakertaan kävellessä tytön suusta kuuluu "vauva", ja sormi osoittaa olohuonetta jossa vauva nukkuu vaunuissa. Ennen vaipanvaihtoa pitää käydä vähän silittelemässä vauvaa. Pikkusisko nukkuu vielä suurimman osan päivästä, joten aika vähän on Elea vasta päässyt pienen seurasta nauttimaan. Tuo ihanan reipas isosisko kyllä niin kovasti haluais hoitaa vauvaa, ja oonkin antanut Elean osallistua niin paljon kun vaan noin pieni pystyy ja haluaa.

Meillä ei oo hoitopöytää, joten vaipan- ja vaatteidenvaihdot hoituu sohvalla. Siinä tuo Elea aina mielenkiinnolla katselee, hoitaa ja auttaakin vähän. Pikkunen tyttö tulee vessaan asti mukaan pesemään vauvaa, antaa rasvaa ja yrittää laittaa puhdasta vaippaa vauvan pyllyn alle. Jos pikkusisko itkee, Elea kaivaa heti tutin jostain ja laittaa vauvan suuhun. Elea on myös ilmeisesti sitä mieltä, että vauvan täytyisi saada jo vettä nokkamukista tai ruokaa, kun "syöttää" vauvaa lusikalla tyhjästä kupista. Välillä siellä on kuulemma puuroa, välillä mammaa. Elea on alusta asti halunnut pitää vauvaa paljon sylissä, ja hienosti se jo osaakin. Niin se menee lattialle istumaan, painaa käsillä mahaa ja sanoo "kykkyyn". Siinä sitten istutaan millon missäkin, kun eihän sitä sitten voi olla antamatta.. Hetken aikaa isosisko jaksaa halata, silitellä, pussailla tai etsiä vauvan korvia, suuta ja nenää, kunnes työntää sen pois kun haluaa jatkaa muita leikkejä. Vauvan itku meinas alussa vähän itkettää Eleaakin, mutta siihenkin on ilmeisesti jo totuttu. Ekan yön jälkeen Elea ei oo enää itkuun edes herännyt, meidän onneks. Yks päivä kun vauva itki autossa, niin tuo reipas isosisko totes viereiseltä istuimelta vaan että "Vauva, shh-shh-shh, huua, eiii." 

Ainut ongelma on ollut ehkä tuo imetys. (Eikä sekään oikeastaan mikään ongelma oo ollut.. :D) Alussa Elea katteli kulmat kurtussa imetystä. Nykyään muistetaan aina mainita että "Tissi! Mammaa!" ja pakkohan sitä tissiä on tulla lähempääkin kurkkaamaan. Sen jälkeen lähdetään pahuuksien tekoon; kiipeillään pöydälle ja tv-tasolle, kaivetaan vaatekaapista vaatteet lattialle tms. kiellettyä. En tiedä onko se jotain protestia, vai onko tyttö vaan tajunnut että vauva kainalossa en kerkeä niin nopeasti enää perään.. :D No, imetystä on harjoiteltu paljon sitten seisoma-asennossa, tai sohvanreunalla istuen että tarvittaessa pääsee tuon nauravan pikkutytön touhuja seurailemaan. Elea on myös innostunut joulupukin tuomista dubloista niin, että välillä istutaan matolla leikkimässä niillä kun vauva syö. 

Oon kyllä onnellinen, että Elean kanssa on mennyt niin hyvin. Vauvaa edelleen vaivaa mahakivut ja välillä on noustu alakertaan jo aamuyöstä vaipanvaihtoon, kun siinä tuo pikkunen yleensä rauhoittuu että saadaan jatkaa unia sen jälkeen sohvalla istuen. Olis varmasti aika paljon raskaampaa jos Elea vielä kiukuttelisi, valvottaisi tai muuten olis mustasukkainen. Vauvakin on ollut kyllä mahavaivoista huolimatta oikeen kiltti, vähän valittaa mutta edes kunnon itkua ei oo meidän talossa vielä kuultu.. Oikein hyvin me ollaan siis pärjätty, paremmin kuin edes uskalsin toivoa. Päivä päivältä oon varmempi siitä, että pikkusisko ei syntynyt yhtään liian aikaisin. Uskon että tytöistä on vielä niin paljon iloa ja seuraa toisilleen.♥