Elea 1v3kk

Päätin tehdä ihan oman postauksen Eleasta, tyttö kun on mun vähäisen kirjoittelun takia jäänyt vähän taka-alalle ja blogi alkaa olla täynnä vaan viikkopäivittelyä ja vauva-juttuja. Eihän siitä oo kun 3kk kun Elea täytti vuoden ja täällä kirjoittelin mitoista ja taidoista, mutta tuntuu että tuo pikkunen on kasvanut ja kehittynyt ihan hirveesti sen jälkeen. Voi rakas kun ei kasvais liian äkkiä isoksi.. <3

Puhetta Elea harjoittelee kovasti. Matkiminen on kovaa, mutta myös ymmärrys puhumisen suhteen on kehittynyt paljon. Elea tunnistaa läheisistä jo monta, ja nimetkin osaa hienosti sanoa. Uusia sanoja on pienen tytön suusta tullut paljon edellisten lisäksi. (äiti, nam(ruokaa), kakka, kukka, kukkuu, mummu, pappa, aiiaii(halii), bä!bä! (koira, kissa), tii-kkaa(kiikkaa), katso täältä) Nykyään pikkutyttö osaa sanoa myös mm. mamma, paapaa (nukkumaan), titi (isi), täiti (äiti), peippa (heippa), tiitti (kiitti, kiitos), tettä (vettä), eiii, poppa, pipi, hyii, hui, oho, papa (napa), täti (käsi), nennä (nenä), pöö!, vauva, pupu, tssss (suihku). Siinä nyt muutaman ainakin. :) Elea ymmärtää lyhyitä käskyjä ja lauseita, kuten "mennään sisälle", "missä napa?", "mennään autolla", "otetaan ruokaa" ja niin edelleen. Hauskaa tajuta että oikeesti noin pieni ihminen jo ymmärtää kun jotain sanoo. 

Niinhän tuo pieni tyttö oppi kävelemäänkin, ja kovaa täällä jo mennään. Jo parin viikon päästä ensiaskelista Elea käveli jo tosi varmasti. Juoksuakin välillä kovasti yritetään, mutta useimmiten jalat ei pysy perässä enää siinä vauhdissa. Elea kävelis vaan jatkuvasti. Kaupassa onneks se vielä malttaa istua kiltisti kärryn kyydissä, mutta ihan turha kuvitellakkaan että pääsis esim. vaatekaupassa käymään pikasesti niin että tyttö pysyis sylissä. Hiiirvee huuto jos toista ei päästä maahan, ja sitten kun päästää niin mennään ja kovaa. Tuo känkkäränkkä ei huomaakkaan äitiä ja isiä kun mennä viilettää niin kovaa rekkien välissä ja kädestä ei pidä kiinni, että pääsee varmasti sinne minne haluaa. On se niiiiin iso tyttö jo. Pompulaakaan ei neiti enää muutamaan päivään oo suostunut pitämään. Joka kerta kun sen saa päähän asennettua, tytöllä on varmasti näpit kiinni siellä koko ajan. Irvistäen se kattoo äitiä, sanoo "eiii", ja repii sen pois. Meillä sitten on kuljettu otsatukka silmillä ja hiukset ruuassa.. En vaan millään haluais leikata noita hiuksia, on ne niin ihanat. <3

Taitaa mulla sitte olla ihan pienen pieni taapero täällä oikeesti, eikä vauvasta enää tietoakaan. No, tyttö on yhtä ihana kun aina ennenkin. <3

Haavereilta ei ilmeisesti tässä vaiheessa myöskään voi välttyä. Elea sai kunnon kuhmun ja jäljen päähän kun kaatu pää ededellä tv-tasoon :( Raukka pieni ♥

Isi rakas ♥

"Remember the days we spent together,

give anything to have them forever.

And all the things we used to laugh at,

I wish I could bring it back, wish I could take it back"

♥

Kovin meinaa olla tyhjä olo.

Tilanne on ollut aika monimutkanen, eikä sen kummemmin täällä blogissa varmaan tarvi selitellä.. Mun isä siis on alkoholisti ja muutaman vuoden on nyt mennyt vähän huonosti. Niin huonosti, että olin kelannut tämän tilanteen mun mielessä moneen kertaan läpi. Silti se tuli kuin isku vasten kasvoja.

"Mulla on sulle vähän ikäviä uutisia.."

Samalla ensimmäiset kyyneleet valu pitkin poskia. Ei tarvi sanoa enempää. Kaikilla tämä on joskus edessä, mutta pitikö sen tapahtua just nyt? Mikään aika tässä maailmassa ei varmasti oo riittävä ihmisen kanssa jota rakastaa, ja koskaan ei hetki tunnu varmaan oikeelta. 

Niin paljon jäi tekemättä ja sanomatta. Mulla olis ollut monta juttua vielä kerrottavana, ja monta hyvää hetkeä jaettavana. Taas eilen ajattelin, että pitää soittaa kuulumisia kun on paremmin aikaa. Kuten ajattelin myös toissapäivänä,  ja sitä edellisenä päivänä. Tiesin että puhelu venyy pitkäksi, ja sen takia ei muka sopivaa hetkeä löytynyt. Voi kun saisin soittaa vielä kerran. Puhua pitkään, nauraa, hermostua, ja taas nauraa. Kumpa voisin tulla vielä kerran käymään. Istua pihassa siinä rikkinäisellä penkillä ja vahtia, ettei Elea syö maahan heitettyjä roskia. Näyttää, kuinka hienosti Elea osaa kävellä ja sanoa "pappa", ja nähdä sen ilon teidän molempien silmissä kun istutte ja leikitte sylikkäin. Kumpa vielä kerran voisin halata ja sanoa, että kaikesta huolimatta me rakastetaan sua. 

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yhtäkkiä huomaa; se päättyikin tähän."

Nyt on isi ainakin saanut rauhan, ja ehkä vihdoin se paha olo on poissa. Mulla on jo nyt niin kamala ikävä, ja vielä kamalammalta tuntuu ajatella loppuelämä ilman sinua.
Lepää rauhassa, isä. ♥

Kyllä nyt on pienen tytön sydän aivan liian rikki.

Syksy

Nyt se sitten on tapahtunut, mun toiveista huolimatta. Kylmyys on saapunut myös meidän pihaan, ja meinasin kuolla eilen aamulla kun ovesta kömmein ulos. Naapureiden katot on aivan valkosena, Eemi rapaa auton laseja ja kylmyys on järkyttävää. Ihan uskomatonta että edellispäivänä Elea lähti mun kanssa kauppaan ohut takki päällä vaan, ja nyt jouduin oikeesti miettiä että paleltuuko se vk-haalari päällä tuonne ulos. Lähdettiinkin heti iltapäivästä ostamaan mulle talvitakkia ja Eleallekkin vähän talvivarustusta. 

Tykkään kyllä oikeesti syksystä. On ihanaa kun tulee pimeetä, ja on tää muutenkin aika nätti vuodenaika. Mun syyskukille kävi vähän huonosti ja ne meni aivan pilalle, joten saan vielä ostaa uusia ja laittaa meidän pihaa edes vähän siistimmäksi. Kesän aikana ei myöskään oo tullut käytettyä poreammetta kertaakaan(!) ja tänään Eemi lupas sen mulle täyttää. :) Pitää mun ehkä muodon vuoksi vähän haravoida meidän pihaakin ja tehdä muitakin syksy-juttuja. Kynttilöitä on polteltu jo kuukauden verran, mutta koko ajan pimeys tulee aikaisemmin ja näinollen voin ne myös aikaisemmin sytyttää. Ehkä myös vähän salaa toivon että kun tää pimeys iskee päälle kunnolla, niin Eleakin nukkuis vähän pitempään.. ;D

Ei tämä oikeesti niin kamalaa oo mitä lähes kaikki antaa ymmärtää. Joka päivä ollaan myös lähempänä talvea, jolloin meidän piha on myös huomattavasti nätimpi kun lumi on maassa. Jokainen päivä tuo lähemmäksi myös joulun, jota odotan ja rakastan suuresti, ja tänä vuonna vielä enemmän kun silloin vihdoin meidän odotus palkitaan! :) (Toivottavasti ei hirveesti aikaisemmin ainakaan.) Tähän kylmään tottuu, kunhan nämä sateet vaan antais periksi.

Vielä olis meidän pihassa hommaa, joten lumia en ihan vielä odota. Kattopellit ois ainakin ihan mukava saada paikalleen ennen sitä, ja pihaa pitäis vähän siivotakkin niin ei keväällä olis taas niin ruman näköstä kun lumet sulaa.. Ikkunat jäi taas tänä kesänä pesemättä, mutta mitä pienistä. Vaihdettiin siis uudet ikkunat viimekesänä, ja ne on edelleen pesemättä. Vaikka toisethan tarkotuksella maalaa ikkunamaaleilla ym. koristejutuilla ikkunoitansa, mulla on nuo tehtaan imukupin jäljet ja tarrat koristeena. Kokeilen ens kesänä sitten uudestaan. :D
Nyt nautin syksystä ja pimenevistä illoista. ♥

27+0

Viikko on taas vierähtänyt nopeesti, ja siis 28. raskausviikko alkoi tänään. Uutena raskausoireena oon saanu viimepäivinä nauttia suonenvedoista jaloissa. Pohkeet on hellänä ja yöt tuskasia ja katkonaisia.. Luulin jo tosiaan että tällä kerralla selviän ilman tätä vaivaa, kun Elean odotusaikana suonenvetoja oli alusta asti. No, toistaseks ne ei ainakaan oo vielä ollut niin tuskasia kuin sillon, ja hyvä niin. :)

*Tällä viikolla vauva on n. 32cm pitkä ja painaa n. 1000g. ♥

Hengittäminen on käynyt tässä viikon aikana myös paljon raskaammaksi, mikä varmasti johtuu osittain myös palanneesta syysflunssasta.. Eleakin on vähän itkusempi ollut, ja nenä on tukossa kaikilla. Jospa tää kohta tästä helpottais ja saatais hetki olla taas ilman vaivoja..

Eilen oli siis neuvola+lääkäri, ja meillä kaikki muuten on hyvin. Mun oma neuvolantäti on edelleen sairaslomalla, joten sijaisen kanssa katottiin hyvin nopeesti perusjutut ennen lääkärille siirtymistä. Hb oli yllättäen noussut 112 -> 120, vaikka olin ihan varma että se on laskenut kun niin väsyttää. Hyvä näin kuitenki. :) Proteiini ja leukosyytit oli vähän plussalla, joten huomenna saa taas kiikuttaa labraan lisää näytteitä,  vaikka edellisistäkään ei kyllä kauaa oo.. Ja mun suurin ylpeydenaihe: painonmuutos/viikko: 32g!! Jiiihhhaaaa! Tosin tuo sairaalareissu varmaan vaikutti tähän, mutta ihan oikeesti: painoa tullut kuukaudessa vaan 128g! Tää todella antoi mulle vähän toivoa.. Ehkä en oo joulukuussa niin iso? Toivottavasti.. Tähän mennessä siis lähtöpainoon (rv 7+5) tullut 6kg lisää, mikä ei musta ainakaan vielä kuulosta ihan mahottomalta. Lääkärillä kaikki myös ok; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, vauvan syke 146, sf-mitta 24cm, ja vauva raivotarjonnassa. :)

Saimpa Eemin ottamaan yhen masukuvankin, että sai taas tarkastaa että onko tuo yhtään tuosta kasvanut. Voi rakas masu. ♥ Kuva on taas vähän mitä on, Eemillä meni jo järki ja se käski lähtee valokuvaajalle. :D Ja mää kun pyysin vaan ottamaan yhen kuvan missä valo ei oo huono,  Elea ei oo eessä, imurinvarsi ei näy, ja mää en näytä lihavalta.. :D

Väsymys

Otsikko varmaan kertoo kaiken..
Oon aivan poikki jatkuvasti ja mikään määrä unta ei tunnu riittävän. Tosin mitään maraton-nokosia en oo päässyt kokeilemaankaan, kun tuo pikkutyttö on aamusin pirteenä hereillä poikkeuksetta viimeistään klo. 8.00. Päikkäreitä oon kokeillut nukkua välillä kun Eleakin nukkuu, mutta silti oon hetken päästä taas aivan poikki.. Tiistaina on sitten lääkärineuvola, joten pitää varmaan tuo hb siellä tarkistaa. Viimekerrallahan se oli jo aika alhaalla, joten varmaan lisäraudan vois alottaa jo. 

Jotenkin tää väsymys ei kyllä estä mua väsyttämästä itteeni ollenkaan. Pari päivää sitten Eemikin jo sanoi että "sun pitäis levätä välillä, eikä koko ajan värkätä jotain". En oikeen osaa rauhoittua paikoilleen, mikä ei mun oloa varmastikkaan helpota. Tosin jaksan päivät tytön kanssa kotona päivisin kun on jossain muualla kuin kuin kotona, miettimässä muita juttuja. Eipä mulla kyllä mitään ongelmaa tässä kotonaolossa oo ollutkaan, onpa ihanaa kun meillä on tämmönen mahdollisuus ja noin pikkusta tyttöä ei vielä tarvi viedä hoitoon. Ehkä tekis mullekkin hyvää välissä kuitenkin vähän rauhoittua. Päivisin siis kierrellään Elean kans kirppiksiä ja kyläillään mummoilla. Lisäks mulla on aina jotain kesken kotona. Suursiivous on menossa jatkuvasti, etenen vaan niin hitaasti että kun joskus selviän listan loppupäähän, saan aloittaa jo alusta. On Elean tilkkupeitto (puolivälissä!), kaiken maailman leivonnat ja hillot, ja pari muutakin projektia josta kirjoitan enemmän ens kerralla. Jotain kun saan päähän niin se ei voi odottaa. Sempä takia Eemi aloitti vielä perjantaina uuden laminaatin asentamisen yläkertaan. Löysin torstaina netistä halvalla uutta laminaattia -> päätin että vaihdetaan lattia -> perjantaina hain lattian. Nyt on siis Elean tulevassa huoneessa jo lattia paikallaan. Ulkokukkapurkkien metsästämiseen oon nyt käyttänyt vaivaiset kaks päivää; kukat odottaa jo autossa. Mutta mistä saan samanlaisen purkin ku naapurilla?! Mun muistilistassa ois vielä vaikka mitä ostettavaa, siivottavaa, tehtävää jne. Ja kyllä; mulla on muistilista kaikkea tätä varten. :D

No, varmaan sanomattakin selvää että me ollaan taas viimepäivien aikana keretty tehdä vaikka mitä. Eletty perusarkea ja tuusattu tyhjänpäivästä niinku aina, kaiken päälle vielä sairastettu syysflunssaa. Eleakin siis sairastu, ja mullakin on ollut TAAS nenä tukossa pari päivää. Päänsärky on järkyttävä! Perjantaina mun ihanat ystävät tuli ruokakesteille ruuat mukanansa, tein vaan salaatin. Syötiin yhdessä ja eipä sen kummempaa. :) Eilisen käytin siis kukkapurkkien metsästykseen kaatosateessa 10-kilonen pikkutyttö kainalossa kaupasta toiseen, ja illasta leivoin aivan ihanaa daim-valkosuklaapiirakkaa. Tänään käytiin rakenna-sisusta-asu tms. messuilla ja kotiinlähtiessä ostettiin ulkopuolelta ihanaa savukalaa josta värkkäsin vähän myöhäsen lounaan. Nyt on pikkutyttö nukkumassa, Eemi sen veljellä kattomassa formulaa ja muutaman kuvan jälkeen taidan minäkin vetää peiton korviin!

26+0

27. viikko. 

*Pikku-ihminen on tällä viikolla n. 31cm pitkä, ja painaa n. 900g.<3

Kyllä aika menee nopeeta! Vasta päästiin puoliväliin, ja ens viikolla alkaa jo viimeinen kolmannes.. Ootellaan tässä kovasti mun parhaan ystävän vauvaa syntyväksi, joten ehkä en sitten oo kerennyt omaa "hidasta" edistymistä sen enempää ajatella. Kohta pääsen sylittelemään pikkusta poikaa, ehkä sillon viimestään munkin kärsivällisyys alkaa loppua tähän odottamiseen.. <3

Meillä sujuu oikeestaan ihan hyvin.. Huomenna käyn ylimääräsellä neuvolakäynnillä kun täti halus poistaa ite tikit masusta ja tarkistaa että kaikki on hyvin. Jotenkin kummallista painetta on tuntunut tossa oikeella alavatsalla pari päivää. Vauva potkii sopivasti just siihen ja eilen illasta oli kyllä maha jo aika kipee. Pitää vielä kysästä neuvolasta huomenna, mutta ehkä vauva on jotenkin siellä kääntynyt niin että nyt tuntuu sitten tältä.. 

Kirjoittelu on jäänyt kun tässä on nyt ollut vähän kaikkee. Mun kuolettava väsymys on palannut vahvempana kuin koskaan, ja toissapäivänä meidän pieni tyttö sai tutustua ekaa kertaa aina niin ihanaan oksennustautiin.. -.- Käytiin Pietarsaaressa kirppiskierroksella, ja takastulomatkalla Elea rupes oksentaan autossa. :( Onneks se oksensi vaan pari kertaa, ja jo tunnin päästä oli aivan normaali villiapina, joten uskallettiin antaa iltapalaa ja hyvin tyttö nukku yön sitte. Onneks pääsi ressukka niin helpolla.. <3 Nyt Elealla on vähän ollu flunssaakin, ja Eemi oksensi eilen. Huoh..

Toissailtana mun ihana isovaari nukkui pois, joten sekin pyörii mielessä paljon, ja aika haikeet on tunnelmat täällä.. :/ 

"We should not cry about something that was taken from us,
because what is really ours is never gone forever."
<3

Home sweet home

Sairaalasta pääsin kotiin siis tiistaina.
Haava on ollut aika kipeenä ja sain vielä kaiken hyvän päälle syysflunssankin, joten eipä nää viimepäivät oikeen mukavia oo ollu. :/ Varoen ku pitää liikkua niin varmaan vielä jotenkin jännitän vatsaa niin että supistelee ja iho on entistä kireämmällä. Kaippa tuo kerkee tuossa parantua ennen masun kasvamista, vaikka välillä tuntuu että vauva kyllä vielä tulee ulos leikkaushaavasta.. 

Eleasta huomas kyllä selvästi että ikävä on ollut. Voi miten kovaa ja pitkään tuo pieni tyttö halas äitiä ensimmäisenä kun kotiin tulin. Koko päivän se kulki perässä ja olis ollut syliä vailla, vaikeeta on ollut kun lääkäri kielsi nostelun kaheks viikoks. En kyllä oo malttanut pysyä erossa tuosta tytöstä, mutta onneks Eemi on voinu olla vähän pois töistä niin on voinu hoitaa kaikki pesemiset ja suurimmat nostelut. Tänään ja eilen oon aamusta tullu tähän äitille niin Eemi on päässy töihin. No, onneks on viikonloppu edessä ja uskon että ensviikolla oon jo paljon paremmassa kunnossa. Ihanaa olla kotona! :)

Keskiviikkona pyörähti käyntiin 26. raskausviikko. :)

*Tällä viikolla vauvan pituus n. 30cm ja painoa on n. 800g. <3

Mun mielestä kyllä sunnuntaina ultrassa lääkäri arvioi painoksi 640g, mutta onkohan noin? :D Kuitenkin sanoi, että vastaa viikkoja täysin, eli voi olla että olin niin pihalla ku olin niin kipee että muistan väärin.. Kaikki hyvin kuitenkin. Nukutus tais olla aika tuju vauvalle kun oli sen jälkeen pari päivää niin hiljanen, mutta nyt sama vilinä masussa jatkuu ja meillä on kaikki oikein hyvin. :)

Me jatketaan toipumista viikonlopun yli ja ensviikolla jatketaan taas normaalia elämää. :)