Elea 1v3kk

Päätin tehdä ihan oman postauksen Eleasta, tyttö kun on mun vähäisen kirjoittelun takia jäänyt vähän taka-alalle ja blogi alkaa olla täynnä vaan viikkopäivittelyä ja vauva-juttuja. Eihän siitä oo kun 3kk kun Elea täytti vuoden ja täällä kirjoittelin mitoista ja taidoista, mutta tuntuu että tuo pikkunen on kasvanut ja kehittynyt ihan hirveesti sen jälkeen. Voi rakas kun ei kasvais liian äkkiä isoksi.. <3

Puhetta Elea harjoittelee kovasti. Matkiminen on kovaa, mutta myös ymmärrys puhumisen suhteen on kehittynyt paljon. Elea tunnistaa läheisistä jo monta, ja nimetkin osaa hienosti sanoa. Uusia sanoja on pienen tytön suusta tullut paljon edellisten lisäksi. (äiti, nam(ruokaa), kakka, kukka, kukkuu, mummu, pappa, aiiaii(halii), bä!bä! (koira, kissa), tii-kkaa(kiikkaa), katso täältä) Nykyään pikkutyttö osaa sanoa myös mm. mamma, paapaa (nukkumaan), titi (isi), täiti (äiti), peippa (heippa), tiitti (kiitti, kiitos), tettä (vettä), eiii, poppa, pipi, hyii, hui, oho, papa (napa), täti (käsi), nennä (nenä), pöö!, vauva, pupu, tssss (suihku). Siinä nyt muutaman ainakin. :) Elea ymmärtää lyhyitä käskyjä ja lauseita, kuten "mennään sisälle", "missä napa?", "mennään autolla", "otetaan ruokaa" ja niin edelleen. Hauskaa tajuta että oikeesti noin pieni ihminen jo ymmärtää kun jotain sanoo. 

Niinhän tuo pieni tyttö oppi kävelemäänkin, ja kovaa täällä jo mennään. Jo parin viikon päästä ensiaskelista Elea käveli jo tosi varmasti. Juoksuakin välillä kovasti yritetään, mutta useimmiten jalat ei pysy perässä enää siinä vauhdissa. Elea kävelis vaan jatkuvasti. Kaupassa onneks se vielä malttaa istua kiltisti kärryn kyydissä, mutta ihan turha kuvitellakkaan että pääsis esim. vaatekaupassa käymään pikasesti niin että tyttö pysyis sylissä. Hiiirvee huuto jos toista ei päästä maahan, ja sitten kun päästää niin mennään ja kovaa. Tuo känkkäränkkä ei huomaakkaan äitiä ja isiä kun mennä viilettää niin kovaa rekkien välissä ja kädestä ei pidä kiinni, että pääsee varmasti sinne minne haluaa. On se niiiiin iso tyttö jo. Pompulaakaan ei neiti enää muutamaan päivään oo suostunut pitämään. Joka kerta kun sen saa päähän asennettua, tytöllä on varmasti näpit kiinni siellä koko ajan. Irvistäen se kattoo äitiä, sanoo "eiii", ja repii sen pois. Meillä sitten on kuljettu otsatukka silmillä ja hiukset ruuassa.. En vaan millään haluais leikata noita hiuksia, on ne niin ihanat. <3

Taitaa mulla sitte olla ihan pienen pieni taapero täällä oikeesti, eikä vauvasta enää tietoakaan. No, tyttö on yhtä ihana kun aina ennenkin. <3

Haavereilta ei ilmeisesti tässä vaiheessa myöskään voi välttyä. Elea sai kunnon kuhmun ja jäljen päähän kun kaatu pää ededellä tv-tasoon :( Raukka pieni ♥

Rakenneultra

Eilen oli siis vihdoin se päivä! Meillä soi herätyskello 7.20 ja heti 8.00 oli meillä aika rakenneultraan. Jännitys oli aikamoinen ja uni ei todellakaan meinannu illalla tulla ollenkaan!

Vauva oli aika hyvin piilossa ja semmosessa asennossa, että aika kauan saatiin pikkusta katsella että kaikki rakenteet sai tarkastettua kunnolla. Istukka oli etuseinässä, joka vaikeutti vielä kans näkyvyyteen kun vauva oli jotenkin sen takana sopivasti. Kaikki saatiin kuitenkin katsottua, kehitys on normaalissa vaiheessa ja rakenteet kunnossa, eli kaikki hyvin. :) Viikkoja oli eilen siis 19+5, ja vauvan koko vastasi rv. 20+0. Meidän pienellä oli painoa 315g.

Sukupuoli saatiin selvitettyä hyvin myös, ei pikkunen yrittänyt yhtään piilotella. :) Nyt siis saan vihdoin ruveta ostelemaan vaatteita ja jotain muita pikkujuttuja joita vielä puuttuu. Eemi haluaa pitää tämän asian ihan salassa, joten en voi sukupuolta täällä paljastaa enkä näinollen myöskään mun ostoksia täällä esitellä.. :( Eli siis vauvan sukupuoli on vaan meidän kahden tiedossa synnytykseen asti. Mulle olis oikeestaan aika sama että tietääkö siitä muut vai ei, ja oikeestaan oon niin innoissani että tuntuu että räjähdän kun mun pitää olla hiljaa! Kaiken lisäks oon vielä semmonen hölösuu (mun parhaan ystävän miehen toimesta myös Ulla Taalasmaaksi kutsuttu..) että tekee tosiaan tiukkaa olla kertomatta kellekkään.. :p

Ultra ja tieto sukupuolesta teki tästä raskaudesta paljon todellisemman. Tunteet seilaa laidasta laitaan ja eipä paljoa muuta mielessä pyöri.

Ettei menis liian positiiviseks tämäkään postaus niin liitän mukaan vielä tän upean (ja ainoan) ultrakuvan joka saatiin mukaan. Oon Eleankin ultrakuvat säästäny ja laittanu vauvakirjan väliin, mutta tästä kuvasta ei kyllä paljoo kertomista oo! No, tiedetään ainakin että kaikki on kunnossa, sehän tässä tärkeintä on.