Can you see me?

Mulla olis niin paljon sanottavaa, mutta jotenkin en saa ajatuksesta kiinni ollenkaan. Oon niin monella tavalla koittanut aloittaa kirjotusta, ja kuitenkin jo ensimmäisen lauseen jälkeen pyyhkinyt tekstin pois. Nämä viimeaikaiset tunteet on ollut jotenkin niin uusia, että en ehkä itekkään ole vielä niin perillä niistä. Toisaalta oon aivan älyttömän onnellinen; mulla on maailman rakkain pikkutyttö täällä vieressä, ja maailman ihanin mies mun tukena. Masussa kasvaa pikkunen rakas, joka pian jo saadaan syliin ilostuttamaan ja osaksi meidän perhettä. Taustalla on kuitenkin kova huoli mun läheisistä, ja pelko siitä, että pian joudun taas menettämään jonkun tärkeän ihmisen. 

Iskän kuolema toi mukanaan niin tyhjän olon. Vaikka aikaisemmin kirjoitin, että osasin ehkä sitä odottaa, niin en todellakaan osannut. En ikinä olisi voinut osata kuvitella elämää ilman isää, tai tätä surua, epäuskoa, tyhjyyttä, ikävää ja kaikkia niitä miljoonia tunteita joita en edes osaa nimetä. Vieläkään mun mieli ei ymmärrä, että me ei enää nähdä. Välillä havahdun siihen, kun suunnittelen isäinpäiväkorttia iskälle, tai mietin joulua ja sitä, että keretäänkö syödä yhdessä jos oonkin silloin synnyttämässä.. Lähes joka päivä oon ajatuksissani menossa iskälle kysymään, että onko tämä oikeesti totta. Keneltä muka sitä kysyisin? Ei olis iskä enää portailla vastassa. Ei, vaikka mun mielessä niin kuvittelenkin. Kaikki tehdyt ja tekemättömät teot ajattelen vaan tekeväni seuraavalla kerralla toisin. Millä seuraavalla kerralla? Mun mahdollisuus meni jo. 

Päivää ennen isän kuolemaa sain kuulla, että se oli kaatunut ja lyönyt päänsä pahasti mutta ei suostunut menemään sairaalaan. Ajattelin, että pitää soittaa. Miks en soittanut? Minkä takia en mennyt käymään ja kysymään vointia? Mun ajatuksissa menen kyllä seuraavalla kerralla. Silloin, kun saan mahdollisuuden korjata kaiken. Vaikka tiedän, että sitä ei tule. Ei nyt, ei huomenna, ei koskaan. Mulla on vaan nämä ajatukset ja hiljaiset toiveet siitä, että joskus kaikki on niin kuin ennen.

Pelkään sitä, että nämä ajatukset ei lopu koskaan. En halua joka päivä huomata, miten totta tämä oikeesti on. Miten rikki voi ihmisen sydän olla, ja miten korkeelta elämä välillä pudottaa. Toivon, että joku päivä voin olla onnellinen ja kiitollinen siitä miten paljon saatiin kokea yhdessä, enkä katkera siitä miten paljon menetettiin. Tänään sytytin kynttilän isän muistolle. ♥

"I wonder where you are, hope it's not too far, when will we meet? The smile on your face, just like the old days, your beautiful heartbeat. You gave me the good start, you gave me your heart, I'll never lose that part. I think you hear me, I think you're right here, thats why I have no fear.."

On tässä päivässä onneks ollut paljon hyvääkin. Kuumeesta selvinnyt pikkutyttö, joka on jakanut haleja ja pusuja jatkuvasti niinkuin joka päivä. Parhaat ystävät ja mun pieni suloinen (tuleva) kummipoika jotka on ollut täällä kahvittelemassa ja tuomassa ihania tuliaisia ulkomaanreissulta. Ja tietysti Eemi, joka on siivonnut koko talon ja leiponut mun kanssa. ♥ Kumpa mun ei tarvis menettää mun rakkaista enää ainuttakaan..

Porkkanapiirakkaa & Lakritsikakku. Nam!

Elean maamaailman suloisin tuliaispaita ♥

32+0

33. raskausviikko. ♥

•Tällä viikolla minun pienempi rakas painaa n. 1800g, ja pituutta löytyy n. 38cm.

Varmaan monille tiedossa ja olen tainnut aikaisemmin mainitakkin, että nuo mitathan on vain jotain keskiarvoja, ja vauva siis voi todellisuudessa painaa jotain ihan muuta kuin tuossa lupailen.. Elean syntymäpaino oli 3390g, ja silloin olin tosiaan paljon isokokoisempi. Painoa näillä viikoilla oli lähes 8kg enemmän kuin nyt, ja sf-mittakin on ollut 2cm isompi. :D  Neuvolantäti tunnusteli vauvaa masun päältä, ja sanoi myös että tuntuu kyllä sirolta ja että on hyvin mahdollista että syntymäpaino jää pienemmäksi kuin Elealla. No, eiköhän muutaman viikon päästä ole jo se synnytystapa-arvio jossa taas vauvaa mittaillaan tarkemmin. :) 

Viime raskauspostauksessa taisin hehkuttaa kuinka hyvin pärjään pienen selkäkivun kanssa enkä siitä niinkään ruvennut valittamaan. No, tilanteet muuttuu ja todella rajusti. Perjantaina istuin tapani mukaan keittiön pöydän ääreen syömään, ja siinä kun sain ruoat lapattua suuhun niin ei enää ylös noustukkaa. Aikani siinä pelleilin ja sain käsillä tukien ja itkien itteni revittyä ylös siitä.. Tytön peppua pesin itkien lavuaarissa, kun tyhmänä tajusin jälkeenpäin että tuossa tilanteessa ehkä suihku olis ollut vaan yksinkertaisin vaihtoehto.  Perjantaina koko päivänä vasen jalka ei kantanut ollenkaan, istuminen oli todella kivuliasta ja makuulteen kylkiasennossa pystyi jotenkin olla. Mikä kamala päivä!  Onneks tämä tapahtui noin ennen viikonloppua, sillä en todellakaan olis pärjännyt Elean kanssa kahdestaan täällä. Lauantaina tilanne oli taas aivan eri; istuminen oli järkyttävää tuskaa ja kipu vihloi reisiä pitkin polviin asti, mutta paikallaan seistessä olo oli ihan siedettävä. Nyt pystyn jo tyttöä nostaa, mutta istuminen ei kyllä tee hyvää ja kävelykin sattuu. Mitähän tästä vielä tulee? Elean raskausaikana selkä vaivas myös, ja tämmönen samanlainen jumi tuli kun tyttö oli 1-2kk:n ikäinen..

Närästys iltaisin on kamalaa! Kahvia oon yrittänyt jättää pois kokonaan, mutta en vaan malta vaikka tiedän että se varmaan helpottais aika paljon. Lähes kaikki ruoka sitä ilmeisesti aiheuttaa, joten ruisleivänkin oon palauttanut vaan suosiolla ruokavalioon. Muuten voin kyllä hyvin. Masu kasvaa, vauva potkii ja rymyää edelleen jatkuvasti, mikä on musta vaan ihanaa. ♥ 

Olokin on pitkästä aikaa tosi pirteä! Elea on taas herännyt monena yönä itkuun, ja oon suosiolla vaan napannut sen viereen rauhoittumaan. Eilen kuitenkin huomasin Elean suussa yhden uuden poskihampaan, ja yhden uuden kulmahampaan ylhäällä. Toinen kulmahammas sieltä oli vielä ainakin tulossa. Eli tässä varmaan syy niihin heräilyihin.  Illalla hampaitapestessä tyttö selvästi arasti kohtaa jonne tuo hammas on tulossa,  joten annoin panadolia yötä vasten vielä. JEEE! Elea simahti klo. 21.30 ja itekkin sain ajoissa unenpäästä kiinni. Yhdessä herättiin puoli 9 aamulla koko yön nukkuneina ja niin pirteinä! :) 

Tänään oonkin sitten saanut siivoiltua ja uskaltauduin Elean kanssa lähtemään vielä käymään puistossakin kun oli niin hyvä ilma. Pieni lenkki tais tehdä vaan hyvää selälle.. :)

Mun on ihan pakko vielä hehkuttaa, että Elealle nappasin eilen kauppareissulta potan kärryihin, ja tänään tyttö on kaks kertaa sitä jo saanut kokeilla ja molemmilla kerroilla sinne vielä pissaskin! Voi miten ylpee äiti oon! :) Olin jotenkin varautunut siihen että sitä istumistakin saa harjoitella ja totutella vaikka kuinka kauan, ja pelkäsin että oon jo ihan myöhässä tän harjoittelun kanssa,  mutta tuo pikkutyttö tiesi heti mistä on kyse.. Voi rakas.♥

Pesänrakennusvietti?

Se taisi löytää tiensä meillekkin. Voi mikä hinku mulla ois laittaa koko kämppä uuteen uskoon!

Meidän talo ostettiin siis kaksi vuotta sitten, todella hirveessä kunnossa. Tänne on siis tehty niin iso remontti, että eipä paljoa alkuperäistä ole jäljellä. Vuoden verran se on nyt ollut asumiskuntoinen vaikka listoja ja jotain pientä vielä uupuukin. Harmittaa että Elean odotusaikana hormonimyrskyssä oon tehnyt kaikki sisutusratkaisut jotka todella haluaisin nyt muuttaa. Listalla olis muunmuassa keittiön kaapistot, alakerran lattia, kylppärin laatat, wc, ja ainakin kaikki alakerran seinät pitäisi maalata ja kaikki huonekalut vaihtaa.. :D Lompakko ei oo niin innoissaan näistä muutoksista, joten ne varmaan jää tekemättä. Yläkertaan ollaan saatu nyt uusi lattia, ja seinät ja katot pitäisi vielä tehdä niin pääsen laittamaan vihdoin Elean huonetta! ♥ Se vähän piristää,  että siitä ainakin saan nyt tehdä mieluisen.

Mikä siellä sitten on vialla? Joka paikassa nään vaan ne "virheet" ja asiat jotka olis voinut tehdä toisin tai hienommin. Harmittaa että kaikki hyvät ideat löytyy vasta nyt, kun sillon en niinkään tajunnut niitä edes etsiä.. Meillä on sisustuksessa käytetty paljon mustaa (joka paikassa), josta en enää tykkää. Talo on jotenkin kylmä eikä yhtään kodikas, ja joka paikka on aina sekaisin kun remppatavaraa, työkaluja yms. on aina pitkin ja poikin, ja kaapit jonne haluaisin piilottaa kaiken turhan on myös täynnä tätä paskaa. Sen lisäksi pohjaratkaisu on todella tyhmä ja ahdas, mikä taitaa olla ihan yleinen ongelma vanhoissa rintamamiestaloissa. Talo olisi tarkoitus saada pihaa myöten valmiiksi kesään mennessä, ja sitten se joutaa myyntiin. Kahden lapsen kanssa täällä on vielä ahtaampaa, ja kun makuuhuoneet on yläkerrassa on kai sanomattakin selvää että Elean lelut levittäytyy siis pitkin olohuonetta ja keittiötä kun ei tyttö yksin voi niillä leikkiä omassa huoneessaan vielä pitkään aikaan. Toivottavasti vuoden päästä me saatais jo katsoa uutta ja ihanaa kotia meidän perheelle.  ♥ Plussana täytyy kyllä sanoa, että asutaan aivan älyttömän hyvällä alueella, ja naapuritkin on mukavia. Tästä kaupunginosasta kyllä en lähde kuin pakon edessä.

Kaikkia pikkujuttuja oon täällä kuitenkin värkkäillyt ja paaaljon ideoita olis mielessä vielä toteuttamatta. Viimeviikolla oon puuhastellu muunmuassa tämmöistä:

Pipo mun ystävän tytölle. Pitää Eleankin ilmeisesti saada samanlainen kun se siitä niin tykkäs. 

Joulukorttien tekoa ♥

Oon nyt kaks päivää yrittänyt saada tätä postausta loppuun, mutta kun loppujen kuvien lisääminen ei onnistu joten nyt mennään sitten ilman.. Eli tosiaan muutakin on tässä tullut tehtyä mutta jospa kokeilen joku toinen päivä jatkaa tästä ja laittaa kuvia mun 

• ihanista uusista maustepurkeista

•uudesta yläkerran lattiasta ♥

• Elean ihanasta tilkkupeitosta ( joka tosin on vielä kesken )

• kaktuksesta joka sai vihdoin nätimmän ruukun..

Tämän viikon omistan kyllä Elean tilkkupeitolle, jotta saisin vihdoin loput tilkut tehtyä ja pääsisin kasaamaan sitä valmiiksi. :) Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! ♥

Polarn o. Pyret Circus

TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ!

Tällä mammalla soi herätyskello aamulla klo. 8.45, kun Po.pin uusi sirkusmallisto tuli myyntiin nettikauppaan. Ihan odotuksien mukaan sivut kaatui heti ja vaatteet jäi toistaiseksi saamatta.

Tämä mamma oli myös klo. 9.45 jonottamassa Kokkolan Po.pin ovella, kun liike avattiin klo. 10.00. Ja kyllä kannatti! Peittoa lähdin vaan hakemaan, joten en ottanut Eemin tarjoamia rahoja mukaan kun kuvittelin pärjääväni sillä 120€:lla mikä poltteli lompakossa. In my dreams.. Siinä ikkunan takana jonottaessa kerkesin rakastua moneen muuhunkin tuotteeseen kuin peittoon, ja kyllä meinas itku tulla kun sain ne vielä haalittua käsiinkin kun tajusin että Eemin pankkikortti jäi kotiin. AAAAAAA!!!!!!!!!

Siinä sitten arvottiin että mitä jätän pois, ja yhdestä vauvan bodystä jouduin luopua.

Viisaana mammana päätin kutenkin tarkastaa autossa vielä nettikaupan, ja siinä sivujen takkuillessa sainkin kuin sainkin tilattua tän kyseisen bodyn vielä meille! I'm in heaven! ♥

Vähän tuo peitto jäi harmittamaan, kun äkkiä nappasin käsiini vaan jonkun (kunhan vaan saan sen!), ja hetki sen jälkeen tajusin että niitä on monella eri taustavärillä. Olisin halunnut vauvalle sen "oman värisen". No, peitot meni äkkiä enkä saanut sitä vaihdettua.. Onneks kuitenkin tää mun käsiini osunut yksilö oli taustaväriltä punainen, joten (ainakin mun mielestä) se passaa molemmille. :)

Vauvan vaatteista en tosiaan voi kuvia laittaa vaikka ne niin ihania oliskin, mutta peitto ja Elean uudet vaatteet ♥ Mää oon niin villiintyny!! ♥

Onko täällä muita hullaantuneita? :D

31+0

32. raskausviikko ♥

Huhhuh! Here we go again.. Viikko taas vierähtänyt ja joka päivä ollaan lähempänä meidän pikkusen syntymää. Paljon on tekemättä, mutta kaikki perusjutut meiltä löytyy ja eiköhän loputkin saada kasaan ennen syntymää.

*Tällä viikolla pikkuinen painaa n. 1750g ja pituutta löytyy n. 27 cm. ♥

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo aika hyvin meidän kuulumiset. Eli kaikki on hyvin. Närästys on tainnut vähän helpottaa, ja tilalle oon saanut alaselkäkipuja. :( Näiden kanssa onneksi selviää,  ei tämä niin kamalaa kipua onneks oo. Muuten eipä siis mitään erikoista. :)

Masu siis näyttää tänään tältä. Aivan yhtä upea kun aina kaikissa mainoksissa/elokuvissa/lehdissä..NOT. Uusia raskausarpia ei toistaseks oo tullut, mutta Elea tuonne on jättänyt jonkin verran kyllä jälkiä. Taidampa siis jatkossakin kuvailla masua ihan suosiolla vaan paita päällä ja heittää bikinit roskiin. Raskausarpien kanssa olisin vielä selvinnyt, mutta tuo leikkausarpi on jo liikaa.. Raskausarvet vaaleni kyllä jo paljon synnytyksen jälkeen, joten niitä en oikeestaan hirveesti osannut harmitella enää, toivottavasti tuo leikkaushaavakin tajuaa vähän piiloutua. :) 

Eilen oli täälläpäin jo aika paljon pakkasta, -7, ja päästiin ulos kokeilemaan Elean uutta talvihaalaria. Lahkeissa on aika paljon ylimääräistä pituutta, sillä (muka) säästeliäänä ihmisenä ostin puvun jo keväällä alennusmyynneistä. Aluksi olin jo aivan hermona ja metsästin uutta pukua, mutta uudelleensovituksessa huomasin että kenkien ja hanskojen kanssa tuo kyllä menee aivan hyvin. Puku on Lassietec:in, josta ei toistaiseksi omaa kokemusta ole, mutta hyvää olen kuullut ja hintakaan ei päätä huimannut joten siksi tähän päädyttiin. Tänään saatiinkin herätä kaatosateeseen ja loskakeleihin, joten haalari pysyy toistaiseksi naulakossa ja me sisätiloissa. Illalla mua odottaa Me&I-vaatekutsut,  ja nähtäväksi jää että lähteekö sieltä mitään mukaan.. :) 

Neuvola rv 30+5

Tänään pääsikin sitten taas tarkastamaan että meillä on kaikki hyvin. Oma neuvolantäti on sairaslomalla edelleen, ja vaikka kaikki nuo sijaiset onkin ihan mukavia niin on kyllä inhottavaa kun joka kerta on eri työntekijä vastaanottamassa.. Joka kerta saa selittää kaikki samat asiat uudestaan, miten paljon helpompaa olisi vaan käydä sen saman hoitajan luona johon on jo jollain tavalla "tutustunut" ja joka on perillä mun asioista. No, toivottavasti täti paranee pian.. :)

Viikkoja on siis tosiaan 30+5, viikkopainonnousu mun onneks vaan +181g! Ilmeisesti oon tietämättäni jotain tehnyt tässä raskaudessa oikein kun en oo lihonut läheskään niin paljon kuin Elean odotusaikana. :) RR 112/64, eli tosi hyvä, ja Hb oli laskenut 120-> 115. Lisärautaa ei vielä kuulemma tarvitse aloitella, ja eihän tuo paha luku olekkaan. Sf-mitta oli vaan 25cm, eli alakäyrällä ollaan. Ei kuulemma tarvitse huolestua, kun vauva liikkuu tosi hyvin ja syke oli hyvä, 130. Kuitenkin täti käski pitää huolen että ensi kerralla mitataan ja jos silloin näyttää vielä samalta niin kasvukontrolli kutsuu. Proteiinit oli selvästi plussalla, mutta koska oireita raskausmyrkytyksestä ei ole niin on kuulemma ihan ok. Pikkuihminen odotteli siellä jo raivotarjonnassa edelleen. Näytteet saan kiikuttaa taas labraan..

Kaikki siis hyvin, ja seuraava neuvola-aika on 8.11.

Umpparihaavaa oon siis edelleen käynyt hoidattamassa terveyskeskuksessa päivittäin tai joka toinen pöivä. Tänään kuitenkin haava oli jo niin pinnassa enää, että sai jäädä viimeiseksi kerraksi. Jes! :) Lähtötilanteessa  haavat oli siis molemmat n. 2cm syviä, ja nyt oli enää vain vähän pinnasta rikki. Laput pidetään suojana vielä viikon ajan ja niitä saan vaihtaa itse kotona. Ihanaa, tervetuloa normaali elämä! Kyllä muuten on ollut todella rasittavaa sähläämistä, kun Eemin on pitänyt päivittäin tulla kotiin Eleaa kattomaan siks aikaa, ja muutenkin tuo eestaas ravaaminen.. Ilmoittautumistiskilläkin mut tunnettiin jo niin hyvin, että ei tarvinnut kuin ovella näyttäytyä niin mut kirjattiin saapuneeksi.. :D No, nyt se on ohi ja ehkäpä viikonloppuna pääsisin jo saunaan.. :) 

Syysflunssa

Täällä siis sairastetaan taas. Ite oon onneks saanut pysyä toistaseks ainakin terveenä, mutta Elea ja  Eemi ei. Tosin on tässä hyväkin puoli; melkeen voisin jo puuta koputtaen todeta (ja toivoa), että Elean uniongelmat oli kaikki seurausta tästä flunssasta. 

Toissayö oli edelleen aivan hirveä, ja jo klo. 6.30 herättiinkin eiliseen päivään kolmen tunnin unien jälkeen. Siitäkin huolimatta eilinen päivä meni tosi hyvin, tyttö viiletti pitkin taloa räkä poskella ja hymy huulilla. Niin reippaasti alkoi nukkumaan klo. 21 ja herättiin tänään hyvinnukkuneina 12 tunnin yöunien jälkeen klo. 9.00. Jes! :)

Kotioloissa ollaan siis oltu eilen, kun Elealla oli vähän lämpöäkin. Täällä oon suunnitellut sitten jo joulukortit valmiiksi, ja ehkä tässä pitää viikonlopun aikana ruveta jo askartelemaan. Eilen tein pasteijoita kinkku-tuorejuusto- ja kinkku-aurajuustotäytteillä iltapalaksi. Ollaan leikitty, siivoiltu ja kylvetetty nukkea wc-pöntössä. Oikeestaan meillä on ollut ihan mukavaa, kun ei tuo sairastelu näytä Eleaa hirveesti kiukuttavan. :)

Lunta on satanut tänään paaaljon lisää, joten ehkä me päikkäreiden jälkeen tohditaan lähteä ulkona käymään, kun tyttö on toistaiseksi saanut ihmetellä tuota näkyä vaan ikkunasta.

Viikko on kulunut hurjaa vauhtia ja taas on edessä viikonloppu. Eemikin on ainakin näillänäkymin kotona kans (toivottavasti). Taidampa sen kunniaksi leipoa mustikkapiirakan illalla vielä. 

Oikein ihanaa viikonloppua jokaiselle! ♥