Isäinpäivä

Tänään on jo meidän perheen toinen isäinpäivä. ♥ 

Niinkuin viimevuonnakin, tänään Eemi sai nukkua pitkään ja herätä suoraan kakkukahveille katettuun pöytään. Luulen että Eleakin olis saanut hienomman kakun tehtyä,  mutta haittaako tuo kun oli niin hyvää! Välissä on suklaakermaa ja mansikkarahkaa. :)

Oon huomannut, että isäinpäivä on äitien keskuudessa aika kiistelty aihe. Tai oikeestaan se, miten sitä kuuluisi viettää. Omaa isää varmasti lähes jokainen muistaa, mutta entä se omien lasten isä, oma mies? Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että muistamiseksi riittää kakkukahvit ja lasten värkkäämät jutut. Miehelle ei tarvitse lahjoja ostaa, koska sehän on lasten isä, ei puolison. Entä kun lapsi on vielä niin pieni, ettei askartelusta tms. oikeen tule vielä mitään? 

Me ollaan kyllä Elean kanssa maalailtu isille kortti = tyttö istui alasti suihkun lattialla joka paikka maalissa, ja äiti yritti saada edes yhden onnistuneen kädenjäljen painettua korttia varten. Lisäksi ostettiin Eemille yks peli jota se oli toivonut. Viimevuonna ostettiin Eemille uusi työkalusetti ja tehtiin taulu Elean käden- ja jalanjäljistä, joka näkyikin aikaisemmin jo täällä. Eli siis tavallaan myös ite lahjon Eemiä, vaikka se ei mun isä olekkaan. 

Osasyy lahjanostoon on varmasti se, että yleensäkin tykkään ostaa lahjoja. Oikeampi syy on se, että haluan kiittää Eemiä siitä, että se on isä meidän lapsille. Ilman Eemiä ei mulla olis kotona kipittämässä tuota ihanaa pikkutyttöä, eikä vauvaa potkimassa masussa. Eemi on myös fyysisesti läsnä. On paljon lapsia, jotka ei ole isäänsä tavanneet koskaan. Haluan kiittää Eemiä siitä, että se jakaa arjen mun kanssa, meidän perheen isänä, ja on lapsille läsnä joka päivä. Eemi on paras mahdollinen isä mun lapsille, ja sen takia saa myös multa lahjan. 

Toki olen sitä mieltä, että lahja kerran vuodessa ei ole toiselle tarpeeksi suuri kiitos koko vuoden "työstä" kotona, mutta ehkä se edes vähän korvaa niitä kiitoksia, jotka arjen keskellä unohtuu sanoa? Itse oon ainakin yrittänyt kiittää Eemiä muutenkin siitä, että on mun kanssa täällä, ja että auttaa kotihommissa jotka koen mun "työkseni" kotonaollessa. Samoin saan kiitosta Eemiltä joka päivä siitä, kun ruoka on töistätullessa valmiina, tai kun oon sen töissäollessa esim. siivonnut tai leiponut. Tuntuu hyvältä huomata, että toinen arvostaa sitä munkin työtä täällä kotona, ja ylipäätään edes huomaa ne asiat jotka saattais muuttua arjen kiireessä itsestäänselvyydeksi. Kaikkien kiitoksien lisäksi en valita lahjoista äitienpäivänä, joten en usko että Eemiäkään haittaa.. ;)

Oikealla siis Eemin&Elean kädenjäljet Eemin isälle. Eemille tehtiin samanlainen kortti kuin toiselle pappalle. :)

Isäinpäivänä muistetaan myös Eemin isää, meidän ainoaa "oikeaa" pappaa itsetehdyllä kortilla ja lahjalla, joka on annettu jo etukäteen, ja mun äidin uudelle miehelle vietiin myös itsetehty kortti, koska se suorittaa vähän pappan virkaa Elealle myös, kun on syntymästä lähtien ollut mukana meidän elämässä. Mun isän haudalle kävin sytyttämässä kynttilän. ♥ 

Hautausmaalla tuo pikku-Punahilkka löysi niin hienon kaivon ettei meinattu kotiin päästä millään.. ♥

Can you see me?

Mulla olis niin paljon sanottavaa, mutta jotenkin en saa ajatuksesta kiinni ollenkaan. Oon niin monella tavalla koittanut aloittaa kirjotusta, ja kuitenkin jo ensimmäisen lauseen jälkeen pyyhkinyt tekstin pois. Nämä viimeaikaiset tunteet on ollut jotenkin niin uusia, että en ehkä itekkään ole vielä niin perillä niistä. Toisaalta oon aivan älyttömän onnellinen; mulla on maailman rakkain pikkutyttö täällä vieressä, ja maailman ihanin mies mun tukena. Masussa kasvaa pikkunen rakas, joka pian jo saadaan syliin ilostuttamaan ja osaksi meidän perhettä. Taustalla on kuitenkin kova huoli mun läheisistä, ja pelko siitä, että pian joudun taas menettämään jonkun tärkeän ihmisen. 

Iskän kuolema toi mukanaan niin tyhjän olon. Vaikka aikaisemmin kirjoitin, että osasin ehkä sitä odottaa, niin en todellakaan osannut. En ikinä olisi voinut osata kuvitella elämää ilman isää, tai tätä surua, epäuskoa, tyhjyyttä, ikävää ja kaikkia niitä miljoonia tunteita joita en edes osaa nimetä. Vieläkään mun mieli ei ymmärrä, että me ei enää nähdä. Välillä havahdun siihen, kun suunnittelen isäinpäiväkorttia iskälle, tai mietin joulua ja sitä, että keretäänkö syödä yhdessä jos oonkin silloin synnyttämässä.. Lähes joka päivä oon ajatuksissani menossa iskälle kysymään, että onko tämä oikeesti totta. Keneltä muka sitä kysyisin? Ei olis iskä enää portailla vastassa. Ei, vaikka mun mielessä niin kuvittelenkin. Kaikki tehdyt ja tekemättömät teot ajattelen vaan tekeväni seuraavalla kerralla toisin. Millä seuraavalla kerralla? Mun mahdollisuus meni jo. 

Päivää ennen isän kuolemaa sain kuulla, että se oli kaatunut ja lyönyt päänsä pahasti mutta ei suostunut menemään sairaalaan. Ajattelin, että pitää soittaa. Miks en soittanut? Minkä takia en mennyt käymään ja kysymään vointia? Mun ajatuksissa menen kyllä seuraavalla kerralla. Silloin, kun saan mahdollisuuden korjata kaiken. Vaikka tiedän, että sitä ei tule. Ei nyt, ei huomenna, ei koskaan. Mulla on vaan nämä ajatukset ja hiljaiset toiveet siitä, että joskus kaikki on niin kuin ennen.

Pelkään sitä, että nämä ajatukset ei lopu koskaan. En halua joka päivä huomata, miten totta tämä oikeesti on. Miten rikki voi ihmisen sydän olla, ja miten korkeelta elämä välillä pudottaa. Toivon, että joku päivä voin olla onnellinen ja kiitollinen siitä miten paljon saatiin kokea yhdessä, enkä katkera siitä miten paljon menetettiin. Tänään sytytin kynttilän isän muistolle. ♥

"I wonder where you are, hope it's not too far, when will we meet? The smile on your face, just like the old days, your beautiful heartbeat. You gave me the good start, you gave me your heart, I'll never lose that part. I think you hear me, I think you're right here, thats why I have no fear.."

On tässä päivässä onneks ollut paljon hyvääkin. Kuumeesta selvinnyt pikkutyttö, joka on jakanut haleja ja pusuja jatkuvasti niinkuin joka päivä. Parhaat ystävät ja mun pieni suloinen (tuleva) kummipoika jotka on ollut täällä kahvittelemassa ja tuomassa ihania tuliaisia ulkomaanreissulta. Ja tietysti Eemi, joka on siivonnut koko talon ja leiponut mun kanssa. ♥ Kumpa mun ei tarvis menettää mun rakkaista enää ainuttakaan..

Porkkanapiirakkaa & Lakritsikakku. Nam!

Elean maamaailman suloisin tuliaispaita ♥

Hiljaiselo päättyy

Päätimpä lopettaa tämän lähes viikon mittaisen hiljaisuuden. Kiireitä on ollut jonkun verran, mutta ehkä suurin syy tähän taukoon on ollut mun ystävän vauvakutsut joita ollaan parin muun tytön kanssa järjestetty. Päässä ei oo pyörinyt mitään muuta, ja koska kutsut oli yllätys, en voinut niistä täälläkään mainita. Helpommaksi koin siis olla vaan hiljaa etten vaan paljasta mitään. 

Kutsut oli kivat, ja niitä oli kyllä mukava laittaa. Pääsimpä vielä mustikkaankin juhlien päätteeks. Uusintakierros täytyy vielä ottaa kun kerkeää, ja samalla vois muutaman puolukankin poimia. Melkeen puolet mustikoista on jo syöty joko piirakassa tai puurossa, joten niitä kyllä pitäis saada enemmän.

Pikkutyttö harjottelee kävelyä hirmu ahkerasti, joten ehkä meillä kohta jo kaks pikkusta jalkaa tepsuttaa eteenpäin.. ♥ Eipä meille sen kummempaa kuulu, joten aika kuvapainotteista tällä kertaa. Herkut on maistunu kuten kuvista näkee, tieten taas puntari rankasee kuunvaihteessa neuvolassa..

Bonuksena vielä todiste kiireisestä viikonlopusta: mun hullu ja väsynyt ystävä joka välttämättä halus naamansa tunkee mun blogiin.........

Synttärit

Eilen siis vieteltiin Elean synttärijuhlia. Koska juhlien järjestänä olin minä, ei ollut mikään yllätys että suurin työ jäi sunnuntaille ja aamupäivä meni siis hirveessä kiireessä. Leivonta oli aivan kesken, Elean kylpy ja vaatteidenvalinta tekemättä, pitkä ostoslista, piha ja kämppä siivoamatta, ja tätä listaa vois jatkaa loputtomiin.. Kaikesta huolimatta saatiin kaikki valmiiks klo. 16.00 mennessä, vaikka tyttö päätti vielä jättää päiväunet väliin ja sotki perässä sitä mukaan kun paikkoja sai siivottua. :D Lopulta synttärisankari päätti nukahtaa puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja muutenkin aivan liian myöhään jos meinaa vielä yöllä nukkua. Pakko oli sitten Elea käydä herättelemässä ja kyllähän se iltaa kohti jo vähän väsyneeltä vaikutti. No, rupespa nukkumaan ajoissa ja saatiin Eemin kanssa siivoilla vielä rauhassa illalla. Vieraita ei oltu kutsuttu paljoa, mun vanhemmat, Eemin vanhemmat, kummit, isomummu ja yks mun ystävä tyttönsä kanssa. Hyvin mahduttiin ja vieraita oli just sopivasti, ehkä nyt uskallan ristiäisetkin talvella järjestää sitten meillä kotona. :)

<3

Mansikoita kulutettiin lauantaina ja sunnuntaina melkein 6kg. :D

Mikään leipuri en kyllä todellakaan ole, mutta kyllä me onneks jotain saatiin tarjolle. Täytekakun sijasta tehtiin Brita-kakku ihan vaan mansikka-kerma täytteellä. Kakun koristelu ei taas sujunut niin kuin mun ruusuisissa kuvitelmissa, joten se oli sitte tuommonen :D Mutta ainakin hyvältä maistui ja oli kyllä hyvä vaihtoehto perinteiselle kermakakulle, sitä on kyllä syöty jo niiiin paljon. Suolasena meillä oli pastasalaattia ja rieskarullia kinkkutäytteellä. Kakun lisäksi oli kääretorttua pätkistäytteellä (maailman parhaalla reseptillä), jäätelöä, mansikoita sekä suklaalla että ilman ja keksejä. Vieraiden määrään nähden tarjottavaa oli paljon, joten saadaan vielä ainakin pari päivää Eemin kanssa täällä tyhjentää jääkaappia. Aamulla vielä näytti pahasti siltä että syödään Eemin kanssa pastasalaattia aamulla, päivällä ja illalla ainakin seuraavan kuukauden ajan, mutta onneks Eemin perheessä on sen verran monta syöjää että siellä tyhjeni äkkiä 5 litran kattilallinen kun aamulla vein vähän sinnekkin. Ehkä me selvitään noista lopuista ite.. :D

Oli kyllä niin raskas siivouksen/sotkemisen/siivouksen täyteinen viikonloppu että nyt minä nostan jalat sohvalle, pistän pään tyynyyn ja torkun tässä vielä sen aikaa kun Elea on päikkäreillä!