Ihana ukkonen

Oonkohan koskaan kertonut, että rakastan ukkosta. Rakastan sadetta, ukkosta, pimeää ja salamoita. Oon kovasti oottanut helteiden tuovan mukanaan rankempiakin myrskyjä, mutta eipä täällä Kokkolassa ainakaan mitään sen kummempaa oo näkynyt. 

Perjantai-iltana lähdin tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen vielä kuvaamaan. Meidän auto on rikki, joten jouduin tyytyä Eemin työautoon. Kamala, iso auto. Ensin ihmettelin ihmisten määrää, kunnes tajusin että on viikonloppu. Joka paikassa ihmisiä, minä autolla jota en osaa käyttää = ahdistava yhdistelmä. Masentuneena käännyin jo kotia kohti ja päätin lähteä uudestaan viikolla. Liikennevaloissa huomasin taivaalla kirkkaita valoja. Siis ihan hemmetin isoja salamoita! Mun oli ihan pakko lähteä metsästämään niitä, joten tein u-käännöksen ja lähdin läheiseen saareen. (Jonne pääsee autolla, en jaksanut uida.) 

Vastarannalla oli kamala myräkkä, ja mun oli pakko jäädä kameran kanssa istumaan kivelle. Puolen tunnin istuskelun ja kuvaamisen jälkeen alkoi sataa kaatamalla ja myrsky oli jo aivan päänpäällä, joten koin parhaaksi paeta autoon. Onneks menin! Olin koko viikonlopun niin hyvällä tuulella! Kotiinmennessä oli jo aivan pimeetä, ja kun sisälle pääsin ni jo täällä meilläkin ukkosti. Laitoin tälle alkusyksylle ekat kynttilät palamaan. Aaaaahh miten rakastankaan sadetta ja pimeää. <3 Yhtään kunnon salamaa en saanut ikävä kyllä kuvaan vaikka kovasti yritin, joten ehkä täytyy vielä vähän harjoitella..

Puoli vuotta

Puoli vuotta sitten saatiin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen meidän pieni Vila syliin. Ajatukset ja tunteet liukui laidasta laitaan, uusi elämä ja arki oli alkamassa, ja tulevaisuus jännitti kamalasti. Aivan kuin tuo pieni olis ollut täällä aina, toisaalta taas tuntuu että vasta me tultiin kotiin pienen nyytin kanssa. Voi pieni miten rakas olet mulle. ♥

Harmittaa kamalasti etten ottanut/otattanut Eleasta mitään virallisia vauvakuvia. Haaveilin ensin vauvakuvauksesta, sitten puolivuotiskuvauksesta, mutta päätin kuitenkin odottaa 1-vuotiskuvaukseen. Nyt mietitytti se, että otanko Vilastakaan mitään virallisia kuvia koska isosiskostakaan ei ole.. Päätin kuitenkin hieman kokeilla ja kuvata, ja onneksi niin! Rakastan näitä kuvia, mun pikkunen tyttö on niiiin ihana! Tehdään varmaan vielä uusi kuvauskierros yläkerrassa paremmalla ajalla, tässä kuitenkin teille muutama kuva mun ihanasta pullukasta. :)

Rauhoittumassa

Kerroinkin, että oon ollut tosi väsynyt. Asiaa ei ehkä auta se, että riekun yöllä kuvaamassa heiniä ja hiekkaa mutta teimpä sen silti. Mulla on ollut viimepäivinä jotenkin kamalan tylsää. Päivät kuluu kiireessä, ja "omia juttuja" en oikeen lastenhoidon ohella oo kerennyt tehdä piiiitkiin aikoihin. Eilen Eemin alotellessa pelin kattomista päätin lähteä johonkin, yksin. 

Kuten kuvista näkyy, lähdin siis rannalle. Vilaa on taas maha vaivannut muutaman päivän, ja musta alkoi jo tuntua että mun pää menee rikki jos kuulen vielä pienenkin itkuntyngän. Miten ihanan hiljaista tuolla oli. Vajaa kaksi tuntia ajelin ja käveleskelin Trullevissa ihan rauhassa. 

Taidan alkaa ymmärtää sen "oman ajan" merkityksen. Miten mukava oli tulla puolenyön aikaan kotiin, ja mennä suihkun kautta oman pienen tytön viereen nukkumaan. Tänään oon ollut paljon paremmalla tuulella, ja tällä taas jaksaa hetken. :)

Mikä auttaa sua jaksamaan huonoina päivinä? 

Minun kaikkeni

Kaksi maailman kauneinta,

kaksi maailman herkintä,

kaksi maailman pienintä
ja tärkeintä sydäntä

Minun kaikkeni. <3

Äitin pieni enkeli

Pääsiäisen pyhinä meillä oli pikkutytön kanssa aikaa pitää pieni kuvaushetki Elean päikkäriaikaan. Miten ihana tuo pieni tyttö on!<3

Mitäs tykkäätte? :)

Valokuvauskurssilla

Kerroinkin aikaisemmin että pääsin ihan yllätyksenä valokuvauskurssille. Viimeviikonloppuna oli jo muutama tunti, ja eilen ja tänään ollaan jatkettu. Kurssilla on aika paljon käsitelty maisemakuvausta, mikä ei oo ihan mun juttu. Onneks eilisten "kuvaustuntien" aikana sainkin tuon ihanan Hugon mulle malliksi. 

Harmi vaan, että jo ensiviikolla on viimeiset kurssipäivät. Olisin kaivannut ehkä jotain vähän enemmän "syventävää", mutta tämä on varmasti hyvä alku. Loppupäivän aion viettää mun pikkutyttöjen kanssa. Kyllä oli aamulla haikeeta lähteä kotoa tietäen, että en Vilan ruoka-aikaan kotona. :(

Masukuvia

Ei tosin mun masusta. Aamupäivällä kahviteltiin Pippurin ja Iidan kanssa, ja otettiin muutama masukuva Iidasta ja sen miehestä..

Eihän tässä mitään ammattilaisia olla mutta mun mielestä on aivan ihania kuvia! Harmittaa että ei itestä oo mitään tuollasia "kunnollisia" masukuvia, kun en oikeen kehdannut ketään pyytää ottamaan. :/ En osaa olla yhtään luonnollisesti kameran edessä, ja tiukkaa teki jo ne muutamat kuvat jotka Eemin kanssa puhelimella otettiin meidän pimeessä eteisessä.. Onneks lapsista saan ottaa kuvia senkin edestä.. :)

Saimpas Pippurin (klik!) suloisesta Hugostakin pari kuvaa. Siinä on kyllä yks mielettömän ihana ja ilonen poika! <3 Ootan niin paljon sitä että Vilakin vähän kasvais ja alkais ottamaan enemmän kontaktia.. :)