Elean juhlissa

Reilu viikko sitten (huh!) kirjoittelin, että kiireitä on tiedossa. Silloin en osannut vielä aavistaakkaan kuinka kiire mulla tulisi olemaan. Vihdoin ollaan sunnuntaisista synttärijuhlista selvitty, ja seuraavat odottaa järjestäjää vasta puolen vuoden päästä. Onneksi.

Eemillä oli pihan valmiiksisaamisessa kamala kiire, ja olikin ulkona koko viikon. Mun harteille jäi siivous, leipominen sekä lasten- ja kodinhoito. Huhhuh! Vila päätti että missään muualla ei ole hyvä kuin sylissä, ja pakko myöntää että kyllä oli homma saada kaikki valmiiks. Eemin sisko H tuli onneks auttamaan mua, ja täällä pitkin iltaa ja yötä sitten laitettiin ja järjesteltiin juhlia, ja saatin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Kiitos Heta! <3

Tarjottavat oli pakko miettiä niin, että ne on mahdollisimman helppo ja nopea toteuttaa, ja osa mieluiten vielä etukäteen pakastimeen. Näin ollen tarjolla oli 

-täytekakku kinuskivaahdolla ja mansikkasurvoksella (Täällä!)

-2 banoffeeta, toinen mansikoilla ja toinen banaanilla (Täällä!)

-kinkkuhyrriä (Täällä!)

-porkkanakakkua muffinssin muodossa, eli Porkkana Cup caket (En millään muista reseptin alkuperää mutta varmaan onnistuu ihan perus kakun ohjeella.)

-kanasalaatti

Mun on pakko hehkuttaa tota banoffeeta, oon nimittäin rakastunut! NIIIIIIIIIIIIIIN HYVÄÄ! Iso plussa tulee myös siitä, että kondensoitu maito on mahdollista keittää etukäteen, joten juhlapäiväksi jää vaan täytteiden kasaus, johon aikaa kuluu n. 10 minuuttia, sekä pieni hetki jääkaapissa jähmettymässä. Toinen hyvä vinkki on täytekakkua varten. Viimeksi kakkua tehdessä tein täytteen 1,5-kertaisena ja sitä jäi yli järkyttävä määrä. Nakkasin sen kiireessä pakastimeen ja ajattelin siitä joskus väsätä kakun ihan vaan tänne kotiin ja samalla testata että millaiseksi se menee. Täytteen edelleen kummitellessa pakastimessa koskemattomana päätin sen lauantaiaamuna sulattaa ja katsoa että josko pärjäisin sillä eikä mun tarvis uutta tehdä. Täyte säilytti sulaessaan koostumuksen ja maun täysin, joten uuden tekemisen vaivalta onneksi kiireessä säästyin. Ihan vaan vinkkinä jos kiireessä joutuu muutkin leipoa niin tuonkin saa tehtyä siis etukäteen. :)

Juhlat oli oikein mukavat, vaikka kovin kiireiset sillä kutsuttiin tällä kerralla vähän enemmän vieraita kuin viimeksi. Ahdasta oli, mutta onneksi säät suosi ja saatiin terassi myös käyttöön. Juhlien ansiosta saatiin tekosyy laittaa pihakin loppuun, ja meillä on melkein valmista! Mulle on tullut muutama toivepostauspyyntö koskien meidän kotia, joten kunhan tässä saan aikaiseksi niin taidan aloittaa tuosta pihasta. Vila on taas kuumeessa, kaks viimeyötä on ollut aika katkonaisia ja tyttö sylinkipeä. Kiire siis jatkuu edelleen. Koitan palata hieman nopeammin kuin viimekerralla kuitenkin. ;)

Muut valmistuu

Tänään oli mun pikkusiskon valmistujaisjuhlat. Meidän suvun tapaan jokainen tuo jotain tarjottavaa, ja mun vuoro oli tehdä täytekakku. Kakun välissä oli Kinuskikissan ihana kinuskivaahto ja mansikkasurvos. Tuo on tällähetkellä mun ehdoton lempparitäyte, se on niiiiiiiiin hyvää! Kannattaa siis kokeilla. :)

Ihan hullua ajatella, että mun pikkusisko on saanut ammatin ja voi nyt siirtyä työelämään. Oon tottakai ylpeä, mutta samalla koen tavallaan jonkinlaista haikeutta. Tänä keväänä valmistuu myös mun ammattikouluaikaiset luokkakaverit. Mulla on kaikki se työ vielä edessä, ja se stressaa mua välillä todella paljon. Miten mä näin "vanhana" sovellun vielä muiden joukkoon opiskelemaan? Mitä tahdon opiskella? Milloin? Ja päällimmäisenä se, miten jaksan sen kolme vuotta ennen valmistumista? 

Mun piti olla yksi tänäkeväänä valmistuvista. Elean odotus laittoi kuitenkin kaikki suunnitelmat uusiksi, ja koulunkäynti loppui lähes heti plussatestin jälkeen. En koskaan vaihtais tätä aikaa pois, enkä toivo että asiat olis mennyt toisin. Mun kaksi maailman ihaninta tyttöä on mulle paljon arvokkaampaa kuin koulunkäynti tai ammatti, mutta kyllähän tieto työllistymisestä kotonaolon loputtua helpottais mun stressiä paljon. Toistaiseksi aion nauttia tyttöjen lapsuudesta ja mahdollisuudesta olla kotona hoitamassa noita pikkusia päiväkodin sijaan. Eiköhän munkin aika koita vielä.

Onnea kaikille valmistuville,  ison työn ootte tehneet! :)

Helppo & herkullinen suklaakakku

Aivan täydellinen resepti kiireiselle kotiäidille ja muillekkin suklaan ystäville. Reseptiä on helppo muunnella oman maun mukaan, kakku valmistuu nopeasti ja on älyttömän hyvää!

Kiireessä koristeltu yksilö.. :D

Pohja:
26cm:n vuokaan kuuden munan tumma kakkupohja.

Täyte:
2dl kuohukermaa
1½ levyä Fazerin sinistä suklaata
150g mascarpone-juustoa

Vatkaa kerma, ja lisää sekaan sulatettu suklaa ja mascarpone-juusto. Täyte riittää kahteen väliin. 

Aivan älyttömän hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan! Ite voisin lisätä väliin vielä esim. mansikkasurvosta, mutta mun pikkusiskon toiveesta siellä on tälläkertaa vain tuo suklaatäyte, ja on todella hyvää näinkin! Väliin voi laittaa suklaatäytteen lisäksi ihan mitä vaan oman maun mukaan; marjoja, hedelmiä, lisää suklaata.. Nam!

Leivontaa lapsiperheessä

Mun tarkoituksena oli tulla jakamaan teille suklaakakun resepti. Toisin kävi. Kakkupohjan valmiiksisaamiseen meni n. kaksi tuntia, joten taidan jättää täyttämisen suosiolla huomiselle, Eemi kun on nyt pelaamassa jääkiekkoa ja Vila kaipaa unikaveria. Tässä kuitenkin esimakua ihanasta reseptistä!

Pohjana on ihan perus kakkupohja. Ite oon käyttänyt 26cm:n vuokaan 6 munaa, sokeria ja jauhoja samanverran kuin munia ja 2tl leivinjaihetta. Tummaa kaakaojauhetta oon laittanut jauhojen sekaan ihan summassa.

1) Riko munat kulhoon ja kippaa sokeri sekaan. Vatkaa toisella kädellä, syötä toisella kiukuttelevaa taaperoa. Pysäytä vatkaus ja laita itkevälle vauvalle tutti suuhun. Vatkaa. Ota edelleen itkevä vauva syliin, anna taaperolle oma lusikka ja jatka vatkaamista. Nosta kaatunut puurolautanen, lapioi enimmät puurot pöydältä takaisin lautaselle. Vatkaa ja hyssytä vauvaa samalla. 

2) Mittaa jauhot ja kaakaojauhe toiseen kulhoon samalla hyssyttäen vauvaa. Nosta taapero syöttötuolista. Vaihda vauvan vaippa ja laita tutti suussa vaunuihin odottamaan. Vaihda taaperon vaippa, pese puuro naamasta, käsistä ja hiuksista. Laita yöpuku päälle. Lämmitä maito, etsi unikaverit ja vie lapsi sänkyyn. Hyvänyön toivotukset, halit ja pusut. Juokse portaat alas ja laita itkevälle vauvalle tutti suuhun.

3) Siivilöi jauhot teesihdin läpi muna-sokeriseokseen. (Jos löytyy siivilä niin luulen että sillä hoituisi PALJON nopeammin, eli teesihti ei ole välttämätön!) Laita vauvalle tutti. Siivilöi lisää. Laita tutti. Siivilöi vielä. Laita tutti. Toista tätä mantraa n. 20 minuuttia. Voitele ja jauhota vuoka, laita vauvalle tutti. Pohja uuniin 200°C, n. 30min. Sillä aikaa siivoa puurot pöydältä, tuolista, ikkunasta ja lattialta. Täytä tiskikone ja imuroi jauhonjämät lattialta. Välissä keikuta vauvaa ja laita tuttia suuhun.

4) Muista ottaa kakkupohja pois uunista! 

5) Totea olevasi liian väsynyt kakun täyttämiseen. Haaveile siitä että taapero nukkuisi huomenna edes hieman yli seitsemään. Herää todellisuuteen ja lohduttaudu ajatuksella että jos alotat seitsemältä täyttämään kakkua niin kerkeät saada sen valmiiksi ennen aamun muita menoja. 

Tulin siihen tulokseen, että teen kakun valmiiksi mielummin huomenna aamulla kun Eemi on kotona auttamassa lasten kanssa. Resptiä saatte siis oottaa huomiseen.

Nyt otan vauvan kainaloon ja painun nukkumaan. Hyvää yötä! :)

Vauva kasvaa

Mun pieni tyttö syntyi kaksi kuukautta sitten. Synnytys tuntuu jo todella kaukaiselta. Melkein voisi luulla, että siitä olis kauemminkin aikaa. (Viikolla olin varma että Vilalla tulee täyteen jo 3kk. =D) Toisaalta taas on haikea olo, kun huomaa että aika vaan lipuu ohitse. 

Musta tuntuu etten saa kiinni mistään. Elämä lipuu ohi, ja ite katselen sitä vierestä paikallani. Tuntuu, että pitäisi tehdä paljon enemmän. Pelkään sitä, että joku päivä vaan herään tähän elämään ja huomaan että tytöt on jo aikuisia. Otan paljon kuvia, koitan saada säilöön mahdollisimman paljon muitakin muistoja, ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä.

Monesti useamman pienen lapsen äidit sanoo, että se vauva-aika meni vähän sumussa ja että siitä ei paljoa muista. Huomaan unohtavani jo ihan arkisia asioita, joten miten voisin muistaa nämä ihanat päivät vielä vuosien päästä? Tahdon muistaa jokaisen hyvän hetken. Jokaisen Elean sanoman hassun jutun tai sanan. Kaikki ne hölmöt jutut mitä tuo tyttö tekee pitkin päivää. Jokaisen iloisen huudahduksen kun tulen kotiin, tai kun jotain mukavaa tapahtuu, jokaisen hymyn. En halua unohtaa sitä tunnetta kun katsoo nukkuvaa vauvaa sylissä. Sitä tunnetta, kun pienet kädet pitää niin tiukasti kiinni mun paidasta tai ihosta. 

Kuten jo sanoin, musta tuntuu että pitäisi tehdä paljon enemmän. Enemmän mitä? Ja miten se auttaisi mua muistamaan nämä arjen ihanat asiat? Ei varmaan mitenkään. Silti olo on välillä kovin riittämätön. Tuntuu siltä, että jokaisesta sekunnista pitäisi nauttia, että mua ei jälkeenpäin harmittaisi se, miten nopeasti "pikkulapsiaika" kului. Koko ajan pitäisi tehdä jotain erilaista. Tuntuu että jos ollaan koko päivä kotona, oon jälleen kerran hukannut päivän mun elämästä. Vaikka meillä olis ollut aivan kivakin päivä. Pitäis oppia rentoutumaan ja tajuamaan se, että näillä mun typerillä ajatuksilla hukkaan sitä aikaa. 

Onhan nämä kotipäivätkin oikeesti tosi mukavia. Täällä Elea on selvästi eniten oma itsensä. Kun ollaan ihan keskenämme täällä, Elea ei ujostele ja höpöttää tosi paljon. Ei tarvi miettiä, että häiritseekö jomman kumman tytön itku jotain muuta. Jokaisen itkun jälkeen halataan. Vauvaa syöttäessä saan nauraa Eemin ja Elean "omalaatuisille" leikeille. Näistäkin pienistä hetkistä elämä koostuu. Ei siihen joka päivä tarvi sen kummempaa tekemistä, mun pitäisi tajuta se jo. 

Ei mulla tätä asiaa oikeestaan ollut, mutta siihen se meni. No, tytöt jatkaa kasvamistaan mun sanoista tai ajatuksista huolimatta. Tästälähtien lupaan nauttia juuri tästä hetkestä. 

Ensiviikolla on Vilan 2kk neuvola jossa nähdään kasvua vähän paremmin, onhan tuo tyttö kasvanut paljon. Äitikin kasvaa,  koska mulla on ensiviikolla synttärit ja oon syönyt aivan älyttömästi laskiaspullia (ja muitaki pullia) viikonlopun aikana. Tänään ajattelin raahautua pitkästä aikaa salille, ainakin kokeilemaan!

Muutama kuva

Ja niitäkään ei näköjää montaa oo.. :D Huoh..

Viikko hurahti ohi etten kerennyt huomatakkaan. Jossain vaiheessa viikkoa yks päivä meni kokonaan ohi, koska oon keskiviikosta asti elänyt päivän "jäljessä". Onneks mulla on ystäviä jotka muistuttaa sovituista tapaamisista ja menoista, sillä muuten olisin tullut paikalle tyylikkäästi vuorokauden myöhässä. Eilen tajusin, etten täälläkään oo käynyt maanantain jälkeen ollenkaan. Yleensä käyn kuitenkin päivittäin Bloggerissa ainakin tarkistamassa että onko mun seuraamissa blogeissa uusia tekstejä. Jos kerkeän, niin lukaisen ne vielä läpi. Nyt en oo tehnyt sitäkään. Mitä me sitten ollaan tehty?

Maailman parhaat porkkanasämpylät Pippurin maailman parhaimmalla reseptillä!

Niin, kun joku osais kertoa.. :D Ollaan oltu Vilan kanssa Pippurin järjestämillä Me&I-kutsuilla. Ollaan kyläilty ystävien kanssa puolin ja toisin. Kirppiksellä on ravattu järjestelemässä pöytää. Sämpylöitä. Kiirettä on ollut vaikka mitään en oo tehnyt? Huhh.. Näitä kuvia nyt tulin lisäilemään, vaikka niitäkään ei näköjään oo tullut otettua paljoa. No, hyvää viikonloppua. Toivotaan että täällä alkaa ensviikko vähän skarpimpana!:D

Elea sovittaa onnellisena uutta hametta!

Eemi on jälleen kerran viikonlopun kunniaks auraamassa, joten mulla taas meinaa olla vähän kiirettä. Kirjoittelempa taas paremmalla ajalla, tällä kertaa tosin en aio pitää viikon taukoa! :D

Hyvää Ystävänpäivää

Meidän ystävänpäivä alkoi sillä, kun mun ihanat ystävät tuli herkkujen kanssa meille aamukahville. :)

Kun tapasin Eemin, mun kaikki ystävät oikeestaan vaan jäi taka-alalle.. Vähän kun havahduttiin taas tähän maailmaan sieltä hattaran ja vaaleenpunasten unelmien joukosta niin huomasin että olen todella yksinäinen. Vaikka Eemi on ihana ja aina tuossa vierellä, niin kyllä ihminen kaipaa silti ystävää. Ihmistä, jonka kanssa jutellessa voi poistua hetkeksi arjesta ja halutessaan unohtaa murheet. Olin kuitenkin raskaana, ja kaikki entiset kaverit eli vähän erilaista elämää. Monesti sanotaan, että (varsinkin nuorena) ystävät kaikkoaa ympäriltä kun tulee raskaaksi, koska ajatukset ja elämät ei vaan enää kohtaa. Ite oon Elean raskaudesta asti väittänyt päinvastasta. Mun ihanat ystävät tuli juuri silloin. Olin niin jämähtänyt kotiin, että en osannut enää soittaa ja lähteä tapaamaan ketään minnekkään. Nämä tytöt soitti ja soittaa edelleen kerta toisensa jälkeen. Vaikka oon pahastikkin loukannut, niin edelleen ne on mun vierellä. En millään olis jaksanut niitä huonoja päiviä enkä edes arkea, jos mulla ei olis teitä. Kiitos Pippuri, Iida & Saija.♥

Ettei menis ihan hempelyks.. :DDDD

Iltapäivästä mun 6-vuotias pikkusisko Anni oli kutsunut meidät sen "ystävänpäiväjuhliin". :D Käytiin siis äitin luona kahvilla ja syötiin Annin tekemää suklaakakkua. Ihan pakko sanoa, että oli ehkä parasta kakkua mitä oon koskaan syönyt! :D Reseptin sain mukaan ja pakkohan tässä on siis joku päivä taas leipoa.. :)

Täällä leivottiin ystävänpäivän kunniaksi muffinsseja. Eemin ja mun pienimmille sisaruksille vietiin postilaatikkoon Elealta tämmöisiä pikkusia yllätyspaketteja.♥

Hyvää ystävänpäivää!♥

Viikonloppu

Huh! Viikonloppu meni jälleen kerran aikamoisessa kiireessä.. 

Eilen juhlittiin Pippurin mummun (mun mummun sisko, vähän niinku munki mummu♥) 60-vuotissyntymäpäivää. Meidän suvun juhlat on lähes poikkeuksetta nyyttäreitä, ja tällä kertaa vein täytekakun mennessäni. Lauantaiaamun siis kulutin ahkerasti Kinuskikissan sivuja kun leivoin aivan ihanan Kinuskikakun. Ohje oli siis sama kuin ristiäisissä, tällä kertaa vaan onnistui jo paljon paremmin.. :) Suosittelen kyllä kokeilemaan, aivan ihana resepti!

Tänään päästiinkin sitten vihdoin testaamaan meidän uusia rattaita, ja pakko sanoa että ne on aivan ihanat!♥ Käytiin tuossa lähellä koulun pihalla leikkimässä Eemin parin pikkuveljen kanssa. Vauva nukkui tyytyväisenä rattaissa ja Elea tykkäs niin paljon kun välillä on ulkona muutakin seuraa kuin äiti.. :) Rattaista taidan kertoa enemmän kun ollaan vähän paremmin tutustuttu.. LLoppupäivän aion ottaa aivan rennosti ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa! :)

Neuvola ja paljon muuta

Molemmat tytöt on päikkäreillä. Mun oma pieni hetki.. Lelut on levitettynä pitkin kämppää, pyykkiä olis pestävänä,  tiskikoneessa puhtaat astiat oottaa tyhjentäjää ja ruoka pitää saada valmiiksi ennen Elean heräämistä. Nyt aion kuitenkin hetken lepuuttaa mun kipeetä selkää ja maata sohvalla. 

Kaks aivan surkeeta päivää takana.. Tyhmä äiti söi kiinalaisessa ravintolassa tulista ruokaa ja vauvan maha tuli kipeeks. Vilan kans on siis ollu tosi vaikeeta, ja toinen on aivan raukka kun ihan selvästi on kipee eikä mikään auta. :( Eilen illalla masuvaivat alkoi helpottaa, ja yö meni jo tosi hyvin.

Elea heräs tänään vasta vähän yli yhdeksän. Ihanaa kun sai nukkua vähän pitempään, vaikka sen takia ei keretty perhekerhoon joka olis alkanut 9.30.. No, meillä on ollut oikeen mukavaa kyllä kotonakin. Me ollaan kaikki oltu niin hyvällä tuulella ja koko aamupäivä on mennyt jotenki niin hyvin.

Miten voikaan niin pienet asiat vaikuttaa niin positiivisesti päivän kulkuun; Vila ei oo ollut ollenkaan itkunen enää tänään. Elea on syönyt niin nätisti, eikä noussut kertaakaan seisomaan syöttötuolissa. Mun ei oo myöskään tarvinu kertaakaan käydä hakemassa sitä keittiön pöydältä alas, josta alkaa kamala huuto. Tyttö ei oo kertaakaan tänään tyhjentänyt jääkaapin tai roskiksen sisältöä olohuoneen lattialle. Me ollaan leikitty sisällä ja ulkona, oon jopa saanut meikattua, ja käytiin kaikki yhdessä neuvolassa punnitsemassa vauva. Ollaan kyllä myös pesty Elean nallea, jota tyttö yritti opettaa käymään pytyllä. Eipä siinä voinut (näin hyvän aamun jälkeen) kuin nauraa, kun Elea aivan innoissaan tulee olohuoneeseen ja sanoo "Nalle pisssssaaa! Nalle pisssaa!" ja osottelee vessaan. Kyllä, Nalle oli hienosti (ite?) mennyt pöntölle pissalle ja vahingossa(?) tippunu sinne.. :D

Vauvan neuvolakäynti jäi vähän pikaiseksi kun tuo Elea oli mukana sähläämässä. Kaikki oli kuitenkin ihan normaalisti, viikkopainonnousu reilu 200g/vko. Tämä pikkunen kasvaa ilmeisesti vähän reippaammin kuin tuo ihana isosisko. :) Painoa en kyllä tiedä koska terveydenhoitaja unohti merkitä sen korttiin, enkä ite punnituksessa kiinnittänyt sen kummemmin huomiota niihin lukuihin.. :D 

Olihan se eilen myös pakko leipoa vähän. Runebergin tortut on varmaan mun ihan yks lempparileivoksista!♥

Ja pakkohan oli myös syödä kaikki kerralla, eihän noita muuten voi syödä kuin Runebergin päivänä, eikä ne mitenkään ois säilynyt vuotta kaapissa..

Ristiäiset

Meidän rakas pikkutyttö sai eilen kasteessa nimen

Vila Aino Ilona
♥♥♥

Ristiäiset järjestettiin seurakunnan tiloissa, koska meidän koti olis ollut aika ahdas vaikka vieraita ei paljoa ollutkaan. Haluttiin pieni ja rento tilaisuus, joten kutsut laitettiin vaan isovanhemmille, kummeille ja parille ystävälle. Yhteensä meitä tais olla paikalla n. 15. Tilaisuus suju oikein hyvin, ja pappina meillä oli aivan ihana vanhempi mies. Papin sopivan rento asenne vaikutti paljon myös tilaisuuden tunnelmaan, ja oli jotenkin helpottavaa huomata että Elean puuhastelut ja höpinät välissä ei haitannut ollenkaan. Pienempi tyttö nukkui lähes koko juhlan ajan, ja muutenkin kaikki sujui tosi hyvin. 

Pikkunen Elea sai käydä äitin kanssa kuivaamassa vauvan pään. <3

Mun pieni perhe <3

Eemi oli auraamassa melkein koko lauantaipäivän, joka tiesi mulle vähän vaikeuksia viimeisten järjestelyiden, leipomisen ja lastenhoidon yhteensovittamisessa. Suklaapiirakkaa leivoin jo viikolla, mutta kaikki muu oli vielä tekemättä. Yllättäen sainkin kaiken valmiiksi ja vielä hyvissä ajoin, vaikka tekikin mieli lyödä hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun kakkupohja tuli lähes palaneena ja aivan korppuna uunista ulos.. Meillä oli juhlissa tarjolla

•Voileipäkakku kalatäytteellä
•Makaronisalaatti (Niinku joka juhlassa Eemin toiveesta)
•Ihan tavallinen Fetasalaatti
•Sienisalaatti
•Täytekakku kinuskivaahto-mansikkatäytteellä
•Vadelma-valkosuklaakakku
•Suklaapiirakkaa (Maailman parhaalla reseptillä!)

Tarjottavat valitsin ihan vaan sillä perusteella, että ne on helppo ja nopea mun täällä kotona valmistaa. Leivoin kaikki kotona lukuunottamatta äitin tekemää voileipäkakkua ja sienisalaattia. Olishan leipomo varmasti ollut helppo vaihtoehto tähän, mutta mun mielestä siihen on ihan turha laittaa rahaa kun mulla on mahdollisuus tehdä itse, ja kun vielä leipomisesta tykkään muutenkin.

Kaiken juhlimisen jälkeen täällä on yks väsynyt ja helpottunut äiti jonka juhlat on nyt hetkeks ainakin juhlittu. Nyt on meidän pikkusilla tytöillä molemmilla maailman näteimmät nimet, ja jääkaappi täynnä ylijääneitä ruokia. Pitää ilmeisesti keskittyä syömiseen nyt kun kaikki kiire on ohi. :)

Ihanaa viikkoa kaikille!

Kakkua

Siinä se on!

 Tämän kasasin siis vaan pikasesti valmispohjista ja väliin laitoin mansikkarahkaa ja suklaakermaa. Reunoja en saanut pursotettua ollenkaan kun pohjat ei ollut ihan kohillaan ja tuo jäi aika matalaksi kun en meille viitti isompaa tehdä.. Ristiäisiin olis tarkoitus tehdä sitten isompi ja nätimpi kakku. Pointtinahan nyt oli se, että ainakin tiedän että osaan tuon pursotuksen tehdä. :) Netistä löysin tuon mallin jo kauan ennen vauvan syntymää, ja siitä lähtien oon haaveillut että jos vaan osaisin.. Helppoahan tuo oli kun vaan pääsi tekemään. Yksinkertaiset ohjeet löysin täältä.

Kauaa ei tätä keretty ihailla, kun Elea oli jo käynyt maistamassa. Kyllä on niin nopea tyttö että ei tarvi kauaa olla selin kun se on jo kerennyt tehdä vaikka mitä! Istuttiin sitten pöydän ääreen yhdessä syömään kakkua. 

Ja kerta meillä aiheena näyttäis olevan ruoka, niin kerrompa vielä että lohturuokaahan sitä eilen oli pakko käydä syömässä. Käytiin Eemin siskon kanssa meidän ihan vakkaripaikassa. Pedrina's ei petä koskaan! ♡