Elämä muuttui kertaheitolla kun Elea syntyi ja tälle tielle oon jäänyt. Oon tehnyt päätöksiä kotiäitiyden ja opiskelun välillä, uuden raskauden ja opiskelun välillä, ja edelleen oon valinnut kotonaolon opiskelun sijaan. En halua laittaa lapsia, varsinkaan Vilaa, vielä hoitoon. Mua on kauhistuttanut ajatus, että edelleen Vilan ollessa jo 2-vuotias oon ilman ammattia ja työtä. Kotihoidon loputtua putoan ihan tyhjän päälle, ja siitä pitäis jotenkin sitten jatkaa.
Vihdoin oon löytänyt ratkaisun. Selailin taas kerran nettiä ja etsin vaihtelua päiviin. Etsin siis jotain pientä ilta- tai viikonlopputyötä, jota voisin tehdä vaikka lapset on kotihoidossa. En löytänyt töitä, mutta löysin hakemuksen kouluun. Täytin sen, toissaviikolla kävin haastattelussa ja maanantaina sain raastavan viikon odottelun jälkeen sähköpostia että mut on valittu! Oon ollut tästä aika hiljaa, koska olin melkein varma että mua ei valita. Niin ne tilanteet muuttuu siis, ja näillänäkymin musta tulee elokuussa siis opiskelija!
Lähden siis aikuispuolelle opiskelemaan audiovisuaalista viestintää, ja valmistun keväällä 2016 media-assistentiksi. Mikä parasta, opiskelu suoritetaan monimuotoisena, joten lapset saa olla mun kanssa vielä kotona. Mikä mahtava tilaisuus! Koulua on n. jokatoinen viikko tiistai-iltaisin ja lauantaisin. Meidän elämä tyttöjen kanssa jatkuu siis niinkuin tähänkin asti, mutta samalla saan jotain tehtyä. Kotona on varmasti paljon itsenäistä opiskelua, mutta uskon että selviän siitä, ja se on mulle parempi vaihtoehto kuin viedä lapset hoitoon ja istua päivät koulussa.
Tämä kotiäiti on siis aivan innoissani. En millään jaksa odottaa että tuo koulu alkaa, ja pääsen vihdoin tekemään jotain! Vihdoin mun aivoille on muutakin käyttöä kuin puuron keittoaika, ruoan kypsyysaste ja vaipan vaihtotiheys. Jee! Postimieskin on tyytyväinen kun odotin niin innoissani tuota infokirjettä koululta että oon hakenut postinkin joka päivä normaalin kahden viikon tyhjennysvälin sijaan. Jeeejeeee!
