Well hello, Uhma!

Se tosiaan tuli. Ja vei mennessään kaikki "Onkohan tää nyt sitä?"-mietteet joita mulla oli (täällä) mielessä. Uhmaikä. Yh.

Elean 2-vuotiskuvauksista. Ei ihan sitä, mitä hain.. =D

Itkua, parkua, kiljumista, karjumista. Potkimista, lyömistä. Vieraiden saapuessa talo on kuin helvetin esikartano. Ruoat lattialla lautasineen, maidot pöydällä. Pikkutyttö itkee ja karjuu lelulaatikon luona "Älää ota sitäääää!!!" Huh.

Pahimmat tilanteet on juurikin niitä, kun meillä on vieraita. (Lapsia.) Elealle on ilmeisen kova paikka se, että joku koskee meidän tai tyttöjen tavaroihin. Kovasti oon koittanut opettaa että muutkin saa leikkiä, ja ehkä joku päivä lapset leikkii taas yhdessä nätisti. Mua itteeni ei niin kamalasti häiritse tuo Elean kiukuttelu jos siihen ei liity väkivaltaa tai just tuota lelujen käsistärepimistä tms. Jos tekee mieli huutaa, huuda. Vierailla ei vaan taida olla mukavaa. Koko aika kuluu Elean komentamiseen ja sen huudon kuunteluun. Jos hetken on hiljaista, niin tyttö on luultavasti hakemassa jotain millä lyödä sua päähän. Ja toiset väittää että elämästä tulee tylsää kun saa lapsia.. =D

Ei tämä kuitenkaan nyt niin kamalaa ole. Sitä pientä kiukuttelua on oppinut pitämään jo "normaalina", ja suurimpaan osaan tilanteista osaa jo jollain tapaa varautua. Kyläily, kaupassakäynti ja muu normaali arki sujuu edelleen ihan hyvin. Pahimpia tilanteita on juurikin nuo, kun meille tulee lapsia kylään. Mielummin siis itse vierailen jossain (niinkuin ennenkin). Elea on nykyään tosi hauskaa seuraa, eikä kotonaolokaan oo niin tylsää. Kiukut kiukutellaan ja sen jälkeen jatketaan leikkejä yhdessä. 

Ehkä mä kuitenkin vähän toivon, että nuo tytön uhmailut helpottais jossain vaiheessa. ;) Siihen asti tyydyn kohtalooni, pakenen välillä lepuuttamaan korvia, nautin jokaisesta hymystä ja hyvästä hetkestä. Ja ehkä edelleen hihitän kulman takana tuolle kiukkuselle tytölle. ♥ 

Ihanat kesäpäivät

Mikä ihana kesä! ♥ En vaan millään pääse yli tästä hehkuttamisesta. Tyttöjen kans on niin helppo mennä ja tulla, kun on lämmin. Tekemistä on rajattomasti, ja Vilan syötötkin onnistuu pihalla. Perjantaina otettiin äkkilähtö Kinnulaan mökille. Kuten kaikki varmaan huomas, ilmat oli mahtavat ja pari päivää vietettiin mökin pihassa. Vila pääsi ensimmäistä kertaa telttaan yöksi, ja olin itekki aivan innoissani! Rakastan telttaöitä! Yöksi viileni sopivasti, ja pitkästä aikaa sai nukkua peiton alla heräämättä jatkuvasti kuumuuteen. Unta en tosin millään meinannut saada kun jännitti niin kamalasti miten Elean yö sujuu mummun ja pappan kanssa asuntovaunussa. Aamulla heräiltiin jo kahdeksan aikaan Eemin ja Vilan kanssa ja kerettiin vielä aamukalaan ennenku Elea heräs. :D

Mökki on rantatontilla, joten onhan se sanomattakin selvää että Elea oli lääräämässä oikeestaan koko ajan. Ite en tuota osaa niin loman kannalta ottaa, kun koko ajan toisen piti juosta tytön perässä ettei se vaan pääse yksin rantaan. Päivät on myös kaikille raskaita kun ei pääse helteestä hetkeksikään hengähtämään sisälle. Päätettiin sitten mukavan miniloman jälkeen lähteä kuitenkin lauantai-iltana jo kotiin. Vilakin pääsi ekaa kertaa järveen uimaan vielä ennen lähtöä, vesi oli niin ihanan lämmintä!

Sunnuntain suunnitelmiin kuului mm. Elean 2-vuotiskuvaus, joka kuitenkin toistaiseksi on vielä tekemättä. Haluan ottaa ainakin osan kuvista samassa paikassa ladon luona kuin 1-vuotiskuvat ja sinne siis suunnattiin. Eipä vaan muistettu että siihen paistaa aamupäivästä suoraan aurinko joka hieman vaikeuttaa kuvaamista, joten päätettiin jättää kuvaus suosiolla toiselle päivälle ja oltiin jo lähdössä kotiin kun huomattiin joku patikointireitti ja päätettiin kiertää lenkki metsässä vielä. Elea oli aivan innoissaan ja sovittiinki että mennään toisenkin kerran vielä!

Illasta käytiin vielä grillaamassa ja kokeilemassa vihdoin korjattua mönkijää. (Lue: Eemi kokeili ja äiti lohdutti pelkäävää pikkutyttöä sylissä.)

Tänään Pippuri sai mulle jonku hetkellisen mielenhäiriön ja lähdettiin tyttöjen kans suoraan aamupalapöydästä pyörällä n. viiden kilometrin päähän puistoon, peräkärryn renkaat lähes tyhjinä. Huhhuh! Meillä oli kiva aamupäivä puistossa, mutta kyllä matkat otti koville! Selkä ja jalat huutaa hoosiannaa, joten tämä äiti painaa nyt pään tyynyyn ja alan nukkumaan. Kyllä nämä ihanat helteetki vaan omansa verottaa. Ihanaa viikkoa! :)

Antakaa armoa

Huhhuh. Melkein viikko on taas vierähtänyt mutta täällä ollaan. Vilalla alkoi viimeviikolla nousemaan lämpö, olihan meidän edellisestä sairastelusta kuitenkin jo varmaan pari viikkoa, eli aivan liikaa. Meillä ei aikaisemmin kummatkaan tytöt oo koskaan valvottanu, eikä muutenkaan se sairastelu oo ollut niin kamalaa. Tällä kertaa pikkutyttö olikin aivan raukka ja selvästi kipeä,  ja kuumekkin nousi 39,5 asteeseen. Sylissä oli ruuhkaa. Ilmeisesti tauti oli vauvarokkoa, koska ihottuma nousi samalla kuin kuume laski. Huokaisin jo helpotuksesta, sillä meidän muiden ei tarvis sitä sairastaa.

Jepjep. Pari päivää vietettiinkin taas terveenä. Ulkona, rannalla, jätskillä. Ihana kesä. Sunnuntaina päätettiin lähteä Reisjärvellä käymään, mutta aamun taisteluiden jälkeen todettiin että Elealla ei oo kaikki ihan hyvin. Huutoa, kiukkua, huutoa. Iltapäivästä alkoi syykin valjeta, oksennustauti. Jeeeeeee! Toistaiseksi Elea on ainut joka on oksentanu, mutta itellä on aivan veto pois ja tosi huono olo. Toivotaan, että Vila tältä ainakin nyt välttyis.. :/ 

Niin, täällä me nyt sairastetaan. Tänään Elea vaikuttais ainakin hieman paremmalta, vaikka ei tuo terve oo vieläkään. :/ Kumpa nuo pienet sais nyt tämän jälkeen hetken olla rauhassa. :( Toivottavasti muilla on alkanut viikko paremmin! Nyt odottelen täällä innosta piukeena sitä sadetta ja ukkosta. Jes!

Elean juhlissa

Reilu viikko sitten (huh!) kirjoittelin, että kiireitä on tiedossa. Silloin en osannut vielä aavistaakkaan kuinka kiire mulla tulisi olemaan. Vihdoin ollaan sunnuntaisista synttärijuhlista selvitty, ja seuraavat odottaa järjestäjää vasta puolen vuoden päästä. Onneksi.

Eemillä oli pihan valmiiksisaamisessa kamala kiire, ja olikin ulkona koko viikon. Mun harteille jäi siivous, leipominen sekä lasten- ja kodinhoito. Huhhuh! Vila päätti että missään muualla ei ole hyvä kuin sylissä, ja pakko myöntää että kyllä oli homma saada kaikki valmiiks. Eemin sisko H tuli onneks auttamaan mua, ja täällä pitkin iltaa ja yötä sitten laitettiin ja järjesteltiin juhlia, ja saatin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Kiitos Heta! <3

Tarjottavat oli pakko miettiä niin, että ne on mahdollisimman helppo ja nopea toteuttaa, ja osa mieluiten vielä etukäteen pakastimeen. Näin ollen tarjolla oli 

-täytekakku kinuskivaahdolla ja mansikkasurvoksella (Täällä!)

-2 banoffeeta, toinen mansikoilla ja toinen banaanilla (Täällä!)

-kinkkuhyrriä (Täällä!)

-porkkanakakkua muffinssin muodossa, eli Porkkana Cup caket (En millään muista reseptin alkuperää mutta varmaan onnistuu ihan perus kakun ohjeella.)

-kanasalaatti

Mun on pakko hehkuttaa tota banoffeeta, oon nimittäin rakastunut! NIIIIIIIIIIIIIIN HYVÄÄ! Iso plussa tulee myös siitä, että kondensoitu maito on mahdollista keittää etukäteen, joten juhlapäiväksi jää vaan täytteiden kasaus, johon aikaa kuluu n. 10 minuuttia, sekä pieni hetki jääkaapissa jähmettymässä. Toinen hyvä vinkki on täytekakkua varten. Viimeksi kakkua tehdessä tein täytteen 1,5-kertaisena ja sitä jäi yli järkyttävä määrä. Nakkasin sen kiireessä pakastimeen ja ajattelin siitä joskus väsätä kakun ihan vaan tänne kotiin ja samalla testata että millaiseksi se menee. Täytteen edelleen kummitellessa pakastimessa koskemattomana päätin sen lauantaiaamuna sulattaa ja katsoa että josko pärjäisin sillä eikä mun tarvis uutta tehdä. Täyte säilytti sulaessaan koostumuksen ja maun täysin, joten uuden tekemisen vaivalta onneksi kiireessä säästyin. Ihan vaan vinkkinä jos kiireessä joutuu muutkin leipoa niin tuonkin saa tehtyä siis etukäteen. :)

Juhlat oli oikein mukavat, vaikka kovin kiireiset sillä kutsuttiin tällä kerralla vähän enemmän vieraita kuin viimeksi. Ahdasta oli, mutta onneksi säät suosi ja saatiin terassi myös käyttöön. Juhlien ansiosta saatiin tekosyy laittaa pihakin loppuun, ja meillä on melkein valmista! Mulle on tullut muutama toivepostauspyyntö koskien meidän kotia, joten kunhan tässä saan aikaiseksi niin taidan aloittaa tuosta pihasta. Vila on taas kuumeessa, kaks viimeyötä on ollut aika katkonaisia ja tyttö sylinkipeä. Kiire siis jatkuu edelleen. Koitan palata hieman nopeammin kuin viimekerralla kuitenkin. ;)

Maailman rakkaimmat kaksi

Ihanimmat, rakkaimmat, palkitsevimmat kaksi vuotta. Olen oppinut enemmän kuin koskaan, tuntenut sellaista onnea ja rakkautta mitä en aikaisemmin olisi osannut kuvitellakkaan. Mun maailman rakkain tyttö on tänään jo 2-vuotias. ♥

Aamulla nappasin pikkutytön syliin ja rutistin niin kovasti. Onhan se taas paljon isompi kuin viimekesänä synttärihalia antaessa, mutta edelleen mahtuu syliin jos vaan siinä malttaa olla. Aamulla olin helpottunut kun olo ei ollukaan niin haikea ja surullinen kuin viimevuonna. Kuitenkin eksyin taas selaaman kuvia näiden kahden vuoden ajalta, enkä ilman itkua selvinnyt loppuun. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä mitä ollaan saatu viettää yhdessä. Kuten sanoin, mun elämäni parhaat kaksi vuotta. En hetkeäkään epäile etteikö seuraavatkin vuodet kanna mukanaan tuota äärettömän onnen ja rakkauden tunnetta, mutta silti olo on haikea. Nuo vuodet on eletty. Muistot säilyy, mutta noihin päiviin en pääse koskaan takaisin. Aika menee niin nopeaa että hirvittää. Voi mun rakas, pieni Elea. Maailman ihanimmat kaksi vuotta takana, ja monta vielä edessä. ♥

Elea nukkuu vieläkin ja ite oon päikkäreiden aikana askarrelut synttärikutsut joita lähden illasta jakamaan. Kiireinen ja siivouksentäyteinen viikko tiedossa, sillä me juhlitaan pikkutyttöä sunnuntaina! Ihanaa viikkoa! :)

Elea kasvaa

Voi miten iso tyttö mun Eleasta on tullut. Kamala miten nopeasti vielä tässäkin vaiheessa tuo tyttö kehittyy. Kun miettii puoli vuotta taaksepäin aikaa, kun Vila oli juuri syntynyt, on muutos jo järkyttävän suuri. Olin jotenkin ajatellut, että tässä vaiheessa se olis tavallaan jo hieman "hidastunut", kun vauvat ne vasta kehittyykin vauhdilla. 

Meillä oli maanantaina Elean 1,5-vuotislääkäri ja 2-vuotisneuvola. (:D) Pikkutyttö täyttää siis kuun lopulla vuosia, huh! Pituuskasvu senkun jatkaa etenemistään, ja pituudeksi saatiin huimat 93cm. Raukka tyttö jos meinaa kasvaa yhtä isoksi kuin äitinsä. Puolessa vuodessa kasvua on siis tullut 5cm. Puhetta tulee jo paljon, jopa kuuden sanan lauseita. Motoriikka ja muu kehitys hyvää, eikä lääkärikään löytänyt mitään erikoista. Kooltansa ja kehitykselta tuo pikkunen vastaa kuulemma jo 3-vuotiasta. Elea ilmeisesti pistää siis vaan kapuloita rattaisiin kun äiti niiiin toivoi että mun pieni olis aina pieni. <3

On tässä kasvamisessa onneksi paljon hyviäkin puolia. Meillä on Elean kanssa tosi hauskaa kun tyttö jo ymmärtää puhetta ja leikitkin on jo paljon monipuolisempia. Me luetaan kirjoja, piirretään, leikitään legoilla, riehutaan. Kesken leikkien tuo pikkunen kiipeää äidin syliin halaamaan tai pussaamaan. Eilen peittelin Eleaa päikkäreille, kun tuo pieni tyttö sanoi ensimmäistä kertaa tuon maailman ihanimman ja palkitsevimman lauseen; 

"akastan sinua". <3

Voiko ketään näin paljon rakastaa?