Miten mä jaksan? 1/2

Yllättävän moni tuttu tai ystävä on mulle ihmetellyt sitä, miten jaksan kahden lapsen kanssa. "Ite en ikinä jaksais..", "Meille ei kyllä toista tuu.." Mun mielestä hassua on se, että nämäkin kommentit on tullut yleensä silloin, kun meillä on "helppo" hetki. Elea leikkii ihan nätisti ja vauva on tissillä tai muuten vaan sylissä. 

Elean vauva-aikana en tuollaisia kommentteja saanut. Yhden kerran muistan, kun Elea oli n. viikon ikänen. Menin äitille käymään, ja se kysyi että oonko väsynyt kun on niin tumman silmänaluset. En kyllä oikeesti kokenut Elean vauva-aikaa mitenkään rankkana, koska se oli kyllä älyttömän "helppo" vauva. Silti välillä oli hetkiä, jolloin olo oli aivan toivoton. 

Mun mielestä yhden lapsen äiti saa aivan vapaasti välillä turhautua. Arki pyörii aikalailla samaa kaavaa, ja varsinkin lapsen kasvaessa se kaava vaan väkisinkin rutinoituu. (Onko tuo ees sana? :D) Vaikka ite itkien kantaisin kahta huutavaa lasta itkua tihrustaen, ei mun seurassa kyllä kenenkään tarvi vähätellä omaa "taakkaansa". Edelleen muistan kirkkaasti ne hetket, kun Elea itki (sillon harvoin kun itki), ja itekkin rupesin itkemään koska en saanut vauvaa tyytyväiseksi. Yksikin lapsi tuo älyttömästi työtä, ja heittää elämän aivan päälaelleen. Silti moni äiti jaksaa. Vaikka tilanne olis mikä, niin kuinka monella on vaihtoehtoja? Enkä nyt tarkoita hetkellistä hoitoapua, vaan sitä, että kuinka moni voi kelata aikaa taaksepäin hetkeen, kun lasta ei vielä ollut? Ei kukaan, enkä usko että moni sitä toivoisikaan. Hyvät hetket kantaa huonojenkin yli, ja pakkohan sitä on jaksaa kun yksinkertaisesti ei ole vaihtoehtoja. 

Kyllähän vauva tuo paljon lisähommaa siihen, mihin on jo yhden lapsen kanssa tottunut. Elean kanssa elämä oli jo aika paljon helpottunut, kun vauva-aika alkoi jäädä taakse. Nyt on kuitenkin kuvioissa taas imetys, hyssyttely, miljoonat vaipanvaihdot ja kaikki muu vauvahässäkkä. Pyykkikori täyttyy älyttömän nopeasti, samoin vaipparoskis. Ja pakko vielä sanoa, että kyllähän Vilan vauva-ajasta nauttiminen on paljon vaikeampaa kuin Elean. Meillä ei hirveesti oo aikaa nukkua päikkäreitä sylikkäin, ei niin paljon aikaa höpötellä ja halailla. Imetyksestä en tykkää niin paljon kuin Elean aikana, koska nyt pitäis samalla tehdä miljoona muuta asiaa. Pakko on joustaa jostain, joten osa aamupäivän kotitöistä on siirtynyt iltapäivälle jolloin Eemi on auttamassa. Se taas tietysti vaatii Eemiltäkin paljon enemmän osallistumista ja jaksamista. Väsymys, riittämättömyydentunne ja kasaantuneet tiskit aiheuttaa riitaa, ja vaatii parisuhteeltakin paljon. En siltikään koe tätä erityisen rankkana.

Huonoja hetkiä löytyy kyllä, mutta samalla tavalla niitä hyviäkin. En tiedä näyttääkö tämä arki sitten niin kamalalta ulospäin, mutta ei se sitä ole. Tämä on vaan ihan pieni hetki mun elämästä, ja niinkuin jo edellisessä postauksessa sanoin, koitan löytää paljon hyvää tästäkin. Kestää hammasta purren ne huonommat hetket, ja odottaa innolla hyviä. Jaksaminen on aika pitkälle kiinni omasta asenteesta. Kyllä jokainen saa omasta elämästään tehtyä paskaa, jos sitä tarpeeksi kauan hokee itelleen. Ite yritän repiä huumoria niistä huonoimmistakin hetkistä joka helpottaa paljon, ja koitan vähän joustaa. Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Huonoista puolista huolimatta tämä on just sitä, mistä mun haaveet on koostunut. Mun elämä on tässä ja nyt, ja aion nauttia siitä niin paljon kun voin! ♥

Joten kiitos kysymästä, ihan hyvin mä jaksan. :)

Otsikosta varmaan voi päätellä että aion vielä kirjoittaa tästä aiheesta. Jos joku haluaa kysyä tai kommentoida asiaa jotenkin,  alle voi jättää kommenttia tai sähköpostiin voi laittaa viestiä. Kirjoittelen niistä myöhemmin sitten lisää! :)

Ristiäiset

Meidän rakas pikkutyttö sai eilen kasteessa nimen

Vila Aino Ilona
♥♥♥

Ristiäiset järjestettiin seurakunnan tiloissa, koska meidän koti olis ollut aika ahdas vaikka vieraita ei paljoa ollutkaan. Haluttiin pieni ja rento tilaisuus, joten kutsut laitettiin vaan isovanhemmille, kummeille ja parille ystävälle. Yhteensä meitä tais olla paikalla n. 15. Tilaisuus suju oikein hyvin, ja pappina meillä oli aivan ihana vanhempi mies. Papin sopivan rento asenne vaikutti paljon myös tilaisuuden tunnelmaan, ja oli jotenkin helpottavaa huomata että Elean puuhastelut ja höpinät välissä ei haitannut ollenkaan. Pienempi tyttö nukkui lähes koko juhlan ajan, ja muutenkin kaikki sujui tosi hyvin. 

Pikkunen Elea sai käydä äitin kanssa kuivaamassa vauvan pään. <3

Mun pieni perhe <3

Eemi oli auraamassa melkein koko lauantaipäivän, joka tiesi mulle vähän vaikeuksia viimeisten järjestelyiden, leipomisen ja lastenhoidon yhteensovittamisessa. Suklaapiirakkaa leivoin jo viikolla, mutta kaikki muu oli vielä tekemättä. Yllättäen sainkin kaiken valmiiksi ja vielä hyvissä ajoin, vaikka tekikin mieli lyödä hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun kakkupohja tuli lähes palaneena ja aivan korppuna uunista ulos.. Meillä oli juhlissa tarjolla

•Voileipäkakku kalatäytteellä
•Makaronisalaatti (Niinku joka juhlassa Eemin toiveesta)
•Ihan tavallinen Fetasalaatti
•Sienisalaatti
•Täytekakku kinuskivaahto-mansikkatäytteellä
•Vadelma-valkosuklaakakku
•Suklaapiirakkaa (Maailman parhaalla reseptillä!)

Tarjottavat valitsin ihan vaan sillä perusteella, että ne on helppo ja nopea mun täällä kotona valmistaa. Leivoin kaikki kotona lukuunottamatta äitin tekemää voileipäkakkua ja sienisalaattia. Olishan leipomo varmasti ollut helppo vaihtoehto tähän, mutta mun mielestä siihen on ihan turha laittaa rahaa kun mulla on mahdollisuus tehdä itse, ja kun vielä leipomisesta tykkään muutenkin.

Kaiken juhlimisen jälkeen täällä on yks väsynyt ja helpottunut äiti jonka juhlat on nyt hetkeks ainakin juhlittu. Nyt on meidän pikkusilla tytöillä molemmilla maailman näteimmät nimet, ja jääkaappi täynnä ylijääneitä ruokia. Pitää ilmeisesti keskittyä syömiseen nyt kun kaikki kiire on ohi. :)

Ihanaa viikkoa kaikille!

Neuvolakäyntejä

Elealla tuli 30.12. täyteen 1,5 vuotta. Neuvolakäynti saatiin varattua joululomakiireiden takia vasta eiliselle. Terveydenhoitaja pyysi myös Eemin mukaan, koska samalla tehtiin perheen "laaja tarkastus" joka on joku uusi käytäntö nykyään. Postissa tuli jo viikko sitten lappuja täytettäväksi, ja niistä keskusteltiin tuolla käynnillä normaali neuvolajuttujen lisäksi. Meillä siis kaikki on oikein hyvin, ja niin on myös Elealla. 

Mun pieni Elea ei taidakkaan enää olla mitenkään pieni.. Paino meni edelleen 0-käyrällä, 12kg 830g. Pituus oli hypännyt 0-käyrältä +2-käyrälle. Meidän pikkutyttö on 88,5cm pitkä, kasvua siis puolessa vuodessa on tullut kevyet 12,5cm! Eipä enää siis tarvitse ihmetellä miks kaikki vaatteet on yhtäkkiä pieniä, eikä syytellä siitä Po.pin pienentyneitä kokoja. :D 

"Reipas tyttö! Pituutta tullut todella reippaasti. Painoa tulee tasaisesti. Ryhti ja motoriikka ok. Kovasti jo puhuu, lauseitakin."

Elea oppi eilen myös sanomaan ässän! Joka sanassa eikä joka kerralla vielä sitä sano, mutta voi miten sulosta kun se eilen Eemin perään huuteli "isssshiiiiiii". Meinaakohan se oikeesti kasvaa aivan isoks nyt heti? :( Elea puhuu kolmen sanan lauseita, ymmärtää käskyjä/kehotuksia, laskee kolmeen, hyppii tasajalkaa, osaa laulaa jonkun matkaa muutamia lauluja (mm. Tuiki tuiki tähtönen, Hämä-hämä-häkki, Boom Kah :D) Kiukuttelun jalo taito tehostuu päivä päivältä, ja pahuuksiakin osataan tehdä. Oikein "normaali" (jos niin voi sanoa..?) 1,5-vuotias siis. :)

Pikkusiskolla tuli ensimmäinen kuukausi täyteen eilen. Pakko taas todeta, kuinka nopeasti aika menee. Toisaalta synnytys ja se kaikki tuntuu jo tosi kaukaiselta, ja tuohon pikkuseen on jo niin tottunut että tuntuu kuin se aina olis täällä ollut. Silti on niin haikea olo siitä, että kohta tämäkin vauva-aika on ohi. Odotan kyllä innolla että saan nähdä minkälainen tyttö tuosta vauvasta kasvaa. Elea on niin hauskassa iässä, ja en voi olla miettimättä, että onko pikkusisko isompana samanlainen. Miltä se näyttää? Mitä se puhuu? 

Vauvan kanssa käytiin neuvolassa perjantaina. Silloin pikkutyttö oli 53,5cm pitkä ja painoi 4160g. Hyvin siis kasvaa, viikkopainonnousu oli 249g. Toivotaan että näin jatkuu, eikä tarvis tällä kertaa ruveta painokontrolleissa juoksemaan niinkuin Elean kanssa. 

"Hyvä kasvu rintamaidolla. Iho, napa, suu ja silmät siistit. Väri ja jäntevyys hyvät. Ihana vauva!"

Vatsallaollessa nostelee päätä ihan ite ja kannattelee jo jonkun aikaa. Katseen kohdistaa, ja on kovin kiinnostunut valoista ja kirkkaista väreistä. Ensimmäistä hymyä täällä odotellaan kovasti.<3 Pikkusiskokin voi siis oikein hyvin. Pikkusen toinen silmä rähmii, ja sitä on nyt puhdisteltu.

Pikkuhiljaa tässä aletaan parantumaan. Elea meinaa olla vielä vähän räkänen, ja mullakin on pientä flunssaa vielä. Eilen illalla tohdin kuitenkin poistua kotoa, kun käytiin vauvan kanssa Partylite-kutsuilla. Voi mitä ihanaa sieltä löytykään! :) Tänään pääsin ensimmäistä kertaa kiinalaiseen ravintolaan syömään vauvan syntymän jälkeen. Aaaah miten hyvää ruokaa pitkästä aikaa! (Normaalisti ollaan käyty vähintään kerran viikossa.) Meillä alkaa aamut täällä jo sujua ja päästä takas rutiiniin, joten ehkä ei aina tarvis päiviä olla vaan kotona. Loppuviikosta varmaan toivon jo päinvastasta.. Tänään pitää lähteä raahaamaan kaupasta leivontavärkit kotiin ja ehkä jo leipoa ensimmäiset jutut pakastimeen valmiiksi. Voi mikä jännitys ja stressi! :)