Täällä määrään minä!

"Rajat on rakkautta."

Missä kulkee äidin rajat? Mistä asioista kannattaa vääntää lapsen kanssa? Kuinka pitkälle voi äidin määräysvallan viedä ilman että se äityy jo lapselliseksi "Koska minä sanon niin" - tyyppiseksi väittelyksi?

Meidän isompi tyttö alkaa olla siinä iässä, että sääntöjen merkitys korostuu päivä päivältä enemmän. Eemin kanssa ei sen kummemmin olla erikseen mitään sovittu, mutta meillä on ollut aikalailla yhteinen ja selkeä linja siinä, miten halutaan lapset kasvattaa. Mulle on ollut alusta asti selvää, että en tahdo olla se äiti joka on jatkuvasti kieltämässä ja puhuttelemassa lasta negatiiviseen sävyyn. En myöskään tahdo olla se äiti jonka lapset räkii ja tönii tuntemattomia ihmisiä kaupassa. Miten selvitä siellä välillä? Mikä on ehdottomasti kiellettyä, mikä sallittua, ja mistä olen valmis "joustamaan"?

Meillä ei lyödä, potkita, purra tai tönitä. Ei kukaan, ei ketään. Kovasti harjoitellaan sitä, että toisten käsistä ei revitä tavaroita. Pöytään tai seinään ei piirretä. Ruoalla ei leikitä, ja pöydässä syödään sitä mitä on tarjolla. Vaatteita tai roskakorin sisältöä ei levitetä lattialle, tavaroita ei laiteta wc-pönttöön. Haluan kasvattaa mun tytöistä viisaita aikuisia. Haluan opettaa käytöstavat ja sen, miten toisia ihmisiä kohdellaan. Haluan kasvattaa aikuisia hyvällä, terveellä itsetunnolla. Haluan antaa rohkeutta olla oma itsensä ja pitää puolensa. Haluan, mutta kiireisinä ja huonompina päivinä mun päämääränä on pitää lapset hengissä.

Jostain siis meilläkin joustetaan; keittiön laatikoita saa penkoa. Oon mun oman arjen helpoittamiseksi siirtänyt puukot ja muut vaaralliset jutut niin korkealle, että Elea ei niitä saa käsiinsä. Kauhat ja paistinlastat vilistää siis milloin missäkin ja illalla ne kerätään tiskikoneen kautta takaisin laatikkoon. Ruoka katetaan pöytään ruoka-aikaan, mutta sen syömisestä en ala riitelemään. Vaihtoehtoja jo valmistetulle aterialle ei ole, mutta jos ruoka-aikaan ei ruoka maistu, niin sitten kokeillaan seuraavalla kerralla uudestaan. (Tästä ei onneks yleensä oo tarvinu riidellä..) En jätä mitään Elean saataville mihin ei saa koskea. Hyvästi siis kynttilät ja koristeet olohuoneen pöydällä, mutta en jaksa enkä halua olla koko ajan kieltämässä, kyläillessä toki asia erikseen. Sohvalla voi hyppiä. Se on toistaiseksi vielä ehjä, ja niin on Eleakin. Pieniä juttuja, jotka helpottaa paljon arkea ja pitää meidät kaikki paremmalla tuulella. 

Koitan ohjata "oikeaan". Oon huomannut että ainakin Vilaan liittyen se yleensä toimii kieltämisen sijaan paremmin. Elea koittaa koskea vauvan silmään, kiellän mutta tyttö innostuu entisestään. Kehotan pussaamaan, halaamaan tai silittämään. Elea pusuttelee ja jatkaa omia hommiaan, kun taas kieltämisen jatkaminen saa Elean hermostumaan ja hosumaan jolloin vahingossa pikkusiskoa sattuu. Tätä oon pitäyt monessa tilanteessa parempana keinona, ja aion soveltaa sitä niin kauan kun se toimii.

Hauska huomata miten paljon omat mielipiteet tulee muuttumaan vielä tyttöjen kasvaessa.. Miten selkeesti onkaan vielä muistissa kaikki ne "Sitten kun Elea on iso niin meillä ei ainakaan..."-lauseet, joista on jo jouduttu joustamaan. Monet asiat ärsyttää, sillä meitä on täällä kaksi kasvattamassa ja päättämässä ja luonnollisesti kaikki ei aina mene just niin miten ite haluaisin.. Välillä raivostuttaa muiden ihmisten arvostelut ja lapsettomien samanmoiset kommentit, mutta ajassa ei tarvi palata kuin kaksi vuotta taaksepäin kun olin vielä itsekkin samanlainen päivittelijä, ja varmaan vieläkin kuvittelen tulevaisuutta ihan erilailla miten se tulee menemään. Toistaiseksi meillä ollaan tyytyväisiä näin, ja toivon että homma pysyy hanskassa jatkossakin muiden mielipiteistä välittämättä.

Mites teillä? 

Neuvola ja paljon muuta

Molemmat tytöt on päikkäreillä. Mun oma pieni hetki.. Lelut on levitettynä pitkin kämppää, pyykkiä olis pestävänä,  tiskikoneessa puhtaat astiat oottaa tyhjentäjää ja ruoka pitää saada valmiiksi ennen Elean heräämistä. Nyt aion kuitenkin hetken lepuuttaa mun kipeetä selkää ja maata sohvalla. 

Kaks aivan surkeeta päivää takana.. Tyhmä äiti söi kiinalaisessa ravintolassa tulista ruokaa ja vauvan maha tuli kipeeks. Vilan kans on siis ollu tosi vaikeeta, ja toinen on aivan raukka kun ihan selvästi on kipee eikä mikään auta. :( Eilen illalla masuvaivat alkoi helpottaa, ja yö meni jo tosi hyvin.

Elea heräs tänään vasta vähän yli yhdeksän. Ihanaa kun sai nukkua vähän pitempään, vaikka sen takia ei keretty perhekerhoon joka olis alkanut 9.30.. No, meillä on ollut oikeen mukavaa kyllä kotonakin. Me ollaan kaikki oltu niin hyvällä tuulella ja koko aamupäivä on mennyt jotenki niin hyvin.

Miten voikaan niin pienet asiat vaikuttaa niin positiivisesti päivän kulkuun; Vila ei oo ollut ollenkaan itkunen enää tänään. Elea on syönyt niin nätisti, eikä noussut kertaakaan seisomaan syöttötuolissa. Mun ei oo myöskään tarvinu kertaakaan käydä hakemassa sitä keittiön pöydältä alas, josta alkaa kamala huuto. Tyttö ei oo kertaakaan tänään tyhjentänyt jääkaapin tai roskiksen sisältöä olohuoneen lattialle. Me ollaan leikitty sisällä ja ulkona, oon jopa saanut meikattua, ja käytiin kaikki yhdessä neuvolassa punnitsemassa vauva. Ollaan kyllä myös pesty Elean nallea, jota tyttö yritti opettaa käymään pytyllä. Eipä siinä voinut (näin hyvän aamun jälkeen) kuin nauraa, kun Elea aivan innoissaan tulee olohuoneeseen ja sanoo "Nalle pisssssaaa! Nalle pisssaa!" ja osottelee vessaan. Kyllä, Nalle oli hienosti (ite?) mennyt pöntölle pissalle ja vahingossa(?) tippunu sinne.. :D

Vauvan neuvolakäynti jäi vähän pikaiseksi kun tuo Elea oli mukana sähläämässä. Kaikki oli kuitenkin ihan normaalisti, viikkopainonnousu reilu 200g/vko. Tämä pikkunen kasvaa ilmeisesti vähän reippaammin kuin tuo ihana isosisko. :) Painoa en kyllä tiedä koska terveydenhoitaja unohti merkitä sen korttiin, enkä ite punnituksessa kiinnittänyt sen kummemmin huomiota niihin lukuihin.. :D 

Olihan se eilen myös pakko leipoa vähän. Runebergin tortut on varmaan mun ihan yks lempparileivoksista!♥

Ja pakkohan oli myös syödä kaikki kerralla, eihän noita muuten voi syödä kuin Runebergin päivänä, eikä ne mitenkään ois säilynyt vuotta kaapissa..

Täällä taas!

Mulla olis niin paljon asiaa ja kerrottavaa, etten tiedä mistä alottaisin.. Monta kertaa oon taas aikonut tulla kirjoittamaan, mutta kädet on kyllä aika täynnä jatkuvasti. Vaikka hemoglobiini oli kontrollissa huimat 155, mua väsyttää edelleen. On täällä kuitenkin vaikka mitä tapahtinut vaikka hiljaista on blogin puolella ollut..

Ollaan käyty vauvan kanssa ekassa neuvolassa, joka siis oli vielä tämän mun raskausajan tätin luona. En tiedä onko tämä nykyään ihan normaalikäytäntö (Elean aikana ei), mutta siellä tarkastettiin samalla mun vointi. Aristavaa kohtua lukuunottamatta kaikki oli ihan normaalisti. Hb oli siis noussut normaalilukemiin, verenpaineet hyvät, ja paino lähtölukemissa. Tästä ei oo kuin suunta alaspäin! Oikeesti mun ei kyllä ois pakko laihtua, mutta kiinteytyä kyllä haluan. Maaliskuun alusta jatkuu mun salijäsenyys, nähtäväksi jää että kerkeenkö taltuttaa tämän mun kotiäiti-lookin ennen sitä ja raahattua tuon mun roikkulimahan jumpalle.. Toivottavasti. :D Samalla käynnillä punnittiin nopeasti vaan vauva, ja hyvin oli paino lähtenyt nousuun. Lukemaa en nyt muista, kun en saanut sitä mihinkään vielä ylös, mutta hieman yli syntymäpainon ollaan nyt päästy. :)

Muisti pätkii tooosi pahasti. Väsymys sen ilmeisesti tekee, mutta välillä on kyllä pakko miettiä ettå mitähän tästä vielä tulee kun ihan oikeasti kaikki unohtuu. Antibiootit, juuri käydyt keskustelut, pyykit koneeseen, neuvola-ajat (oon tällä viikolla soittanut sinne kaks kertaa ja varmistellu aikoja), syöminen, ihan kaikki. Huhhuh.. :D Empä siis nyt kykene muistamaan että oonko teille kirjoitellut siitä äitipolin kontrollista.. Kaikki oli siis oikein hyvin. Kaavintaa ei tarvittu, ja vointikin on jo oikein hyvä. :)

Tiistaina (?) pääsin jopa kaupunkiin asti tarkistamaan pikaisesti alennusmyynnit kun Eemillä oli aamupäivä vapaa töistä.   Sain tytöille ja Eemille vaatteita, itelle täytyy kattoa sitten kun on enemmän aikaa. Olin aivan innoissani, kun kerrankin kaikki sujui lähes suunnitelmien mukaan; ostin vain yhdet normaalihintaiset housut Elealle, muuten kaikki oli aletuotteita. Käväisin myös Tiimarissa jossa oli alkanut konkurssimyynnit. Kaikki tuotteet oli vähintään -50%. Sieltä ostin lisää askartelutarvikkeita, ja innostuimpa niin paljon että päätin tehdä ristiäisiin kutsut tekstiviestien sijaan.

Ristiäiset meillä on jo kahden viikon päästä, 2.2. En millään malta oottaa! Tiimarista ostin siis myös tarvikkeet kutsuihin, ja niitä oon tässä nyt parina päivänä yrittänyt vähän värkätä. Aika mahdoton homma, ainakin jos Eemi ei oo kotona.. :D

Me täällä edelleen kovasti haetaan rytmiä, opetellaan uutta arkea ja haaveillaan siitä että joskus olisi aikaa istua edes hetki ihan rauhassa paikoillaan. :D (Tosin sain yks päivä kokeilla sitä kun vauva ja Elea nukkui kokonaiset 10 minuuttia samaan aikaan, Elea sohvalla ja vauva vaunuissa..)



Ja mun pieni Elea osaa jo kolmen sanan lauseita! ♡
 "Onko äiti teeä (sielä) ?" Kaikki on aina sielä, ja vielä hienojakin. Just kun kerkesin masentua mun tisseistä (maidonnousun tasaannuttua ne on mitä on..), tuli tuo ihana tyttö katsomaan kun syötin vauvaa,  ja sanoi: "Onko titti teeä? Hieeeno!" ♥ 

Elea ja pikkusisko

Ensimmäinen arkiviikko lähenee loppuaan.. Eemi lähti siis tiistai-aamuna taas töihin, ja me ollaan tyttöjen kanssa saatu olla päivät siis kolmestaan. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin Eemin kotonaolo muuttaa meidän rytmiä niin paljon, että oikeastaan oli mukava palata taas arkeen. 

Kuten huomattu, paljon on elämä muuttunut siitä kun Eemin herätyskello edelliskerran pärähti soimaan klo. 7.00. Näinä aamuina oon nukkumisen sijaan noussut Eemin kanssa itekkin ylös, ja alkanut vauvan kanssa aamutoimiin. Vähän ollaan keretty jatkaa vielä uniakin ennen pienen isosiskon heräämistä. 

Elea on ottanut vauvan tosi hyvin vastaan. Aamulla ensimmäisenä jo alakertaan kävellessä tytön suusta kuuluu "vauva", ja sormi osoittaa olohuonetta jossa vauva nukkuu vaunuissa. Ennen vaipanvaihtoa pitää käydä vähän silittelemässä vauvaa. Pikkusisko nukkuu vielä suurimman osan päivästä, joten aika vähän on Elea vasta päässyt pienen seurasta nauttimaan. Tuo ihanan reipas isosisko kyllä niin kovasti haluais hoitaa vauvaa, ja oonkin antanut Elean osallistua niin paljon kun vaan noin pieni pystyy ja haluaa.

Meillä ei oo hoitopöytää, joten vaipan- ja vaatteidenvaihdot hoituu sohvalla. Siinä tuo Elea aina mielenkiinnolla katselee, hoitaa ja auttaakin vähän. Pikkunen tyttö tulee vessaan asti mukaan pesemään vauvaa, antaa rasvaa ja yrittää laittaa puhdasta vaippaa vauvan pyllyn alle. Jos pikkusisko itkee, Elea kaivaa heti tutin jostain ja laittaa vauvan suuhun. Elea on myös ilmeisesti sitä mieltä, että vauvan täytyisi saada jo vettä nokkamukista tai ruokaa, kun "syöttää" vauvaa lusikalla tyhjästä kupista. Välillä siellä on kuulemma puuroa, välillä mammaa. Elea on alusta asti halunnut pitää vauvaa paljon sylissä, ja hienosti se jo osaakin. Niin se menee lattialle istumaan, painaa käsillä mahaa ja sanoo "kykkyyn". Siinä sitten istutaan millon missäkin, kun eihän sitä sitten voi olla antamatta.. Hetken aikaa isosisko jaksaa halata, silitellä, pussailla tai etsiä vauvan korvia, suuta ja nenää, kunnes työntää sen pois kun haluaa jatkaa muita leikkejä. Vauvan itku meinas alussa vähän itkettää Eleaakin, mutta siihenkin on ilmeisesti jo totuttu. Ekan yön jälkeen Elea ei oo enää itkuun edes herännyt, meidän onneks. Yks päivä kun vauva itki autossa, niin tuo reipas isosisko totes viereiseltä istuimelta vaan että "Vauva, shh-shh-shh, huua, eiii." 

Ainut ongelma on ollut ehkä tuo imetys. (Eikä sekään oikeastaan mikään ongelma oo ollut.. :D) Alussa Elea katteli kulmat kurtussa imetystä. Nykyään muistetaan aina mainita että "Tissi! Mammaa!" ja pakkohan sitä tissiä on tulla lähempääkin kurkkaamaan. Sen jälkeen lähdetään pahuuksien tekoon; kiipeillään pöydälle ja tv-tasolle, kaivetaan vaatekaapista vaatteet lattialle tms. kiellettyä. En tiedä onko se jotain protestia, vai onko tyttö vaan tajunnut että vauva kainalossa en kerkeä niin nopeasti enää perään.. :D No, imetystä on harjoiteltu paljon sitten seisoma-asennossa, tai sohvanreunalla istuen että tarvittaessa pääsee tuon nauravan pikkutytön touhuja seurailemaan. Elea on myös innostunut joulupukin tuomista dubloista niin, että välillä istutaan matolla leikkimässä niillä kun vauva syö. 

Oon kyllä onnellinen, että Elean kanssa on mennyt niin hyvin. Vauvaa edelleen vaivaa mahakivut ja välillä on noustu alakertaan jo aamuyöstä vaipanvaihtoon, kun siinä tuo pikkunen yleensä rauhoittuu että saadaan jatkaa unia sen jälkeen sohvalla istuen. Olis varmasti aika paljon raskaampaa jos Elea vielä kiukuttelisi, valvottaisi tai muuten olis mustasukkainen. Vauvakin on ollut kyllä mahavaivoista huolimatta oikeen kiltti, vähän valittaa mutta edes kunnon itkua ei oo meidän talossa vielä kuultu.. Oikein hyvin me ollaan siis pärjätty, paremmin kuin edes uskalsin toivoa. Päivä päivältä oon varmempi siitä, että pikkusisko ei syntynyt yhtään liian aikaisin. Uskon että tytöistä on vielä niin paljon iloa ja seuraa toisilleen.♥

Paluu arkeen

Ainakin melkein..

Viikko ollaan nyt vauvan kanssa oltu kotona. Ensimmäiset päivät oli aika kummallisia, mihin vaikutti varmasti aika paljon se,  että Eemikin oli kotona. Onhan se luksusta kun on toinenkin käsipari auttamassa ja tekemässä näitä perus kotihommia, mutta Eemin vapaapäivät myös sekoittaa aina meidän arkirytmin. 

Vauva on oikein kiltti, vaikka ei noin ihana ja suloinen tyttö varmaan ilkeä osaa ollakkaan.. Vatsavaivoja taitaa tosin pienellä vähän olla. Syödessä ottaa maidon mukana paljon ilmaa masuun, sen kuuleekin ihan selvästi. :/ Röyhtäytys onnistuu vähän aihtelevasti. Välillä sitä ei saa millään tulemaan, ja välillä se tulee jo tissi suussa niin että sen seurauksena vauva vetää maitoa henkeen.. Hain toissapäivänä apteekista rela-tippoja ja Disflatyliä (?). Röyhtäytys on ainakin onnistunut paremmin, ja toissayö ja eilispäivä meni jo oikein hyvin. Vauva nukkui syöntien välissä,  ja jaksoipa tuo neiti olla hereilläkin kokonaisen tunnin. Viimeyönä kuitenkin ressukka taas vähän kipristeli mun vieressä sängyssä, ja tänäänkin on selvästi ollut välillä huono olla.. Itkuitta ollaan kyllä toistaiseksi selvitty, semmosta ähinää lähinnä vaan mutta säälittää katsoa kun ei oikeen mitenkään voi auttaa. :(

Mun pari päivää kestänyt alavatsajomottelu ja päänsärky muuttui eilen niiiiin kamalaksi, että illalla oli pakko lähteä päivystykseen. Alavatsaa ja selkää särki, ja aivan järkyttävä paine ja kipu down there.. Lähes loppunut jälkivuoto alkoi uudestaan, todella runsaana. Soitin päivystykseen ja eipä siinä auttanut kuin pakata vauva autoon ja lähteä käymään vielä illalla siellä. Crp ei ollut kuin 7, lämpö normaali ja pissa puhdas. Päivystävä lääkäri teki sitten sisätutkimuksen onneks vielä, ja kohtutulehdushan mulla on. (Sehän me jo tiedettiin koska olin toissapäivänä jo tehnyt Google-diagnoosin) Ultratessa kohdussa näkyi istukkaa ja hyytymiä, ja ilmeisesti jonnekkin kerääntyy myös verta(?). (Joka lorahtelee hyökyaaltoina pois, kuten huomasin kun viiden minuutin jonottamisen jälkeen veri valui pitkin jalkoja päivystyksen jonossa..) Antibioottikuuri siihen määrättiin, ja nyt .sitten odotellaan tiistaihin asti, jolloin mulla on kontrolli äitipolilla. Siellä siis ultrataan vielä uudelleen,  ja jos kohdussa jotain on vielä niin tehdään kaavinta. Lääkäri epäili että tuohon kaavintaan tämä varmaan menee, kun oli niin paljon niitä hyytymiä yms. siellä. Nyt vaan pitää koittaa särkylääkkeillä pärjätä kunnes antibiootit alkaa vaikuttamaan. (Ja toivoa, että tuo kuuri ei lisää vauvan vatsakipuja) Eemi lähti tänään kuitenkin töihin kun poiskaan ei oikeen voi olla jos on hommat jo sovittu. Ihan hyvin meillä on onneks mennyt.. :)

Vauva ei valvota öisin, mutta oon kyllä niin väsynyt että kaiken mahdollisen ajan (Elean päikkärit) oon käyttänyt vaan nukkumiseen. Palailen tässä taas, kunhan univarastoja vähän ensin täydennän. :)