Joulukuun ensimmäinen

Joulukuu alkoi täälläpäin ainakin lumipyryssä. Muutaman päivän plussakelit sulatti lumen lähes kokonaan pois, mutta tänään aamulla sitä oli taas pihalla paljon ja lisää näyttäisi tulevan. Onhan se ihanaa että piha on heti paljon paremman näköinen kun lumi sen peittää, eikä ulkona oo läheskään niin pimeää. Ulkoilu Elean kanssa on mukavampaa kun ei vaatteet ole aina likaisena. Pihalla varmasti tullaan viettämään enemmän aikaa, kunhan tuo lumi nyt tulisi pysyvästi. Lumen ja talven tulo tarkoittaa meidän perheessä myös sitä, että me saadaan tytön kanssa aika paljon viettää aikaa kahdestaan.. Talvisin siis Eemi auraa, ja lumisateella työpäivät on semmoisia 20-40-tuntisia. Auraamisen lisäksi Eemi siis on päivät normaalisti töissä, ja vielä enemmän. Yrittäjän iloja nämäkin.. :/

Eemi siis lähti aamulla auraamaan, ja me Elean kanssa puettiin heti aamupuuron jälkeen ulkokamppeet päälle ja mentiin ulos ihmettelemään muuttunutta pihaa. Nollakelin paksu lumikerros teki tytön liikkumisesta ulkona aika vaikeaa, mutta maistui ilmeisesti sitäkin paremmalta.. Jotain ulkoleluja pitäis Elealle tuohon saada, ja pulkka ehdottomasti! Nyt kun nuo pihaleikit oli lähinnä sitä lumen syömistä, ja sen kieltämistä. :D Viimetalvena ulkoiltiin vain vaunuissa, ja tytön istuminen oli sen verran heikkoa että kaikki jäi hankkimatta. Ehkäpä me vielä keretään joulupukilta jotain toivoa. :)

Viimepäivät on ollut niin täynnä juhlia ja menoa että täällä alkaa olla äiti ja pikkutyttö aika väsyneitä. Viikolla käytiin läpi jo yhdet ristiäiset, eilen juhlittiin meidän ihanan pienen kummipojan ristiäisiä, ja tänään päästiin mun kaverin tytön 1-vuotissynttäreille. Äsken kotiuduttiin ja Elea sai mennä suoraan päiväunille, ilmeisesti juhliminen väsyttää tuota pikkustakin. Munkin on varmaan pakko ottaa pienet päikkärit ennen tytön heräämistä että jaksaa loppupäivän touhuta.. 

Mun serkku tuli eilen illalla poikansa kanssa tänne vähän lomailemaan, joten lähdetään Elean kanssa niitä katsomaan kun ollaan heräilty. :)

Ihanaa joulukuuta ja joulunodotusta kaikille teille!

Enää ei kestä kauaa.. :)

Mun ihana uus kranssi! ♥ Pakko oli jotain tehdä ylijääneistä paperinarupalloista..
Jokohan meidän talossa niitä olis käytetty jo tarpeeks? :D

Kesän muistot

 Just niin mun tyylistä, että ensin haaveilen lumesta, joulusta ja pimeästä, ja nyt kun joulu on ihan käsillä niin mun mieli pyörii kesässä. Tähän tosin saattoi vaikuttaa se, että saatiin vihdoin pöytäkone käyttöön. Niimpä kaivoin laatikon perältä muistitikun ja rupesin tyhjentämään kameran muistikorttia sinne. Samalla löytyi kaikki kesäkuvat.

Ensimmäinen kunnon kesä mun pienen tytön kanssa. Mulla oli niin paljon suunnitelmia. Osa niistä toteutuikin, osa jäi vaan haaveiksi ja ensi kesän suunnitelmiksi. Kyllä taas huomaa, miten nopeasti aika kuluu. Vastahan Elean kanssa istuttiin nurmikolla auringon lämmössä, ja nyt on jo ihan talvi.

Näitä kuvia katsellessa tuli niiiiin haikee olo. Miks me ei käyty enemmän rannalla? Elea tykkäs uimisesta ihan hirveesti, minkä takia en vienyt sitä sinne useammin? Miksi me ulkoiltiin niin vähän? Miks me ei kunnolla nautittu kesästä ja siitä lämmöstä? Kesällähän tähän kaikkeen oli hyvät syyt.. 

Kyllä me kerettiin paljon tehdäkkin. Keinuttiin, vaunuiltiin, makoiltiin terassilla. Reissattiin, muutaman kerran uitiinkin, ja syötiin jäätelöä. Harjoiteltiin kovasti kävelyä, ja loppukesästä jo Elea juoksi avojaloin nurmikolla. Syötiin ulkona, mökkeiltiin, nukuttiin teltassa ja suviseuroissa majoituttiin pakettiautoon. Kerättiin kukkia, ihmeteltiin lintuja ja muita eläimiä, haaveiltiin vauvasta, joka vielä oli aivan pienen pieni. Käytettiin mekkoja, ja Elea sai ensimmäiset kengät. Juhlittiin tytön 1-vuotissynttäreitä ja illalla äiti itkien selasi kuvia vauva-ajalta. Istuttiin cartingradan varrella kuulosuojaimet päässä, ja tietysti syötiin mansikoita.

Ensi kesä on pyörinyt mielessä jo paljon. Silloin Elea on jo iso 2-vuotias. :( ♥ Toisaalta mukavaa, kun voidaan tehdä jo vaikka mitä kun tyttö ymmärtää paljon enemmän, mutta saa nähdä miten kaikki onnistuu puolivuotiaan vauvan kanssa. Ainakin Muumimaahan on pakko päästä! Eemillä on toivottavasti mahdollisuus pitää edes vähän enemmän lomaa kuin tänä kesänä, joten ehkä me päästään muutenkin reissailemaan? Haaveissa olisi myös saada oma piha valmiiksi, ja taloonkin loput paneelit paikoilleen. 

Ensi kesään on vielä aikaa, joten siitä kerkeää haaveilla vielä monta kertaa. Näitä kuvia halusin vaan tulla jakamaan, ehkä ne piristää teitäkin näin talven keskellä. Jatketaan nyt vaan joulun ja jouluvauvan odotusta, ehkä silloin viimeistään saan muuta ajateltavaa. :)

36+0

37. raskausviikko. ♥ 

"Sikiö kasvattaa eniten kokoa raskauden viimeisten viikkojen aikana, vähintään 200 grammaa viikossa."

(Vau.fi)

Kuten varmaan huomasitte, kokoarvioista oon luopunut loppuajaksi. Tuntuu tyhmältä kirjoitella niitä viikosta toiseen, kun luultavasti meidän vauvan kohdalla ne ei pidä paikkaansa..

Koko päivän mietein, että tuunko tänään edes postaamaan. Tuntui siltä, että mun "pitää". Oikeestihan mulla ei edes ole mitään asiaa, joten miksi mun pitäis? Mulla on ollut joka keskiviikko tapana päivitellä kuulumisia, joten tulimpa nyt kuitenkin.

Raskaus jatkuu siis ihan normaalisti, eikä voinnissa oo tapahtunut sen kummempia muutoksia. Masu kasvaa ja vauva painaa kylkiluita tosi ylhäällä, sais laskeutua jo! Pientä vihlontaa on tuntunut kohdunsuulla lääkärikäynnistä lähtien, toivotaan että siellä jotain tapahtuu.. ♥ 

Ai hemmetti miten negatiivinen postaus! En tiedä miks edes julkaisen tämmöstä paskaa.. :D Luultavasti johtuu siitä, että oon aivan älyttömän väsynyt. Postaushaluttomuus johtunee samasta syystä. Tämä tyhmä äiti makasi sohvalla tv:n ääressä vielä kahdelta yöllä, ja ennen kolmea ei tainnut uni tulla sänkyynsiirtymisestä huolimatta. Tyttö olikin pystyssä jo kahdeksan jälkeen joten unet jäi aika lyhyiksi. Kaiken lisäksi Elea päätti päivällä että päikkäreitä ei tarvita kuin puoli tuntia, jonka aikana en kerennyt ite edes silmiä laittaa kiinni. Huoh..

Jotta tämä ei olis ihan negatiivinen postaus niin vaihdetaan aihetta ihan lennosta vähän iloisempaan. Saimpa kaikesta huolimatta mun aiiivan ihanan uuden jouluvalon valmiiksi tänään! Pallot oon siis jälleen kerran tehnyt paperinarusta vesi-ilmapallojen päälle. Pari päivää ne makas tuossa pöydällä ja äsken vihdoin sain laitettua ne tuohon valonauhaan kiinni! Ne on oikeesti vielä nätimmät, kuin tuossa kuvassa. Oon niin ilonen. Kerrankin jotain, mikä sujuu multakin. :)




Nyt lähden saunan kautta nukkumaan tämän negatiivisuuden pois musta, ja huomenna palaan taas iloisemmissa merkeissä. :)

Maanantai

"Taas saapui aivan liian aikaisin taas.."

Viikonloppu vierähti kyllä semmoisessa hulinassa, että päivien kulkua ei taas kerennyt huomatakkaan. Lauantai-aamuna meillä alkoi kattoremonttitalkoot klo. 9.00. Elean kanssa siis saatiin viettää päivä oikeestaan kahdestaan kahvia keitellen ja ruokaa laittaen remppamiehille. Illasta olikin katto vihdoin valmis. Ihanaa, yks stressinaihe taas vähemmän, kun tuon valmistumista on saanut murehtia.. 

Iltapäivästä haettiin Elean kanssa Eemin kolme nuorinta veljeä meille leipomispuuhiin ja yökylään. Oli meillä kyllä mukavaa, mutta pakko myöntää että on se ihan eri asia olla yhden kanssa kuin neljän.. :D Toisaalta oli kyllä itelläkin vähän aikaa puuhastella omia juttuja, kun pojat (4v, 5v & 7v) piti Elealle seuraa. Pipareita leivottiin ja koristeltiin varmaan 20 pellillistä, ja viimeset karkit saatiin liimattua paikoilleen klo. 23. Välissä saunottiin ja uitiin poreammeessa, kyllä Elea oli innoissaan! Kylpyvaahto maistui ilmeisesti tooosi hyvältä ja hiustenpesunkaan kanssa ei tarvinnut tapella yhtään kun ammeessa pestiin. :) Selkä kyllä huusi illan jälkeen hoosiannaa kun nukkumattia tavoittelin yhdeltä yöllä sohvalla.. Pojat pääsi Eemin viereen nukkumaan, ja siirryin siis suosiolla tän masun kanssa olohuoneeseen. Yöllä Elea vielä päätti kivan illan päätteeksi viihdyttää meitä niin ihanalla ja kimeällä äänellänsä, joten loppujen lopuks tyttö tuli sitten mun viereen sohvalle jatkamaan unia ja että sais kaikki nukkua rauhassa.. :D 

Sunnuntaina päätin sitten ottaa vähän omaa aikaa, ja lähteä käymään Pippurin (klik!) kanssa joulumessuilla. Takki päällä olin suunnilleen menossa, kun Eemi soitettiin auraamaan. No, hirveellä kiireellä kiikutettiin pojat kotiin ja laitettiin Elea valmiiksi messuille. Tyttö pääsikin mukaan, ja oli kyllä just niin vaikee homma kun olin kuvitellutkin. Ahtaat välit ja paljon ihmisiä, yritä siinä sitten taiteilla rattaiden kanssa välissä ja päästä edes vähän etenemään. Saatiin kuitenkin messut kierrettyä, ja ostinkin sieltä sitten vähän askarteluvärkkejä jotain joulujuttuja varten. :) Iltapäivästä käytiin mun toisen ystävän luona vielä kahvittelemassa. Eemi pääsi kotiin toivottamaan Elealle hyvät yöt, ja itekkin olin jo aivan unen tarpeessa..

Tekemistä on ollut yhdelle viikonlopulle ihan tarpeeks, ja tämän päivän aionkin kyllä kuluttaa ihan vaan sohvalla maatessa.. :)

Joulujuttuja

Tämä taitaa olla yksi miljoonasta jouluaiheisesta postauksesta jonka aion kirjoittaa. Tästä joulusta oon jotenkin niin innoissani, koska tänä vuonna Elea on jo vähän isompi ja hieman ehkä jo ymmärtääkin. Viimejoulu meni tytöllä tonttulakki päässä nukkuessa, tänä vuonna me aiotaan tehdä jo paljon enemmän! :)

Elea on aivan innoissaan joulupalloista. Ostettiin niitä pussillinen viime kirppiskierroksella askartelua varten, mutta osan jouduin suosiolla luovuttamaan pikkutytön leikkeihin kun toinen niistä niin tykkäs. Eleasta ei vielä ollut askartelukaveriksi, mutta kyllä se vähän väliä kävi pöydän reunalla kuikuilemassa että mitä äiti tekee. En halunnut meille punaisia palloja, joten päällystin ne sanomalehden paloilla ja vesi-liimaseoksella. Sopii paljon paremmin meille, ja on kyllä mun mielestä ihan hienojakin. Vielä olis muutama tekemättä,  mutta kuten tavallista oon taas innostunut jostain muusta ja jatkan ilmeisesti pallojen päällystelyä myöhemmin.

Tämä toinen juttu mistä oon innostunut, on paperinaru. Ihan vahingossa tuli puheeksi Eemin veljen vaimon kanssa askartelu, ja se kertoi mulle paperinarupalloista joita oli joskus koulussa askarrellut. Kotona mun oli pakko ruveta googlailemaan kuvia ja ohjeita, ja seuraavana päivänä löysin itseni keittiöstä sotkun keskeltä ja joka paikka liimassa. Narua olin aikaisemmin ostanut ihan muuta tarkoitusta varten, joten sitä oli vaan vähän ja tänään pitikin käydä hakemassa täydennystä varastoon jotta saan kaikki mun ideat toteutettua. 



Pallon teko oli todella yksinkertaista, mikä kyllä yllätti mut. Onneksi päätin kokeilla! Valosta tuli mun mielestä tosi hieno, ja se ei paljoa vaadi:

• vesi-liimaseosta astiaan, jossa mahtuu uittamaan narua

• paperinarua

• ilmapallo

• hermoja ja sotkunsietokykyä

• mies jolle raivota välillä kun homma ei meinaa onnistua

Eli ihan vaan naru kastellaan vesi-liimaseoksessa, joka siis saa olla ihan vetistä (maidon näköistä). Sitten vaan narua kiedotaan ilmapallon ympärille niin paljon, että se näyttää hyvältä. Mulla kuivumisessa meni n. vuorokausi. Kun naru on kovettunut, ilmapallo puhkaistaan sisältä. Suosittelen puristamaan narua vähän kuivemmaksi ennen sen kierittämistä, sillä yön aikana meidän pöytä kirjaimellisesti lainehti vesi-liimaseoksesta kun olin jättänyt narun niin märäksi. Pallon sisälle asensin mun viimevuonna ostamat jouluvalot jotka totesin jo silloin hutiostokseksi. Tulipa niillekkin käyttöä. :)



Oon myös saanut keittiön ikkunaan uuden jouluvalon, ja oon niin rakastunut siihen etten tiedä miten koskaan maltan ottaa sitä pois tuosta! ♥ Sen valossa jatkan askartelua ja palaan taas kertomaan myöhemmin lisää. :)

35+0

36. raskausviikko ♥

*Tällä viikolla pieni painaa n. 2500g, ja pituutta on n. 42,5cm.

Eilen tosiaan meillä oli sitten se kovasti odotettu neuvolalääkäri, joka sitten loppujen lopuks oli melkeen yhtä tyhjän kanssa.. Kävin pikaisesti terveydenhoitajan luona, joka yllättäen oli taas kerran eri kuin viimekerralla. Tällä kertaa mun oma hoitaja oli jossain koulutuksessa, mutta ensi kerralla pitäisi olla sitten vihdoin paikalla.

Paineet oli hyvät ja näytteet oli puhtaat. Hb oli edelleen 116 ilman rautaa, mutta lääkäri suositteli sen aloittamisen että saatais arvot pikkusen ylemmäksi ennen synnytystä. En tiedä missä vaiheessa sf-mitta muka otettiin, mutta näin jälkeenpäin vaan huomasin että lääkäri oli merkinnyt korttiin 31cm, mikä on näille viikoille ihan normaali. Paino oli laskenut -509g/vko, mikä kyllä vähän ihmetyttää. Pari päivää ruoka maistui vähän huonommin kun oltiin kipeenä, mutta muuten oon kyllä herkutellut ihan normaalisti. Nyt on painoa alusta asti tullut yhteensä vähän yli 6kg, mikä on kyllä tosi hyvä. Elean aikana taisi kuitenkin kertyä ainakin 16kg. :D Lääkäri ihan ohimennen tarkisti kohdunsuun tilanteen, ja se oli vielä kiinni. Kohdunkaula oli hieman lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta ei pahasti ollenkaan. Mun epäilyksistä huolimatta vauva oli onneksi raivotarjonnassa, ja kuulemma jo laskeutunut sen verran että tuskin siitä enää asentoa muuttaa. Lääkäri otti vauvan mitat ehkä maailman huonoimmalla ultralla, ja painoarvioksi saatiin "vähän alle 2kg". Eli ilmeisesti tässä meidän tapauksessa noihin Vau.fi:n arvioihin ei oo enää uskominen? Tosin eihän nuo arviotkaan läheskään aina pidä paikkaansa, mutta silloin edelliskerralla terveydenhoitajakin oli sitä mieltä että vauva tuntuu sirolta. Turvotus -, liikkeet + ja vauvan syke 135. :)

Seuraava aika saatiin tasan kahden viikon päähän, jonka jälkeen käynnit alkaakin taas tihenemään ja ihan pian saankin käydä neuvolassa meidän pikkusen kanssa. <3

Eemi on tehny kameralakon joten joudutaan nyt tyytyä näihin huonolaatuisiin peilikuviin remontin keskellä.. :D

Eilen jotenkin vasta tajusin, että meidän vauva syntyy oikeesti ihan kohta. Laskettuun aikaan on jäljellä enää muutama hassu viikko, ja jotenkin uskon (tai haluan uskoa) että tämä pieni olisi yhtä täsmällinen kuin isosiskonsa ja tulis siis siinä joulun tienoilla. Oon kyllä yrittänyt pitää ajatukset siinä, että laskettu aika harvoin on vauvan syntymäpäivä, ja että saattaa mennä reilustikkin yli. Ehkä silloin ei joudu niin "pettymään", jos se päivä oliskin vaan yksi muiden joukossa ja vauva pysyis vielä masussa. Tosin meillä on onneks joulu ja kaikki siinä, joten ei se aika ihan normaalia arkea olisi kuitenkaan.  :)

 Nyt pitäisi varmasti vaan malttaa levätä niin paljon kun vaan tuon pikkutytön kanssa on mahdollista, koska arki tulee varmasti muuttumaan paljon. Onneks tällä kertaa Eemillä on (luultavasti) mahdollisuus pitää edes vähän isyyslomaa niin saatais kaikki rauhassa totutella uuteen perheenjäseneen. 

Minä rakastan sinua

"Kaiken se kestää,

kaikessa uskoo,

kaikessa toivoo,

kaiken se kärsii. 

Rakkaus ei koskaan katoa."

♥

Kaksi vuotta sitten heräsin siihen, kun herätyskellona toimiva radio käynnistyi klo. 5.00 ja sattumalta soitti Bruno Marsin kappaletta Marry you. Oli pimeää, ja mahassa lenteli perhosia. "Tänään on se päivä!"

Heräiltiin, puettiin, ja ajettiin romanttisesti ABC:lle aamupalalle. Kahvin seuraksi oli pakko ostaa sämpylä että varmasti jaksan päivän, mutta loppujen lopuksi se jäi syömättä kun jännitti niin paljon.



Kaksi vuotta sitten sain toisen sormuksen mun vasempaan nimettömään. Lupasin tuolle maailman rakkaimmalle, ärsyttävimmälle ja ihanimmalle miehelle mun sydämen myötä- ja vastoinkäymisissä aina elämän loppuun asti. Ilmaisin mun tahdon rakastaa, hyvinä ja huonoina hetkinä. Ja tahdon edelleen. ♥

Häät meillä oli aika perinteiset. Me ei haluttu mitään leikkejä tai muuta sellaista, koska molemmat oltais koettu se kiusallisena. Otettiin vieraat vastaan, muutama puhe, ruoka, kahvi, ja vapaata oleskelua selvinpäin. Illalla lähdettiin suoraan häistä ajamaan Helsinkiin, josta jatkettiin matkaa aamulla häämatkalle Teneriffalle. Vietettiin lämmössä aivan ihana viikko kahdestaan, ja n. viikko häämatkan jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Ihanaa aikaa siis. :)

Tänään on siis meidän toinen hääpäivä. ♥ Viimevuonna vietettiin hääpäivää kotona kolmestaan, koska en raaskinut viedä Eleaa hoitoon. Eemi haki ravintolasta ruoat tänne, ja syötiin keittiön pöydässä tyttö sylissä. Tänä vuonna taitaa mennä samalla kaavalla, jos ei oikeen innostuta. :)