Sairastelua

Pakkaset on hellittänyt vihdoin (ainakin täällä), ja eilen päästiin vauvan kanssa ekaa kertaa ulkoilemaankin. Pikkutyttö nukkui vaunuissa oikein tyytyväisenä kunhan ne vaan oli liikkeessä. Vaikka pakkasta ei ollut kuin -8, olin aivan pihalla mm. siitä, mitä tuolle pikkuselle pitäis pukea päälle. Pakko oli Pippurilta vielä kysyä neuvoa, ja varmistaa että uskalletaanko ylipäätänsä lähteä. Vauva on kuitenkin automatkoja jo reissannut parhaillaan -26 asteen pakkasessa, joten on kai se jo vähän ainakin kylmään ilmaan tottunut, vaikka autoa onkin lähes aina lämmitetty hetki ennen lähtöä. Puettiin sitten varmuuden vuoksi paksummat sisävaatteet, villakerros väliin, toppapuku ja käärittiin tyttö makuupussin sisään. Kuomun päälle nakattiin vielä peitto. Mentiin siis mummolaan, johon on n. 10 minuutin kävelymatka. Ite olin aivan jäässä jo 10 metriä kotipihan jälkeen, ja siksipä mua huolestutti että tarkeneeko vauva ja Elea varmasti. Elea sai siis matkata vihdoin ensimmäistä kertaa joulupukin tuoman pulkan kyydissä, kiitos toissaöisen lumisateen. Tytöt oli aivan lämpiminä molemmat, joten turhaan huolin ja varmistelin niiden eloonjääntiä Eemiltä matkalla. :)

Kiitokset toissaöiselle lumisateelle kuulu myös siitä, että Eemi joutui lähteä päivällä taas auraamaan, ja tulikin vasta 11 aikaan illalla takaisin. Eemi oli siis aamulla jäänyt töistä kotiin kuumeen takia, mutta nuo auraushommat on vaan pakko tehdä.. Eleallekkin nousi sitten kuume, ja oma olo huononi mitä pitemmälle iltaa päästiin.. :/ Kuuden aikaan oli pakko soittaa Eemi kotiin kahvitauolle että pääsin käymään kaupassa ja apteekissa. Elean olo parani heti kun sai lääkettä, ja loppuilta sujuikin ihan hyvin onneks. Vauva nukkui niin nätisti, että käytiin Elean kanssa oikein piiiitkässä suihkussa (ja ite uskaltauduin jopa saunaan). Pelkäsin että Elea ei saa yöllä yhtään nukuttua kun oli niin raukka sen kuumeen ja vuotavan nenän ja silmän kanssa, mutta nukkui onneks koko yön niin nätisti! 

Pienemmän tytön masuvaivat näyttäis vaan kovenevan, vaikka muuta kerkesin jo toivoa nyt kun antibioottikuurikin loppui. Ei se niinkään valvota, mutta ähinällään herättää jatkuvasti, ja nukkumisasennot alkaa olla aika mielenkiintoisia ja raskaita niskalle. Välillä vauva nukkuu mahalteen mun vatsan päällä, välillä nukun istuen vauva sylissä, puoli-istuvassa asennossa, mihin tuo pikkutyttö milloinkin rauhoittuu. Kaks yötä on nyt ollut tämmöstä että asentoa vaihdellaan jatkuvasti, ja ähinä jatkuu vielä aamupäivään asti. Onhan tämä hieman raskasta, mutta enemmän kyllä säälittää tuo pieni. :(

Meillä olis Eemin puolen sukujuhlat Reisjärvellä viikonloppuna, toivotaan että keretään siihen mennessä kaikki parantua ja päästäis vähän pois täältä arjen keskeltä. :)

Mikä ihana maanantai!

Tänään voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä on ollut niiiiin ihana päivä!  Uuteen arkeen tottuminen vie varmasti aikansa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun en Eemin töihin lähtiessä miettinyt että miten pärjään seuraavat kahdeksan tuntia kun joudun jäädä yksin tyttöjen kanssa. En, vaikka vauva oli ähinällään herättänyt mut yöllä ehkä miljoona kertaa. Vauva oli aamun hereillä, ja aivan tyytyväisenä vielä. Aikaisemmin se vähäinenkin hereilläolo on ollut semmosta ähinää ja masuvaivojen valittelua, mutta ei tänään. :) Elea oli niin reipas eikä varmasti mitään "tuhmuuksia" tehnyt koko aamuna. Ilmeisesti tuo ihana isosiskokin nautti kun vauva ei vienyt jatkuvasti äitin huomiota muualle ja meillä oli myös aikaa leikkiä ja höpötellä yhdessä vaikka vauva sylissä olikin paljon. 

Innostuttiin sitten lähtemään Pippurille (täällä!) käymään, kun oltiin kaikki niin hyvällä tuulella ja virkeinä. Lähtökin meni niin hyvin ja jotenkin vaivattomasti. Ihanaa käydä välilllä jossain muualla, aika kuluu niin paljon nopeammin kun on jotain tekemistä, ja muutakin juttuseuraa kun tuo Elea. Lisäksi meidän elämä tuntui taas "normaalilta". Sitä oon kaivannut kovasti, varsinkin ensimmäiset viikot. Vihdoin tuntui siltä, että kaikki on kuin ennen, paitsi että meillä on yks pieni rakkaus mukana vielä. <3 Niin mukava oli vihdoin jaksaa/uskaltaa lähteä yksin näiden kahden kanssa liikenteeseen, että eipä tämä tyhmä äiti muistanut kelloa katsoa ja pian olikin jo Elean päikkäriaika josta hän kyllä ilmoitti niin että varmasti Pippurin naapurit ja naapurintalojen asukkaatkin tajus sen.. No, kotona onneks uni tuli sitten heti, ja kerkesin itekkin vähän levätä vauva sylissä sohvalla. 

Väsymys on painanut vähän, esimerkiksi eilen nukahdin saunaan istuma-asentoon.. Tänään ei kuitenkaan väsymyksestä oo ollut tietoakaan. Oon kyläilyn lisäksi mm. siivonnut, leiponut eilisistä perunamuuusin lopuista rieskaa (Kitos Pippurin, tajusin miten helppoa se on. Oon rakastunu!), ja leivoimpa vielä vadelma-valkosuklaa-kakunkin joka odottaa huomisia koemaistajaisia jääkaapissa.. Oon niiiiin täynnä virtaa! 

Jauhojen kanssa voi vissiin soveltaa ihan oman maun mukaan,
ite tein taikinan tuplana ja laitoin vehnäjauhoja, sämpyläjauhoja ja kaurahiutaleita.
Niin helppoa, nopeaa ja hyvää! ♡

Laitan tähän perään vielä muutaman kuvan viikonlopulta. Maalailu Elean kanssa on ainakin niin hauskaa (vaikka sotkuista) puuhaa, kun uloskaan ei näillä pakkasilla oikeen tarkene mennä :/ Mun harmiks huomattiin että suihku ei toimi vasta sen jälkeen, kun Elea oli levittänyt puolet maaleista naamaan ja hiuksiin.. :D 

Toivottavasti muillakin on alkanut viikko yhtä hyvin kuin meillä! :)