Antakaa armoa

Huhhuh. Melkein viikko on taas vierähtänyt mutta täällä ollaan. Vilalla alkoi viimeviikolla nousemaan lämpö, olihan meidän edellisestä sairastelusta kuitenkin jo varmaan pari viikkoa, eli aivan liikaa. Meillä ei aikaisemmin kummatkaan tytöt oo koskaan valvottanu, eikä muutenkaan se sairastelu oo ollut niin kamalaa. Tällä kertaa pikkutyttö olikin aivan raukka ja selvästi kipeä,  ja kuumekkin nousi 39,5 asteeseen. Sylissä oli ruuhkaa. Ilmeisesti tauti oli vauvarokkoa, koska ihottuma nousi samalla kuin kuume laski. Huokaisin jo helpotuksesta, sillä meidän muiden ei tarvis sitä sairastaa.

Jepjep. Pari päivää vietettiinkin taas terveenä. Ulkona, rannalla, jätskillä. Ihana kesä. Sunnuntaina päätettiin lähteä Reisjärvellä käymään, mutta aamun taisteluiden jälkeen todettiin että Elealla ei oo kaikki ihan hyvin. Huutoa, kiukkua, huutoa. Iltapäivästä alkoi syykin valjeta, oksennustauti. Jeeeeeee! Toistaiseksi Elea on ainut joka on oksentanu, mutta itellä on aivan veto pois ja tosi huono olo. Toivotaan, että Vila tältä ainakin nyt välttyis.. :/ 

Niin, täällä me nyt sairastetaan. Tänään Elea vaikuttais ainakin hieman paremmalta, vaikka ei tuo terve oo vieläkään. :/ Kumpa nuo pienet sais nyt tämän jälkeen hetken olla rauhassa. :( Toivottavasti muilla on alkanut viikko paremmin! Nyt odottelen täällä innosta piukeena sitä sadetta ja ukkosta. Jes!

Elean juhlissa

Reilu viikko sitten (huh!) kirjoittelin, että kiireitä on tiedossa. Silloin en osannut vielä aavistaakkaan kuinka kiire mulla tulisi olemaan. Vihdoin ollaan sunnuntaisista synttärijuhlista selvitty, ja seuraavat odottaa järjestäjää vasta puolen vuoden päästä. Onneksi.

Eemillä oli pihan valmiiksisaamisessa kamala kiire, ja olikin ulkona koko viikon. Mun harteille jäi siivous, leipominen sekä lasten- ja kodinhoito. Huhhuh! Vila päätti että missään muualla ei ole hyvä kuin sylissä, ja pakko myöntää että kyllä oli homma saada kaikki valmiiks. Eemin sisko H tuli onneks auttamaan mua, ja täällä pitkin iltaa ja yötä sitten laitettiin ja järjesteltiin juhlia, ja saatin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Kiitos Heta! <3

Tarjottavat oli pakko miettiä niin, että ne on mahdollisimman helppo ja nopea toteuttaa, ja osa mieluiten vielä etukäteen pakastimeen. Näin ollen tarjolla oli 

-täytekakku kinuskivaahdolla ja mansikkasurvoksella (Täällä!)

-2 banoffeeta, toinen mansikoilla ja toinen banaanilla (Täällä!)

-kinkkuhyrriä (Täällä!)

-porkkanakakkua muffinssin muodossa, eli Porkkana Cup caket (En millään muista reseptin alkuperää mutta varmaan onnistuu ihan perus kakun ohjeella.)

-kanasalaatti

Mun on pakko hehkuttaa tota banoffeeta, oon nimittäin rakastunut! NIIIIIIIIIIIIIIN HYVÄÄ! Iso plussa tulee myös siitä, että kondensoitu maito on mahdollista keittää etukäteen, joten juhlapäiväksi jää vaan täytteiden kasaus, johon aikaa kuluu n. 10 minuuttia, sekä pieni hetki jääkaapissa jähmettymässä. Toinen hyvä vinkki on täytekakkua varten. Viimeksi kakkua tehdessä tein täytteen 1,5-kertaisena ja sitä jäi yli järkyttävä määrä. Nakkasin sen kiireessä pakastimeen ja ajattelin siitä joskus väsätä kakun ihan vaan tänne kotiin ja samalla testata että millaiseksi se menee. Täytteen edelleen kummitellessa pakastimessa koskemattomana päätin sen lauantaiaamuna sulattaa ja katsoa että josko pärjäisin sillä eikä mun tarvis uutta tehdä. Täyte säilytti sulaessaan koostumuksen ja maun täysin, joten uuden tekemisen vaivalta onneksi kiireessä säästyin. Ihan vaan vinkkinä jos kiireessä joutuu muutkin leipoa niin tuonkin saa tehtyä siis etukäteen. :)

Juhlat oli oikein mukavat, vaikka kovin kiireiset sillä kutsuttiin tällä kerralla vähän enemmän vieraita kuin viimeksi. Ahdasta oli, mutta onneksi säät suosi ja saatiin terassi myös käyttöön. Juhlien ansiosta saatiin tekosyy laittaa pihakin loppuun, ja meillä on melkein valmista! Mulle on tullut muutama toivepostauspyyntö koskien meidän kotia, joten kunhan tässä saan aikaiseksi niin taidan aloittaa tuosta pihasta. Vila on taas kuumeessa, kaks viimeyötä on ollut aika katkonaisia ja tyttö sylinkipeä. Kiire siis jatkuu edelleen. Koitan palata hieman nopeammin kuin viimekerralla kuitenkin. ;)

Maailman rakkaimmat kaksi

Ihanimmat, rakkaimmat, palkitsevimmat kaksi vuotta. Olen oppinut enemmän kuin koskaan, tuntenut sellaista onnea ja rakkautta mitä en aikaisemmin olisi osannut kuvitellakkaan. Mun maailman rakkain tyttö on tänään jo 2-vuotias. ♥

Aamulla nappasin pikkutytön syliin ja rutistin niin kovasti. Onhan se taas paljon isompi kuin viimekesänä synttärihalia antaessa, mutta edelleen mahtuu syliin jos vaan siinä malttaa olla. Aamulla olin helpottunut kun olo ei ollukaan niin haikea ja surullinen kuin viimevuonna. Kuitenkin eksyin taas selaaman kuvia näiden kahden vuoden ajalta, enkä ilman itkua selvinnyt loppuun. Toisaalta olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä mitä ollaan saatu viettää yhdessä. Kuten sanoin, mun elämäni parhaat kaksi vuotta. En hetkeäkään epäile etteikö seuraavatkin vuodet kanna mukanaan tuota äärettömän onnen ja rakkauden tunnetta, mutta silti olo on haikea. Nuo vuodet on eletty. Muistot säilyy, mutta noihin päiviin en pääse koskaan takaisin. Aika menee niin nopeaa että hirvittää. Voi mun rakas, pieni Elea. Maailman ihanimmat kaksi vuotta takana, ja monta vielä edessä. ♥

Elea nukkuu vieläkin ja ite oon päikkäreiden aikana askarrelut synttärikutsut joita lähden illasta jakamaan. Kiireinen ja siivouksentäyteinen viikko tiedossa, sillä me juhlitaan pikkutyttöä sunnuntaina! Ihanaa viikkoa! :)

Puoli vuotta

Puoli vuotta sitten saatiin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen meidän pieni Vila syliin. Ajatukset ja tunteet liukui laidasta laitaan, uusi elämä ja arki oli alkamassa, ja tulevaisuus jännitti kamalasti. Aivan kuin tuo pieni olis ollut täällä aina, toisaalta taas tuntuu että vasta me tultiin kotiin pienen nyytin kanssa. Voi pieni miten rakas olet mulle. ♥

Harmittaa kamalasti etten ottanut/otattanut Eleasta mitään virallisia vauvakuvia. Haaveilin ensin vauvakuvauksesta, sitten puolivuotiskuvauksesta, mutta päätin kuitenkin odottaa 1-vuotiskuvaukseen. Nyt mietitytti se, että otanko Vilastakaan mitään virallisia kuvia koska isosiskostakaan ei ole.. Päätin kuitenkin hieman kokeilla ja kuvata, ja onneksi niin! Rakastan näitä kuvia, mun pikkunen tyttö on niiiin ihana! Tehdään varmaan vielä uusi kuvauskierros yläkerrassa paremmalla ajalla, tässä kuitenkin teille muutama kuva mun ihanasta pullukasta. :)

Kotiäidistä opiskelijaksi

Opiskelu on aiheuttanut mulle paljon päänvaivaa, josta aikaisemmin kirjoittelinkin. Ei niinkään opiskelu, vaan sen keskeneräisyys. Mua on häirinnyt todella paljon se, että mulla ei oo ollut tulevaisuuteen oikeen mitään suunnitelmaa. Kaikki on niin epävarmaa, mun kun pitäis aina olla kaikesta kartalla etten tuu hulluksi. 

Elämä muuttui kertaheitolla kun Elea syntyi ja tälle tielle oon jäänyt. Oon tehnyt päätöksiä kotiäitiyden ja opiskelun välillä, uuden raskauden ja opiskelun välillä,  ja edelleen oon valinnut kotonaolon opiskelun sijaan. En halua laittaa lapsia, varsinkaan Vilaa, vielä hoitoon. Mua on kauhistuttanut ajatus, että edelleen Vilan ollessa jo 2-vuotias oon ilman ammattia ja työtä. Kotihoidon loputtua putoan ihan tyhjän päälle, ja siitä pitäis jotenkin sitten jatkaa.

Vihdoin oon löytänyt ratkaisun. Selailin taas kerran nettiä ja etsin vaihtelua päiviin. Etsin siis jotain pientä ilta- tai viikonlopputyötä, jota voisin tehdä vaikka lapset on kotihoidossa. En löytänyt töitä, mutta löysin hakemuksen kouluun. Täytin sen, toissaviikolla kävin haastattelussa ja maanantaina sain raastavan viikon odottelun jälkeen sähköpostia että mut on valittu! Oon ollut tästä aika hiljaa, koska olin melkein varma että mua ei valita. Niin ne tilanteet muuttuu siis, ja näillänäkymin musta tulee elokuussa siis opiskelija! 

Lähden siis aikuispuolelle opiskelemaan audiovisuaalista viestintää, ja valmistun keväällä 2016 media-assistentiksi. Mikä parasta, opiskelu suoritetaan monimuotoisena, joten lapset saa olla mun kanssa vielä kotona. Mikä mahtava tilaisuus! Koulua on n. jokatoinen viikko tiistai-iltaisin ja lauantaisin. Meidän elämä tyttöjen kanssa jatkuu siis niinkuin tähänkin asti, mutta samalla saan jotain tehtyä. Kotona on varmasti paljon itsenäistä opiskelua, mutta uskon että selviän siitä, ja se on mulle parempi vaihtoehto kuin viedä lapset hoitoon ja istua päivät koulussa.

Tämä kotiäiti on siis aivan innoissani. En millään jaksa odottaa että tuo koulu alkaa, ja pääsen vihdoin tekemään jotain! Vihdoin mun aivoille on muutakin käyttöä kuin puuron keittoaika, ruoan kypsyysaste ja vaipan vaihtotiheys. Jee! Postimieskin on tyytyväinen kun odotin niin innoissani tuota infokirjettä koululta että oon hakenut postinkin joka päivä normaalin kahden viikon tyhjennysvälin sijaan. Jeeejeeee!

Meidän kaikkien rakas

Siitä on jo melkein puoli vuotta, kun pikkunen Vila syntyi ja saatiin meidän kotiin uusi perheenjäsen. Pikkutyttö on hoitanut kuopuksen roolia kiitettävästi ja pitänyt meidät kaikki kiireisinä. Puoli vuotta sitten mun pienestä Eleasta tuli isosisko. Tuo reipas isosisko joutui jakaa kotinsa, vanhempansa, ja maailman rakkain tyttö-tittelinsä pikkusiskon kanssa. Iso muutos pienen tytön elämässä, mutta Elea on ollut älyttömän reipas ja selvästi onnellinen pikkusiskon saapumisesta.

Nyt kun Vilakin on jo hieman isompi, tytöt viihtyy jo hetkiä yhdessä. Keskenään noita kahta ei uskalla jättää hetkeksikään, Elealla meinaa välillä olla vähän liian rajut leikit pikkusiskolle. Alusta asti oon antanut Elean halata, silitellä, pussata ja pitää sylissä Vilaa. Elea on saanut tuoda vaippaa, leluja ja tuttia (silloin kun se vielä oli käytössä) ja muutenkin "harjoitella" leikkejä Vilan kanssa. Pikkuhiljaa oon alkanut huomata miten Vilakin tykkää ja nauttii näistä yhteisistä hetkistä. Elea on varmaan ainoa, joka saa Vilan kikattamaan niin kovasti, ja joka kerta. Muuten tuo tyttö onkin ainakin toistaiseksi ollut aika hillitty ja totinen..

Vila seurailee kiinnostuneena Elean leikkejä, ja lähes kaikki mitä isosisko tekee, naurattaa. Elea on aivan innoissaan kun huomaa Vilan nauravan, ja innostuu riehumisesta, sotkemisesta, hyppimisestä (ja kaikesta mikä Vilaa naurattaa) entistä enemmän. Meillä siis kuuluu nykyään pienten jalkojen töminää, isomman ja pienemmän naurua Elean "Vila nauraa!" - huutojen saattelemana. Elea tuo Vilalle leluja ja antaa nykyään jopa siskon lainata omiaankin. Uusin keksintö on Vilan poskien puristelu ja nauraminen hassuille ilmeille, ja lähes yhtä hauskaa on juottaa toiselle vettä tuttipullosta ja samalla naureskella kun osa valuu rinnuksille.

"I could stay awake

just to hear you breathing,

watch your smile 

while you are sleeping,

while you're far away and dreaming"

Päivä päivältä oon varmempi siitä, että parempaa aikaa pikkusiskon syntymälle ei olisi voinut olla. Vaikka Elean elämä muuttui paljon, uskon kuitenkin, että vain ja ainoastaan positiivisesti. Alkuun elämä oli aikamoista tunteiden sotkua ja totuttelua uuteen arkeen, mutta nyt on pakko sanoa että onnellisempi en voisi olla. Enää en pode huonoa omaatuntoa siitä, että Elea ei ole enää se ainoa. Mun sydämeen aivan sattuu kun näen nuo kaksi yhdessä. Miten ne tykkää olla yhdessä, miten rakkaita ne on toisilleen. Miten paljon rakastan kumpaakin.

Parempaa lahjaa en noille ihanille tytöille olisi voinut antaa kuin toisensa.

Haloohaloo

Elossa ollaan vaikka ihan kamala kesäflunssa koitti meidät tainnuttaa. Ite alotin sairastelun viikko sitten, jonka jälkeen Vila ja Eemikin on kerennyt kuumeilla. Lisäksi Vila sai vielä maanantaina neuvolassa rokotukset ja on ollut aika itkuinen niiden jälkeen. Kiirettä on siis pitänyt mutta täällä ollaan edelleen! Elea on toistaiseksi säästynyt taudilta ja toivottavasti meidän sairastelut olis sairastettu nyt hetkeksi.

Ollaan paranneltu oloa mm. ihanassa Vohvelikahvilassa (jota kehuin jo viimekesänä jos joku muistaa). Teetä on kulunut litroittain, särkylääkettä ja kurkkupastilleja paketillinen, ja vihdoin tuntuu terveeltä. Pippuri uskalsi tulla tänään vihdoin kylään Hugon kanssa, ja aloiteltiim Juhannusta pitsan, jäätelön ja mansikoiden merkeissä. Viikonloppuna on tiedossa paaaljon herkkuja, ystäviä ja lapsia, ja toivottavasti ulkoilua.