Äitin pieni enkeli

Pääsiäisen pyhinä meillä oli pikkutytön kanssa aikaa pitää pieni kuvaushetki Elean päikkäriaikaan. Miten ihana tuo pieni tyttö on!<3

Mitäs tykkäätte? :)

Apua, ihoa ja vauvan pää näkyvissä!

Tämä on aihe, joka saa mut avautumaan kerta toisensa jälkeen. Kaikki ne vihaiset ja arvostelevat katseet, ärsyttävät mielipiteet.. Ai että kun mulla olis niin paljon sanottavaa. Mikä siinä imetyksessä pelottaa? Ulkopuoliselle voi ehkä tulla vähän vaivaantunut olo, mutta onko muuta syytä miksi mun lapsi ei saa syödä? Läheiset on (toivottavasti) tottunut siihen että mun tissit on esillä. Teini-aikoina ihan muista syistä (nolo minä), nykyään siksi että mun pieni vauva saa sieltä ravintonsa. Jos ite voin elää sen kanssa, saa ulkopuolisetkin luvan voida. 

Onko maailmassa mitään luonnollisempaa kuin imetys? Vaikka rinnat yhdistetään nykypäivänä aika taitavasti seksuaalisuuteen ja pornoon, niin sehän on ihan fakta että alunalkaen niillä on ollut aivan toinen tarkoitus; pienen vauvan ruokinta. 

Jo Elean imetysajoilta oon ollut sitä mieltä, että mun ei tarvitse lukittautua kotiin sen takia että oon pienen lapsen äiti. Mun ei tarvi istua päiviä sohvan nurkassa yksin ja odottaa sitä että lapsen kasvaessa pääsen taas yksin jonnekkin. Vaihtoehtona mulla on kiireiset reissut kaupunkiin, jatkuvasti peläten sitä että vauva herääkin kesken kaiken nälkäisenä. 

Oon päättänyt, että imetän ihan just siellä missä haluan, milloin haluan. Jos joku ihminen kiihoittuu siitä, että mun pieni vauva juo maitoa (jonka saanti on lapselle elintärkeää ensimmäisten kuukausien aikana) mun rinnasta harson takana, niin kyllä ei kaikki oo ihan hyvin tällä henkilöllä. Toki fetissejä on erilaisia ja mikäpä minä oon niitä tuomitsemaan. Jos taas ärtyneisyys mun julki-imetyksestä johtuu jonkinsortin fobiasta, on se syytä hoitaa kuntoon jotenkin muuten kuin käskemällä mun lasta syömään vessassa. Itse oon yhden kerran mun elämän aikana joutunut syömään lounaan wc-pöntön kannen päältä, ja voin sanoa, että se ei niin mieltäylentävä kokemus ollut että mulla olis joku tarve mun lasten antaa kokeilla. Ei vauvana, ei taaperona, ei koskaan. Me ei siis syödä vessassa, vaan siinä tuolilla jonka selkänojalle oon tullessani takkini ripustanut. That's it.

Mun mielestä on aivan älytöntä, että esimerkiksi Facebook on täynnä kuvia joissa rinnat on varsinkin osalla ihmisistä lähes paljaina, ja se on kaikille ihan fine. Pääasia että nännit on sen paitana käytetyn kengännauhan takana piilossa. Sitten se kuva jossa näkyy hieman rintaa vauvan pään takaa poistetaan. Miksi? Miksi näitä kuvia ilmiannetaan? Jos otan itsestäni kuvan tuon kengännauhan kanssa niin se on ok, mutta jos vauvalla on mun nänni suussa (samalla peittäen kaiken oleellisen = nännin) niin sehän on kamala juttu. Ihmiset on niiiin lapsellisia..

Ite aion siis edelleen syöttää mun kolmen kuukauden ikäistä tyttöä ihan siellä missä hyvältä tuntuu. Kahvilassa, ravintolassa, tarvittaessa vaaterekkien välissä. Ymmärrän sen jos joku ei halua tai kehtaa imettää yleisesti, tai valitsee omasta tahdostaan sen  wc-pöntön kannen. Siihen mun ymmärrys ei riitä,  että ulkopuolinen ihminen kuvittelee olevansa oikeutettu tekemään päätöksen vauvan äidin puolesta. Luojalle kiitos mun julki-imetyksen arvostelu on toistaiseksi jäänyt vaan vihaisiin katseisiin, ja toivotaan että jääkin..

Missä teillä syödään? Myöntääkö joku olevansa julki-imetyksen vastustaja? Miksi? Kertokaa mulle nyt joku järkevä syy? 

Nimim. Minä. Kamala, irstas, pervo, itsensäpaljasteluun taipuvainen äiti-ihminen.

3/14

Maaliskuu.

 Kuunvaihteessa Elea 1v9kk (30.3) ja Vila 3kk (29.3).♥

•Maaliskuun aikana Vila alkoi ääntelemään enemmän, ja "vastailemaan" puheeseen. Hymyily alkoi jo 8 viikon ikäisenä ja koko ajan niitä satelee enemmän. Neljää päivää ennen 3kk-päivää pikkutyttö nauroi ääneen ensimmäistä kertaa. Katse kohdistuu usein käsiin, ja niitä ihmetellään kovasti. Vila tykkää seurailla Elean leikkejä sylistä tai sitteristä, ja Elean hyppely saikin vauvan ensimmäistä kertaa nauramaan ääneen.

•Elea kehittyy hurjaa vauhtia. Uusia sanoja tulee päivittäin lisää. Niiden laskemisen lopetin jo kuukausia sitten, kun lähestyttiin 200 sanaa. Maaliskuun aikana tuli ensimmäinen 5-sanainen lause: "Ei saa ottaa pompaa (pompulaa) pois." Tällä hetkellä pikkutytön lempipuuhaa on piirtäminen (pöytään, käsiin ja vaatteisiin) ja kirjojen lukeminen. Kaupassakäynti, shoppailu ja kävelylenkit on huippuja, Elea rakastaa rattaissaistumista. Maaliskuun aikana Elea on myös ruvennut pelkäämään kukkia. :D Toivottavasti se loppuu ennen kesää. 

•Maaliskuun aikana äitin kuntosalijäsenyys jatkui tauolta. Käyntejä kuun aikana tais tulla peräti kolme? Säälittävää. Mun tavoitteena olis päästä 3 käyntiä/viikko, niin tuota jäsenyyttä olis rahallisesti kannattavaa jatkaa. Ehkäpä tämä tästä kun pääsis vaan rytmiin. :) 

•Remontti jatkuu. Julkisivu alkaa varmaan pikkuhiljaa olla valmis ja pian pääsis laittamaan pihaa kuntoon. 

•Kevät on tullut ja se saa mut niin iloiseksi! ♥

•Kevätarvonta alkoi. Voit osallistua täällä vielä sunnuntaihin asti! :)