Pieni, rakas riiviö

"Tulee päivä, äiti, jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta. Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla. Jonain päivä en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä. Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan. Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi. Koittaa aika, jolloin minua ei tarvitse kantaa unisena autosta omaan sänkyyn tai kuljettaa reppuselässä kotiin, koska pienet jalkani eivät jaksaneet perille saakka. Elä siis kanssani hetkessä, äiti. Ota ilo irti jokaisesta päivästä. Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni."

 Tämä teksti tuli netissä vastaan yksi päivä, ja pisti kyllä todella miettimään. Tallensin sen puhelimen muistiin, jotta saan sen sieltä avata ja lukea uudestaan. Monta kertaa oon sen lukenutkin, itku silmässä. En halua että mun pieni tyttö on koskaan niin iso. :( <3 Tuo lyhyt tekstinpätkä on muuttanut paljon mun omaa käyttäytymistä kotona. Se on saanut mut jaksamaan hymyssäsuin ne heikotkin hetket, jolloin tekisi mieli repiä hiukset päästä ja huutaa hoosiannaa niin että talo raikaa. Jotenkin tuo sopii meidän tilanteeseen niin hyvin.

Musta tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on mennyt vaan Elean perässä juostessa. Tyttö on yhtäkkiä keksinyt tehdä kaikkea sitä, mitä ei saa. Itsesuojeluvaisto on ihan nollassa, ja hurjiltakaan tilanteilta ei olla vältytty. Milloin on roskis tyhjennetty lattialle, enkä edes muista kuinka monta lelua oon poiminut vessanpöntöstä, viimekerralla Eemin Xbox-ohjaimen.. :D Kyllähän mä sen tiedostan, että ei tuo pieni niitä juttujansa pahuuttaan tee, kunhan tekee. En tiedä alkaako tämä mun raskausväsymys ja -ärtyisyys jo pikkuhiljaa häipyä, mutta oon huomannut muutosta myös mun omassa käyttäytymisessä. Tosin mahdollisia syitä on myös muita, kuten se, että oon vaan niin turtunut ja tottunut jo näihin Elean temppuihin ettei ne enää hetkauta niin paljon kuin aluksi, alkujärkytyksen/säikähdyksen jälkeen oikeastaan vaan naurattaa.. :D

Viikon aikana Elea on taas kerennyt vaikka ja mitä. Kiipely on uusi lempiharrastus, ja aika vaarallinen sellainen kun ottaa huomioon että tyttö ei millään ymmärrä esim. sitä, että sohvan käsinojalle ei kannata kiivetä, tai ainakaan hyppiä siinä jos haluaa selvitä loukkaamatta. Syöttötuolia pitkin pääsee hyvin pöydälle syömään äitin keksit, ikävä kyllä alastulo ei ole niin helppoa. Yks päivä löysin Elean tuolta keittiön välitilasta istuskelemasta.. Niin oli tavarat ja täydet maitopurkit pitkin lattioita, ja kerta tyttö tuumasi hymyssäsuin että "Ohoo! Pippu!", on mun kai uskottava että se oli vahinko. Kamalan säikähdyksen jälkeen ei voinut muutakuin nauraa, ja käskeä Eleaa istumaan että saan kuvan otettua. Voi pieni touhottaja. :D Kyytiä saa myös puhtaat vaatteet lipaston laatikoista, ja oikeestaan kaikki muukin mihin tuo tuholainen vaan ylettää. Väsyttävää ja hermoja raastavaahan se välillä on, mutta tuo teksti palaa juurikin tuollaisina hetkinä mun mieleen, ja on saanut mut pysymään ainakin hiljaa, jos ei hermostumatta. Eihän tuo pieni vielä ymmärrä, miksi äiti on vihainen. Oonkin yrittänyt nätisti Elealle vaan sanoa että "Ei saa, Elea tippuu, tulee pipi", toistaiseksi tuloksetta. Sen verran tyttö on kuitenkin jo oppinut, että kun aamulla maitoajuodessa kaataa sitä pöydälle tai lattialle, niin muistaa kuitenkin mainita että "kokke". Niin, äiti on sanonut miiiiljooona kertaa että "Ei saa sotkee".

Ihan viimeisiä kertoja ennen imetyksen lopetusta, kun Elea nukahti syliin. ♥ Voi miten kaipaan niitä yhteisiä hetkiä sohvan nurkassa. Pikkunen nukahti syliin ja saatoin vaikka kuinka kauan vaan katsella kun toinen nukkuu. Rakas.♥

Kumpa voisin olla tarpeeks hyvä äiti mun lapsille. Kumpa muistaisin sen, että ne ei aina ole pieniä. Haluan nauttia näistä hetkistä, huonoistakin. Haluan arvostaa jokaista hetkeä yhdessä, ne ei ole itsestäänselvyys vaan maailman suurin lahja.

Eilen illalla tytön kiukutellessa sängyssä mietiskelin näitä juttuja. Vasta eilen sain sen pienen käärön mun syliin, ja jo tänään se oikeesti repii mua hiuksista ja lyö jos ei saa kaikkea haluamaansa? Minne tämä aika kuluu? Elea rauhoittui puolen tunnin jälkeen nukkumaan, kun huomasi että en edelleenkään aio päästää sängystä enää leikkimään. Nojasin istualteen pinnasängyn pinnoihin. Niin se pieni tyttö painoi pään tyynyyn, tukistamisen sijaan silitti mun hiuksia ja sanoi "aaiaai äitii" ja laittoi silmät kiinni.

Olisin voinut istua siinä sängyn vierellä vaikka koko yön. Silittää ja katsella tuota pientä tyttöä, pitää kädestä kiinni. Empä olis koskaan voinut uskoa että näin paljon voi toista ihmistä rakastaa, ehdottomasti. ♥

"Ota ilo irti jokaisesta päivästä. Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni."

Taaperon vaatteet

Mua on jo pidemmän aikaa ärsyttänyt Elean vaatteet, niiden osto ja puute. En löydä mistään vaatteita, jotka miellyttää mun silmää ja olis käytännöllisiä tuon tytön päällä. 

Vaatteista oon ollut alusta asti aika tarkka. Muutamat jutut on ollut semmoisia, mitä en missään nimessä ole halunnut Elealle pukea:

• kaikki collegehousut

Vauvana varsinkin Elea oli tosi hoikka ja pieni, joten ne näytti mun mielestä aivan naurettavilta sen rimpulan päällä. 

• farkut, farkkulegginssit yms.

Mun mielestä ne oli aivan älyttömän söpöjä muiden vauvojen päällä. Mutta mun pienen tytön päälle niitä ei laiteta, koska ne on isojen tyttöjen housut. En siis alunnut, että Elea näyttää "isolta".

• Nalle Puh, Muumi, Bamse, yms.

Jotkut vaatteista on ihan nättejä, mutta usein tyhmästi suunniteltuja. Kaupassa ihastelin monesti ihania Bamse-bodyja, mutta mun pää ei ole vielä oppinut ymmärtämään esimerkiksi sitä, miksi bodyyn laitetaan koko etuosan peittävä ihana kuva, josta sitten puolet jää housujen alle ja saa sen näyttämään aivan tyhmältä?

• "löysät vaatteet"

Kuten jo mainitsin, Elea oli vauvana todella laiha. Mua ärsyttää jos bodyn hihat tai lahkeet "lerpattaa". Vaatteiden mitotus sanelee siis myös paljon.

• "monimutkaiset vaatteet"

Tämä osio kattaakin aika paljon. Liian hallitsevat ja isot kuvat, sekavat printit tai värit, liian röyhelöiset vaatteet, tekstit, oikeastaan kaikki vaatteet missä on joku kuva, listaa voisin jatkaa varmaan loputtomiin..

Kaikkien näiden kieltojen keskellä vauva-aikana löysin munkin silmää miellyttäviä vaatteita, ehkä jopa liikaakin. Suosin paljon Polarn o. Pyret:iä (raitaa, raitaa, raitaa♥), toinen hyvä esimerkki mun vaatemausta on Kappahl:in Newbie. Molempien vaatteet on juuri sopivan yksinkertaisia mun makuun, mutta ei kuitenkaan ihan yksivärisiä perusbodyja. Mitotuksesta kun tuolla ylempänä marmatin, niin on pakko mainita, että Po.pin vaatteet on tässäkin suhteessa ollut parhaita meille. Bodyt ovat joustavia, pitkiä, ja napakoita. Eivät roiku ja lerpata mistään, isona plussana tietysti vielä se, että jälleenmyyntiarvo on tosi hyvä. 

Nykyään housuina oon suosinut Elealla (Po.pin) legginssejä, joita löytyy kaapista ehkä n. miljoonat. Tykkään niistä just siksi, että ne ei lerpata mistään, ja kesällä ne olikin aivan mahtavia mekkojen alla. Ongelmana on vaan se, että ainakin mun silmään ne näyttää vähän hölmöltä tavallisen bodyn kanssa, kun legginssit on "kireitä" ja bodyt "lerpattaa". :D Nyt kun kesä ja mekkojen aika on ohi, tuntuu että tytölle ei ole mitään päällepantavaa, vaikka vaatteita onkin paljon. 

Oon yrittänyt tuloksetta etsiä housuja, jotka olis hyviä noiden perusbodyjen kanssa. Oon jopa katsellut collegehousuja ja farkkuja, mutta mitään sopivaa ei löydy. Oon yrittänyt tuloksetta löytää paitoja/tunikoita joita voisin pitää noiden legginssien kanssa. Kaikissa on oudot ja rumat värit, ruma kuva, tai jotain muuta minkä takia kerta toisensa jälkeen jätän ne hyllyyn. Oon niiiiin kyllästynyt tähän. Minkä takia vaatesuunnittelijat olettaa, että tahdon pukea mun 1v5kk ikäisen tytön samoin kuin puen itteni? Vaatteet on kuin aikuiselle tehtyjä, tai sitten vaan älyttömön rumia.

Vauvalle onkin iso laatikollinen pieniä vaatteita, että oon saanut mun shoppailuvimmaa tyydytettyä. Lisäksi pieniä vaatteita löytää tosi hyvin peruskirppikseltä, toisin kuin Elean kokoisia vaatteita. Viimeaikoina en siis edes kaupungissa oo käynyt kun ei sieltä mitään löydy, ja kirppiksellä on tullut käytyä sitäkin useammin kartuttamassa jouluvauvan vaatevarastoa. Viimeviikolla kuitenkin meni hermot siihen, että pyykkikonetta saa pyörittää jatkuvasti kun Elealle ei ole kuin muutamat kivat tai yhteensopivat vaatteet joita pidetään päällä. No, kerrankin reissu kannatti! Vauva ei tällä kertaa saanut mitään, ja keskityin ainoastaan Elean vaatteisiin! Tyttö saikin muutaman uuden vaatteen jotka taas vähän helpottaa pukeutumista, ja monta ihanaa löytöä jätin vielä kauppaan odottamaan alennusmyyntejä tai toista shoppailureissua.

Fb:n kirppiksiä oon myös käyttänyt varsinkin vauva-aikana tosi tehokkaasti. Mulle ei koskaan oo (vielä) sattunut huonoja kauppoja omalle kohdalle, joten kokemukset on vaan positiivisia. Vaatteita voi selata sohvalta tai sängyn pohjalta, paketit tulee suoraan kotiin ja muutenkin kaupanteko on todella helppoa. En oikeestaan tiedä että missä vaiheessa ja miksi nettikirppisshoppailu vähän jäi, mutta toisaalta se voi olla yksi hyvä syy tähän vaatepuutteeseen. En vaan löydä koskaan mistään kohtuuhintaisia ja nättejä vaatteita, tai sitten oon pihi ja liian kriittinen.. :D Hmm..

 Mistä te ostatte lastenvaatteita?