Kuka minä olen?

Muutama päivä sitten tajusin, että alussa esittelin meidän perheen aika äkkiä vaan ja aika vähälle jäi tieto siitä että kuka täällä oikeen kirjoittelee. Tämä siis johtui siitä, että en kertonut kenellekkään blogista, ja kuvittelin että mitä vähemmän paljastan, sitä epätodennäköisempää on että joku tuttu tänne eksyy.. Pikkuhiljaa on kuitenkin alkanut tulla tutuilta ja ystäviltä kommenttia, että blogi on kuitenkin osunut monen silmään. Aluksi jotenkin mietein paljon sitä, mitä ihmiset ajattelee siitä mitä kirjoitan. Pelkäsin paskanpuhumista, ikäviä kommentteja ja "kuka tuokin luulee olevansa"-ajatuksia. Enää en osaa pelätä. Pikkuhiljaa uskaltauduin kertomaan meidän elämästä enemmän,  ja syvemmin. Kuten varmaan ensimmäisistä postauksista huomaakin, alussa pyrin kertomaan kaiken hyvin pinnallisesti. 

En tiedä oonko edes mun nimeä täällä aiemmin maininnut. Jos olen, niin kertauksena vielä, mun nimi on siis Siru. Virallisemmin Siru-Karoliina, mutta harvoimpa kuulee kenenkään jaksavan koko litaniaa lausua. Oon siis 19-vuotias, täytän maaliskuussa 20. Asutaan täällä peräjeerassa; Kokkolassa. Asuinpaikan oon myös jättänyt tiedoista mainitsematta ihan vaan siksi, ettei kukaan tuttu sillä haulla tänne löydä. :D Nyt kyllä jo naurattaa nuo mun ajatukset..

Ihmisenä taidan olla aika avoin. Eipä kyllä montaa asiaa tule mieleen mistä en vois puhua tai kertoa. Taidan myös olla aika suorasanainen, joka varsinkin aiemmin kostautui kyllä useasti. Nykyään sitä on ehkä pikkusen oppinut varomaan sanomisiaan, tosin ei aina vieläkään. Mulla on aika "roisi" huumori, (jos niin voi sanoa) ja kovin moni ei sitä oikeen varmaan ymmärrä ja sen takia yritänkin yleensä vähän suodattaa mun puhetta. 

En todellakaan tarkoita pilkata ihmisiä/asioita/tunteita/ajauksia/mielipiteitä mun kummallisilla sanomisilla, mutta mulla on ehkä jotenkin outo tapa ilmaista mua ja mun tunteita. Huonoista asioista kyllä osaan valittaa, mutta hyvin usein vitsailen ja naureskelen niille, se on jotenkin mun tapa purkaa stressiä ja sitä pahaa mieltä. Kotona kyllä itken ja huudan ihan huolella Eemille sitten. Ite ajattelen sen niin, että Eemi on varmaan ainut kenet päästän niin lähelle ja kelle uskallan oikeesti purkaa ne tunteet. Ite näen sen rakkautena, tosin ehkä väärin osoitettuna. Eemi näkee sen hormonihuuruisen hullun ämmän huuteluna, joka loppujen lopuksi rääkyy silmät päästä anteekspyydellessä. Kyllä se kuulemma kuitenkin musta tykkää. ♥ Nämä puolet mun luonteesta tulee varmaan näkymään myös mun kirjotuksissa, rehellisesti kun tänne kirjoitan mun tunteista, elämästä ja mielipiteistä.

Mun ja Eemin tarina löytyykin jo kuukausien takaa täältä, joten siitä en kirjoita enempää. Ennen kun tapasin Eemin, taisin olla aika inhottava ihminen monella tapaa.. Olin ehkä katkera siitä,  miten mun elämä oli mennyt. Haukuin ja kohtelin tosi epäkunnioittavasti muita, ehkä tosiaan koitin sillä saada mun oman oloni vähän paremmaksi. Taisin silloin olla aika rikki, ja paljon tuli tehtyä asioita joista saa nykyään olla kaikkea muuta kuin ylpeä. Jollain tapaa Eemi sai mut elämään kiinni, ja ylipäätään antoi mun elämälle jonkun suunnan. "Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet". Niin. Vaikeuksien kautta voittoon. Nyt mä olen siellä missä mun pitääkin,  ja nyt mun on hyvä olla. Ehkä Eemi teki musta myös edes hieman paremman ihmisen? 

Nyt mä olen sitten tuon pienen tytön äiti, ja erittäin onnellinen yrittäjän vaimo. Rakastan ruokaa ja kaikkia herkkuja. Oon ihmeellinen värkkääjä, jolla hommat jää usein puolitiehen. Oon myös jollain tapaa perfektionisti joka vihaa kaaosta kotona, kuitenkin jätän aina kaikki tavarat pitkin ja poikin. Olen raskaanaoleva hormonihirviö, pillittäjä, ja mielensäpahoittaja. Kontrollifriikki. Oon varmaan myös vähän mukavakin kun mulla on kavereita.. :D

Tulevaisuudessa olen ainakin kahden ihanan lapsen äiti, opiskelen itelleni ammatin ja toivottavasti pääsen vielä töihinkin. Ammatinvalinnasta ei oo vielä mitään tietoa, eikä siitä, koska mun matka jatkuu taas koulunpenkille. Toistaiseksi oon kotiäiti, ja iloinen siitä. :)

On ollut kiva huomata, miten montaa ihmistä meidän kuulumiset oikeesti kiinnostaa. Seuraajia on jo melkein 20, mikä on mun mittapuulla paljon. Lisäksi blogissa on paljon kävijöitä, jotka eivät lukulistalle ole ilmoittautuneet. Jokainen kommentti ja uusi seuraaja saa muhun lisää intoa kirjoittaa. Tykkään jakaa kokemuksia, ja kuulla myös muiden samassa elämäntilanteessa olevien neuvoja. Kaikki tulleet kommentit on piristäneet mun päiviä ja on jatkossakin tervetulleita, joten iso kiitos kaikille.  :)